Miten päästä eroon epätoivosta?

Olisiko vielä muita neuvoja?

T. AP

?

Haluaisin halata sinua <3

Mulla on yksi mies kaverina jonka oon tuntenut kymmenisen vuotta. Hänellä ei ikinä ole ollut oikeaa tyttöystävää ja on 34 v. Kuitenkin harrastaa paljon, on kovassa kunnossa. Täyttää aikansa hoitamalla sukutilaansa, treenaamalla soittoa ja salilla, välillä ajelee ympäri Suomea keikoille ja festareille yksinään. Opiskelee ja on sosiaalinen. Ei anna partnerin puutteen lannistaa.

Vähän kadehdin häntä, kun itse olen melkein aina ollut suhteessa mutta varsinkin naispuoleiset ystävät ja kaverit puuttuvat. Ei se parisuhde ole onnen tae.

Ja ap sä olet nuori vielä, älä lannistu vaan ole oma itsesi ja katsele maailmaa avoimesti.

Rauhallista joulua sulle <3

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin halata sinua <3

Mulla on yksi mies kaverina jonka oon tuntenut kymmenisen vuotta. Hänellä ei ikinä ole ollut oikeaa tyttöystävää ja on 34 v. Kuitenkin harrastaa paljon, on kovassa kunnossa. Täyttää aikansa hoitamalla sukutilaansa, treenaamalla soittoa ja salilla, välillä ajelee ympäri Suomea keikoille ja festareille yksinään. Opiskelee ja on sosiaalinen. Ei anna partnerin puutteen lannistaa.

Vähän kadehdin häntä, kun itse olen melkein aina ollut suhteessa mutta varsinkin naispuoleiset ystävät ja kaverit puuttuvat. Ei se parisuhde ole onnen tae.

Ja ap sä olet nuori vielä, älä lannistu vaan ole oma itsesi ja katsele maailmaa avoimesti.

Rauhallista joulua sulle <3

Kiitos tsempistä, samoin sinulle :)

Ostat rahalla läheisyyttä kunnes itsevarmuutesi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostat rahalla läheisyyttä kunnes itsevarmuutesi kasvaa.

Rahalla ei saa aitoa onnea

Olen 37v ja jokseenkin samassa tilanteessa, paitsi että mieleni on jo niin solmussa etten tavallaan edes haluaisi parisuhdetta vaikka joku toinen puoli mielessä nalkuttaa jatkuvasti että parisuhdeparisuhde. Järkipuoli taas sanoo, ettei sitä enää kannata koska olen menetetty tapaus. Samaten masentaa pariskunnat ja sinkkunaisetkin jos niiden kanssa joutuu olemaan pidempiä aikoja tekemisissä. Ne muistuttaa aina tästä parisuhteettomuudestani. Välillä tuntuu että parasta olisi kun saisi olla vaan yksin ja erossa ihmisistä, yksin ollessa en murehdi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v ja jokseenkin samassa tilanteessa, paitsi että mieleni on jo niin solmussa etten tavallaan edes haluaisi parisuhdetta vaikka joku toinen puoli mielessä nalkuttaa jatkuvasti että parisuhdeparisuhde. Järkipuoli taas sanoo, ettei sitä enää kannata koska olen menetetty tapaus. Samaten masentaa pariskunnat ja sinkkunaisetkin jos niiden kanssa joutuu olemaan pidempiä aikoja tekemisissä. Ne muistuttaa aina tästä parisuhteettomuudestani. Välillä tuntuu että parasta olisi kun saisi olla vaan yksin ja erossa ihmisistä, yksin ollessa en murehdi asiaa.

Pelkään juuri että mulle käy samoin. En haluaisi ajautua epätoivoon tai menettää kaikkea mitä mulla mielessä ja tunteissa on. Tsempit :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v ja jokseenkin samassa tilanteessa, paitsi että mieleni on jo niin solmussa etten tavallaan edes haluaisi parisuhdetta vaikka joku toinen puoli mielessä nalkuttaa jatkuvasti että parisuhdeparisuhde. Järkipuoli taas sanoo, ettei sitä enää kannata koska olen menetetty tapaus. Samaten masentaa pariskunnat ja sinkkunaisetkin jos niiden kanssa joutuu olemaan pidempiä aikoja tekemisissä. Ne muistuttaa aina tästä parisuhteettomuudestani. Välillä tuntuu että parasta olisi kun saisi olla vaan yksin ja erossa ihmisistä, yksin ollessa en murehdi asiaa.

Pelkään juuri että mulle käy samoin. En haluaisi ajautua epätoivoon tai menettää kaikkea mitä mulla mielessä ja tunteissa on. Tsempit :)

Tarkoitan että alkaa olla jo viitteitä siitä esim kauoungilla pariskunnat ahdistaa, vaikka ei suhde ole onnen tae. En haluaisi päätyä vahvistaamaan noita tunteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v ja jokseenkin samassa tilanteessa, paitsi että mieleni on jo niin solmussa etten tavallaan edes haluaisi parisuhdetta vaikka joku toinen puoli mielessä nalkuttaa jatkuvasti että parisuhdeparisuhde. Järkipuoli taas sanoo, ettei sitä enää kannata koska olen menetetty tapaus. Samaten masentaa pariskunnat ja sinkkunaisetkin jos niiden kanssa joutuu olemaan pidempiä aikoja tekemisissä. Ne muistuttaa aina tästä parisuhteettomuudestani. Välillä tuntuu että parasta olisi kun saisi olla vaan yksin ja erossa ihmisistä, yksin ollessa en murehdi asiaa.

Pelkään juuri että mulle käy samoin. En haluaisi ajautua epätoivoon tai menettää kaikkea mitä mulla mielessä ja tunteissa on. Tsempit :)

Tarkoitan että alkaa olla jo viitteitä siitä esim kauoungilla pariskunnat ahdistaa, vaikka ei suhde ole onnen tae. En haluaisi päätyä vahvistaamaan noita tunteita

En osaa senkummemmin neuvoa, ongelmainen kun olen mutta toivottavasti toimin edes jonkinlaisena varoittavana/pelottavana esimerkkinä, joka potkisi sinua jonnekin parempaan suuntaan. Itselläni kun vielä niitä tilaisuuksia olisi tyttöystävään ollut lukuisia, mutta en koskaan tiedä miten toimia niissä tilanteissa. Olen sosiaalisesti ja naisten kanssa aivan avuton. Ja se alkaa pännimään sitten vielä enemmän, jos asiaa erehtyy ajattelemaan. Vuodet vierii ja olen "haaskannut" elämäni kun en vaan ole saanut naisten kanssa aikaiseksi. Live-naiskavereita mulla ei ole ollut oikeastaan koskaan, netissä on pari joiden kanssa tulee joskus juteltua, mutta eihän se ole kuitenkaan sama kuin että kahvilla istuisi ja juttelisi naamatusten. Ja syy miksei sinne naamatusten kahville tule lähdettyä, on että nämä asuvat satojen kilometrien päässä. Toinen kyllä yritti alkuun houkutella, mutta jänistin. Pysyttelen tällä omalla mukavuusalueellani, kun se on vaan niin turvallista kirjoitella. Kaipa ne naiset on mielessäni muodostuneet sellaisiksi saavuttamattomiksi lasiseinän takana oleviksi olennoiksi, joita pitää katsoa ylöspäin.  m37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v ja jokseenkin samassa tilanteessa, paitsi että mieleni on jo niin solmussa etten tavallaan edes haluaisi parisuhdetta vaikka joku toinen puoli mielessä nalkuttaa jatkuvasti että parisuhdeparisuhde. Järkipuoli taas sanoo, ettei sitä enää kannata koska olen menetetty tapaus. Samaten masentaa pariskunnat ja sinkkunaisetkin jos niiden kanssa joutuu olemaan pidempiä aikoja tekemisissä. Ne muistuttaa aina tästä parisuhteettomuudestani. Välillä tuntuu että parasta olisi kun saisi olla vaan yksin ja erossa ihmisistä, yksin ollessa en murehdi asiaa.

Pelkään juuri että mulle käy samoin. En haluaisi ajautua epätoivoon tai menettää kaikkea mitä mulla mielessä ja tunteissa on. Tsempit :)

Tarkoitan että alkaa olla jo viitteitä siitä esim kauoungilla pariskunnat ahdistaa, vaikka ei suhde ole onnen tae. En haluaisi päätyä vahvistaamaan noita tunteita

En osaa senkummemmin neuvoa, ongelmainen kun olen mutta toivottavasti toimin edes jonkinlaisena varoittavana/pelottavana esimerkkinä, joka potkisi sinua jonnekin parempaan suuntaan. Itselläni kun vielä niitä tilaisuuksia olisi tyttöystävään ollut lukuisia, mutta en koskaan tiedä miten toimia niissä tilanteissa. Olen sosiaalisesti ja naisten kanssa aivan avuton. Ja se alkaa pännimään sitten vielä enemmän, jos asiaa erehtyy ajattelemaan. Vuodet vierii ja olen "haaskannut" elämäni kun en vaan ole saanut naisten kanssa aikaiseksi. Live-naiskavereita mulla ei ole ollut oikeastaan koskaan, netissä on pari joiden kanssa tulee joskus juteltua, mutta eihän se ole kuitenkaan sama kuin että kahvilla istuisi ja juttelisi naamatusten. Ja syy miksei sinne naamatusten kahville tule lähdettyä, on että nämä asuvat satojen kilometrien päässä. Toinen kyllä yritti alkuun houkutella, mutta jänistin. Pysyttelen tällä omalla mukavuusalueellani, kun se on vaan niin turvallista kirjoitella. Kaipa ne naiset on mielessäni muodostuneet sellaisiksi saavuttamattomiksi lasiseinän takana oleviksi olennoiksi, joita pitää katsoa ylöspäin.  m37

Kiitos neuvoista

?