Puolisoni ei hyväksy lastani

Sun pitää nyt miettiä kumpi on sulle tärkeämpi, lapsi vai puoliso. Näyttää siltä että molempia et täysin voi saada. Puoliso ei hyväksy sun lasta täysin kuten uusperheessä pitää hyväksyä jotta se toimii.

-uusperheen äiti joka heittäisi puolison pihalle jos se alkaisi rajoittaa lasten oikeutta olla kotonaan

Jätä se sika

Tuollaiset puolisot vaihtoon... lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.

Jätä se lapsi.

Teillä risteävät nyt erilaiset periaatteet ja arvot.

Puolisosi ajattelee, että sopimus on sopimus ja sitoo teitä molempia.

Sinä ajattelet, että lapsi tulee aina etusijalle ja muut asiat ja sopimukset ovat sille alisteisia (niinkuin vanhemman tavallaan kuuluukin).

Molemmat ovat omasta näkökulmastaan oikeassa. Keskustelkaa. Yrittäkää ymmärtää toistenne näkökohdat ja päästä sopuun.

Voi olla, että suhteenne ei ole pelastettavissa, jos lapsesta tulee kiistakapula. Sinulla on kuitenkin velvollisuus pitää lapsen puolta, ja jossain vaiheessa puolisolla voi tulla raja vastaan.

Lapsia saa uusia, panosta parisuhteeseen.

Uusioperhe kirjoitti:

3-vuotias lapseni on vuoroviikoin luonani. Haluaisin nyt joulukuussa pitää lasta hieman enemmän luonani vähäisen työssäoloni takia(on ok lapsen äidille). Puolisoni kanssa tuli kuitenkin riita, koska puolisoni ei haluaisi, että lapseni olisi vielä enemmän luonamme. Hänen mielestään meidän tulisi tehdä kompromissi, eli jos haluan lapseni viikoksi ”lisäaikaa” luoksemme ja puolisoni ei halua yhtäkään lisäpäivää, tekisimme kompromissin ja lapsi tulisi esim pariksi päiväksi lisää. Minusta puolisoni on kuitenkin kohtuuton, kotimme on myös lapseni koti, joten mielestäni puolisollani ei ole oikeutta sanoa, että lapseni ei saa tulla kotiimme yhtään enempää, kuin mitä sovittu on. Mitä mieltä olette? Onko puolisollani oikeutta vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapseni on luonamme?

LukittuPuolisoni ei hyväksy lastani

Vaihda puolisoa.

Kuulostaa siltä että puolisosi on vielä todella nuori tai muuten vaan epäkypsä, eikä tajua että seurustellessaan "lapsellisen" miehen kanssa hänen tulee sitoutua myös lapseen, ja hyväksyä lapsi myös osaksi perhettä. Hän tuntee varmaan epävarmuutta ja lapsi muistuttaa häntä eksästäsi ja siitä että sinulla on ollut elämää ennen teidän suhdettanne. Suosittelisin puhumaan vakavasti puolisosi kanssa aiheesta, ja tekevän selvät pelisäännöt siitä että lapsi on yhtälailla tärkeä perheenjäsen kuin kuka vaan teistä. Entä sitten kun lapsi on 12v ja saa jo itse vaikuttaa asuinpaikkansa, ja haluaakin muuttaa kokoaikaisesti teille? Puolisosi täytyy olla varma että voi hyväksyä lapsesi tai muuten suhteestanne ei valitettavasti tule mitään.

Tilanteesi on aika kurja. Liian usein tällaisten puolisojen suhtautuminen "exän lapseen" muuttuu vielä kamalammaksi, kun omia syntyy. Se ei tule lapsellesi olemaan epäselvää millä sijalla hän on :( Tunteilleen ei voi mitään, mutta tässä vaiheessa kannattaa tosiaan parisuhteessa tehdä selväksi miten isänä vaadit lastasi kohdeltavan nyt ja tulevaisuudessa. Yksikään lapsi ei ansaitse sitä tunnetta etkä sinä isänä sitä, ettei lapsi jossain vaiheessa enää halua luoksenne tulla.

Lapsi adoptoitavaksi tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Teillä risteävät nyt erilaiset periaatteet ja arvot.

Puolisosi ajattelee, että sopimus on sopimus ja sitoo teitä molempia.

Sinä ajattelet, että lapsi tulee aina etusijalle ja muut asiat ja sopimukset ovat sille alisteisia (niinkuin vanhemman tavallaan kuuluukin).

Molemmat ovat omasta näkökulmastaan oikeassa. Keskustelkaa. Yrittäkää ymmärtää toistenne näkökohdat ja päästä sopuun.

Voi olla, että suhteenne ei ole pelastettavissa, jos lapsesta tulee kiistakapula. Sinulla on kuitenkin velvollisuus pitää lapsen puolta, ja jossain vaiheessa puolisolla voi tulla raja vastaan.

Puoliso ei ole mitenkään edes "tavallaan" oikeassa. Jos ei pysty hyväksymään kumppaninsa lapsia täysin on paras unohtaa koko suhde. Lapset on etusijalla, aina ja poikkeuksetta! Piste!

Lapsi tulee aina ensin. Jos sun puoliso yrittää määrätä, ettet saa nähdä lastasi, Hankkiudu sellaisesta puolisosta eroon vähän äkkiä.

Uusioperhe kirjoitti:

3-vuotias lapseni on vuoroviikoin luonani. Haluaisin nyt joulukuussa pitää lasta hieman enemmän luonani vähäisen työssäoloni takia(on ok lapsen äidille). Puolisoni kanssa tuli kuitenkin riita, koska puolisoni ei haluaisi, että lapseni olisi vielä enemmän luonamme. Hänen mielestään meidän tulisi tehdä kompromissi, eli jos haluan lapseni viikoksi ”lisäaikaa” luoksemme ja puolisoni ei halua yhtäkään lisäpäivää, tekisimme kompromissin ja lapsi tulisi esim pariksi päiväksi lisää. Minusta puolisoni on kuitenkin kohtuuton, kotimme on myös lapseni koti, joten mielestäni puolisollani ei ole oikeutta sanoa, että lapseni ei saa tulla kotiimme yhtään enempää, kuin mitä sovittu on. Mitä mieltä olette? Onko puolisollani oikeutta vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapseni on luonamme?

Jos tää on sun vastuulla ja puolison ei tarvitse esim. ottaa vapaata töistä lapsen takia niin sitten sinä olet oikeassa. Mutta jos oot vaatinut puolisoa esim. jäämään lapsen kanssa kotiin tai kustantamaan kaikki ruuat jos on jo valmiiksi tiukka tilanne niin sitten ymmärrän puolison ärsyyntymisen.

Ei voi vaikuttaa eikä ole oikeutta määrällä kuinka paljon haluut lastasi nähdä. Tietenkin pidät lastasi teillä niin paljon kun sen äidin kanssa sovit.

Muutama juttu kuitenkin että kai sä itse huolehdit lapsestas suurimmaks osaks silloin kun hän on teillä? Eli myös hoidolliset asiat ei vaan leikittämistä yms. Jos sun puoliso joutuu hoitaan enemmän kuin sinä tai edes saman verran niin ymmärrän ettei hän jaksa samalla lailla toisen lapsesta huolehtia kuin jos on oma. Sun pitää olla päävastuussa lapsesta ja toinen sitten vaan auttaa.

Ite olen myös äitipuoli ja en haluis ottaa samaa vastuuta kuin biologiset vanhemmat. Toisen lapsen oleminen meillä ei haittaa mutta silloin haittaa jos mulle kertyy siitä paljon lisätyötä. Pieni lisä ei haittaa mutta jos arjen pyöritys on tuolloinkin vain mun vastuulla niin kyllä alkaa kyrsiin. Myös Ruuanlaittoa, siivousta ja pyykkiäkin on enemmän heti jos yksikin henkilö lisää vaikka lapsi onkin.

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Vastenmielistä, jos jotkut ovat sitä mieltä, että joku/jokin olisi tärkeämpää kuin lapsien hyvinvointi. Koti on aina koti, johon pitää saada tulla ja olla tervetullut. Tällaisten perheiden ja lapsien ongelmia sitä sitten ratkotaan.. Ap, puolison empatian ja lämmön puute tietää ongelmia myös jatkossa.

Asiahan on tietysti eri, jos ap on tyypillinen mies, joka olettaa että lastenhoito lankeaa naisille luonnostaan.

Ap:llä on täysi oikeus olla lapsensa kanssa niin paljon kuin pystyy, kunhan hakee ja vie, käy kaupassa ja laittaa ruuan ja ruokkii tämän, pyykkää ja siivoaa tämän vaatteet ja tavarat. Nukuttaa illalla, herää yöllä ja keittää puurot aamulla.

Tämän halusin vain varmistaa.

Noin pienille lapsille rutiinit on hyväksi, joten onko lapsen etu olla erossa toisesta vanhenmastaan noinkin pitkään totutusta?

Ai kauheeta.Sä oot aivan väärän ihmisen kanssa.Lapsi tulee aina ensin.On aika epäkypsä ihminen,kun on lapsesta mustasukkainen.Äkkiä vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia saa uusia, panosta parisuhteeseen.

Kumppaneita tulee ja menee kuten tässäkin on jo tapahtunut. Lapsi pysyy aina.