Lue keskustelun säännöt.
Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?
19.11.2018 |
Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.
Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?
Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.
Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?
Niinpä niin miniät. Tuossa hyvä pointti.
Lapsenlapsiani kyllä tapaan mielelläni, mutta oikuttelevan miniäni tapaaminen vaatii paljon hermoja. Ei se aina niinpäin ole, että vain anopit on kenkkuja. Itse yritän tehdä kaikkeni ettei konflikteja syntyisi. Ovimatoksi en ole kuutenkaan suostunut ja senvuoksi olen bitch.
Ei ole pakko tau edes toivottavaa käyttää miniää yhdysupseerina.
Sen sijaan miniää ja miniän perhettä pitää kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?
Ei ole.
Kumpikin puoliso pitää yhteyttä omaan sukuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
😂 "miniä ei oo ikinä mieluinen"
elboit kirjoitti:
Oma anoppini alkoi haukkumiseni jo ennenkuin tapasimme.
Mitään ikävää ei ollut tapahtunut, mutta viha oli suunnaton
minua kohtaan. Siinä ei ollut mitään järkeen liittyvää.
Hän piti myös huolen, että sana minusta levisi koko mieheni
puoleiseen sukuun. Häissämme kailotti kovaan ääneen avioeroista.
No, olemme olleet yhdessä 26 vuotta. Välit ovat hyvin viileät.
Nyt tulossa on joulu ja mieheni saa mennä lasten kanssa edustamaan
ne pakolliset kuviot. Mainittakoon, että omat sukulaiseni ottivat mieheni
avosylin vastaan. En vieläkään tajua mistä tama joukkopsykoosi johtuu.
Anoppi on selvästi hyvä manipuloimaan ihmisiä. Silloinhan tälläinen joukko lietsonta valheilla on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?
No ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?
Niinpä niin miniät. Tuossa hyvä pointti.
Lapsenlapsiani kyllä tapaan mielelläni, mutta oikuttelevan miniäni tapaaminen vaatii paljon hermoja. Ei se aina niinpäin ole, että vain anopit on kenkkuja. Itse yritän tehdä kaikkeni ettei konflikteja syntyisi. Ovimatoksi en ole kuutenkaan suostunut ja senvuoksi olen bitch.Ei ole pakko tau edes toivottavaa käyttää miniää yhdysupseerina.
Sen sijaan miniää ja miniän perhettä pitää kunnioittaa.
Miniä ei ole yhdysupseeri ja miniä kunnioittaa anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?
Niinpä niin miniät. Tuossa hyvä pointti.
Lapsenlapsiani kyllä tapaan mielelläni, mutta oikuttelevan miniäni tapaaminen vaatii paljon hermoja. Ei se aina niinpäin ole, että vain anopit on kenkkuja. Itse yritän tehdä kaikkeni ettei konflikteja syntyisi. Ovimatoksi en ole kuutenkaan suostunut ja senvuoksi olen bitch.
Ymmärsin, että tässä aloituksessa puhuttiin enemmänkin viestittelystä ja puheluista kuin varsinaisista tapaamisista.
Minä en oleta tai edes halua, että anoppi pitäisi yhteyttä minuun tai yrittäisi sopia minun kauttani asioita. Paljon luonnollisempaa on, että anoppi hoitaa asiansa poikansa kanssa joka sitten tarvittaessa kertoo minulle mitä on sovittu tai mitä ollaan sopimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Ei läheskään kaikilla ole vuorotyö. Hyvin monilla on ihan aina viikonloput vapaat. Ja miten puolison oleminen vaikuttaa mihinkään? Lapset voi ottaa hyvin mukaan, jos he ovat liian pieniä olemaan yksin kotona. Ja yhteiset menothan sovitaan yhdessä eikä kysymättä ensin toiselta. Jos taas on sellainen ajankohta, jolloin lapsilla on harrastuksia, mihin lapset pitää kuljettaa, niin ei kai nyt omien vanhempien kanssa asiat ole niin kiveen kirjoitettu, että ajankohtaa ei voisi muuttaa, jos on tarpeen? Voihan sitä vaikka sairastua, auto hajota tms. Tottakai elämä muuttuu vaikeaksi, jos sen vaikeaksi haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Ei läheskään kaikilla ole vuorotyö. Hyvin monilla on ihan aina viikonloput vapaat. Ja miten puolison oleminen vaikuttaa mihinkään? Lapset voi ottaa hyvin mukaan, jos he ovat liian pieniä olemaan yksin kotona. Ja yhteiset menothan sovitaan yhdessä eikä kysymättä ensin toiselta. Jos taas on sellainen ajankohta, jolloin lapsilla on harrastuksia, mihin lapset pitää kuljettaa, niin ei kai nyt omien vanhempien kanssa asiat ole niin kiveen kirjoitettu, että ajankohtaa ei voisi muuttaa, jos on tarpeen? Voihan sitä vaikka sairastua, auto hajota tms. Tottakai elämä muuttuu vaikeaksi, jos sen vaikeaksi haluaa tehdä.
Jos tekee korkealla tasolla töitä, niitä töitä voi olla myös viikonloppuna.
Hyvää käytöstä on ensin tarkistaa, sitten sopia ja pitää sopimansa.
Ei lupailla ja sitten perua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Ei läheskään kaikilla ole vuorotyö. Hyvin monilla on ihan aina viikonloput vapaat. Ja miten puolison oleminen vaikuttaa mihinkään? Lapset voi ottaa hyvin mukaan, jos he ovat liian pieniä olemaan yksin kotona. Ja yhteiset menothan sovitaan yhdessä eikä kysymättä ensin toiselta. Jos taas on sellainen ajankohta, jolloin lapsilla on harrastuksia, mihin lapset pitää kuljettaa, niin ei kai nyt omien vanhempien kanssa asiat ole niin kiveen kirjoitettu, että ajankohtaa ei voisi muuttaa, jos on tarpeen? Voihan sitä vaikka sairastua, auto hajota tms. Tottakai elämä muuttuu vaikeaksi, jos sen vaikeaksi haluaa tehdä.
Jos tekee korkealla tasolla töitä, niitä töitä voi olla myös viikonloppuna.
Hyvää käytöstä on ensin tarkistaa, sitten sopia ja pitää sopimansa.
Ei lupailla ja sitten perua.
Huh, onneksi en ole niin vieras omien vanhempieni kanssa ettenkö voisi sopia uutta ajankohtaa, jos tuleekin yllättäen jokin este. Eivätkä ole lapsenikaan mun kanssani. Kyse on kuitenkin omien vanhempieni luona piipahtamisesta eikä mistään virallisesta tilaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Ei läheskään kaikilla ole vuorotyö. Hyvin monilla on ihan aina viikonloput vapaat. Ja miten puolison oleminen vaikuttaa mihinkään? Lapset voi ottaa hyvin mukaan, jos he ovat liian pieniä olemaan yksin kotona. Ja yhteiset menothan sovitaan yhdessä eikä kysymättä ensin toiselta. Jos taas on sellainen ajankohta, jolloin lapsilla on harrastuksia, mihin lapset pitää kuljettaa, niin ei kai nyt omien vanhempien kanssa asiat ole niin kiveen kirjoitettu, että ajankohtaa ei voisi muuttaa, jos on tarpeen? Voihan sitä vaikka sairastua, auto hajota tms. Tottakai elämä muuttuu vaikeaksi, jos sen vaikeaksi haluaa tehdä.
Jos tekee korkealla tasolla töitä, niitä töitä voi olla myös viikonloppuna.
Hyvää käytöstä on ensin tarkistaa, sitten sopia ja pitää sopimansa.
Ei lupailla ja sitten perua.
Huh, onneksi en ole niin vieras omien vanhempieni kanssa ettenkö voisi sopia uutta ajankohtaa, jos tuleekin yllättäen jokin este. Eivätkä ole lapsenikaan mun kanssani. Kyse on kuitenkin omien vanhempieni luona piipahtamisesta eikä mistään virallisesta tilaisuudesta.
Minun suvussani on käytöstavat. Opetettu että sana pitäö, ihmisiä ei juoksuteta ja ohareita ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Ei läheskään kaikilla ole vuorotyö. Hyvin monilla on ihan aina viikonloput vapaat. Ja miten puolison oleminen vaikuttaa mihinkään? Lapset voi ottaa hyvin mukaan, jos he ovat liian pieniä olemaan yksin kotona. Ja yhteiset menothan sovitaan yhdessä eikä kysymättä ensin toiselta. Jos taas on sellainen ajankohta, jolloin lapsilla on harrastuksia, mihin lapset pitää kuljettaa, niin ei kai nyt omien vanhempien kanssa asiat ole niin kiveen kirjoitettu, että ajankohtaa ei voisi muuttaa, jos on tarpeen? Voihan sitä vaikka sairastua, auto hajota tms. Tottakai elämä muuttuu vaikeaksi, jos sen vaikeaksi haluaa tehdä.
Jos tekee korkealla tasolla töitä, niitä töitä voi olla myös viikonloppuna.
Hyvää käytöstä on ensin tarkistaa, sitten sopia ja pitää sopimansa.
Ei lupailla ja sitten perua.
Huh, onneksi en ole niin vieras omien vanhempieni kanssa ettenkö voisi sopia uutta ajankohtaa, jos tuleekin yllättäen jokin este. Eivätkä ole lapsenikaan mun kanssani. Kyse on kuitenkin omien vanhempieni luona piipahtamisesta eikä mistään virallisesta tilaisuudesta.
Minun suvussani on käytöstavat. Opetettu että sana pitäö, ihmisiä ei juoksuteta ja ohareita ei tehdä.
Mun suvussani taas on aitoa välittämistä, rentoa yhdessäoloa sekä ymmärrystä ja empatiakykyä. Vanhempien luona piipahtaminen ei ole meillä mikään valtiovierailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.
Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.
Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.
Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.
Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.
Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.
Tätä en tajua.
Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.
Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.
Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.
Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.
Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.
Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.
Missähän universsumissa sinä oikein elät?
Siis mitä ihmettä mä just luin? Kai tuo oli tarkoitettu vitsiksi? Mun ei ole koskaan tarvinnut kysyä työkavereiltani, pomoltani, ystäviltäni eikä muilta sukulaisiltanikaan, saanko mennä vapaa-ajallani tapaamaan äitiäni.
Lapsiperheen vanhemman on pakko tarkistaa onko töitä, missä puoliso silloin on, onko puoliso sopinyt yhreisiä menoja ja onko lapsille kuskauksia yms.
Ei läheskään kaikilla ole vuorotyö. Hyvin monilla on ihan aina viikonloput vapaat. Ja miten puolison oleminen vaikuttaa mihinkään? Lapset voi ottaa hyvin mukaan, jos he ovat liian pieniä olemaan yksin kotona. Ja yhteiset menothan sovitaan yhdessä eikä kysymättä ensin toiselta. Jos taas on sellainen ajankohta, jolloin lapsilla on harrastuksia, mihin lapset pitää kuljettaa, niin ei kai nyt omien vanhempien kanssa asiat ole niin kiveen kirjoitettu, että ajankohtaa ei voisi muuttaa, jos on tarpeen? Voihan sitä vaikka sairastua, auto hajota tms. Tottakai elämä muuttuu vaikeaksi, jos sen vaikeaksi haluaa tehdä.
Jos tekee korkealla tasolla töitä, niitä töitä voi olla myös viikonloppuna.
Hyvää käytöstä on ensin tarkistaa, sitten sopia ja pitää sopimansa.
Ei lupailla ja sitten perua.
Vaikka sinä teetkin "korkealla tasolla" töitä, läheskään kaikki eivät tee. Hyvin monet tietävät, milloin heillä on vapaapäivä ja milloin on työpäivä. Vuorotyötä tekevätkin tietävät työvuoronsa. Joskus työvuoro voi vaihtua, mutta eihän koskaan voisi sopia etukäteen yhtään mitään, jos ei saisi perua, mikäli tulee este.
Kannattaa hommata sellainen perheen yhteinen sähköinen kalenteri vähintään molempien vanhempien käyttöön niin ei tarvitse teidän rasittua yhteydenpidosta kun kumpikin pystyy vanhempi sopii oman suvun yhteiset jutut teidän perheen kanssa.
Ja on siinä sekin pointti ettette rasita muita vatvomisella. En jaksa ihan oikeesti kuulla litaniaa mitä kaikkea on ja kenellä, ei se vaan kiinnosta, haluan vain vastauksen sopiiko torstai ja seittemältä ilman että sitä tarkastellaan ja vatvotaan. Tämä on nykypäivää ja arkea kaikille työelämässä oleville niin sopii perheiden tulla mukaan jo tälle vuosisadalle.
Mulla on ihana tuore miniä ja en kyllä vaadi yhtään mitään.
Lähettää terkkuja pojan kautta usein ja laitan takaisin.
Saavat tulla ja olla miten haluavat, huolehdin sapuskat ja jututan kun tulevat juttelemaan.
Poika huolehtii merkkipäivistä äitienpäivän ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Joissain perheissä tilanne taitaa kuitenkin olla se, että mies ei pidä yhteyttä vanhempiinsa (ei katso tarpeelliseksi) eikä siten synny isovanhempien ja lastenlasten välille läheistä suhdetta. Ja kun läheistä suhdetta ei ole, ei ole isovanhemmista lastenhoitajaksikaan. Näissä perheissä nainen on kuitenkin se, joka kaipaisi kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa tai muuten vaan lapsivapaata, jolloin saisi kuitenkin olla kotona eli lapset olisivat mummolassa. Mies ei tällaista vapaata kaipaa, joten miehelle asiassa ei ole mitään ongelmaa.
Meillä aikuiset huolehtivat itse suhteensa omiin vanhempiinsa eikä asiassa ole koskaan ollut mitään ongelmaa.
Pistipä pahasti silmään tuo "näissä perheissä nainen on kuitenkin se, joka kaipaa kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa tai muuten vaan lapsivapaata". No mitähän pi*ua taas. Mies ei siis kaipaa kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa? Ja miksi vain se vaimo kaipaa lapsivapaata ? Eikö se mies koskaan hoida niitä lapsia, vai miksi hän ei kaipaa aikaa ilman lapsia?.
Niinpä niin miniät. Tuossa hyvä pointti.
Lapsenlapsiani kyllä tapaan mielelläni, mutta oikuttelevan miniäni tapaaminen vaatii paljon hermoja. Ei se aina niinpäin ole, että vain anopit on kenkkuja. Itse yritän tehdä kaikkeni ettei konflikteja syntyisi. Ovimatoksi en ole kuutenkaan suostunut ja senvuoksi olen bitch.