Lue keskustelun säännöt.
Älykkään alisuorittajamiehen dilemma
19.11.2018 |
Neuvokaapa minua arvon naiset.
Olen älykäs, keskustelutaitoinen ja melko ystävällinen mies. En kuitenkaan ole kunnianhimoinen mitä tulee rahaan ja statukseen. Ammattini on melko tavallinen, mikä säästää paljon energiaa harrastuksia ym varten.
Naisten kanssa ikävä kyllä toistuu seuraava kaava. Älykkäiden naisten kanssa on loistavia keskusteluja. On uusia näkökulmia, huumoria ja kujeiluakin. Mutta ei - naisten puolelta - sitä kemiaa.
Menestyvät naiset ovat kiinnostuneita vain menestyneistä miehistä. Ok, tässä ei ongelmia. Mutta kaltaiseni "alisuorittajanaiset" ovatkin kiinnostuneita "jostain muusta". Heidän lompakollaan käyvistä rentuista, pössyttelevistä hipeistä, junttimaisista äijistä, jne. Ei kovin älykkäistä miehistä joiden kanssa heillä on hyvin vähän keskusteltavaa (keskustelukaveri onkin, kuten ehkä arvasitte, minä).
Minusta kiinnostuvat naiset joiden kanssa ei ole puhuttavaa. Nettitreffit ovat olleet kiusallisia, minun yrittäessä pitää keskustelua yllä ja treffin ollessa vaiti. Kuitenkin pitkän monologin jälkeen nainen onkin kehunut miten hauskaa oli, ja voisimmeko nähdä uudestaan.
Onko niin ettei älykkyydellä olekaan tosiasiassa merkitystä? Vai löytyykö joku muu selitys?
Kommentit (136)
Jos ei ole sex-appealia, sitä ei ole. Sori. Se vaan menee niin, että bad boy korjaa potin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn vaan kirjoitti:
Näinhän se on että henkilöt jotka eivät loista oikein uralla, fyysisillä tai sosiaalisilla osa-alueilla tahtovat mieltää itsensä jonkin sortin älyköiksi. Miten se älykkyys sitten oikein ilmenee jos ei oikein saa mitään aikaan?
Älykkyys voi ilmentyä ulospäin vaikka siten, että ympärillä olevat eivät oikein hahmota, mitä älykäs ihminen puuhaa. Toki näkyviä tuloksia tuottaviakin ihmisiä tarvitaan ihan yhtä lailla.
Onko ap masentunut ja kyynistynyt? Keskusteluapu voisi auttaa avaamaan mielen solmuja. Sen jälkeen parisuhteen etsiminen voisi olla helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Neuvokaapa minua arvon naiset.
Olen älykäs, keskustelutaitoinen ja melko ystävällinen mies. En kuitenkaan ole kunnianhimoinen mitä tulee rahaan ja statukseen. Ammattini on melko tavallinen, mikä säästää paljon energiaa harrastuksia ym varten.
Naisten kanssa ikävä kyllä toistuu seuraava kaava. Älykkäiden naisten kanssa on loistavia keskusteluja. On uusia näkökulmia, huumoria ja kujeiluakin. Mutta ei - naisten puolelta - sitä kemiaa.
Menestyvät naiset ovat kiinnostuneita vain menestyneistä miehistä. Ok, tässä ei ongelmia. Mutta kaltaiseni "alisuorittajanaiset" ovatkin kiinnostuneita "jostain muusta". Heidän lompakollaan käyvistä rentuista, pössyttelevistä hipeistä, junttimaisista äijistä, jne. Ei kovin älykkäistä miehistä joiden kanssa heillä on hyvin vähän keskusteltavaa (keskustelukaveri onkin, kuten ehkä arvasitte, minä).
Minusta kiinnostuvat naiset joiden kanssa ei ole puhuttavaa. Nettitreffit ovat olleet kiusallisia, minun yrittäessä pitää keskustelua yllä ja treffin ollessa vaiti. Kuitenkin pitkän monologin jälkeen nainen onkin kehunut miten hauskaa oli, ja voisimmeko nähdä uudestaan.
Onko niin ettei älykkyydellä olekaan tosiasiassa merkitystä? Vai löytyykö joku muu selitys?
Minä koen itseni samanlaiseksi, mutta en halua suhdetta. Rahalla saa suhteen, mutta se ei ole minua varten.
Naiset tyypillisemmin haluavat mieheltä monipuolista ja sosiaalista älykkyyttä joka tekee vaikutuksen seurueeseen. Miehelle on tyypillisempää haluta kumppaninsa kanssa kahdenkeskisiä syvällisiä keskusteluja, mahdolisesti rajatummista aiheista. Naisetkin pitävät niistä kyllä - ystävien kanssa. Lopulta kaikki liittyy sosiaaliseen statukseen, joka on naisten suuresti arvostama ominaisuus miehessä.
Suolaa haavoihin tulee hiljaisemmilta älykkönaisilta, joista yllättävän moni haluaakin rennon vastakappaleensa, joka ei välttämättä ole älykäs. Tai miehen joka on aikaansaapa, sellainen nikkaroija. Tai miehen joka tarjoaa jännitystä. Kuten ap kirjoitti avausviestissään, "jotain muuta".
Kivikautisessa laumassa ap olisi mies joka vie naisen metsänreunaan kahdestaan. Nainen haluaa miehen joka kuuluttaa kaikkien kuullen ja nähden että tämä on minun naiseni, kuunnelkaa mielenkiintoisia tarinoitani. Tai miehen joka rakentaa jotain, tai edes tarjoaa seikkailun kohti parempia metsästysmaita.
Ap on mielestäni oikeassa. Älykkyys itsessään ei ole arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan todellako ap:n ja suurimman osan keskustelijoista mielestä tilintarkastajan työ on alisuoriutumista? Eikö se ole ihan hyvä ja kelvollinen toimihenkilötehtävä? Itse naisena työskentelen erilaisessa, mutta ainakin oman luokituksen mukaan suurinpiirtein saman tasoisessa tehtävässä, enkä kyllä pidä itseäni minään alisuoriutujana. En tietenkään ajattele olevani erityisen menestynyt, mutta että alisuoriutuja? Minä pitäisin hiukan omituisena henkilöä, joka on minusta ihan hyvässä, "tavallisessa" työssä, mutta puhuu itsestään alisuoriutujana. Lisäksi takuulla loukkaantusin, jos itsestäni ajateltaisiin niin.
En pidä. Minusta tuo on ihan hyvää tasoa. Tilintarkastaja ei ehkä ole kovin mediaseksikäs ammatti, mutta mielestäni työnkuvan ei pitäisi olla mitenkään este parisuhteelle. Tässä on ehkä ap:n ongelma. Hän on keskiverto ja hänen pitäisi pyrkiä keskivertonaisen puolisoksi. Ehkä joku ysintyttö koulussa, joka tykkää pikkutarkasta kirjanpitäjästä.
Ap:han kertoi pitävänsä itseään alisuoriutujana, koska tilintarkastajan ammatti on hänelle helppo. Ei ap mielestäni väittänytkään että tilintarkastajan ammatti olisi jotenkin halveksuttava.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tyypillisemmin haluavat mieheltä monipuolista ja sosiaalista älykkyyttä joka tekee vaikutuksen seurueeseen. Miehelle on tyypillisempää haluta kumppaninsa kanssa kahdenkeskisiä syvällisiä keskusteluja, mahdolisesti rajatummista aiheista. Naisetkin pitävät niistä kyllä - ystävien kanssa. Lopulta kaikki liittyy sosiaaliseen statukseen, joka on naisten suuresti arvostama ominaisuus miehessä.
Suolaa haavoihin tulee hiljaisemmilta älykkönaisilta, joista yllättävän moni haluaakin rennon vastakappaleensa, joka ei välttämättä ole älykäs. Tai miehen joka on aikaansaapa, sellainen nikkaroija. Tai miehen joka tarjoaa jännitystä. Kuten ap kirjoitti avausviestissään, "jotain muuta".
Kivikautisessa laumassa ap olisi mies joka vie naisen metsänreunaan kahdestaan. Nainen haluaa miehen joka kuuluttaa kaikkien kuullen ja nähden että tämä on minun naiseni, kuunnelkaa mielenkiintoisia tarinoitani. Tai miehen joka rakentaa jotain, tai edes tarjoaa seikkailun kohti parempia metsästysmaita.
Ap on mielestäni oikeassa. Älykkyys itsessään ei ole arvokasta.
Hyviä pointteja. Älykäs voi valita vähemmän älykkään, erilaisilla vahvuuksilla varustetun kumppanin tasapainottaakseen heikkouksiaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan. Ehkä ap:nkin kannattaisi yrittää siirtää perspektiiviään enemmän siihen suuntaan, että millainen tiimi olisi mahdollisimman toimiva ja tehokas vallitsevissa oloissa, sen sijaan että etsii kisailukumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäät keskustelut eivät kiinnosta naisia tipan vertaa.
Naisista seksikästä on se kun mies saavuttaa jotain. Oli se sitten rahaa ja materiaa, titteleitä, kuuluisuutta, sosiaalista statusta kaveripiireissä, tms. Jos olet tässä kategoriassa tavis, saat keskivertoja tavisnaisia jotka haluavat puhua yksinkertaisista arkisista asioista, jos haluavat puhua mistään.
Tai sitten pitää olla se hippuguru tmv. Tai pelimies. Nämä miehet tarjoavat tunteen korkeasta statuksesta, käyttäytymällä kuin heillä olisi jo kaikki.
Nainen voi olla alisuorittaja ja saada silti älykkään miehen. Miehen tulee saavuttaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tyypillisemmin haluavat mieheltä monipuolista ja sosiaalista älykkyyttä joka tekee vaikutuksen seurueeseen. Miehelle on tyypillisempää haluta kumppaninsa kanssa kahdenkeskisiä syvällisiä keskusteluja, mahdolisesti rajatummista aiheista. Naisetkin pitävät niistä kyllä - ystävien kanssa. Lopulta kaikki liittyy sosiaaliseen statukseen, joka on naisten suuresti arvostama ominaisuus miehessä.
Suolaa haavoihin tulee hiljaisemmilta älykkönaisilta, joista yllättävän moni haluaakin rennon vastakappaleensa, joka ei välttämättä ole älykäs. Tai miehen joka on aikaansaapa, sellainen nikkaroija. Tai miehen joka tarjoaa jännitystä. Kuten ap kirjoitti avausviestissään, "jotain muuta".
Kivikautisessa laumassa ap olisi mies joka vie naisen metsänreunaan kahdestaan. Nainen haluaa miehen joka kuuluttaa kaikkien kuullen ja nähden että tämä on minun naiseni, kuunnelkaa mielenkiintoisia tarinoitani. Tai miehen joka rakentaa jotain, tai edes tarjoaa seikkailun kohti parempia metsästysmaita.
Ap on mielestäni oikeassa. Älykkyys itsessään ei ole arvokasta.Hyviä pointteja. Älykäs voi valita vähemmän älykkään, erilaisilla vahvuuksilla varustetun kumppanin tasapainottaakseen heikkouksiaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan. Ehkä ap:nkin kannattaisi yrittää siirtää perspektiiviään enemmän siihen suuntaan, että millainen tiimi olisi mahdollisimman toimiva ja tehokas vallitsevissa oloissa, sen sijaan että etsii kisailukumppania.
Eikö tuo ole tapa jolla naiset itse toimivat?
Lähes poikkeuksetta kun nainen on menestynyt tai vahva, miehen tulee olla "hänen veroisensa" (tai mieluummin ylöspäin tuijoteltava) jotta olisi jotain vastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Älykkäät keskustelut kiinnostavat, mutta ei mies, joka pitää itseään alisuorittajana. Ihan liikaa olen joutunut tukemaan huonosta itsetunnosta kärsiviä miehiä tähän mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Viehättävä ihminen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on jokin "oma juttu", josta on kiinnostunut tai mitä edustaa ja missä on taitava. On täysin väärä lähtökohta, että miehellä pitäisi olla joku ope tai äiti, joka kertoo: "Näin Matti saat naisia", ja sitten Matti suorittaa tätä ohjetta sokeasti. Ymmärrätkö eron? Jos et, näe vaivaa sen eteen että opit ymmärtämään. Se on hyvä lähtökohta itsesi kehittämiselle.
Mulla on tuollaisia kavereita eikä naiset kuvaile heitä viehättävinä vaan ennemmin aspergereina, burgereina tai outoina. Sitten taas löytyy tyyppejä, joilla on persoonallisuutta kuin uuniperunalla ja "oma juttu" on rinnan ja hauiksen treenaus salilla. Heille kyllä löytyy kiinnostusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tyypillisemmin haluavat mieheltä monipuolista ja sosiaalista älykkyyttä joka tekee vaikutuksen seurueeseen. Miehelle on tyypillisempää haluta kumppaninsa kanssa kahdenkeskisiä syvällisiä keskusteluja, mahdolisesti rajatummista aiheista. Naisetkin pitävät niistä kyllä - ystävien kanssa. Lopulta kaikki liittyy sosiaaliseen statukseen, joka on naisten suuresti arvostama ominaisuus miehessä.
Suolaa haavoihin tulee hiljaisemmilta älykkönaisilta, joista yllättävän moni haluaakin rennon vastakappaleensa, joka ei välttämättä ole älykäs. Tai miehen joka on aikaansaapa, sellainen nikkaroija. Tai miehen joka tarjoaa jännitystä. Kuten ap kirjoitti avausviestissään, "jotain muuta".
Kivikautisessa laumassa ap olisi mies joka vie naisen metsänreunaan kahdestaan. Nainen haluaa miehen joka kuuluttaa kaikkien kuullen ja nähden että tämä on minun naiseni, kuunnelkaa mielenkiintoisia tarinoitani. Tai miehen joka rakentaa jotain, tai edes tarjoaa seikkailun kohti parempia metsästysmaita.
Ap on mielestäni oikeassa. Älykkyys itsessään ei ole arvokasta.Hyviä pointteja. Älykäs voi valita vähemmän älykkään, erilaisilla vahvuuksilla varustetun kumppanin tasapainottaakseen heikkouksiaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan. Ehkä ap:nkin kannattaisi yrittää siirtää perspektiiviään enemmän siihen suuntaan, että millainen tiimi olisi mahdollisimman toimiva ja tehokas vallitsevissa oloissa, sen sijaan että etsii kisailukumppania.
Eikö tuo ole tapa jolla naiset itse toimivat?
Lähes poikkeuksetta kun nainen on menestynyt tai vahva, miehen tulee olla "hänen veroisensa" (tai mieluummin ylöspäin tuijoteltava) jotta olisi jotain vastusta.
Tuskin sen enempää kuin miestenkään. Oma kumppanini loistaa ihan eri vahvuuksilla kuin millä minä, eikä kilpailla samoissa kisoissa alkuunkaan, paitsi liikunnassa joka on yhteinen harrastus. Tuo "menestynyt ja vahva" kuvaa perinteistä maskuliinisuutta, tällainen nainen saattaa kohdata kumppaninsa miehessä jonka onkin lempeä ja avulias, ehkä jopa alistuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
1. "Mitä hyötyä siitä on naiselle?"
Esimerkiksi jos haluat keskustella syvällisistä asioista. Tuottaako se naiselle isomman talon, korkealuokkaisemmat sosiaaliset piirit, tms? Siksi naiset haluavat suorittajamiehen tai edes nikkaroijan. Mies on naiselle pohjimmiltaan välikappale kohti parempaa asemaa heimossa jossa he alitajuisesti yhä elävät.
2. "Oletko sellainen mies joka sytyttää naiset?"
Oletko pitkä, leveäharteinen, vahvaleukainen, matalaääninen, jännittävä, itsevarma ja määrätietoinen ja seksuaalisesti dominoiva mies? Kuinka lähellä olet tällaista miestä?
Naiset ovat määrittäneet tasoksesi tavismies (KTM). Sinun roolisi elämässä on olla Dressmannin ruutupaitaan pukeutuva ahkera rakentaja joka käy töissä tilintarkastustoimistossa, remontoi keittiön ja täyttää isukkivartalonsa pyöreän vaimon kotiruualla. Talkoissa voit sitten tehdä vaikutuksen naisen bensalenkkari-lapsuudenystäviin kertomalla pisnesasioista.
Jos haluat muunlaisen roolin, on sinun oltava menestyjä tai jonkinasteinen renttu/j.nnämies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Viehättävä ihminen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on jokin "oma juttu", josta on kiinnostunut tai mitä edustaa ja missä on taitava. On täysin väärä lähtökohta, että miehellä pitäisi olla joku ope tai äiti, joka kertoo: "Näin Matti saat naisia", ja sitten Matti suorittaa tätä ohjetta sokeasti. Ymmärrätkö eron? Jos et, näe vaivaa sen eteen että opit ymmärtämään. Se on hyvä lähtökohta itsesi kehittämiselle.
Mulla on tuollaisia kavereita eikä naiset kuvaile heitä viehättävinä vaan ennemmin aspergereina, burgereina tai outoina. Sitten taas löytyy tyyppejä, joilla on persoonallisuutta kuin uuniperunalla ja "oma juttu" on rinnan ja hauiksen treenaus salilla. Heille kyllä löytyy kiinnostusta
Tuollaiset tyypit pariutuvat myös kaltaistensa kanssa, heidän naispuoliset vastineensa ovat autistisia heppatyttöjä, furryjä, tai muita "friikkejä" eli asialleen omistautuneita harrastajia. Perustyypit sitten pariutuvat perustyyppien kanssa jne. Harva nainenkaan on intohimoinen missään sen kummemmassa kuin naisten vastaavissa uuniperuna-harrasteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tyypillisemmin haluavat mieheltä monipuolista ja sosiaalista älykkyyttä joka tekee vaikutuksen seurueeseen. Miehelle on tyypillisempää haluta kumppaninsa kanssa kahdenkeskisiä syvällisiä keskusteluja, mahdolisesti rajatummista aiheista. Naisetkin pitävät niistä kyllä - ystävien kanssa. Lopulta kaikki liittyy sosiaaliseen statukseen, joka on naisten suuresti arvostama ominaisuus miehessä.
Suolaa haavoihin tulee hiljaisemmilta älykkönaisilta, joista yllättävän moni haluaakin rennon vastakappaleensa, joka ei välttämättä ole älykäs. Tai miehen joka on aikaansaapa, sellainen nikkaroija. Tai miehen joka tarjoaa jännitystä. Kuten ap kirjoitti avausviestissään, "jotain muuta".
Kivikautisessa laumassa ap olisi mies joka vie naisen metsänreunaan kahdestaan. Nainen haluaa miehen joka kuuluttaa kaikkien kuullen ja nähden että tämä on minun naiseni, kuunnelkaa mielenkiintoisia tarinoitani. Tai miehen joka rakentaa jotain, tai edes tarjoaa seikkailun kohti parempia metsästysmaita.
Ap on mielestäni oikeassa. Älykkyys itsessään ei ole arvokasta.Hyviä pointteja. Älykäs voi valita vähemmän älykkään, erilaisilla vahvuuksilla varustetun kumppanin tasapainottaakseen heikkouksiaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan. Ehkä ap:nkin kannattaisi yrittää siirtää perspektiiviään enemmän siihen suuntaan, että millainen tiimi olisi mahdollisimman toimiva ja tehokas vallitsevissa oloissa, sen sijaan että etsii kisailukumppania.
Eikö tuo ole tapa jolla naiset itse toimivat?
Lähes poikkeuksetta kun nainen on menestynyt tai vahva, miehen tulee olla "hänen veroisensa" (tai mieluummin ylöspäin tuijoteltava) jotta olisi jotain vastusta.Tuskin sen enempää kuin miestenkään. Oma kumppanini loistaa ihan eri vahvuuksilla kuin millä minä, eikä kilpailla samoissa kisoissa alkuunkaan, paitsi liikunnassa joka on yhteinen harrastus. Tuo "menestynyt ja vahva" kuvaa perinteistä maskuliinisuutta, tällainen nainen saattaa kohdata kumppaninsa miehessä jonka onkin lempeä ja avulias, ehkä jopa alistuva.
Tilastollisesti parit joissa mies tienaa huomattavasti enemmän ovat yleisiä, toisin päin harvinaisia. Eikä ero johdu ensisijaisesti sukupuolten välisistä tuloeroista. Sinkuissa kun korostettuina ovat pienituloiset miehet ja suurituloiset naiset.
Sama pätee muissakin asioissa.
Menestyjänainen: "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"
Kodin hengetär: "vastakohdat täydentävät toisiaan"
Se millainen nainen on itse, ei vaikuta miesmakuun (joka on kaikilla naisilla sama). Vain siihen kuinka miesmaku perustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Viehättävä ihminen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on jokin "oma juttu", josta on kiinnostunut tai mitä edustaa ja missä on taitava. On täysin väärä lähtökohta, että miehellä pitäisi olla joku ope tai äiti, joka kertoo: "Näin Matti saat naisia", ja sitten Matti suorittaa tätä ohjetta sokeasti. Ymmärrätkö eron? Jos et, näe vaivaa sen eteen että opit ymmärtämään. Se on hyvä lähtökohta itsesi kehittämiselle.
Mulla on tuollaisia kavereita eikä naiset kuvaile heitä viehättävinä vaan ennemmin aspergereina, burgereina tai outoina. Sitten taas löytyy tyyppejä, joilla on persoonallisuutta kuin uuniperunalla ja "oma juttu" on rinnan ja hauiksen treenaus salilla. Heille kyllä löytyy kiinnostusta
Mitä pahaa siinä on, jos kaksi uuniperunaa kohtaa? Tuskin nuo naisetkaan ovat olleet mitenkään poikkeuksellisen syvällisiä ja monitahoisia sieluja. Noita pahimmanlaatuisia asburgereita on naisissa hyvin vähän, enkä usko että kaksi burgeria voisivat edes sietää toisiaan parisuhteessa. Pitää löytää se segmentti, mihin oma habitus uppoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Viehättävä ihminen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on jokin "oma juttu", josta on kiinnostunut tai mitä edustaa ja missä on taitava. On täysin väärä lähtökohta, että miehellä pitäisi olla joku ope tai äiti, joka kertoo: "Näin Matti saat naisia", ja sitten Matti suorittaa tätä ohjetta sokeasti. Ymmärrätkö eron? Jos et, näe vaivaa sen eteen että opit ymmärtämään. Se on hyvä lähtökohta itsesi kehittämiselle.
Mulla on tuollaisia kavereita eikä naiset kuvaile heitä viehättävinä vaan ennemmin aspergereina, burgereina tai outoina. Sitten taas löytyy tyyppejä, joilla on persoonallisuutta kuin uuniperunalla ja "oma juttu" on rinnan ja hauiksen treenaus salilla. Heille kyllä löytyy kiinnostusta
Tuollaiset tyypit pariutuvat myös kaltaistensa kanssa, heidän naispuoliset vastineensa ovat autistisia heppatyttöjä, furryjä, tai muita "friikkejä" eli asialleen omistautuneita harrastajia. Perustyypit sitten pariutuvat perustyyppien kanssa jne. Harva nainenkaan on intohimoinen missään sen kummemmassa kuin naisten vastaavissa uuniperuna-harrasteissa.
Ei. Tuntemani "friikkinaiset" ovat käytännössä poikkeuksetta pariutuneet itseään huomattavasti sosiaalisempien miesten kanssa. Autistiselle heppatytölle sosiaalinen ja reipas duunari, gamer-"furrylle" tatskattu moottoripyöriä harrastava rock-muusikko joka pelaa välillä pleikkaa. Kuvaamasi miehet jäävät ikisinkuiksi.
En nyt yhä ymmärrä tätä keskustelua siltäkään pointilta, että ihan kuin olisi vain kaksi genreä; ylisuorittajat ja alisuorittajat. Suurin osa kun kai lienee jotain sieltä välistä.
Sitäpaitsi ihminen voi olla myös molempia. Esimerkiksi uraohjus sohvaperuna.
Ja jotkut (jopa ehkä enemmistö) priorisoi.
Esim. lentokentän matkalaukkutyyppi, eli siis ns. ammatillisesti alisuorittaja saattaa olla samalla myös intohimoinen travelleri, jonka kaikki reissut sisältävät monella tavalla fyysistä sekä henkistä kapasiteettia mittaavia ja vaativia (yli)suoritteita.
Ja se Mensan nettitesti... Se miten nopeasti ja oikein saat palikat ojoon, ei kyllä mittaa yhtään esimerkiksi sitä, miten kohtelet kanssaihmisiä, millaiset keskustelu- ja muut sosiaaliset taidot omaat, paistaako luonteesta epätoivo, kyynisyys tai jopa misogynia. Saati sitä, että josko onkin ihmisenä vain kertakaikkisen tylsä.
Minusta vaikuttaa vastausten perusteella siltä ettei ap ole kovinkaan älykäs, pikemminkin varsin kaavamainen ja kyynistynyt ajattelija. Esim nyt tämäkin vastaus. Miksi alisuoriutuminen olisi alisuoriutumista vain suhteessa tuloihin, yhteiskunnalliseen asemaan ja ihailuun? Mitä ihmettä?!
Ap, mikä on sinun oma juttusi tässä elämässä, sun intohimo, asia mitä ajatellessa ja mistä puhuessa sytyt? En nyt tarkoita naisen etsintää tai Mensan testejä. Mikä on se juttu missä haluat kehittyä ja osata lisää ilman että se toisi sinulle mitään ekstra-arvoa itsensä ulkopuolella?