Lue keskustelun säännöt.
Älykkään alisuorittajamiehen dilemma
19.11.2018 |
Neuvokaapa minua arvon naiset.
Olen älykäs, keskustelutaitoinen ja melko ystävällinen mies. En kuitenkaan ole kunnianhimoinen mitä tulee rahaan ja statukseen. Ammattini on melko tavallinen, mikä säästää paljon energiaa harrastuksia ym varten.
Naisten kanssa ikävä kyllä toistuu seuraava kaava. Älykkäiden naisten kanssa on loistavia keskusteluja. On uusia näkökulmia, huumoria ja kujeiluakin. Mutta ei - naisten puolelta - sitä kemiaa.
Menestyvät naiset ovat kiinnostuneita vain menestyneistä miehistä. Ok, tässä ei ongelmia. Mutta kaltaiseni "alisuorittajanaiset" ovatkin kiinnostuneita "jostain muusta". Heidän lompakollaan käyvistä rentuista, pössyttelevistä hipeistä, junttimaisista äijistä, jne. Ei kovin älykkäistä miehistä joiden kanssa heillä on hyvin vähän keskusteltavaa (keskustelukaveri onkin, kuten ehkä arvasitte, minä).
Minusta kiinnostuvat naiset joiden kanssa ei ole puhuttavaa. Nettitreffit ovat olleet kiusallisia, minun yrittäessä pitää keskustelua yllä ja treffin ollessa vaiti. Kuitenkin pitkän monologin jälkeen nainen onkin kehunut miten hauskaa oli, ja voisimmeko nähdä uudestaan.
Onko niin ettei älykkyydellä olekaan tosiasiassa merkitystä? Vai löytyykö joku muu selitys?
Kommentit (136)
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Viehättävä ihminen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on jokin "oma juttu", josta on kiinnostunut tai mitä edustaa ja missä on taitava. On täysin väärä lähtökohta, että miehellä pitäisi olla joku ope tai äiti, joka kertoo: "Näin Matti saat naisia", ja sitten Matti suorittaa tätä ohjetta sokeasti. Ymmärrätkö eron? Jos et, näe vaivaa sen eteen että opit ymmärtämään. Se on hyvä lähtökohta itsesi kehittämiselle.
Mulla on tuollaisia kavereita eikä naiset kuvaile heitä viehättävinä vaan ennemmin aspergereina, burgereina tai outoina. Sitten taas löytyy tyyppejä, joilla on persoonallisuutta kuin uuniperunalla ja "oma juttu" on rinnan ja hauiksen treenaus salilla. Heille kyllä löytyy kiinnostusta
Tuollaiset tyypit pariutuvat myös kaltaistensa kanssa, heidän naispuoliset vastineensa ovat autistisia heppatyttöjä, furryjä, tai muita "friikkejä" eli asialleen omistautuneita harrastajia. Perustyypit sitten pariutuvat perustyyppien kanssa jne. Harva nainenkaan on intohimoinen missään sen kummemmassa kuin naisten vastaavissa uuniperuna-harrasteissa.
Ei. Tuntemani "friikkinaiset" ovat käytännössä poikkeuksetta pariutuneet itseään huomattavasti sosiaalisempien miesten kanssa. Autistiselle heppatytölle sosiaalinen ja reipas duunari, gamer-"furrylle" tatskattu moottoripyöriä harrastava rock-muusikko joka pelaa välillä pleikkaa. Kuvaamasi miehet jäävät ikisinkuiksi.
Toki täydellinen kiinnostuksen puute sosiaaliseen elämään ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen todennäköisesti johtaa ikisinkkuuteen, jos ei ole muuta kompensoitavaa tai satu törmäämään tyyppiin, joka osaa ja haluaa valjastaa burgerin erikoistaitoja. Tällaisia naisia on vähänlaisesti vielä nykyään, mutta eivätköhän nekin yleisty pikkuhiljaa kun naiset saavat enemmän tilaa ja vastuuta toimia yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Varmaan sulta puuttuu sit sitä sex-appealia. Olet mukava, muttet herätä sen enempää tuntemuksia.
Määrittelisin itseni aika lailla alisuoriutuneeksi mieheksi. Ylioppilaaksi kirjoitin erittäin hyvin arvosanoin mutta erinnäisistä syistä sen jälkeiset tutkinnot jäivät kesken hyvästä opintomenestyksestä huolimatta ja olen ajautunut työhon jossa en voi koskaan edetä erityisen pitkälle ja tulotkin ovat aika vaatimattomat. Muutenkin olen aika tavallinen mies, keskipituinen, aika tavallisen näköinen jne. Mutta monet ovat kyllä sitten minua kuvailleet mukavaksi ja fiksuksi.
Parisuhdemarkkinoilla minua on silti onnistanut vaikka nuorempana en kyllä olisi uskonut. Löysin nimittäin lopulta fiksun kauniin naisen joka on tässä vuosien kuluessa kohonnut työelämässäkin paljon minua korkeammalle sekä asemassa että tuloissa. Onnekseni tuo ei ole naistani häirinnyt vaan hän arvostaa (ilmeisesti) minussa sitten ihan muita asioita kuin ulkoista menestystä.
Mutta jos puhutaan siitä, että millä sitten onnistuin tämä parisuhteen saamaan puutteistani huolimatta, niin naiseni on minulle moneen kertaan sanonut, että olin hänestä harvinaisen aidosti oma itseni alusta alkaen. En monista muista miehistä poiketen yrittänyt tehdä vaikutusta yhtään millään tai olla jotain mitä en oikeasti ollut ja se jotenkin kuulemma näkyi. Itse muistan vain sen että meidän oli heti alusta alkaen todella helppo keskustella asiasta kuin asiasta eli olimme samalla aaltopituudella. Löin siis ikäänkuin heti kättelyssä kaikki kortit pöytään ja sanoin että "tällainen olen, ota tai jätä". Ja hänhän otti, onneksi!
Minulla on mt-ongelmia ja mahdollisesti jotain piirteitä Aspergerista. Mies on sitten vielä minuakin epäsosiaalisempi, mutta hyvin tulemme keskenämme juttuun. Keskustelut ovat todella kiinnostavia. Aikaa myöten moni löytää jonkun itselleen sopivan ihmisen, jos vain jaksaa hakea. Et ole vain vielä kohdannut sitä sopivaa ihmistä.
Olen lukenut tätä keskustelua eilisestä asti, enkä vieläkään tiedä mikä se ap:n dilemma on? Mitkä oli vaihtoehdot? Jäädä yksin vai ottaa omasta mielestä älyllisesti vajavainen ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Nämä ovat koodilauseita sille ettet ole seksikäs. Olet hyvä mies, mutta sinusta puuttuu se seksikkyys, jota vaaditaan, että pääset pois siitä friendzonesta. Tai siis siitä friendzonesta, jonne sinut laitettaisiin, jos nainen kaipaisi elämäänsä lisää miespuolisia ystäviä.
Tiedän ettei miehet haluaisi kuulla tätä, eikä varsinkaan sellaiset jotka luonnostaan eivät ole sitä, mutta totuus on kuten monet tälläkin palstalla ovat kirjoittaneet, että suurimpaa osaa viehättää juuri se määrätynlainen mies.
Ennenkaikkea miehekäs. Tämän monet tulkitsevat sitten liian tiukasti ja ymmärtävät kuinka puhutaan jostain Rambosta. Ei vaan kyllä miehekäs mies voi olla poikamainen kasvoistaan. Suht laiha tai jopa aika lyhytkin, mutta kun miehestä vaan tulee naismaiset fiilikset tai homovibat, niin se vaan on suurimmalle osalle naisista turn off.
En sano, että sinusta tulee, mutta ehkä tuota miesmäisyyttä voisi silti kehittää vahvemmaksi. Syvempää ääntä, rinnan pullistelua, johtoaseman ottamista, suojelemishalukkuutta tai mitä noita tyypillisiä maskuliinisuuden banaaleja ilmaantumismuotoja nyt onkaan.
Sitten voi tietenkin lisätä tätä ihan pukeutumiseesi. Mainosten ”malporomies” , ”kamelboots” tyyppinen rohkea omantien kulkija vetoaa moneen. Toiset tykkäävät kovasti pukumiehistä ja uniformu nyt saa kaikista miehistä miehekkään ja seksikkään.
Toiset miehet onnistuvat olemaan todella miehekkäitä ja seksikkäitä joka tapauksessa. Ilman yrittämistä. Ehkä se on kasvojen rakenne ja äänensointu. Ihan tuurilla heille suotuja juttuja.
Mitä jos ensi kerralla kokeilisit ihan vain kokeilumielessä olla oikein liioittelevan maskuliininen? Toisiko se mahdollisesti muutosta tilanteeseen? Leikit sellaista pientä tai jopa suurta Alfaa, joka hallitsee tilanteen vahvana miehenä ihan niinkuin jossain filmeissä.
Otsikon perusteella ajattelin, että kyse on jostain aidosti älykkäästä miehestä, joka ei vain jostain syystä saa kaikkea potentiaaliaan toteutetuksi elämässä.
Mutta olikin sama vanha, miksi en saa niitä naisia joita haluan.
Grow up.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Varmaan sulta puuttuu sit sitä sex-appealia. Olet mukava, muttet herätä sen enempää tuntemuksia.
Millä tavalla mun kannattaa kehittää itseäni, jotta saisin sex-appealia mitä se ikinä onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Nämä ovat koodilauseita sille ettet ole seksikäs. Olet hyvä mies, mutta sinusta puuttuu se seksikkyys, jota vaaditaan, että pääset pois siitä friendzonesta. Tai siis siitä friendzonesta, jonne sinut laitettaisiin, jos nainen kaipaisi elämäänsä lisää miespuolisia ystäviä.
Tiedän ettei miehet haluaisi kuulla tätä, eikä varsinkaan sellaiset jotka luonnostaan eivät ole sitä, mutta totuus on kuten monet tälläkin palstalla ovat kirjoittaneet, että suurimpaa osaa viehättää juuri se määrätynlainen mies.
Ennenkaikkea miehekäs. Tämän monet tulkitsevat sitten liian tiukasti ja ymmärtävät kuinka puhutaan jostain Rambosta. Ei vaan kyllä miehekäs mies voi olla poikamainen kasvoistaan. Suht laiha tai jopa aika lyhytkin, mutta kun miehestä vaan tulee naismaiset fiilikset tai homovibat, niin se vaan on suurimmalle osalle naisista turn off.En sano, että sinusta tulee, mutta ehkä tuota miesmäisyyttä voisi silti kehittää vahvemmaksi. Syvempää ääntä, rinnan pullistelua, johtoaseman ottamista, suojelemishalukkuutta tai mitä noita tyypillisiä maskuliinisuuden banaaleja ilmaantumismuotoja nyt onkaan.
Sitten voi tietenkin lisätä tätä ihan pukeutumiseesi. Mainosten ”malporomies” , ”kamelboots” tyyppinen rohkea omantien kulkija vetoaa moneen. Toiset tykkäävät kovasti pukumiehistä ja uniformu nyt saa kaikista miehistä miehekkään ja seksikkään.
Toiset miehet onnistuvat olemaan todella miehekkäitä ja seksikkäitä joka tapauksessa. Ilman yrittämistä. Ehkä se on kasvojen rakenne ja äänensointu. Ihan tuurilla heille suotuja juttuja.
Mitä jos ensi kerralla kokeilisit ihan vain kokeilumielessä olla oikein liioittelevan maskuliininen? Toisiko se mahdollisesti muutosta tilanteeseen? Leikit sellaista pientä tai jopa suurta Alfaa, joka hallitsee tilanteen vahvana miehenä ihan niinkuin jossain filmeissä.
Mä kyllä korjaisin, että ei ole juuri sen naisen makuun, eli sen mielestä seksikäs. Jollekin muulle voi ollakin.
Veikkaan etten minäkään olisi ap:n makuun. Silti mullekin on löytynyt mies joka käy muhun ihan kuumana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Varmaan sulta puuttuu sit sitä sex-appealia. Olet mukava, muttet herätä sen enempää tuntemuksia.
Millä tavalla mun kannattaa kehittää itseäni, jotta saisin sex-appealia mitä se ikinä onkaan?
Karisma; aitous, syvyys, läsnäolo, lähestyttävyys,itsevarmuus, kohtaaminen, huomiointi, lämpö ja empatia.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ja alisuorittava mies on valitettavasti todella huonossa asemassa mitä tulee mielekkäisiin parisuhteisiin tässä maassa. Sanon tämän kokemuksen tuomalla vankalla auktoriteetilla.
Samoin älykkäät alisuorittajanaiset. Kuka esim.kiinnostuisi minusta, korkeakoulutetusta duunarista? Toiset korkeakoulutetut katsoisivat kieroon "miksei tuo tee koulutustaan vastaavaa työtä, eihän tuota kehtaa edes perheelle esitellä...". Ja duunarit ihmettelisivät, miksi olen niin outoa alaa opiskellut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Nämä ovat koodilauseita sille ettet ole seksikäs. Olet hyvä mies, mutta sinusta puuttuu se seksikkyys, jota vaaditaan, että pääset pois siitä friendzonesta. Tai siis siitä friendzonesta, jonne sinut laitettaisiin, jos nainen kaipaisi elämäänsä lisää miespuolisia ystäviä.
Tiedän ettei miehet haluaisi kuulla tätä, eikä varsinkaan sellaiset jotka luonnostaan eivät ole sitä, mutta totuus on kuten monet tälläkin palstalla ovat kirjoittaneet, että suurimpaa osaa viehättää juuri se määrätynlainen mies.
Ennenkaikkea miehekäs. Tämän monet tulkitsevat sitten liian tiukasti ja ymmärtävät kuinka puhutaan jostain Rambosta. Ei vaan kyllä miehekäs mies voi olla poikamainen kasvoistaan. Suht laiha tai jopa aika lyhytkin, mutta kun miehestä vaan tulee naismaiset fiilikset tai homovibat, niin se vaan on suurimmalle osalle naisista turn off.En sano, että sinusta tulee, mutta ehkä tuota miesmäisyyttä voisi silti kehittää vahvemmaksi. Syvempää ääntä, rinnan pullistelua, johtoaseman ottamista, suojelemishalukkuutta tai mitä noita tyypillisiä maskuliinisuuden banaaleja ilmaantumismuotoja nyt onkaan.
Sitten voi tietenkin lisätä tätä ihan pukeutumiseesi. Mainosten ”malporomies” , ”kamelboots” tyyppinen rohkea omantien kulkija vetoaa moneen. Toiset tykkäävät kovasti pukumiehistä ja uniformu nyt saa kaikista miehistä miehekkään ja seksikkään.
Toiset miehet onnistuvat olemaan todella miehekkäitä ja seksikkäitä joka tapauksessa. Ilman yrittämistä. Ehkä se on kasvojen rakenne ja äänensointu. Ihan tuurilla heille suotuja juttuja.
Mitä jos ensi kerralla kokeilisit ihan vain kokeilumielessä olla oikein liioittelevan maskuliininen? Toisiko se mahdollisesti muutosta tilanteeseen? Leikit sellaista pientä tai jopa suurta Alfaa, joka hallitsee tilanteen vahvana miehenä ihan niinkuin jossain filmeissä.Mä kyllä korjaisin, että ei ole juuri sen naisen makuun, eli sen mielestä seksikäs. Jollekin muulle voi ollakin.
Veikkaan etten minäkään olisi ap:n makuun. Silti mullekin on löytynyt mies joka käy muhun ihan kuumana.
Varmasti ap on seksikäs jollekin täällä maapallolla, onhan meitä miljardeja täällä, mutta jos lukemattomien naisten kohdalla tulee tuota kemiat ei natsaa, oot jollekin toiselle hyvä mies jne. niin tällaisena jo suht ”vanhana” naisena ja monen kanssa miehistä jutelleena tiedä milloin miehelle heitetään tuo lause.
Olen pahoillani ap:n puolesta, mutta kokemukseni noista lauseista ovat mitä ovat. Hyvä asia tässä on, että nythän hän ainakin tietää mistä suurimman osan kohdalla kenkä puristaa. Nyt hän voi sitä edes yrittää korjata. Tuo lopputulos kun ei muuten muutu. Tai sitten hän voi lyödä päätä seinään, käydä 500 naisen kanssa ulkona ja toivoa parasta, että se yksi poikkeus osuisi kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.
En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?
Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa
Eri
Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.
Mielelläni niin tekisinkin. Saan vain kommentteja "oot hyvä mies jollekulle muulle", "ei oo kemiaa", "et oo mun tyyppiä". Välillä olen kysynyt tarkemmin ja vastaus on ollut yhtä epämääräinen "ei vaa kolahtanu, sori". Noiden perusteella on hieman hankala keksiä mitä kehittää
Varmaan sulta puuttuu sit sitä sex-appealia. Olet mukava, muttet herätä sen enempää tuntemuksia.
Millä tavalla mun kannattaa kehittää itseäni, jotta saisin sex-appealia mitä se ikinä onkaan?
YouTube on täynnä noita videoita, miten se tehdään. Siitä vaan katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sex-appealia, sitä ei ole. Sori. Se vaan menee niin, että bad boy korjaa potin ;)
This!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ja alisuorittava mies on valitettavasti todella huonossa asemassa mitä tulee mielekkäisiin parisuhteisiin tässä maassa. Sanon tämän kokemuksen tuomalla vankalla auktoriteetilla.
Samoin älykkäät alisuorittajanaiset. Kuka esim.kiinnostuisi minusta, korkeakoulutetusta duunarista? Toiset korkeakoulutetut katsoisivat kieroon "miksei tuo tee koulutustaan vastaavaa työtä, eihän tuota kehtaa edes perheelle esitellä...". Ja duunarit ihmettelisivät, miksi olen niin outoa alaa opiskellut...
Tuohan ei ole ongelma eikä mikään.
Aika harva korkeakoulutettu mies häiriintyy siitä jos nainen ei ole koulutustaan vastaavassa työssä, ja duunareissakin riittää miehiä joita ei akateeminen tausta haittaa.
Miehenä olisit heikoilla.
Itse ainakin arvostan hoivaavia ja feminiinisiä miehiä, enkä koe ongelmaksi toimia myöskään perheen päänä. En ole miehen lompakolla eikä mies minun, aikuisina ihmisinä molemmat pärjäävät itsekseen ja jälkikasvulle molemmat antavat omastaan, oli se oma sitten henkistä, materiaalista tai mitä tahansa muuta pääomaa, esimerkiksi taitoja.