Lue keskustelun säännöt.
43-48v miehillä muodissa saada vauva nuorten naisten kanssa
17.11.2018 |
Todella monella tuntemallani n 43-48v miehellä on menossa toinen kierros itseään 10-18v nuorempien naisten kanssa ja näköjään vauvaa pukkaa kaikille. Tästä juteltiin mieheni kanssa jokunen viikko sitten ja viimeksi tänään tuli kaupungilla vastaan vanha luokkakaverini (vm 1973) ja sylissään muutaman viikon ikäinen suloinen poika ja vieressä vaunuja työnteli näyttävän näköinen selvästi nuorempi blondi. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä kaks tai kolmikymppisestä tulee myös äiti ja miehelle sama tarina jatkuu yhä uudestaan. Yhtäkkiä se nuori nainen ei olekaan se kiva tyttö, vaan äiti velvollisuuksineen.
Tämä. Täälläkin miehet hehkuttaa jatkuvasti nuorempaan vaihtamista eikä yksikään tunnu tajuavan että se kolmekymppinen pamahtaa paksuksi alta aikayksikön ja sitten sekin on kohta 10 kg painavampi ja raskausarpinen ja miehen lapsiperhe-elämä loppuu kun hän on lähemmäs 70 v. Mahtava diili.
Olen 25v nainen ja sain viime keväänä vauvani. Ennen raskautta painoin 59-60kg ja nyt raskauden ja imetyksen jälkeen olen 53kg. Että ainakaan tänne ei kiloja tullut vaan päin vastoin. Lisäksi raskausarpia ei löydy.
En tiedä mistä tulee käsitys, että raskaus lihottaisi. Ei minun lähipiirissäni yhtään kukaan ole raskauden takia lihonut. Ja itse sain raskaudessa muistaakseni 12kg. Suli ja äkkiä pois. Jos joku pysyvästi lihoaa "raskauden takia" kannattaa katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo näitähän on jonkin verran julkisuudessa, eipä juuri taviksien keskuudessa. Aika ajoin saa sitten lukea siitä nuorekkaasta pappaisästä, joka sitten kuitenkin saa jonkinlaisen sairauskohtauksen ja siinäpä on nuorempi vaimo sitten sekä lasten että miehensä hoitajana.
Mitä nyt tuttavapiirin yli 50-v miehiä mietin, niin ehkä 2/3 on jollain lailla jo sairaita ja raihnaisia. Muilla sitten pienempää kremppaa, eipä tule mieleen yhtään ihan tervettä miestä. Naiset tuntuu olevan paremmassa kunnossa. Näkeehän sen eliniästäkin, miehet rapistuu nopeammin.
Oma, urheilullinen ja aina terveitä elämäntapoja ylläpitänyt veljeni sai ekan sydärin 48-v, toisen muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi hänellä on korkea verenpaine, on sairastanut munuaiskiviä ja nyt jonottaa lonkkaleikkaukseen, ikää nyt 58 v. Onneksi lapset on jo aikuisia.
Kyllä näitä ihan taviksien piirissä on. Omasta tuttavapiiristänikin löytyy 5-kymppisiä miehiä, joiden en olisi ikinä uskonut lähtevän vaipparumbaan uudestaan. Mutta minkä sille voi, kun järki sumenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Sun perustelu koko höpinälle oli se, että nyt voi lähteä ulkomaankomennukselle vasta. Ja tuo intohimoinen suhde on kyllä vain sinun päässäsi, et todella sillä narraa ketään. Jos sinun elämäsi olisi mahtavaa, et kokisi niin suurta tarvetta sitä itsellesi täällä todistella ja selitellä, kuten et kokkia tarvetta selitellä sitä sinun parisuhdettaankaan. Noihin nyt vaan ei usko kukaan. itse ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhempana perustetut perheet toimivat niin hyvin. Se sinun vaihtoehtoisesti nyt vaan on kaikkien huonoin, tietysti kun ei muusta tiedä niin ei siksi ymmärrä oikein mitään muutakaan.
Suosittelen että opettelet lukemaan. Puhuin kolmen kuukauden komennuksista. Huomaa että sinulla ei ole lapsia tai sinulla on pieni vauva tai olet raskaana, mikä nyt olikaan tilanne. Olemme asuneet lasten kanssa vuosia sekä Kaliforniassa että Ranskassa. Kaliforniaan muutto oli helppo kun lapset vasta silloin aloittivat koulun. Ranskaan muuttoa piti jo perustella tarkasti kun heillä oli oma kaveripiiri, siinä vaihtui koulu- ja kaveripiirin lisäksi kieli! Et sinä koululaisten tai teinien kanssa vaihda maata 3 kuukauden välein. Tästä sinulla ei selvästi ole kokemusta, mutta ilmeisesti kuvitelmia pää täynnä.
Sinähän sitä selitit miten hienoa sinun elämä on nyt kun päälle 3-kymppisenä olet löytänyt naiseutesi monien ulkomaisten miesten jälkeen ja vaikka olet raskaana ja sitoutunut ei mikään mies sinua estä ;)
Minä kerroin vain omista kokemuksista, ei ole tarvetta selitellä mitään, mutta sinulla tuntuu olevan ongelma.
Ei vaan et voi hyväksyä sitä, että +30 ja +40 vanhemmaksi tuleminen on useimmiten osana huomattavasti parempaa elämää, vaikka oma vaihtoehtoni on se kaikkein surullisin. Hyvä, että olet siihen itse tyytyväinen, mutta harva sellaiseen on valmis tyytymään. Se, etteivät he voi mennä 7-13 vuotiaan lapsen aikana ulkomaankomnnukselle (nuorempi on helppo ottaa mukaan, vanhempi pärjää kyllä isänsä kanssa ilman äitiä tuon ajan), on pieni hinta verrattuna siihen, että elämä jää elämättä 20-30 vuotiaana, jolloin tapahtuu merkittävä kasvu ihmisenä ja yksilönä. Sitä kasvua ei tapahdu samalla tavalla ihmisille, jotka skippaavat koko vaiheen ja vielä ovat samassa suhteessa koko tuon ajan. Se on ihan neurologista, aivoihin jää rakentumatta kokemuksien aiheuttamia yhteyksiä. Joten tuossa tilanteessa en kyllä kehtaisi kauheasti kauhistella ihmisiä, joka saavat lapsia 40 vuotiaana, ovat voimissaan ja elävät vielä täyttä elämää. Mummoutua ehtii kyllä myöhemminkin.
Sun kommenteista paistaa pahanoloinen katkeruus ja niiden takaa epävarma henkilö, joka on suuna päänä kertomassa miten ja milloin muiden pitää elää tai milloin pitää hankkia lapsia. Itse olen lapseni hankkinut eikä ole pienintäkään aikomusta toiselle kierrokselle. En halua tehdä ns niinistöjä. Onnea ja tasapainoa sinunkin elämääsi! Toivottavasti löydät sisäisen rauhasi!
Onhan näitä tietynlaisia miehiä aina ollut. Kun ei kestä omaa vanhenemista, vaihtaa vaimon nuorempaan ja kuvittelee, että itsekin nuortuu ja kuolema siirtyy hamaan kaukaisuuteen. Ensimmäisen liiton lapset unohtuu aikalailla. Monta tällä tavalla katkeroitunutta lasta tiedän, kantavat kaunaa isälleen lopun ikäänsä. Yksikin harmitteli, että isänsä oli ollut hyvä isä ja ihana pappa lapsenlapsilleen, mutta uusi nainen ja uudet lapset veivät tyystin lapsenlasten paikan. Enää ei isä jouda käydä lapsillaan eikä jaksa lapsenlapsiin kiinnittää huomiota ollenkaan, kun on omia lapsenlapsia pienempiä lapsia. Myös nykyisen vaimon lapset perheineen ajaa omien lasten ohi. Näin se on ollut kautta aikojen. Mies menee naisen mukana.
Muistan itsekin, kun leskeksi jäänyt pappani avioitui uudelleen. Hänen uuden vaimonsa lastenlapset olivat aina mummolassa, he saivat lahjoja ja rahaa, heitä vietiin lomareissuille ja tivoliin ja heille varattiin herkkuja. Kun me papan lapsenlapset mentiin kyläilemään, oltiin kuin ketkä tahansa vieraat, ei meihin mitään erityishuomiota kiinnitetty.
Niin että ne entisen liiton lapset ja lapsenlapset säälittää. Se entinen vaimohan pärjää yleensä mainioisti, kun pääsee erosta yli. Kaikki naiset saavat kumppanin, jos haluavat, moni ei vain enää halua. Naisilla on edelleen se perhe, on ystäviä, harrastuksia ja yleensä läheiset välit sukuun ja naiset ovat innokkaita harrastamaan ja opiskelemaan. Seksiä on kaikenikäisille naisille tarjolla yllinkyllin, jos haluaa. Surkeinta on loppujenlopuksi sillä miehellä, toisen liiton aikana etääntyy ensimmäisen liiton lapsista ja heidän perheistään. Sitten tulee todennäköisesti jätetyksi vanhoilla päivillään ja viettää yksinäisen vanhuuden. Kaksi kertaa on miesparka rehkinyt perheen eteen, rakentanut talot ja mökit, maksanut lainaa jne. Sitten tulee rapistuminen, sairaudet ja yksinäisyys.
Sit sä heräsit lusäämään tummelia kyllikkiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo näitähän on jonkin verran julkisuudessa, eipä juuri taviksien keskuudessa. Aika ajoin saa sitten lukea siitä nuorekkaasta pappaisästä, joka sitten kuitenkin saa jonkinlaisen sairauskohtauksen ja siinäpä on nuorempi vaimo sitten sekä lasten että miehensä hoitajana.
Mitä nyt tuttavapiirin yli 50-v miehiä mietin, niin ehkä 2/3 on jollain lailla jo sairaita ja raihnaisia. Muilla sitten pienempää kremppaa, eipä tule mieleen yhtään ihan tervettä miestä. Naiset tuntuu olevan paremmassa kunnossa. Näkeehän sen eliniästäkin, miehet rapistuu nopeammin.
Oma, urheilullinen ja aina terveitä elämäntapoja ylläpitänyt veljeni sai ekan sydärin 48-v, toisen muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi hänellä on korkea verenpaine, on sairastanut munuaiskiviä ja nyt jonottaa lonkkaleikkaukseen, ikää nyt 58 v. Onneksi lapset on jo aikuisia.
Kyllä näitä ihan taviksien piirissä on. Omasta tuttavapiiristänikin löytyy 5-kymppisiä miehiä, joiden en olisi ikinä uskonut lähtevän vaipparumbaan uudestaan. Mutta minkä sille voi, kun järki sumenee.
On on, jonkin verran, vaan ei mitenkään ole kyllä yleistä. Omassa tuttavapiirissäni on kolme, tosin ei heidän vaimotkaan mitään ihan nuoria ole ja kahden vaimolla oli jo lapsia ennestään. Yhtäkin paria ihmettelin, kun kummallakin oli jo kaksi hajonnutta liittoa. Vielä hommattiin yhteisiä lapsia, vaikka pariskunnalla oli yhteensä jo 6 lasta. Mies n. 55 v ja nainen rapiat 40. Mikä järki?
Aijaa, minusta taas vaikuttaa, että yhä yleisemmin mies on vähän naista nuorempi. Mun tuttavapiirissä eronneet naiset on pariutuneet lähes järkiään nuoremman miehen kans. Tosin näillä miehilläkin on jo ollut lapsia, eivätkä vissiin ole lisää halunneet. Tätini on 65 v ja hänen uusi miehensä 53 v. Lapseni kummitäti 54 v ja miehensä 44 v. Naapuriin muutti pari, jossa nainen on yli 10 v vanhempi, tarkkaa ikää en tiedä, mutta heillä on yhteiset, aikuiset lapset ja lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmin päin näitä uuspareja on. Vanhempi nainen on harvemmin lapsentekoiässä, eli suhde on erilainen. Vaipparalliin lähteminen uudestaan on ihan eri juttu. Lähipiirissä on yksi pari, jossa 5-kymppinen nainen on reilut kymmenen vuotta vanhempi miestä. Elämä tuntuu olevan pelkkää ryppyvoiteiden etsimistä ja pelkoa siitä, että mies lähtee. Ei käy sekään kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun lasteni isä oli 47- ja 49- vuotias lasten syntyessä. Minä kymmenen vuotta nuorempi. Meni noin pitkään koska mies kävi silloin tällöin vieraissa ja tuli yllättäen satunnaistyökaveripanosta isäksi juuri kun meillä oli aikomus tehdä ensimmäinen. Kuten arvata saattaa niin nainen osoittautui sitten narsistiseksi ja hankalaksi, isoja elatusrahoja hakevaksi ja huonoksi kasvattajaksi joten mies joutui muuttamaan naisen kanssa yhteen jotta lapsi tuli hoidetuksi. Perään tuli tietysti toinenkin ja olimme miehen kanssa vuosi eri teillä kunnes tapasimme uudestaan lastensa tultua teini-ikään ja päätimme vielä tehdä yhdet koska minulla ei ollut lapsia. Aika kultaisia tulikin vaikkei ollakaan miehen kanssa yhteen palattu.
Aaa, lastesi isä siis pyörittää samanaikaisesti useampaa (eri vaiheissa olevaa) perhettä. Ymmärsin tämän niin, että miehesi sai toisen (?) sarjan lapsia vähän alta 5-kymppisenä. Saanko kysyä, kuinka monta perhettä miehesi on tähän mennessä saanut panna alulle? "Hyvästä riittää monelle" vai miten se sanonta menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt ihmiskunta lakatkaa sille blondiprovolle vastailu
Vierailija kirjoitti:
Katkeranoloisia ihmisiä täällä. Miten se on teiltä pois, jos jotkut miehet hankkii lapsia nuoremman naisen kanssa? Kateutta? Vai onko mies jättänyt nuoremman naisen vuoksi?
Minä ainakin olen onnellinen eksän puolesta, koska itse en halunnut enkä edelleen halua lapsia.
Ja minä jätin hänet, vaikka hän ei kuitenkaan halunnut erota. Asiat meni lopulta molempien kannalta tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt ihmiskunta lakatkaa sille blondiprovolle vastailu
Parasta on, että ei ole edes provo. Naurattaa vaan kun ihmisiä ärsyttää että minä olen kana koska olen miestäni paljon nuorempi ja päälle päätteeksi katseen kestävä. Kerronko sulle vielä, ett tein ihan tahallani tänään ”prisma-testin” vedin urheilupaidan pälle jossa mun muodot tulee esiin ja tyköistuvaa skinny farkut, korkeakorkoiset mustat saappaat... ja niin ne äijät kuolasi, niin helppoa se on! Ja pussasin miestäni rullaportaissa kun olen niin lyhyt ettei se oikein onnistu ellei mies kumarru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt ihmiskunta lakatkaa sille blondiprovolle vastailu
Parasta on, että ei ole edes provo. Naurattaa vaan kun ihmisiä ärsyttää että minä olen kana koska olen miestäni paljon nuorempi ja päälle päätteeksi katseen kestävä. Kerronko sulle vielä, ett tein ihan tahallani tänään ”prisma-testin” vedin urheilupaidan pälle jossa mun muodot tulee esiin ja tyköistuvaa skinny farkut, korkeakorkoiset mustat saappaat... ja niin ne äijät kuolasi, niin helppoa se on! Ja pussasin miestäni rullaportaissa kun olen niin lyhyt ettei se oikein onnistu ellei mies kumarru.
Just. Mahdoit olla itsestäsi ylpeä. Tämä kommenttisi kertoo kaiken sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään tällaista tapausta. Sen sijaan useammankin parisuhteen, jossa nainen on miestään noin 10 vuotta vanhempi.
Itse olen tässä tilanteessa ja tätä ketjua lukiessani tein päätöksen että teen itsemurhan heti kun täytän 40. Haluan kuitenkin varmistaa että mieheni uusi vaimo hoitaa myös yhteistä lastamme hyvin ja rakastavasti. Minusta tulee tarpeeton kuitenkin miehelle ja hän joka tapauksessa haluaa uusia lapsia kun on itse vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt ihmiskunta lakatkaa sille blondiprovolle vastailu
Parasta on, että ei ole edes provo. Naurattaa vaan kun ihmisiä ärsyttää että minä olen kana koska olen miestäni paljon nuorempi ja päälle päätteeksi katseen kestävä. Kerronko sulle vielä, ett tein ihan tahallani tänään ”prisma-testin” vedin urheilupaidan pälle jossa mun muodot tulee esiin ja tyköistuvaa skinny farkut, korkeakorkoiset mustat saappaat... ja niin ne äijät kuolasi, niin helppoa se on! Ja pussasin miestäni rullaportaissa kun olen niin lyhyt ettei se oikein onnistu ellei mies kumarru.
Todella toivon, että olet provo. Valitettavasti todellisuus on osoittanut, että tällaisia lapsellsia naikkosia on olemassa. Kyllä se mieskin toivottavasti lopulta huomaa, että tavoitteena on vain herättää muiden miesten huomio ja saada ihailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä kaks tai kolmikymppisestä tulee myös äiti ja miehelle sama tarina jatkuu yhä uudestaan. Yhtäkkiä se nuori nainen ei olekaan se kiva tyttö, vaan äiti velvollisuuksineen.
Tämä. Täälläkin miehet hehkuttaa jatkuvasti nuorempaan vaihtamista eikä yksikään tunnu tajuavan että se kolmekymppinen pamahtaa paksuksi alta aikayksikön ja sitten sekin on kohta 10 kg painavampi ja raskausarpinen ja miehen lapsiperhe-elämä loppuu kun hän on lähemmäs 70 v. Mahtava diili.
Olen 25v nainen ja sain viime keväänä vauvani. Ennen raskautta painoin 59-60kg ja nyt raskauden ja imetyksen jälkeen olen 53kg. Että ainakaan tänne ei kiloja tullut vaan päin vastoin. Lisäksi raskausarpia ei löydy.
En tiedä mistä tulee käsitys, että raskaus lihottaisi. Ei minun lähipiirissäni yhtään kukaan ole raskauden takia lihonut. Ja itse sain raskaudessa muistaakseni 12kg. Suli ja äkkiä pois. Jos joku pysyvästi lihoaa "raskauden takia" kannattaa katsoa peiliin.
Miksi sitten myöhemmin raskautunut automaattisesti lihoisi?
Mitähän ihmettä sekin sinun napaasi kaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ikäloppu nelikymppinen on?! Siis eihän 45v ole mikään papparainen? Hyvänen aika. Ihan nuorihana ne vielä on. Viisikymppinen alkaa olla vähän vanha iskä ja kuuskymppinen sitten papparainen.
Spermapankitkaan eivät ota vastaan yli 40v miehen lahjoituksia.
Vai kertoisiko tämä ennen kaikkea siitä, että 25-35-vuotiaiden naisten on vaikea löytää sellaista ikäistään miesseuraa, joka haluaisi perheellistyä? Olen 33 ja usealla ystävälläni on pitkät suhteet kaatuneet siihen, ettei mies ole lopulta ollut vieläkään valmis isäksi. Ehkä tuo 10-20 vuotta vanhempi miespolvi tosiaan on valmiimpi perheellistymään, toisellakin kierroksella. Ja tämän ajan 30v-miehet ehtii ensimmäiselle kierrokselle vaikka 20 vuoden päästä. Naiset ei.
Ei vaan et voi hyväksyä sitä, että +30 ja +40 vanhemmaksi tuleminen on useimmiten osana huomattavasti parempaa elämää, vaikka oma vaihtoehtoni on se kaikkein surullisin. Hyvä, että olet siihen itse tyytyväinen, mutta harva sellaiseen on valmis tyytymään. Se, etteivät he voi mennä 7-13 vuotiaan lapsen aikana ulkomaankomnnukselle (nuorempi on helppo ottaa mukaan, vanhempi pärjää kyllä isänsä kanssa ilman äitiä tuon ajan), on pieni hinta verrattuna siihen, että elämä jää elämättä 20-30 vuotiaana, jolloin tapahtuu merkittävä kasvu ihmisenä ja yksilönä. Sitä kasvua ei tapahdu samalla tavalla ihmisille, jotka skippaavat koko vaiheen ja vielä ovat samassa suhteessa koko tuon ajan. Se on ihan neurologista, aivoihin jää rakentumatta kokemuksien aiheuttamia yhteyksiä. Joten tuossa tilanteessa en kyllä kehtaisi kauheasti kauhistella ihmisiä, joka saavat lapsia 40 vuotiaana, ovat voimissaan ja elävät vielä täyttä elämää. Mummoutua ehtii kyllä myöhemminkin.