Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni sovinisti vai jotain muuta?
17.11.2018 |
Mieheni olettaa että otan päävastuun kodin asioista. Hän ei oma-aloitteisesti juurikaan siivoile, eikä aina pyydettäessäkään. Usein joutuu monta kertaa sanomaan samasta asiasta, jos apua kaipaa. Tai eihän se mitään apua ole, jos omia jälkiään siivoaa. Se on sellaista kuin lapsen kanssa ”onko pakko nyt? Eikö voisi huomenna?” Sitten kun huominen tulee, niin hän ei tosiaan oma-aloitteisesti tartu imuriin, vaan asiasta pitää sanoa uudestaan, muuten se vain jää. On tosi paljon kodin hommia, joita en ole vuosien yhdessäolon aikana nähnyt hänen ikinä tekevätn, esim WC:n pesu, lattioiden tai pölyjen pyyhintä, pyykkien pesu... Silti hän saattaa nalkuttaa minulle esim siitä etten tee tarpeeksi pihahommia (hän halusi välttämättä muuttaa paritaloon, itselleni olisi sopinut kerrostalo). Tai siitä että meillä on joskus epäsiistiä. Yhtäkään vaatetta ei hän ole ikinä ostanut lapsilleen, ja kaupassa käy vain pyydettäessä - usein vasta silloin kun jääkaapissa ei ole mitään. Itse en jaksa odottaa siihen asti, joten olenkin 90% käynyt ruokakaupassa meidän perheelle.
Tämä tilanne olisi minulle jossain määrin ok, jos mies esim tienaisi hyvin ja ottaisi vastuun raha-asioista, mutta näin hän ei siis tee. Olen itse ”joutunut” menemään jo melko varhain takaisin töihin lasten saamisen jälkeen tai sitten maksanut puolet kaikesta omista säästöistäni. Tienaamme suurinpiirtein saman verran molemmat, mies joinakin vuosina hieman enemmän, kun olen itse tehnyt lyhennettynä työviikkoa, mutta silti olen maksanut kaikesta aina puolet. Matkoja jos joskus olemme tehneet, niin ne minä olen usein maksanut, koska miehellä ei vaan ole ollut rahaa, eikä kuulemma edes kaipaa matkustelua.
Nyt meillä on viimeaikoina mennyt tosi huonosti. En koe, että mieheni arvostaa sitä että laitan perheen aina etusijalle, ja huolehdin hyvin esim raha-asioistamme. Tilanne on mennyt siihen että en myöskään itse näe syytä miksi arvostaisin häntä tai haluaisin esim läheisyyttä hänen kanssaan. Olen yrittänyt asiasta puhua hänelle, mutta hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun. Omasta mielestään hän tekee tosi paljon, niinpä keskustelu ei etene mihinkään. Raha-asioistakin puhuminen on puuduttavaa, kun hän vaan sanoo ettei voi sille mitään kun hänellä on niin huono palkka - itselläni ei tosiaan yhtään sen parempi. Mutta tiedän, että jos esim pesukone hajoaa, niin minähän sen maksan, koska minulla aina on tilillä rahaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että omasta mielestään hän tekee paljon. Nyt hän esim vaihtoi talvirenkaat autoomme. Silloin ei hänen mielestään tarvi hetkeen tehdä mitään muuta. Se vastaa vähintäänkin viikon kaupassa käymistä, siivoamista, lasten kanssa tehtyjä asioita jne, ehkä jopa pidemmältä ajalta. Jos hän on kuukausi tai kaksi sitten imuroinut (kun on pyydetty ehkä jopa moneen kertaan) niin kyllä hän omasta mielestään imuroi ja täten ottaa myös vastuuta kotitalousasioista. Ja kaiken huipuksi tuntuu välillä siltä että hän ihan odottaa kiitosta näistä tekemisistään. Se varmaan motivoisi häntä tekemään enemmän, mutta kun ei mua huvita kiittää häntä kun hän hädin tuskin hoitaa murto-osan osuudestaan? Ehkä pitäisi...
Aivan turha siis käydä tätä keskustelua hänen kanssaan, koska hän on aina omasta mielestään tehnyt tarpeeksi, ellei jopa paljon. Hän ei siis jotenkin näe ollenkaan sitä kaikea mitä minä teen samaan aikaan. Ei huomaa sitä, eikä osaa sitä arvostaa. En edes tajua miten se voi olla mahdollista. Jos vaikka sanon, että tänään on sitten siivouspäivä ja kaikki osallistuu (olen viime aikoina ottanut tämän tyypiksi) myös lapset, niin hän saattaa juurikin esim imuroida ja laittaa vaikka tiskit, joihin aikaa menee yhteensä ehkä puolisen tuntia. Tämän jälkeen hän on omasta mielestään tehnyt tarpeeksi, ilmaisee ehkä olevansa aivan poikki tekemästään työstä, ja se on aivan sama vaikka minulla mensisi vielä monta tuntia kaikessa muussa (lasten auttaminen huoneen siivouksessa, WC:T, pyykit, pölyt, sohvatyynyjen, mattojen ulos vienti/puistelu, lattioiden pesu, kauppa, ruoanlaitto...). Hän saattaa mennä tyytyväisenä itseensä sohvalle makaamaan, eikä reagoi millään tavalla, jos sanon että huh onpas vielä paljon hommaa tms. Jos pyydän kauniisti apua, niin hän tosiaan sanoo ettei jaksa nyt kerralla tehdä kaikkea, jatketaan vaikka huomenna (huomenna asia on kuitenkin jo unohtunut). Ainoa vaihtoehto on minun suuttua asiasta, jolloin hän vihasena sitten jatkaa siivoamista vielä hetken. Mutta kun en jaksa sitä. On vähemmän stressaavaa vaan itse hoitaa hiljaa kaikki loput.
T. Ap
Eihän se oikeastaan olekaan mahdollista. Mies ei toimi vilpittömän rehellisesti vaikka niin varmastikin vakuuttavasti esittää, vaan pelaa pelejä, joiden lopputulos on juuri kuvailemasi - sinä teet kaiken, koska se on kuitenkin helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että omasta mielestään hän tekee paljon. Nyt hän esim vaihtoi talvirenkaat autoomme. Silloin ei hänen mielestään tarvi hetkeen tehdä mitään muuta. Se vastaa vähintäänkin viikon kaupassa käymistä, siivoamista, lasten kanssa tehtyjä asioita jne, ehkä jopa pidemmältä ajalta. Jos hän on kuukausi tai kaksi sitten imuroinut (kun on pyydetty ehkä jopa moneen kertaan) niin kyllä hän omasta mielestään imuroi ja täten ottaa myös vastuuta kotitalousasioista. Ja kaiken huipuksi tuntuu välillä siltä että hän ihan odottaa kiitosta näistä tekemisistään. Se varmaan motivoisi häntä tekemään enemmän, mutta kun ei mua huvita kiittää häntä kun hän hädin tuskin hoitaa murto-osan osuudestaan? Ehkä pitäisi...
Aivan turha siis käydä tätä keskustelua hänen kanssaan, koska hän on aina omasta mielestään tehnyt tarpeeksi, ellei jopa paljon. Hän ei siis jotenkin näe ollenkaan sitä kaikea mitä minä teen samaan aikaan. Ei huomaa sitä, eikä osaa sitä arvostaa. En edes tajua miten se voi olla mahdollista. Jos vaikka sanon, että tänään on sitten siivouspäivä ja kaikki osallistuu (olen viime aikoina ottanut tämän tyypiksi) myös lapset, niin hän saattaa juurikin esim imuroida ja laittaa vaikka tiskit, joihin aikaa menee yhteensä ehkä puolisen tuntia. Tämän jälkeen hän on omasta mielestään tehnyt tarpeeksi, ilmaisee ehkä olevansa aivan poikki tekemästään työstä, ja se on aivan sama vaikka minulla mensisi vielä monta tuntia kaikessa muussa (lasten auttaminen huoneen siivouksessa, WC:T, pyykit, pölyt, sohvatyynyjen, mattojen ulos vienti/puistelu, lattioiden pesu, kauppa, ruoanlaitto...). Hän saattaa mennä tyytyväisenä itseensä sohvalle makaamaan, eikä reagoi millään tavalla, jos sanon että huh onpas vielä paljon hommaa tms. Jos pyydän kauniisti apua, niin hän tosiaan sanoo ettei jaksa nyt kerralla tehdä kaikkea, jatketaan vaikka huomenna (huomenna asia on kuitenkin jo unohtunut). Ainoa vaihtoehto on minun suuttua asiasta, jolloin hän vihasena sitten jatkaa siivoamista vielä hetken. Mutta kun en jaksa sitä. On vähemmän stressaavaa vaan itse hoitaa hiljaa kaikki loput.
T. Ap
Eihän se oikeastaan olekaan mahdollista. Mies ei toimi vilpittömän rehellisesti vaikka niin varmastikin vakuuttavasti esittää, vaan pelaa pelejä, joiden lopputulos on juuri kuvailemasi - sinä teet kaiken, koska se on kuitenkin helpompaa.
Jep, mutta on siis valmis ennemmin eroamaan kuin muuttamaan omaa käytöstään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että omasta mielestään hän tekee paljon. Nyt hän esim vaihtoi talvirenkaat autoomme. Silloin ei hänen mielestään tarvi hetkeen tehdä mitään muuta. Se vastaa vähintäänkin viikon kaupassa käymistä, siivoamista, lasten kanssa tehtyjä asioita jne, ehkä jopa pidemmältä ajalta. Jos hän on kuukausi tai kaksi sitten imuroinut (kun on pyydetty ehkä jopa moneen kertaan) niin kyllä hän omasta mielestään imuroi ja täten ottaa myös vastuuta kotitalousasioista. Ja kaiken huipuksi tuntuu välillä siltä että hän ihan odottaa kiitosta näistä tekemisistään. Se varmaan motivoisi häntä tekemään enemmän, mutta kun ei mua huvita kiittää häntä kun hän hädin tuskin hoitaa murto-osan osuudestaan? Ehkä pitäisi...
Aivan turha siis käydä tätä keskustelua hänen kanssaan, koska hän on aina omasta mielestään tehnyt tarpeeksi, ellei jopa paljon. Hän ei siis jotenkin näe ollenkaan sitä kaikea mitä minä teen samaan aikaan. Ei huomaa sitä, eikä osaa sitä arvostaa. En edes tajua miten se voi olla mahdollista. Jos vaikka sanon, että tänään on sitten siivouspäivä ja kaikki osallistuu (olen viime aikoina ottanut tämän tyypiksi) myös lapset, niin hän saattaa juurikin esim imuroida ja laittaa vaikka tiskit, joihin aikaa menee yhteensä ehkä puolisen tuntia. Tämän jälkeen hän on omasta mielestään tehnyt tarpeeksi, ilmaisee ehkä olevansa aivan poikki tekemästään työstä, ja se on aivan sama vaikka minulla mensisi vielä monta tuntia kaikessa muussa (lasten auttaminen huoneen siivouksessa, WC:T, pyykit, pölyt, sohvatyynyjen, mattojen ulos vienti/puistelu, lattioiden pesu, kauppa, ruoanlaitto...). Hän saattaa mennä tyytyväisenä itseensä sohvalle makaamaan, eikä reagoi millään tavalla, jos sanon että huh onpas vielä paljon hommaa tms. Jos pyydän kauniisti apua, niin hän tosiaan sanoo ettei jaksa nyt kerralla tehdä kaikkea, jatketaan vaikka huomenna (huomenna asia on kuitenkin jo unohtunut). Ainoa vaihtoehto on minun suuttua asiasta, jolloin hän vihasena sitten jatkaa siivoamista vielä hetken. Mutta kun en jaksa sitä. On vähemmän stressaavaa vaan itse hoitaa hiljaa kaikki loput.
T. Ap
Eihän se oikeastaan olekaan mahdollista. Mies ei toimi vilpittömän rehellisesti vaikka niin varmastikin vakuuttavasti esittää, vaan pelaa pelejä, joiden lopputulos on juuri kuvailemasi - sinä teet kaiken, koska se on kuitenkin helpompaa.
Jep, mutta on siis valmis ennemmin eroamaan kuin muuttamaan omaa käytöstään?
Mahdollisesti. Tilanteen perusteella näyttäisi siltä. Mitään muutosta noin pahaan tilanteeseen tuskin tulee ilman eroa.
Diagnoosi mieslapsi, missälie niitä kasvaa...