Älykkään alisuorittajamiehen dilemma

Kun löydät älykkään naisen, tartu tilaisuuteen fyysisemmin! Yritä saada hänet valitsemaan sinut tunteella älyn sijaan. Vältä liian analysoinnin riskit, kuolettamalla hänen aivotoimintonsa tilapäisesti, olemalla rakastava. Sitten kun naisella tulee analyysin aika, niin esitä myös älykkyytesi. Tilanne on sikäli onnellinen, että hänen ei tarvitse vaihtaa sinua toiseen, älykkäämpään miehen, vastoin tunteitaan.

Mene tanssikurssille ja käy iskukurssi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?

Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa

Eri

Eiköhän se riipu ihan jampasta itsestään. Jos ei saa sanaa suustaan on mentävä vaan vuorovakuikutustilanteisiin vaikka siinä joutuu epämukavuusalueelle. Mt-ongelmaiset terapiaan, päihdeongelmaiset päihdekuntoutuksen kautta terapiaan. Tosi monella naisettomalla miehellä ei ole yhtään kaveria eikä mitään luontevia tilanteita tavata ihmisiä. Siitä voi aloittaa että on jonkunlainen sosiaalinen elämä, jos on sitä ennen lyönyt viisi vuotta päätään seinään Tinderissä yksinäisessä kämpässään. Ei kai siitä nyt ainakaan haittaakaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

Se voi olla ihan totta. Voi ajatella, että luonto tai Luoja on halunnut silläkin tavalla varmistaa lisääntymisen. Siittäjiä on riittävän paljon ja heikoimmat voidaan jättää pois. Naaraat voivat suorittaa valintaa.

Epäilen kuitenkin itse evoluutiota. Se voi esimerkiksi sodassa hävittää urhoollisimmat ja oikeudenmukaisimmat yksilöt ja jättää ns. jätteen jäljelle. Mitenkään itsestäänselvää ei ole, että evoluutiossa paras aines etenee.

Mikä on milloinkin se paras aines? Kyllähän on ollut useita evoluution pullonkauloja, joista monet populaatiot ovat kuolleet kokonaan ja sattumalta jossain toisaalla on selvitty suotuisempien olojen , ei paremmuuden, takia. Mutta noin yleensä sopeutuvimmat ja joustavimmat ovat selviytyneet.

En voi kieltää, että olisit oikeassa. Tunnustetaan kuitenkin, että joskus evoluutio - olkoon vaikka poikkeustapauksia - valitsee väärin. Huonompi aines menestyy ja hyvä tuhoutuu. En tarkoita edes moraalia. Varsinkin moraalin kannalta paras aines ei valikoidu. Muutenkin on kai tunnustettava, että evoluutiota hallitsee sumea logiikka. Valinta perustuu täydelliseen summittaisuuteen.

Tuossa on siinä mielessä vinha perä, että evoluutio on sokea, ei se pyri mihinkään. Jos tyhmät ja moraalittomat saavat enemmän lapsia kuin älykkäät ja moraaliset niin ensimmäisen ryhmän ominaisuudet yleistyvät populaatiossa. EI se mieltä ylentävä lopputulos tietysti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

Se voi olla ihan totta. Voi ajatella, että luonto tai Luoja on halunnut silläkin tavalla varmistaa lisääntymisen. Siittäjiä on riittävän paljon ja heikoimmat voidaan jättää pois. Naaraat voivat suorittaa valintaa.

Epäilen kuitenkin itse evoluutiota. Se voi esimerkiksi sodassa hävittää urhoollisimmat ja oikeudenmukaisimmat yksilöt ja jättää ns. jätteen jäljelle. Mitenkään itsestäänselvää ei ole, että evoluutiossa paras aines etenee.

Toisaalta luin jostain apinalaumasta jossa aggressiivisimmat urokset jostain syystä kuolivat. Laumassa elettiin sen jälkeen muutama sukupolvi rauhan ja harmonian aikaa, kunnes palattiin takaisin normaaliin. Ehkä tuolloin rauhan aikana lauma pääsee taas kasvamaan ja lisääntymään rauhassa hetken, kunnes aggressio palaa. Ehkä kyseessä on joku säätelymekanismi? Hakematta tulee mieleen toinen maailmansota, jonka jäljiltä saatiin hetki ennennäkemätöntä rauhaa Euroopassa. Nyt on taas merkit sellaiset, että normaaliin paluu on väistämättä edessä?

Samaa mieltä olen. T. Se jota kommentoit. Olet söpö ja älykäs.

76 jatkaa. Tunnen useita älykkäitä miehiä, joilla on verraten matala kunnianhimo. Jokainen heistä on kuitenkin menestynyt elämässä tavalla tai toisella. Menestys on tullut vähän kuin vahingossa, sen sivutuotteena, että on keskittynyt kiinnostuksen kohteisiinsa. Onko kyse alisuorittajista? Määrittelykysymys, mutta aloittajan tapauksessa epäilen että hän mahdollisesti ylikorostaa omaa älykkyyttään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Fiksut naiset eivät tykkää tällaisesta yhtään; se tuntuu laimealta, päälleliimatulta ja tylsältä. Typerämpiä naisia sillä varmaan saa hurmattua, mutta sellaiselta naiselta ei sitten saa mitään takaisin.

Olisiko ongelma pähkinänkuoressa ihan vain tällainen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko älykäs vai luuletko olevasi älykäs?

Tuntuu, että yrität enemmänkin todistella itsellesi että olet matalapalkkaisessa työssä sen takia, kun et halua statusta ja rahaa, kuin että olet matalapalkkaisessa työssä sen takia, koska et ole niin älykäs kuin yrität itsellesi todistella. 

Onhan se mahdollista.

Perustelen sillä että koen työni suurimman osan ajasta melko lailla helpoksi. Haasteita tuottavat lähinnä aikataulut silloin tällöin. Periaatteessa työni kuitenkin luokitellaan jonkin verran keskivertoa haastavammaksi.

Ehkä yliarvioin älykkyyttäni. Mutta eikö silloin ole outoa että älykkäät naiset haluavat jatkuvasti keskustella kanssani jopa aiheista joita en edes tunne hyvin?

- ap

 

Miksi se olisi outoa, että he haluavat keskustella aiheista jotka he tuntevat mielenkiintoisiksi? Voivathan he puhua noista samoista asioista henkilön kanssa, jonka IQ on alle 100. Tekeekö se yhtäkkiä heistä jotenkin älykkäitä?

Ja miten edes mittaat älykkyytesi? Millä tavalla olet älykäs keskitasosta? 

Älykkyysosamäärä on kyllä tiedossa, vaikken uskokaan että se kertoo ihan kaikkea.

En päässyt Mensan jäseneksi, koska sain tulokseksi 126 :) Jäsenyysraja on siis 130.

- ap

Siitä kyllä tietää, kuka on feikki älykäs kun he mainitsevat Mensan.

No tietysti :D

Minulta kysytään mistä tiedän älykkyysosamääräni olevan keskivertoa korkeampi.

Vastaan kysymykseen.

Ahaa! Olet feikkiälykäs kun mainitset Mensan! Got him.

- ap

Paitsi, että jos olisit oikeasti käynyt Mensan testeissä (etkä vain tehnyt sitä nettitestiä mistä helposti saa korkeat pisteet) niin tietäisit, ettei Mensan testi ole virallinen IQ testi joten siellä saadut pisteet eivät kerro mitään älykkyysosamäärästäsi. 

Eli mitä tuo Mensan testi sitten mittaa? Jalan numeroa? Meinaatko, että kuka tahansa voi tulla ulos sieltä testistä korkeilla pisteillä? Jos siellä saa korkeat pisteet, niin voi tai ei olla älykäs, koska ei noihin mitään aivotyöskentelyä tarvita yhtään? Ihan intuitiolla mennään? Ehkä tuurilla?

Puolella väestössä on älykkyys 100 tai yli. Jonkun on pakko kuulua jopa siihen 5% älykkäistä eli sadassa ihmisessä viidessä ja silti aina määrättyä porukkaa joka ei vaan millään usko, että joku noista voisi olla aaveellä tai käynyt testissä tai tunnistaa oman älykkyytensä.

Toiset varmaan uskoisivat kohdanneensa älykkään kun heille kertoisi, että teit netissä nalle puh älykkyystestin. Sait 54 pistettä ja testi ei edes yritänyt mitata älykkyyttä edes epävirallisesti.

Hallelujaa, huippuälykkyys aaveen mittakaavan mukaan on löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?

Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa

Eri

Viehättävä ihminen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on jokin "oma juttu", josta on kiinnostunut tai mitä edustaa ja missä on taitava. On täysin väärä lähtökohta, että miehellä pitäisi olla joku ope tai äiti, joka kertoo: "Näin Matti saat naisia", ja sitten Matti suorittaa tätä ohjetta sokeasti. Ymmärrätkö eron? Jos et, näe vaivaa sen eteen että opit ymmärtämään. Se on hyvä lähtökohta itsesi kehittämiselle.

Minä nyt vain ihan kysyn, millä oikeutuksella älykkään alisuorittajamiehen pitäisi saada älykäs menestyjänainen, jos älykkäällä menestyjänaisella ei ole oikeutta ottaa mieleistään älykästä menestyjämiestä?

Jokaisella sukupuoleen katsomatta on oikeus valita elämäntapansa ja sen, millaisen kumppanin haluaa. Mutta kysyntä ja tarjonta ei kohtaa aina. Siinä on vaihtoehtona muuttaa jotain kriteeriään tai rutista netissä, miksi ei natsaa. 

Lähipiirissä (ei perhepiirissä kiitos Luojan) olen seurannut, miten kaksi ihan mukavaa ja elämänhallinnaltaan ok miestä jää poikamiehiksi liian kovien kriteerien mukaan. Pitäisi saada se sedulan kuumin pissis, jolla on 800 seuraajaa instassa. Itse kuljetaan äidin leikkaamissa hiuksissa valtran takki päällä ja verryttelyhousunperse roikkuen. Naisen pitää olla fitneskissa, ettei ole löysä. Tavis on löysä. Läskit akat on rumia. Itse harrastavat liikuntaa tasan töiden merkeissä ja vastapainoksi vetävät vähän enemmän kuin orastavaan kaljamahaansa häppää ja makkaraa. Lisäksi sen max 25-vuotiaan mallin näköisen fitneskissan pitäisi myös olla kotihengetär ja hoitaa naisten työt, siis kaikki seinien sisällä tapahtuva. Herrat voivat sitten vaihtaa renkaat kerran vuoteen ja vttuilla perään. Pienissä kaljoissa itketään naisenkaipuuta, mutta esimerkiksi se saman kylän tavisriitta ei kelpaa missään nimessä. Riitta kyllä on laittanut facessa kaveripyynnön ja kysynyt kahville kun taas se helsinkiläinen fitnestyttö instassa pisti estot päälle, kun sille iltaisin pikkukaljoissa pisti viestiä ja kehui tosi sexyksi kissaksi.

Jopa oma aviomies jaksaa joskus yllättää kerrostalon kokoisella egollaan ja melkoisen epärealistisilla odotuksilla. Päivitteli joskus minulle, että sä olit niin kissa ja timmi ja aina hyvissä meikeissä, kun alettiin seurustella, olisitpa vieläkin.................... Vastasin, että eipä herrakaan silloin maannut maha pitkällä kahden viikon parransänki naamassa verkkareissa sohvalla piereskelemässä, että näin ne ajat muuttuu. Että ihanko tosissaan vain toisen meistä pitäisi puolison iloksi pitää itsensä kuosissa, jos yhtä retuperällä ollaan ruuhkavuosien alla. Aivan yhtä plösöjä, aivan yhtä resahtaneita. Se taas, jos otetaan yhteinen ryhtiliike ja paluu ulkonäön vuoksi vaivannäköön on ihan ok, lähden mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, onko teidän miesten pakko aina KESKUSTELLA kaikesta ja ihan tauotta?! Mikä vika on hiljaisuudessa? Vaikeneminen on kultaa, oletko kuullut sanonnan? Nyt asutaan Suomessa, voidaan käyttäytyä kuin suomalaiset. Omakin mieheni on ihme höpöttäjä, aina pitäisi keskustella, puhua, jutella. Jos minä en puhu niin juoruaa puhelimessa. Jonkun miehen kanssa, tietenkin, ootte samanlaisia juorukelloja kaikki. Onneksi lähiöbaarit on keksitty, te äijät voitte mennä sinne keskenänne jaarittelemaan syvällisiä ja minä saan nauttia kotona hetken hiljaisuudesta. Opettele sinäkin pitämään suusi kiinni välillä niin jo alkaa löytyä kemiaa naisten mielestä!

T. Älykäs korkeakoulutettu nainen

Olen kyllä samoilla linjoilla. Perusfiksu mies on seksikkäin jossain muualla kuin suoltamassa jotain "älyllistä" potaskaa. Jos haluaisin älykästä keskustelua niin sitä saa parhaiten naispuolisten kavereiden kanssa.

Olin kirjoittamassa juuri samantapaista. Kemian puuttuminen tarkoittaa samaa kuin seksikkyyden puuttuminen. Sille pitäisi tehdä jotain, jos naiset valittavat siitä. Ehkä se on ulkonäkö, puheet, tavat, kehonkieli? Älykkyys on seksikästä vain ja ainoastaan kun ne puheet ovat seksikkään älykkäitä. Ei tylsän älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

Se voi olla ihan totta. Voi ajatella, että luonto tai Luoja on halunnut silläkin tavalla varmistaa lisääntymisen. Siittäjiä on riittävän paljon ja heikoimmat voidaan jättää pois. Naaraat voivat suorittaa valintaa.

Epäilen kuitenkin itse evoluutiota. Se voi esimerkiksi sodassa hävittää urhoollisimmat ja oikeudenmukaisimmat yksilöt ja jättää ns. jätteen jäljelle. Mitenkään itsestäänselvää ei ole, että evoluutiossa paras aines etenee.

Toisaalta luin jostain apinalaumasta jossa aggressiivisimmat urokset jostain syystä kuolivat. Laumassa elettiin sen jälkeen muutama sukupolvi rauhan ja harmonian aikaa, kunnes palattiin takaisin normaaliin. Ehkä tuolloin rauhan aikana lauma pääsee taas kasvamaan ja lisääntymään rauhassa hetken, kunnes aggressio palaa. Ehkä kyseessä on joku säätelymekanismi? Hakematta tulee mieleen toinen maailmansota, jonka jäljiltä saatiin hetki ennennäkemätöntä rauhaa Euroopassa. Nyt on taas merkit sellaiset, että normaaliin paluu on väistämättä edessä?

No näinhän se on usein ihmisten maailmassa. TV-ohjelma survivors kiteyuttää pelin aika hyvin: vahvin ei voita, vaan ovelin. Tai siis se, jolla on fyysiset ominaisuudet, henkinen kapasiteetti ja kyky myös likaiseen peliin parhaassa balanssissa keskenään. Ei ehkä kuippu millään osa-alueella, mutta jokaisessa tasavahva.

Tuonhan on useamman kerran voittanut henkilö, joka on alusta asti pelannut ns. puhtaasti, siis valehtelematta ja huijaamatta. Kertoo enemmän omasta maailmankuvastasi, jos luulet että sen voi voittaa vain pelaamalla likaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan todellako ap:n ja suurimman osan keskustelijoista mielestä tilintarkastajan työ on alisuoriutumista? Eikö se ole ihan hyvä ja kelvollinen toimihenkilötehtävä? Itse naisena työskentelen erilaisessa, mutta ainakin oman luokituksen mukaan suurinpiirtein saman tasoisessa tehtävässä, enkä kyllä pidä itseäni minään alisuoriutujana. En tietenkään ajattele olevani erityisen menestynyt, mutta että alisuoriutuja? Minä pitäisin hiukan omituisena henkilöä, joka on minusta ihan hyvässä, "tavallisessa" työssä, mutta puhuu itsestään alisuoriutujana. Lisäksi takuulla loukkaantusin, jos itsestäni ajateltaisiin niin.

En pidä. Minusta tuo on ihan hyvää tasoa. Tilintarkastaja ei ehkä ole kovin mediaseksikäs ammatti, mutta mielestäni työnkuvan ei pitäisi olla mitenkään este parisuhteelle. Tässä on ehkä ap:n ongelma. Hän on keskiverto ja hänen pitäisi pyrkiä keskivertonaisen puolisoksi. Ehkä joku ysintyttö koulussa, joka tykkää pikkutarkasta kirjanpitäjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?

Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa

Eri

Paranna sitä mikä on ongelmasi. Jos sinulle sanotaan jostain, niin usko se edes jossain määrin.

Vierailija kirjoitti:

Neuvokaapa minua arvon naiset.

Olen älykäs, keskustelutaitoinen ja melko ystävällinen mies. En kuitenkaan ole kunnianhimoinen mitä tulee rahaan ja statukseen. Ammattini on melko tavallinen, mikä säästää paljon energiaa harrastuksia ym varten.

Naisten kanssa ikävä kyllä toistuu seuraava kaava. Älykkäiden naisten kanssa on loistavia keskusteluja. On uusia näkökulmia, huumoria ja kujeiluakin. Mutta ei - naisten puolelta - sitä kemiaa.

Menestyvät naiset ovat kiinnostuneita vain menestyneistä miehistä. Ok, tässä ei ongelmia. Mutta kaltaiseni "alisuorittajanaiset" ovatkin kiinnostuneita "jostain muusta". Heidän lompakollaan käyvistä rentuista, pössyttelevistä hipeistä, junttimaisista äijistä, jne. Ei kovin älykkäistä miehistä joiden kanssa heillä on hyvin vähän keskusteltavaa (keskustelukaveri onkin, kuten ehkä arvasitte, minä).

Minusta kiinnostuvat naiset joiden kanssa ei ole puhuttavaa. Nettitreffit ovat olleet kiusallisia, minun yrittäessä pitää keskustelua yllä ja treffin ollessa vaiti. Kuitenkin pitkän monologin jälkeen nainen onkin kehunut miten hauskaa oli, ja voisimmeko nähdä uudestaan.

Onko niin ettei älykkyydellä olekaan tosiasiassa merkitystä? Vai löytyykö joku muu selitys?

Miesten ja naisten seksikkyys on erilaista tai ehkä paremmin sanottuna naisille se seksikkyyskriteerin täyttäminen on hyvin helppoa; pitää vain pahimmat mölyt mahassa ja ei täytä mahaa koko karkkihyllyllä joka päivä. 

Sinulla voi olla ongelmia imagomarkkinoinnissa ja viestinnässä eli et osaa kuljettaa kanssakäymistä seksiä tai parisuhdetta kohti kuten pitäisi. Harvoin nainen voi hyppää ratsaille kuunneltuaan miehen älykkäitä mielipiteitä; siinä miehen pitää tuoda esiin.nimenomaan eläimellistä puoltaan ihan riippumatta siitä minkä tasoinen nainen on. 

Jos pelkäät olla seksuaalinen, niin se on OK, mutta kannattaa maksimoida oma ulkonäkönsä, jotta tuota viestinnällistä imagomarkkinointia tarvittaisiin mahdollisimman vähän ja senkin jälkeen pitää vielä tehdä kauppoja sanallisesti. Voi olla että pelkäät torjuntaa niin paljon, että et vieritä asioita eteenpäin, koska itsetuntosi ei ole tarpeeksi vahva ottaakseen vastaan suoraa torjuntaa noilta naisilta, joille pössyttelijät ja juntit kuulemma kelpaa. 

Pitäisi pystyä miettimään toimiiko vuorovaikutus naisten kanssa sinun tapauksessasi sinun omien fantasioiden mukaan vai niitä raiteita pitkin, jotka johtavat naisen suosioon. Eri ihmiset ajattelevat ja tuntevat eri tavalla ja se oma osaaminen jo ulosanti pitäisi sovittaa sen halutun asiakaskunnan tarpeisiin eikä päinvastoin tai sitten asiakkaita ei tule. On helpointa ja turvallisinta mennä omia raiteita ajatellen, että "minä kävin työssä/koulussa/harrastuksessa X, joten nyt muut ovat kiinnostuneita minusta", mutta ihan niin se ei ole. Voisi jopa sanoa, että se mitä mies omalla ajalla tekee ei ole läheskään niin tärkeää kuin se miten hän osaa oman elämänsä ja itsensä esittää ja millaisia tunteita se sitten aiheuttaa.

Bilevaiheen ohittaneet naiset voivat kiinnostua miehestä, joka narisevalla äänellä lukee CV:nsä naiselle ja tällainen mies voi saada seksiä, lapsia ja parisuhteen, mutta tuolloin nainen on siirtynyt bilevaiheesta neuvotteluvaiheeseen, jolloin kiinnostus mieheen ei ole enää räiskyvää ja alkukantaista, vaan miehestä haetaan ihan muita asioita. Kun sinua ei kerran tuo rahalla ja statuksella vetoaminen kiinnosta, sinun pitäisi sitten luoda vauhdikasta ja seksikästä imagoa ja pintaa, jotta vetoaisit bilevaiheen naisiin. 

Minä olen älykäs alisuorittajanainen, eikä rentut kiinnosta, eivätkä myöskään ns menestyjät, koska heillä on erilaiset arvot kuin minulla. Oli niin vaikeaa löytää kumppania, että nyt keski-ikäisenä olen päätynyt elämään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap jotain sellaisia ongelmia, jotka saavat naiset menettämään kiinnostuksensa? Joku syyhän alisuorittamisen taustalla usein on. Huono itsetunto? Sosiaalisten tilanteiden pelko? Masennus? Kokemattomuus?

Onko ihan oikeasti mielestäsi niin että haluttomuus tavoitella maksimalista määrää rahaa, korkeaa asemaa ja muiden ihailua on merkki ongelmista?

Ja koskeeko tämä vain miehiä?

- ap

Väitinkö näin? Olen yhdessä alisuoritujan kanssa, joka harmittelee miten hoitamaton sosiaalisten tilanteiden pelko on estänyt monia asioita. Kokee, että paukut olisivat riittäneet enempäänkin kuten moni alisuorituja ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä edelliseen - jos joku epäilee asiaa, voi tarkistaa sen tilastokeskuksen sivuilta. Muistaakseni biologian oppikirjoissakin sanottiin, että uroksia syntyy pikkuisen enemmän kuin naaraita.

En tiedä miten asian laita on oikeasti mutta sitä ihmettelen että eikö miesten pitänyt olla se järkeen ja logiikkaan reaktionsa perustava sukupuoli? Miksi ihmeessä sitten miehet ovat tehneet oman taiteenlajinsa katkeruudesta naisille, kun joka tapauksessa suuri määrä miehiä jää väistämättä ilman? Mitä ihmeen järkeä on tuittuilla tästä naisille, eikö luulisi olevan kiire kehittää itseään ettei itse olisi se joka jää riman alle? Takuulla jos edes jollain lailla yrittää itseään kehittää, joku muu, vaukka vauvalla työkseen voliseva, jää taakse?

Ongelma onkin siinä, että kukaan ei määrittele mitä itsensä kehittäminen on. Jos opiskelen toisen korkeakoulututkinnon, parantaako se pariutumismahdollisuuksiani? Minä ainakin ymmärrän hyvin, jos toinen näkee vaivaa itsensä kehittämiseen eikä siitä seuraa mitään positiivista ja häviää vieläkin "huonommilleen" tietyillä kriteereillä, niin voi hieman katkeroittaa

Eri

Ei se itsensä kehittäminen tarkoita välttämättä kouluttautumista , varsinkaan jos sinulla on jo koulutus ja työ, johon itse olet tyytyväinen. Esimerkkinä itsensä kehittämisestä voin käyttää itseäni. Perusluonteeltani olen suurinpiirtein ihmisiä vihaava introvertti ja ehkäpä oli hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoakin. Itseäni olen kehittänyt niin, että nykyään siedän kanssaihmisiä paremmin, vttuilen vähemmän ja kestän jopa typeryyttä pitempään. Tämä helpottaa huomattavasti niin työelämässä pärjäämistä kuin myöskin sosiaalista elämääni. Ponnistelen , että olisin mukavampi, empaattisempi ja kiinnostuneempi kanssaihmisistäni.

Alisuorittaminen on ongelma yleensä vain ihmiselle itselleen. Kukaan muu nimittäin ei voi tietää mikä jonkun toisen potentiaali on ja mikä häntä estää täysillä hyödyntämästä sitä. Tai edes harmittaako alisuoriutuminen kykyihin nähden kyseistä ihmistä ellei hän siitä itse puhu.

Toki treffit voivat olla aika tympeitä, jos perusduunissa oleva ihminen selittää koko ajan toiselle, että hän voisi olla nyt Nasan astronautti, mutta kun... ja vielä mutta kun... ja päälle kaikki yleinen epäoikeudenmukaisuus koko maailmassa... Itseensä tyytyväisistä ihmisistä on usein muidenkin helppo pitää.

Näinhän se on että henkilöt jotka eivät loista oikein uralla, fyysisillä tai sosiaalisilla osa-alueilla tahtovat mieltää itsensä jonkin sortin älyköiksi. Miten se älykkyys sitten oikein ilmenee jos ei oikein saa mitään aikaan?

Ylisuoritin, kunnes päädyin naimisiin ja sain lapsia pienillä ikäeroilla. Mies suorittaa vielä, mutta olen kertonut hänelle, että hänkin voisi yhtä hyvin jo haistattaa uralleen paskat! Taloudellinen riippumattomuus on kyllä parasta!

Ei muuten olisi mieltä käydä paljon aikaa vievässä työssä, jos siitä ei jää sijoituksiin rahaa tai jos tuhlaisi kaiken!

Loogismatemaattisesti älykäs nainen vastaa. En etsi miehestä keskustelukumppania, perspektiivini ja työni ymmärtävät sukulaiset ja ystävät tyydyttävät tarpeeni sillä saralla. Toki miehenkin kanssa voi ystävystyä tälle tasolle, mutta tässä iässä se vaatii vuosia. Todellisuuskäsityksen haastamista harrastan sitten mieluiten etäisempien ihmisten kanssa, lähipiiriin en sellaista dynamiikkaa kaipaa. Parisuhteelta toivon arkielämän sujuvuutta, eli käytännön toiminta- ja yhteistyökykyä, sekä sitä kemiaa. Mieheltä hyviä geenejä, lempeää ja turvallista luonnetta sekä romantiikkaa. Harrastusseurasta plussaa. Mielestäni parisuhteen ei tarvitse vastata kaikkiin tarpeisiin, eikä seksuaalisuutta pidä sekoittaa muihin tarpeisiin.