Miten päästä eroon epätoivosta?

Löytyy kyllä

Hanki ystäviä ja kavereita. Tee asioita, joista pidät. Näe ja koe maailmaa. Nauti nuoruudestasi ja vapaudestasi. Ehdit vielä hyvin maksaa yhteistä asuntolainaa, riidellä rahasta ja kotitöistä jne, vaikka aloittaisitkin vasta 6 vuoden päästä. Elä siis nyt sitä elämää, jota et enää parisuhteessa voi elää.

Olet nuori mies, suosittelisin vaihtamaan ympäristöä ja reissaamaan -  etsiä sekä määritellä itsesi uudelleen jossain muualla jos vanhat ympyrät ovat kulahtaneet.

Vierailija kirjoitti:

Hanki ystäviä ja kavereita. Tee asioita, joista pidät. Näe ja koe maailmaa. Nauti nuoruudestasi ja vapaudestasi. Ehdit vielä hyvin maksaa yhteistä asuntolainaa, riidellä rahasta ja kotitöistä jne, vaikka aloittaisitkin vasta 6 vuoden päästä. Elä siis nyt sitä elämää, jota et enää parisuhteessa voi elää.

Ei niitä noin vaan vankita. Niitä löydetään. Tsemppiä ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki ystäviä ja kavereita. Tee asioita, joista pidät. Näe ja koe maailmaa. Nauti nuoruudestasi ja vapaudestasi. Ehdit vielä hyvin maksaa yhteistä asuntolainaa, riidellä rahasta ja kotitöistä jne, vaikka aloittaisitkin vasta 6 vuoden päästä. Elä siis nyt sitä elämää, jota et enää parisuhteessa voi elää.

Ei niitä noin vaan vankita. Niitä löydetään. Tsemppiä ap

Hankitaan tai löydetään, mutta onnistuakseen edellyttää tiettyjä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori mies, suosittelisin vaihtamaan ympäristöä ja reissaamaan -  etsiä sekä määritellä itsesi uudelleen jossain muualla jos vanhat ympyrät ovat kulahtaneet.

Reissata haluaisinkin. En vain yksin sitä mielelläni tekisi... aikaa ja varaa vähän olisi. Ei vain seuraa. Ja yksin pelottaisi mennä. Ei niin paljoa vielä rohkeutta minulla.

Vaikutat sympaattiselta. Kyllä se vielä löytyy

Iso halaus sinulle ap. Olin itse samanlaisessa tilanteessa aikoinaan, ja olo oli epätoivoinen. Nyt voin sanoa, että se menee ohi. Pidä kiinni kaikesta siitä hyvästä, mitä sinulla on: siskostasi, vanhemmistasi, harrastuksistasi. Itselleni auttoi puhuminen terapeutille, vaikka olikin iso kynnys ottaa terveydenhuoltoon yhteyttä. Yllättävän konkreettisten esimerkkien ja harjoitusten avulla pääsin elämässä eteenpäin. Olin luullut, että se olisi ollut sellaista blaablaata.

Älä anna vastoinkäymisten määritellä sinua. Olet hyvä tyyppi, vaikka joku tyttö tai potentiaalinen ystäväehdokas ei olisikaan kiinnostunut. Joku muu varmasti on. Mitä useammin vain jaksat pyytää ihmisiä leffaan/kaljalle/lenkille/tms sitä suurempi on todennäköisyys, että joku lähtee. Ne kovimmatkin naistenkaatajat joutuvat aika montaa tyttöä yrittämään ennen kuin lykästää.

Jos harrastuksesi ovat lähinnä yksilölajeja, voisiko niitä laajentaa yhteisölajeiksi tai keksiä joku uusi harrastus, jossa tapaisi uusia ihmisiä?

Tsemppiä sulle, kaikki kääntyy vielä hyväksi <3

Vaikutat kivalta

Hä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori mies, suosittelisin vaihtamaan ympäristöä ja reissaamaan -  etsiä sekä määritellä itsesi uudelleen jossain muualla jos vanhat ympyrät ovat kulahtaneet.

Reissata haluaisinkin. En vain yksin sitä mielelläni tekisi... aikaa ja varaa vähän olisi. Ei vain seuraa. Ja yksin pelottaisi mennä. Ei niin paljoa vielä rohkeutta minulla.

Aloita lyhyistä reissuista. Ensin vaikka Tallinnaan päiväisteilylle, Kiertelet sen muutaman tunnin vanhaa kaupunkia, käyt syömässä hyvin ja palaat laivalle. Sitten pikkuhiljaa vähän pidempiä reissuja. Rohkeutesi matkustaa yksin kasvaa joka kerta. Millainen sun kielitaitosi on? Maailmalla pärjää aika hyvin engalnnilla. Jos sekään ei ole sulla hallussa, mene jonnekin aikuisopiston kielikurssille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori mies, suosittelisin vaihtamaan ympäristöä ja reissaamaan -  etsiä sekä määritellä itsesi uudelleen jossain muualla jos vanhat ympyrät ovat kulahtaneet.

Reissata haluaisinkin. En vain yksin sitä mielelläni tekisi... aikaa ja varaa vähän olisi. Ei vain seuraa. Ja yksin pelottaisi mennä. Ei niin paljoa vielä rohkeutta minulla.

Aloita lyhyistä reissuista. Ensin vaikka Tallinnaan päiväisteilylle, Kiertelet sen muutaman tunnin vanhaa kaupunkia, käyt syömässä hyvin ja palaat laivalle. Sitten pikkuhiljaa vähän pidempiä reissuja. Rohkeutesi matkustaa yksin kasvaa joka kerta. Millainen sun kielitaitosi on? Maailmalla pärjää aika hyvin engalnnilla. Jos sekään ei ole sulla hallussa, mene jonnekin aikuisopiston kielikurssille. 

Osaan kohtuullisesti englantia

Tsemppiä<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori mies, suosittelisin vaihtamaan ympäristöä ja reissaamaan -  etsiä sekä määritellä itsesi uudelleen jossain muualla jos vanhat ympyrät ovat kulahtaneet.

Reissata haluaisinkin. En vain yksin sitä mielelläni tekisi... aikaa ja varaa vähän olisi. Ei vain seuraa. Ja yksin pelottaisi mennä. Ei niin paljoa vielä rohkeutta minulla.

Aloita lyhyistä reissuista. Ensin vaikka Tallinnaan päiväisteilylle, Kiertelet sen muutaman tunnin vanhaa kaupunkia, käyt syömässä hyvin ja palaat laivalle. Sitten pikkuhiljaa vähän pidempiä reissuja. Rohkeutesi matkustaa yksin kasvaa joka kerta. Millainen sun kielitaitosi on? Maailmalla pärjää aika hyvin engalnnilla. Jos sekään ei ole sulla hallussa, mene jonnekin aikuisopiston kielikurssille. 

Osaan kohtuullisesti englantia

Sitten ei muuta kuin matkaan vaan :) Kaikista mahdollisista kommelluksista syntyy vain muistoja, joista voit aikaan kertoa lapsenlapsillesi. Aika harva tänä päivänä haluaa vielä sitoutua 24-vuotiaana keskiluokkaiseen perhe-elämään. Vastahan aikuiselämä on oikeastaan edes alkanut. 

Suurin osa viesteistäsi voisi olla minun kirjoittamia. Paljon samoja ajatuksia, ei nyt koko ajan mielen päällä mutta liian usein kuitenkin.

Opiskeletko, käytkö töissä? Minulle oli suuri apu opiskeluaikana koulupsykologista. Vaikka asiat koski lähinnä koulua sivuttiin siinä myös muuta arkielämää. Loppujen lopuksi huomasi että oli apua molemmissa. Ihme juttu miten sitä jotain aivoissa tapahtui kun pääsi kerrankin puhumaan itseään ahdistavista ja vaivaavista asioista. Mutta tuosta nyt +3 vuotta ja tullut taas tunne että pitäisi päästä avautumaan jollekin.

Jos kaipaat jonkinlaista vertaistukea, laita viestiä:  talvitaival@ outlook.com

T. M26

Kyllä se siitä

Tsemppiä. Rohkeasti vaan maailmalle <3

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan että vaikea nähdä sem muuttumista paremmaksi. Olen kuitenkin terve ja rahaakin vähän säästössä. Läheisen parantumaton sairaus (syöpä) toki myös stressaa. Mutta eniten suren "menetettyä elämää". Olen nuori ja mitä teen :valitan siitä täällä. Mitä siis olen?

Luuseri

  Oot liian nuori ajattelemaan noin. Opetteleppa olemaan itse itsellesi se paras kaveri, lähde nyt aluks vaikka elokuviin. Sitä jää niin paljosta paitsi jos ei osaa tehdä itsekseen mukavia juttuja. Anna sen kaverin tuhlata elämänsä jos haluaa. Älä sitä jää märehtimään. Mäkin lähden kohta uimahalliin ja aivan itseni kanssa.

Kiitos kaikille vastaajille. Vielä voi kommentoida jos ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastaajille. Vielä voi kommentoida jos ajatuksia?

Semmoinen tuli mieleen, että tuntuu siltä, että aika monet tuossa iässä ovat samassa tilanteessa. Haluttaisiin löytää tyttö/poikaystävä ja tuntuu siltä, että ”kaikilla muilla” jo on. Oisko se ihan biologinen tarve saada kumppani tuossa iässä, ja jos on vähän ujompi tapaus, niin ei olekaan löytäminen niin helppoa. Omat lapseni tuskailevat juuri saman asian äärellä ja ovat parikymppisiä. Jos joskus rohkaistuvat pyytämään vastapuolta ulos, niin ovat ihan kamalan pettyneitä, jos toinen ei halua lähteä tai homma ei lähde lentoon.

Siis mitä tässä yritän sanoa on, ettet tosiaan ole tilanteessasi yksin. En tiedä, lohduttaako se sitten kuitenkaan.

Näin varttuneempana ihmisenä sanoisin myös, että ihmiset nykyään viihtyvät paljon läppäreidensä ääressä (niinkuin minäkin nyt), eikä tule helposti lähdettyä ihmisten ilmoille kontakteja hakemaan. Ja kun ei ole kontakteja toisiin ihmisiin, ei tule niin helposti uusia ystäviäkään. Toki parinhakua ja ystävien etsintää on varmaan netissäkin, en ole niihin niin perehtynyt.

Elikkä oikein mukavat ja kivat tyypitkin voivat jäädä yksin, jollei aktiivisesti hae ystäviä. Ja sitten kun on ystäviä, pitää tehdä töitä, että ystävyys säilyy. Ottaa yhteyttä, ehdotella tapaamisia, järkätä jotain. Jos sinulla on surkea fiilis, voi aktiivisuus olla paljon vaadittu, varsinkin jos olet pettynyt ihmisiin. Joku tuossa aiemmin sanoi, että yritä tykätä itsestäsi ja tee jotain asioita, jotka tuottaa sulle iloa ihan itseksesi. Mikä voisi olla sellaista? Ulkomaan reissu, teatterissa käynti, jollekin kurssille osallistuminen, mistä oikein kovasti tykkäät? Pidätkö eläimistä, voisiko koiran hankinta tulla kysymykseen? Niiden kanssa voi harrastaa metsästystä, agilityä, pelastustoimintaa, raunioetsintää jne, joissa tapaa muita ihmisiä.