Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni sovinisti vai jotain muuta?
17.11.2018 |
Mieheni olettaa että otan päävastuun kodin asioista. Hän ei oma-aloitteisesti juurikaan siivoile, eikä aina pyydettäessäkään. Usein joutuu monta kertaa sanomaan samasta asiasta, jos apua kaipaa. Tai eihän se mitään apua ole, jos omia jälkiään siivoaa. Se on sellaista kuin lapsen kanssa ”onko pakko nyt? Eikö voisi huomenna?” Sitten kun huominen tulee, niin hän ei tosiaan oma-aloitteisesti tartu imuriin, vaan asiasta pitää sanoa uudestaan, muuten se vain jää. On tosi paljon kodin hommia, joita en ole vuosien yhdessäolon aikana nähnyt hänen ikinä tekevätn, esim WC:n pesu, lattioiden tai pölyjen pyyhintä, pyykkien pesu... Silti hän saattaa nalkuttaa minulle esim siitä etten tee tarpeeksi pihahommia (hän halusi välttämättä muuttaa paritaloon, itselleni olisi sopinut kerrostalo). Tai siitä että meillä on joskus epäsiistiä. Yhtäkään vaatetta ei hän ole ikinä ostanut lapsilleen, ja kaupassa käy vain pyydettäessä - usein vasta silloin kun jääkaapissa ei ole mitään. Itse en jaksa odottaa siihen asti, joten olenkin 90% käynyt ruokakaupassa meidän perheelle.
Tämä tilanne olisi minulle jossain määrin ok, jos mies esim tienaisi hyvin ja ottaisi vastuun raha-asioista, mutta näin hän ei siis tee. Olen itse ”joutunut” menemään jo melko varhain takaisin töihin lasten saamisen jälkeen tai sitten maksanut puolet kaikesta omista säästöistäni. Tienaamme suurinpiirtein saman verran molemmat, mies joinakin vuosina hieman enemmän, kun olen itse tehnyt lyhennettynä työviikkoa, mutta silti olen maksanut kaikesta aina puolet. Matkoja jos joskus olemme tehneet, niin ne minä olen usein maksanut, koska miehellä ei vaan ole ollut rahaa, eikä kuulemma edes kaipaa matkustelua.
Nyt meillä on viimeaikoina mennyt tosi huonosti. En koe, että mieheni arvostaa sitä että laitan perheen aina etusijalle, ja huolehdin hyvin esim raha-asioistamme. Tilanne on mennyt siihen että en myöskään itse näe syytä miksi arvostaisin häntä tai haluaisin esim läheisyyttä hänen kanssaan. Olen yrittänyt asiasta puhua hänelle, mutta hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun. Omasta mielestään hän tekee tosi paljon, niinpä keskustelu ei etene mihinkään. Raha-asioistakin puhuminen on puuduttavaa, kun hän vaan sanoo ettei voi sille mitään kun hänellä on niin huono palkka - itselläni ei tosiaan yhtään sen parempi. Mutta tiedän, että jos esim pesukone hajoaa, niin minähän sen maksan, koska minulla aina on tilillä rahaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (64)
Oletko koskaan kysynyt mieheltä mitä hyvää hän näkee parisuhteessanne. Jos vaikka erilaisella aloituksella saisit miehestäsi jotain irti.
Ja yksi vaihtoehto olisi että kirjoittaisitte miehesi kanssa viikonajan kaikki kotityöt paperille ylös. Sitten voitte oikeasti keskustella niiden määrästä ja tekijästä. Ehkä mies yllättyisi kun näkisi mitä teet. Mieheni kerran mietti että miten noita puhtaita sukkia riittääkin komerosta joka aamu... tajus ihan itsekkin että minä hoidan täysin meidän pyykkihulllon ja tuo oli jonkinlainen kohteliaisuus siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi sitten tekee kaikki päivät?
Istuu koneella suurimman osan vapaa-ajastaan. Vie lapsia osaan harrastuksista, kun itse vien osaan. Nekin on jaettu puoliksi, joten päävastuu ei tästäkään ole hänellä. Lisäksi hänellä itsellä myös joku harrastus missä käy 1-2x viikossa. Tekee myös ruokaa välillä kun pyydän. Mutta aina pitää pyytää. Ja pihatöitä tosiaan ehkä kerran kuussa. Piha on kieltämättä aika järkyn näköinen ollut välillä, ja hän siitä minulle kiukutellut. Olen tarkoituksella jättänyt sen ikäänkuin hänen vastuualueeseen, kun itse kannan vastuun lähes jokaisesta kodin asiasta, mutta se tympii häntä. Minun pitäisi tehdä vaan kaikkea mukisematta, hiljaa, ilman kiitosta - itsestäänselvyytenä.
Ehkä se on se psykologinen stressi kaikesta, joka rassaa itseä eniten. Tuntuu, että vastuu lähestulkoon kaikesta on itsellä. Tympii pyytää aikuista tekemään joka asiaa, etenkin kun lähes kaikki aina tuntuu hänestä kuitenkin jotenkin vastenmieliseltä. Kommentit on aina sitä ”Ei jaksais, on niin väsynyt töistä” jne. Lastenkaan kanssa ei oma-aloitteisesti lähde puistoon, uimaan, tai keksi tekemistä esim viikonloppuisin. Sekin on jäänyt minulle.Jos mies on vaikka viikonloppuna käynyt kerrankin kaupassa, niin siinä on hänen mielestään tarpeeksi osallistumista hänelle yhdeksi päiväksi.
Jos en itse joskus muista jotain asiaa, niin se sitten jää. Esim jotkut lapsen kaverisynttärit, koulun vanhempainilta jne jne...Viimeinen vuosi onkin ollut tosi rankka itselleni, kun töissä ollut todella stressaavaa, ja on lisäksi joutunut omia sukulaisiakin auttamaan. Mies ei sitäkään näe, että voisi tällaisessa tilanteessa tehdä enemmän. Ei vaikka sanoisin olevani ylikuormittunut ja väsynyt. Se on ilmeisesti aivan sama hänelle. Tai hän ehkä muistaa sen yhden päivän ajan - herää lasten kanssa yhtenä viikonloppuaamuna ja se on sitten siinä, kaikki jatkuu kuten ennenkin.
T. Ap
Ryhdistäydy ja vaadi miestä tekemään asioita. Oma syy jos on tuollainen hiiri.
En minä ainakaan jaksaisi lähteä komentelemaan jatkuvasti. Miehesi ei ole lapsesi. Ihmettelen onko tilanne todella tullut yllätyksenä, etkö tiennyt millaisen ihmisen kanssa menit kimppaan. Tilanne on nyt kuitenkin se, että jos keskustelu ei auta niin hyväksy tai lähde. Jos hyväksyt tilanteen niin pidä huolta siitä, että et tee enempää kuin on pakko esim. sinun ja lasten pyykkien peseminen ei edellytä, että peset myös miehen pyykit. Voinet myös välillä ruokkia itsesi ja lapsesi silloin kun mies ei ole paikalla jolloin miehen pitää itse tehdä ruoka itselleen jne.
Kuulostaa ihan sietämättömältä, ottaisin ehdottomasti eron.
Se, että mies ei halua etäisäksi on tuossa tilanteessa aivan yhdentekevää. Itse hän on itsensä ajanut siihen pisteeseen. Elämä on valintoja. Jos mies teeskentelee, ettei sitä ymmärrä, on se manipulointia, jotta loisinta voisi jatkua. Miehen kannalta sehän on tähän mennessä onnistunut.
Miehen törkeä lokkeilu jatkuu niin kauan kuin vain sen sallitaan jatkuvan. Arvostusta, kiitosta tai ylipäänsä inhimillistä ja kunnioittavaa suhtautumista et selvästikään tule saamaan. Miksi mahdollistaisit työlläsi kaikki edut (lähivanhemmuus, siisti koti, toimiva perhe tekemättä mitään) tällaiselle ihmiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua etäisäksi siksi, että sitten ei voisi enää lokkeilla. Ei olisi ruokahuoltoa, ei pyykkipalvelua ja siivoojaa, lapsiakin saattaisi joutua hoitamaan... Onko siitä miehestä mitään hyötyä perheessänne? Jos hyöty miehen perheessä olosta on alle 20% suhteessa vaivaan niin kannattaa suosiolla heivata pihalle. Tai ainakin kertoa miehelle selkeästi, että tämä ei yksinkertaisesti tee läheskään mitään perheensä eteen. Joko herää tai lähtekööt menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei rakasta sinua vaan pitää sinua itsestäänselvänä kotipiikana ja petikaverina. Tuo hierontaepisodi kuvaa tilannetta hyvin. Miestä ei kiinnosta edes lievittää sinun kipujasi helpolla tavalla. Mieti mitä sinä saat täysin passattavasta äijstä, jota et enää edes halua. Jos kiltti haluat olla, laita äijälle koeaika päälle, vielä voi muuttaa tapojaan. Jos ei muutu, vaihdata lukot.
Vierailija kirjoitti:
Mihin miehen rahat muuten menee?
Niin tämä on tietty ihan hyvä kysymys.. Olen itsekin sitä välillä ihmetellyt. Tiedän, että sitä rahaa ei vaan niin paljoa ole, miehelläkään. Olen itse todella taloudellinen ihminen, mietin tarkkaan aina ostokseni, vertailen hintoja, ostan käytettynä jne, ja viime aikoina palkkani on ehkä ollut jopa hieman parempi kuin miehelläni.
Mutta tiedän myös että mies, jos on tehnyt enemmän töitä ja saanut ”extraa”, niin hän ostaa itselleen esim uuden kalliin tietokoneen, tai jotain muuta vastaavaa, kun taas itse ehkä mielummin suunnittelen lomamatkan perheen kanssa, tai useimmiten vaan laitan rahat säästöön. En osta itselleni jotain kallista ajatuksella ”olen ansainnut sen”. Muutenkin olen vastaan sellaista ylenpalttista kuluttamista. Mies kuitenkin löytää aina jonkun asian, joka hänen on vaan hankittava, useimmiten itselleen, edellinen tietokone/puhelin/mikäli ei toimi tarpeeksi hyvin, on jo niin vanha tms... Elektroniikkaan tosiaan pistää aika paljon rahaa, samoin auto on hänelle tärkeä, tosin senkin olemme maksaneet puoliksi aina. Minulle riittäisi vanhempikin auto aivan hyvin, mutta mies on saanut ylipuhuttua että tulee kalliimmaksi pitää vanhaa autoa, en tiedä pitääkö oikeasti paikkansa...
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heli1 kirjoitti:
En minä ainakaan jaksaisi lähteä komentelemaan jatkuvasti. Miehesi ei ole lapsesi. Ihmettelen onko tilanne todella tullut yllätyksenä, etkö tiennyt millaisen ihmisen kanssa menit kimppaan. Tilanne on nyt kuitenkin se, että jos keskustelu ei auta niin hyväksy tai lähde. Jos hyväksyt tilanteen niin pidä huolta siitä, että et tee enempää kuin on pakko esim. sinun ja lasten pyykkien peseminen ei edellytä, että peset myös miehen pyykit. Voinet myös välillä ruokkia itsesi ja lapsesi silloin kun mies ei ole paikalla jolloin miehen pitää itse tehdä ruoka itselleen jne.
Tilanne on jossain määrin tullut yllätyksenä lasten saamisen jälkeen. Ehkä jotain asioita oli huomattavissa jo ennen lasten saantia, toisaalta olimme molemmat aika nuoria tavatessamme. Itse en esim osannut kunnolla laittaa ruokaa sillon, koska meillä kotona ei koskaan oltu opetettu sellaista, tai muutenkaan pidetty arvossaan. Mieheni itse asiassa osasi laittaa ruokaa tavatessamme paljon paremmin. Mutta olen itse opetellut vuosien varrella, ja nykyään olen jopa aika hyvä siinä. Sehän ei mielestäni vaadi juuri muuta kuin viitsimistä, että sellaista perushyvää ruokaa osaa laittaa.
Mieheni ei tosiaan ollut innokas siivooja ennen lapsiakaan, toisaalta en ole koskaan ollut itsekään, joten en edes vaadi että meillä olisi jotenkin tosi siistiä, tai napise pienistä. Pikku kaksion siivoaminen, ja ylipäänsä kotitöiden organisointi sujui kuitenkin jotenkin itsestään. Ei sitä sotkua tullut yhtään samalla tavalla. Kun sotkijoita ja neliöitä on enemmän, niin siivous alkaa käydä jo työstä. Etenkin tosiaan, kun ei itsellekään ole intohimo se siivous. Mutta jonkun se on pakko vaan tehdä! Kaupassa käymisestä olen taas aina tykännyt, mutta perheen kanssa se on välillä puuduttavaa, kun on niin paljon muutakin hommaa. Ja kun usein tuntuu siltä, että raataa aamusta iltaan, niin ärsyttää kun tietää että on kuitenkin se toinenkin aikuinen joka yhtä lailla voisi käydä välillä siellä kaupassa -ihan oma-alotteisestikin. Tai sitten hän voisi ottaa puolestaan vastuuta jostain muusta asiasta, esim siitä siivouksesta, lasten menoista...
T. Ap
Nyt otat ja alat napakammaksi. Esimerkiksi auto, onko se yhteisessä käytössä vai mies käyttää enemmän? Hyvähän miehen on uudella autolla ajaella kun sinä kustannat puolet. Tietysti on totta sekin, että vanhaan autoon usein tulee remontteja jne.
Myös 9isti silmään, että miehellä ei ole rahaa matkustaa ja sinä maksat hänenkin matkansa, mutta elektroniikkaan kuitenkin on varaa.
Mies on tottunut sinuun ja siihen, että palvelu pelaa ja vaivaa ei pahemmin tarvitse nähdä. Jos mies on itse halunnut paritaloon, niin pihahommia pitäisi miehenkin tehdä.
Yleensä naapurit aiheuttavat niin paljon paineita, että muidenkin pihan tulee olla hyvässä mallissa. Eikö mies välitä siitäkään?
Joko hyvåksyt, alat pitää puoliasi jos katsot liittoanne olevan sen arvoista tai sitten eroat. Miehen mielen mukaan lasten asioiden hoitoa ei tarvitse järjestää vaan siten miten on teille järkevintä.
Tuntuu, että mies ei tee paljoakaan yhteiseksi (ja sinun) hyväksi, mutta silti kovin määräilee miten asioita pitää tehdä ja hoitaa.
Minua ainakin tuollainen suututtaisi ja paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei rakasta sinua vaan pitää sinua itsestäänselvänä kotipiikana ja petikaverina. Tuo hierontaepisodi kuvaa tilannetta hyvin. Miestä ei kiinnosta edes lievittää sinun kipujasi helpolla tavalla. Mieti mitä sinä saat täysin passattavasta äijstä, jota et enää edes halua. Jos kiltti haluat olla, laita äijälle koeaika päälle, vielä voi muuttaa tapojaan. Jos ei muutu, vaihdata lukot.
Olen tehnyt viime aikoina selväksi että olen tyytymätön tilanteeseen. Mutta hän on eri mieltä. Kuulemma hänen mielestään vaikutan suurimman osan ajasta ihan tyytyväiseltä, niinpä keskustelu ei oikein etene. Ja hän on tehnyt selväksi , ettei halua erota. On sanonut kaikenlisäksi myös rakastavansa! Vaikka vaikea aitä kyllä teoista millään tavalla huomata. En oikein ymmärrä mitä se hänelle tarkoittaa.
On totta etten jaksa joka päivä valittaa tai riidellä kaikesta, mitä hyötyä siitäkin on, ja lapset vaan kärsisivät. Etenkin kun olen alkanut hyväksyä sen tosiasian, että se on aivan turhaa. Ei mies muutu miksikään. Nielen usein pettymykseni, ja yritän saada vaan asiat hoidettua ja pitää lapset onnellisina.
Välillä kyllä pinna katkeaa miehen kanssa, kun olen ollut väsynyt ja olen sanonut myös avoimesti miettiväni eroa, mutta ei mies ei tunnu ottavan sitä ollenkaan tosissaan. Tuosta hieronnastakin olen kysynyt, että eikö voisi keskittyä siihen hieman pidemmäksi aikaa esim 15min, joka sekin lyhyt aika, niin hän vaan kuittaa että ei osaa/tykkää hieroa, sormet tulee kipeäksi tms.. Ei mitenkään näe sitä, että oikeasti tilanne loukkasi minua tosi paljon, vaikka en siinä jaksanutkaan alkaa riitelemään asiasta. Tuo on aika tyypillinen kommenti häneltä, jos hän ei tykkää jostain, niin aivan sama jos se asia on jollekin muulle tärkeä, hän ei näe miksi hänen pitäisi tehdä sellaista. Siitä on turha keskustella.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt otat ja alat napakammaksi. Esimerkiksi auto, onko se yhteisessä käytössä vai mies käyttää enemmän? Hyvähän miehen on uudella autolla ajaella kun sinä kustannat puolet. Tietysti on totta sekin, että vanhaan autoon usein tulee remontteja jne.
Myös 9isti silmään, että miehellä ei ole rahaa matkustaa ja sinä maksat hänenkin matkansa, mutta elektroniikkaan kuitenkin on varaa.
Mies on tottunut sinuun ja siihen, että palvelu pelaa ja vaivaa ei pahemmin tarvitse nähdä. Jos mies on itse halunnut paritaloon, niin pihahommia pitäisi miehenkin tehdä.
Yleensä naapurit aiheuttavat niin paljon paineita, että muidenkin pihan tulee olla hyvässä mallissa. Eikö mies välitä siitäkään?Joko hyvåksyt, alat pitää puoliasi jos katsot liittoanne olevan sen arvoista tai sitten eroat. Miehen mielen mukaan lasten asioiden hoitoa ei tarvitse järjestää vaan siten miten on teille järkevintä.
Tuntuu, että mies ei tee paljoakaan yhteiseksi (ja sinun) hyväksi, mutta silti kovin määräilee miten asioita pitää tehdä ja hoitaa.
Minua ainakin tuollainen suututtaisi ja paljonkin.
Miestä ei siis kuulemma kiinnosta matkustelu, eikä se ole hänelle tärkeää. Voisi kuulemma olla kokonaan matkustelematta. On jopa hölmöä hänen mielestään laittaa siihen rahaa. Niinpä se on vaan mennyt siihen, että jos itse mielin jonnekin reissuun, niin joudun koko perheen matkan maksamaan (välillä mies maksanut esim oman lippunsa) ja tietty suunnittelemaan kans...
Olen miettinyt sitä, että jos lähtien yksin lasten kanssa, mutta lapset ovat toistaiseksi halunneet myös isänsä mukaan. Ja mies on kyllä matkoilla näyttänyt ihan viihtyvän, riippuen vähän kohteesta. Rantalomalle en häntä ottaisi mukaan, koska siellä varmaan vaan murjottaisi ja puhuisi kovaan ääneen kuinka naurettavaa rannalla makaaminen on - sama se vaikka muut sellaisesta nauttisivat ja lasten kanssa olisi varmasti kivempi kuin kaupunkiloma. Hänelle on jotenkin pakonomaista tuoda oma mielipide julki riippumatta tilanteesta. Ja tosiaan hänellä on aina mielipide myös matkakohteesta...
T.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää terapiaan? Perheterapiaan? Sinne on kyllä pitkät jonot, mut siellä voisitte jutella rauhassa asioista ilman että menee heti pahaksi riitelyksi.
Valitettavasti eropäätös pitää tehdä ihan itse, ei siinä toiselta lupaa tarvitse anoa. Harva sovussa eroaa. Olet hyväksikäytetty kotipalvelija. Ei TIETENKÄÄN mies halua erota koska palvelu pelaa. Varmasti hän on tyytyväinen. Ja huomannut myös vuosien mittaan että puoliso on kynnysmatto jolla voi teettää työt ja itse laiskotella.
Vaikutat aika raskaalta ihmiseltä itsekin. Tee jotain asialle, äläkä vaan valita.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti eropäätös pitää tehdä ihan itse, ei siinä toiselta lupaa tarvitse anoa. Harva sovussa eroaa. Olet hyväksikäytetty kotipalvelija. Ei TIETENKÄÄN mies halua erota koska palvelu pelaa. Varmasti hän on tyytyväinen. Ja huomannut myös vuosien mittaan että puoliso on kynnysmatto jolla voi teettää työt ja itse laiskotella.
Miten voi olla tyytyväinen, jos toinen ilmaisee olevansa tyytymätön?
Minkälainen on miehesi lapsuudenkoti?
Hmm.. Itse näen jatkuvasti suomalaismiehiä suomalaisvaimojensa kanssa, jolla maha pystyssä. Mitä mahdat horista?