Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?
Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.
Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?
Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.
Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?
Niinpä niin miniät. Tuossa hyvä pointti.
Lapsenlapsiani kyllä tapaan mielelläni, mutta oikuttelevan miniäni tapaaminen vaatii paljon hermoja. Ei se aina niinpäin ole, että vain anopit on kenkkuja. Itse yritän tehdä kaikkeni ettei konflikteja syntyisi. Ovimatoksi en ole kuutenkaan suostunut ja senvuoksi olen bitch.Ei ole pakko tau edes toivottavaa käyttää miniää yhdysupseerina.
Sen sijaan miniää ja miniän perhettä pitää kunnioittaa.
Miniä ei ole yhdysupseeri ja miniä kunnioittaa anoppia.
Molemmat tietenkin kunnioittavat toisiaan. Niin kuin nyt ihmiset toisiaan ja toisten ihmisten perhettä kunnioittaa. Anoppi ei sotkeutunut aikoinaan meidän perheen elämään eikä omakaan äitini. Oma äitini asui useamman sadan kilometrin päässä, mutta anoppi vain parin kilometrin. Mies kävi paljon yksin tai lasten kanssa äitinsä luona ja lapset pitivät mummosta. itse kävin yleensä myös yksin omilla vanhemmillani tai siis lasten kanssa, mutta ilman miestä. Välit pysyi joka suuntaan hyvänä. Mielessänä ei edes käynyt, että olisin huolehtinut miehen suvun muistamisista. Jos mies ei huolehtinut joulukortteja(ei huolehtinut) niin sitten heidän suvulleen ei kortteja meiltä tullut. Mummolle(anopille) toki vietiin kortti ja kukka . Lapset yleensä piirsivät kortin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on vapaamatkustajia tässä asiassa. Kaikki vaan naisen vastuulle! Röyhkeintä ehkä se että koko miehen suvun yhteysenpitovelvoitteen ja synttärimuistamusen lisäksi naisen pitää huolehtia myös MIEHEN OMISTA kummilapsista.
Tää on just sitä rakenteellista sovinismia.
Oisko peräti rakenteellista toksista feminiinisyyttä? Tämähän on naisten keskenään toisilleen luoma ongelma.
Me miehet soitellaan sukulaisille lähinnä jos on asiaa ja se on ihan fine. Kuka mies luo ongelmia suvun kesken jostain merkkipäivien muistamisista?
Vierailija kirjoitti:
Rakenteellista sovinismia. Mieheltä ei lähtökohtaisesti odotetan yhtä paljon kuin naisilta ja nämä perinnöt patriarkaalisesta yhteikunnasta eivät kovin helposti muutu, kun naiset toisintavat niitä vaatimuksissaan toisille naisille.
Nimenomaan. Naisen oletetaan olevan joku suhteiden ylläpitäjä, joka jopa muistaa muiden synttärit ja hommaa lahjat ja kortit, naisen pitäisi olla kahvinkeittäjä ja leipoja ja mitä vielä...huh huh! Ei voi käsittää. Miehen kuuluu passata omia vanhempiaan, eikä olettaa vaimon tätä tekevän.
Jos me miehen kanssa joskus erotaan, niin tiedän ettei mies ainakaan tule viemään lastamme anoppilaan ikinä, saati ota anoppia kylään..eli todennäköisesti joutuisin ylläpitämään edelleenkin jonkinnäköisiä suhteita anoppiin ja tämän mieheen, vaikka kuinka elelisin omaa uutta elämääni.
Olen hoitanut viimeiset seitsemän vuotta yhteydenpidot anoppiin ja käynyt lapsen kanssa heillä kahdestaan, kun mies ei ole kiinnostunut heitä tapaamaan.
Ainoastaan jouluna saattaa lähteä mukaan, jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
Perus, mies jättää tekemättä kunnes "jonkun" on pakko tehdä ettei välit katkea. Kutsutaan nimillä hoivavastuu ja tunnetyö, jotka valtarakenteiden takia lankeavat naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Kysy puolisoltasi näyttääkö takapuolesi isolta ja kerro että erityisesti arvostat rehellisyyttä.
Yhteiskunnan normeihin ei kuulu rehellisyys, vaan kaunistelu ja kertomatta jättäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Kysy puolisoltasi näyttääkö takapuolesi isolta ja kerro että erityisesti arvostat rehellisyyttä.
Yhteiskunnan normeihin ei kuulu rehellisyys, vaan kaunistelu ja kertomatta jättäminen.
Tällä palstalla ihmiset jättävät tuon normin ja ovat "kerrankin" rehellisiä. Ei vaikuta monikaan sulattavan muiden rehellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Kysy puolisoltasi näyttääkö takapuolesi isolta ja kerro että erityisesti arvostat rehellisyyttä.
Yhteiskunnan normeihin ei kuulu rehellisyys, vaan kaunistelu ja kertomatta jättäminen.
Miksi minä noin kysyisin, jotenkin tyhmää. Minä kysyn hmm, aika hyvä? Ja mies sanoo on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Alapeukutin koska kirjoittaja osoitti vastauksellaan ettei ollut tajunnut kommenttia johon vastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Alapeukutin koska kirjoittaja osoitti vastauksellaan ettei ollut tajunnut kommenttia johon vastasi.
Joo.
-Hyvää päivää! Sanoi Riitta.
-Kävin eilen kaupassa, vastasi Maija.
Yleinen normi kai on, että oma puheenvuoro kytkeytyy jotenkin siihen, johon vastataan. Siksi alapeukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
Vastataan sitten samalla linjalla. Tuleepa mieleen eräs tunnetun runoilijan lausahdus "Tervettä järkeä käyttävä ihminen on valas, jonka aina hetken päästä on pakko käväistä pinnalla hengittämässä ja vilkaisemassa taivasta ja merta. Looginen ajattelija on kuin sukeltaja, joka painuu meren pohjalle eikä tunne tarvetta palata pinnalle. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Kukahan tuotakin alapeukutti ja millä ihmeen perusteella. Luulisi kaikkien arvostavan rehellisyyttä...
Alapeukutin koska kirjoittaja osoitti vastauksellaan ettei ollut tajunnut kommenttia johon vastasi.
Ja sinä ymmärsit kommentin mihin hän vastasi niin miten..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Ai, olisit odottanut minulta erilaista vastausta. Mainitsin, etten ole koskaan tuntenut olevani karsinassa. Ja avasin yhden arvon, joka on minulle tärkeä ja millainen normi siitä on muodostunut, elämää helpottava. Mutta koska et tunne minua sinun on mahdotonta arvioida mitkä yhteiskunnan normit olen sisäistänyt ja mitkä en.
Kysymättä yleistys, sitä en harrasta. En harrasta ihmisten lokerointia, arvostan rehellisyyttä, teen omat valintani ja tunnen olevani vapaa. Olen valintani tehnyt ja valintoihini tyytyväinen. En koe ahdistusta tai painetta olla toisenlainen kenenkään taholta, tai en sitä huomaa. Odotukset millainen ihminen, nainen, äiti, miniä olen niin ovat toki kiinnostavia mutta eivät määritä minua, en ota paineita. En edes tiedä mitkä asiat minua karsinoisivat. Se millainen ihminen olen on minun koko elämäni, joten minä päätän siitä itse ja teen omat valintani. Ja olen päättänyt jakaa elämäni puolisoni ja lasteni kanssa. Jakaa, en antaa sitä heidän käsiinsä, minun elämäni on minun käsissäni. Elän päivän kerrallaan, normi kerrallaan. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään massaan, keskiverto yhtään mistään vaan yksilö ja sellaisena vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Ai, olisit odottanut minulta erilaista vastausta. Mainitsin, etten ole koskaan tuntenut olevani karsinassa. Ja avasin yhden arvon, joka on minulle tärkeä ja millainen normi siitä on muodostunut, elämää helpottava. Mutta koska et tunne minua sinun on mahdotonta arvioida mitkä yhteiskunnan normit olen sisäistänyt ja mitkä en.
Kysymättä yleistys, sitä en harrasta. En harrasta ihmisten lokerointia, arvostan rehellisyyttä, teen omat valintani ja tunnen olevani vapaa. Olen valintani tehnyt ja valintoihini tyytyväinen. En koe ahdistusta tai painetta olla toisenlainen kenenkään taholta, tai en sitä huomaa. Odotukset millainen ihminen, nainen, äiti, miniä olen niin ovat toki kiinnostavia mutta eivät määritä minua, en ota paineita. En edes tiedä mitkä asiat minua karsinoisivat. Se millainen ihminen olen on minun koko elämäni, joten minä päätän siitä itse ja teen omat valintani. Ja olen päättänyt jakaa elämäni puolisoni ja lasteni kanssa. Jakaa, en antaa sitä heidän käsiinsä, minun elämäni on minun käsissäni. Elän päivän kerrallaan, normi kerrallaan. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään massaan, keskiverto yhtään mistään vaan yksilö ja sellaisena vapaa.
Pointti siinä lainauksessa oli, että yhteiskunnan normit sisäistynyt yksilö kokee tekevänsä vapaita yksilöllisiä valintoja. Ja tekeekin, mutta ne hänen vapaat valintansa ovat yhteiskunnan normien mukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Tuleepa mieleen erään tunnetun sodiologin lausahdus " Yhteiskunnan normit sisäistänyt yksilö on kuin kala vedessä. Hän ei tunne veden painetta. "
No jos ihminen pitää arvossa rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. On helppo muistaa mitä on puhunut kun puhuu totta. Aina ällistyin kun joku jää kiinni valehtelusta, miksi ihmeessä nähdä moista vaivaa.
Ai, olisit odottanut minulta erilaista vastausta. Mainitsin, etten ole koskaan tuntenut olevani karsinassa. Ja avasin yhden arvon, joka on minulle tärkeä ja millainen normi siitä on muodostunut, elämää helpottava. Mutta koska et tunne minua sinun on mahdotonta arvioida mitkä yhteiskunnan normit olen sisäistänyt ja mitkä en.
Kysymättä yleistys, sitä en harrasta. En harrasta ihmisten lokerointia, arvostan rehellisyyttä, teen omat valintani ja tunnen olevani vapaa. Olen valintani tehnyt ja valintoihini tyytyväinen. En koe ahdistusta tai painetta olla toisenlainen kenenkään taholta, tai en sitä huomaa. Odotukset millainen ihminen, nainen, äiti, miniä olen niin ovat toki kiinnostavia mutta eivät määritä minua, en ota paineita. En edes tiedä mitkä asiat minua karsinoisivat. Se millainen ihminen olen on minun koko elämäni, joten minä päätän siitä itse ja teen omat valintani. Ja olen päättänyt jakaa elämäni puolisoni ja lasteni kanssa. Jakaa, en antaa sitä heidän käsiinsä, minun elämäni on minun käsissäni. Elän päivän kerrallaan, normi kerrallaan. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään massaan, keskiverto yhtään mistään vaan yksilö ja sellaisena vapaa.
Pointti siinä lainauksessa oli, että yhteiskunnan normit sisäistynyt yksilö kokee tekevänsä vapaita yksilöllisiä valintoja. Ja tekeekin, mutta ne hänen vapaat valintansa ovat yhteiskunnan normien mukaisia.
Niin no kirkonkirous tuntuu etäiseltä mutta muuten näissä on ihan järkeä
Normit ovat käyttäytymissääntöjä kuten
moraalitavat: älä varasta
kansantavat: naiset ensin
perinteinen oikeus (siviilioikeus): rehellinen kauppa
säädetty laki, esimerkiksi rikoslaki, liikennelaki.
Normeihin liittyvät pakotteet
fyysiset pakotteet, esimerkiksi vankilarangaistus
aineelliset pakotteet, esimerkiksi sakko
henkiset pakotteet, esimerkiksi kirkonkirous.
Normit ovat osa kulttuuriamme. Osaltaan ne tekevät yhteiskunnan mahdolliseksi. Normit ovat yhteisön jäsenten jakamia näkemyksiä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Normijärjestelmät luovat omalta osaltaan ennustettavuutta sosiaaliselle toiminnalle.
Mulla on tuollainen ystävä, jonka mies ei koskaan järjestä lapsenvahtia saadakseen olla vaimonsa kanssa kahdestaan. Joko ystäväni järjestää tai sitten ei ole yhteistä lapsivapaata. Miehellähän on paljonkin lapsivapaata, koska käy töissä, harrastuksissa ja tapaa omia kavereitaan.