Seksitön elämä
En ole harrastanut selksiä mieheni kanssa 15 vuoteen. En enää jaksa edes keskustella hänen kanssaan asiasta, koska se ei johda mihinkään. Hän ei osaa sanoa mitään syytä tähän ja tekeytyy marttyyriksi sanonalla, että kyllä voidaan harrastaa, jos sinä vaadit/haluat. En jaksa olla mikään vaatija eli en ole yrittänyt tehdä vuosiin mitään asian hyväksi. Olen yrittänyt puhua erilleenmuutosta, mutta sekään ei hänelle käy. Meillä on 16-vuotias tytär, joka vielä tehtiin yhdessä.
Olen kysynyt, kiinnostaisiko joku toinen nainen, mutta ei kiinnosta eikä mieskään. Ilmeisesti on jotenkin traumatosoitunut näissä asioissa, sillä on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Etelä-Pohjanmaalla lestadiolaisten vaikutusalueella.
Tällainenkin on eräänlaista avioliiton väkivaltaa. En kuitenkaan ole itsekään jaksanut hakea lohtua ulkopuolelta. Meitä on siis joka lähtöön.
Kommentit (22)
Meitä on joka lähtöön. Nykyään voi valita, haluaako olla miehen, naisen, molempien tai voi jopa olla harrastamatta seksiä lainkaan. Lisääntymisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että seksi kiinnostaisi. Se on elämää ylläpitävä voima.
Ilman seksiä voi elää, mutta minusta siitä pitäisi yhdessä sopia, eikä vain pakottaa toinen myös selibaattiin. On eräänlaista henkistä väkivaltaa.
Näin miehenä minun on todella vaikea samaistua sellaisen miehen ajatusmaailmaan, joka ei pidä vaimoaan haluttavana. Arjen harmaus saa kummasti lisää sävyjä seksin myötä.