Lue keskustelun säännöt.
43-48v miehillä muodissa saada vauva nuorten naisten kanssa
17.11.2018 |
Todella monella tuntemallani n 43-48v miehellä on menossa toinen kierros itseään 10-18v nuorempien naisten kanssa ja näköjään vauvaa pukkaa kaikille. Tästä juteltiin mieheni kanssa jokunen viikko sitten ja viimeksi tänään tuli kaupungilla vastaan vanha luokkakaverini (vm 1973) ja sylissään muutaman viikon ikäinen suloinen poika ja vieressä vaunuja työnteli näyttävän näköinen selvästi nuorempi blondi. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Itseasiassa nämä isukit ovat kaikki vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita, keskivertoa paremmin tienaavia ja keskivertoa enemmän omaisuutta omistavia. Löytyy seasta yksi maanviljelijä, mutta hän taitaa olla pikkukaupunkimme suurituloisimpia.
Sattumaa vai "sattumaa"?En oikein ymmärrä koko höpinää.
Jos tulee ero ja löytyy nuorempi uusi ja halutaan vielä yhteinen lapsi niin noinhan se menee ja on aina mennyt. Miehillä on mahdollisuus lisääntyä pidempään kuin naisilla.En oikein ymmärrä mikä on ongelma tai mitä ihmeellistä tässä on. Tosin eroaminen on varmaan yleisempää kuin esim 1980-luvulla joten varmaan sikäli ”muodikasta” nykyaikana 🙄
Ei se enää mene. Lisääntyminen nuorempien joukossa on ymmärretty sekä totaalisen turhaksi, sekä kuormittavaksi. Myös seksuaaliset genret tekevät ihmisistä valikoivampia. Maailma on kokonaan uusi - onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pidän joko jotenkin yksinkertaisena tai omanarvontuntonsa kadottaneena sellaista naista joka nauttii siitä että tupakoiva ja läski miehensä haukkuu naista 10 vuotta vanhempia naisia rumiksi ja epäseksikkäiksi mummoiksi. Nimittäin se 10 vuotta menee aika nopeasti.
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Minun mies kohtelee minua ihanasti, ja hän arvostaa minua. En erityisesti nauti kun mies haukkuu epäseksikkääksi muita naisia, sanoo sen aina sivumennen. Mieheni ei ole koskaan taas haukkunut minua, päin vastoin. Miksi tämä menee niin monella tunteisiin? Onko asia tabu että joku mies on saanut nuoren ja kauniin vaimon ja siksi olen automaattisesti muka tyhmä? Mikä sekään ei pidä paikkaansa, olisiko sittenkin sellainen mahdollista, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen oli ikä ja ulkonäkö millainen tahansa, ja kyllä sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Tämä sen jälkeen kun olet ylpeänä esittänyt että miehesi rakastuu vain vähintään 5 vuotta nuorempiin. Että sääli ettei miehesi olisi sinuun samanikäisenä rakastunut.
Niin? Ja jotkut toiset tykkää sinisilmäisestä toiset rehevästä kolmannet hoikista. Ihmisillä on mieltymyksensä, ei sen pahempaa. Ei minulla ole asiasta ongelmaa, mieheni ei olisi rakastunut minuun erilaisena, so what? Jos olisin ollut ruma tai lihava tuskin olisi rakastunut?? Hyi miten julmaa😂
Ei se mikään muoti ole.
Miehistä tulee empaattisempia ja lämpimämpiä vanhemmiten -> aivan varmasti parempi isä lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Itseasiassa nämä isukit ovat kaikki vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita, keskivertoa paremmin tienaavia ja keskivertoa enemmän omaisuutta omistavia. Löytyy seasta yksi maanviljelijä, mutta hän taitaa olla pikkukaupunkimme suurituloisimpia.
Sattumaa vai "sattumaa"?En oikein ymmärrä koko höpinää.
Jos tulee ero ja löytyy nuorempi uusi ja halutaan vielä yhteinen lapsi niin noinhan se menee ja on aina mennyt. Miehillä on mahdollisuus lisääntyä pidempään kuin naisilla.En oikein ymmärrä mikä on ongelma tai mitä ihmeellistä tässä on. Tosin eroaminen on varmaan yleisempää kuin esim 1980-luvulla joten varmaan sikäli ”muodikasta” nykyaikana 🙄
Lisään vielä että tottakai hyvät miehet löytävät todennäköisemmin naisen joka kelpaisi muillekin. On älytöntä ajatella että asetelmassa olisi jotain ”sattumaa” termillä kuvaamaasi ihmeellisyyttä. Joillekin löytyy seuraa ja joillekin ei. Työtön renttu tuskin löytää niin helposti nuorta ja kaunista naista kuin fiksu ja koulutettu mies terveillä elämäntavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Epäilys siellä nostaa päätään, koko 20 vuoden työ on vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tykkää vain nuoremmista naisista. Se on seurustellut aina itseään nuorempien kanssa, 5 vuotta vähintään nuorempien. Minä olen miestäni 12 vuotta nuorempi. Uskollinen mies, ei ole ollut tarvetta hyppiä vieraissa. Mieheni haukkuu vanhempia ja itsensä ikäisiä naisia rumiksi, lihaviksi ja epäseksikkäiksi mummoiksi toisinaan. Tosin kehuu minua joka päivä. Ja huomioi kaikin tavoin. Miehelleni menen aina kaiken ohi. Tämähän on mulle ihanaa; mies pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Ja kysyntää olisi sen tietää mieheni. Saman ikäiset Työkaverinsa olivat kertoneet kadehtivansa kun näkivät minut ensi kertaa... :)
Miksi olet ihmisen kanssa, joku haukkuu toisia ihmisiä rumiksi, lihaviksi ja epäseksikkäksi? Anteeksi mutta kamala mies!
Minun mies puhuu kauniisti kaikista. Hänen sydämensä on kultaa, ja siinäkin yksi iso syy miksi häntä rakstan <3
Sekin kuulostaa oireelliselta, että tykkää vain nuoremmista. Miksi, mikä trauma takana? Eihän se ikäkään kulahtamista estä, tunnen 30-vuotiaita joita voisi luulla 45+, ja toisaalta tosi nuorekkaita 50-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Itseasiassa nämä isukit ovat kaikki vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita, keskivertoa paremmin tienaavia ja keskivertoa enemmän omaisuutta omistavia. Löytyy seasta yksi maanviljelijä, mutta hän taitaa olla pikkukaupunkimme suurituloisimpia.
Sattumaa vai "sattumaa"?En oikein ymmärrä koko höpinää.
Jos tulee ero ja löytyy nuorempi uusi ja halutaan vielä yhteinen lapsi niin noinhan se menee ja on aina mennyt. Miehillä on mahdollisuus lisääntyä pidempään kuin naisilla.En oikein ymmärrä mikä on ongelma tai mitä ihmeellistä tässä on. Tosin eroaminen on varmaan yleisempää kuin esim 1980-luvulla joten varmaan sikäli ”muodikasta” nykyaikana 🙄
No sitä osaa väestöstä tämä aihe koskee jotka haluavat lisääntyä. Mitä se vela tähän kuuluu?
Ei se enää mene. Lisääntyminen nuorempien joukossa on ymmärretty sekä totaalisen turhaksi, sekä kuormittavaksi. Myös seksuaaliset genret tekevät ihmisistä valikoivampia. Maailma on kokonaan uusi - onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Epäilys siellä nostaa päätään, koko 20 vuoden työ on vielä edessä.
Tämä kieltämättä kävi mielessä. Mutta enhän mä edes kritisoinut sitä, minkä ikäisenä naiset hankkii lapset, vaan niitä toiselle kierrokselle lähtijöitä uusien lasten kanssa. Tai no en edes kritisoi niitä, lähinnä ihmettelen. Mutta jos elämässä on tärkeää vain pukata uusia lapsia 20 vuoden välein niin mikäs siinä.
Mun lasteni isä oli 47- ja 49- vuotias lasten syntyessä. Minä kymmenen vuotta nuorempi. Meni noin pitkään koska mies kävi silloin tällöin vieraissa ja tuli yllättäen satunnaistyökaveripanosta isäksi juuri kun meillä oli aikomus tehdä ensimmäinen. Kuten arvata saattaa niin nainen osoittautui sitten narsistiseksi ja hankalaksi, isoja elatusrahoja hakevaksi ja huonoksi kasvattajaksi joten mies joutui muuttamaan naisen kanssa yhteen jotta lapsi tuli hoidetuksi. Perään tuli tietysti toinenkin ja olimme miehen kanssa vuosi eri teillä kunnes tapasimme uudestaan lastensa tultua teini-ikään ja päätimme vielä tehdä yhdet koska minulla ei ollut lapsia. Aika kultaisia tulikin vaikkei ollakaan miehen kanssa yhteen palattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pidän joko jotenkin yksinkertaisena tai omanarvontuntonsa kadottaneena sellaista naista joka nauttii siitä että tupakoiva ja läski miehensä haukkuu naista 10 vuotta vanhempia naisia rumiksi ja epäseksikkäiksi mummoiksi. Nimittäin se 10 vuotta menee aika nopeasti.
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Minun mies kohtelee minua ihanasti, ja hän arvostaa minua. En erityisesti nauti kun mies haukkuu epäseksikkääksi muita naisia, sanoo sen aina sivumennen. Mieheni ei ole koskaan taas haukkunut minua, päin vastoin. Miksi tämä menee niin monella tunteisiin? Onko asia tabu että joku mies on saanut nuoren ja kauniin vaimon ja siksi olen automaattisesti muka tyhmä? Mikä sekään ei pidä paikkaansa, olisiko sittenkin sellainen mahdollista, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen oli ikä ja ulkonäkö millainen tahansa, ja kyllä sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Tämä sen jälkeen kun olet ylpeänä esittänyt että miehesi rakastuu vain vähintään 5 vuotta nuorempiin. Että sääli ettei miehesi olisi sinuun samanikäisenä rakastunut.
Niin? Ja jotkut toiset tykkää sinisilmäisestä toiset rehevästä kolmannet hoikista. Ihmisillä on mieltymyksensä, ei sen pahempaa. Ei minulla ole asiasta ongelmaa, mieheni ei olisi rakastunut minuun erilaisena, so what? Jos olisin ollut ruma tai lihava tuskin olisi rakastunut?? Hyi miten julmaa😂
Sinulla on henkisesti alamittaiseksi jäänyt mustasukkainen ukko ja olet liian kana edes tajuamaan sitä.
Ja sinä olet ilkeä ja vieläpä väärässä. Mutta jos se katkeruutta helpottaa, niin anna mennä. Sen lisäksi että olen kaunis olen myös empaattinen ja mukava ihminen. Inhoan ilkeilyä. Joten et sinä voi minua mitenkään alentaa, tiedän itseni parhaiten. Huvittaa vaan tämä minun dissaaminen, se kertoo miten asia todellakin ärsyttää ihmisiä;) mulla on jo popcornit tässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Sun perustelu koko höpinälle oli se, että nyt voi lähteä ulkomaankomennukselle vasta. Ja tuo intohimoinen suhde on kyllä vain sinun päässäsi, et todella sillä narraa ketään. Jos sinun elämäsi olisi mahtavaa, et kokisi niin suurta tarvetta sitä itsellesi täällä todistella ja selitellä, kuten et kokkia tarvetta selitellä sitä sinun parisuhdettaankaan. Noihin nyt vaan ei usko kukaan. itse ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhempana perustetut perheet toimivat niin hyvin. Se sinun vaihtoehtoisesti nyt vaan on kaikkien huonoin, tietysti kun ei muusta tiedä niin ei siksi ymmärrä oikein mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään muoti ole.
Miehistä tulee empaattisempia ja lämpimämpiä vanhemmiten -> aivan varmasti parempi isä lapselleen.
Ei ole totta. Mies jaksoi lasten kanssa, mutta lastenlasten kanssa menee hermot. Teston vajaus aiheuttaa vaihdevuosioireet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pidän joko jotenkin yksinkertaisena tai omanarvontuntonsa kadottaneena sellaista naista joka nauttii siitä että tupakoiva ja läski miehensä haukkuu naista 10 vuotta vanhempia naisia rumiksi ja epäseksikkäiksi mummoiksi. Nimittäin se 10 vuotta menee aika nopeasti.
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Minun mies kohtelee minua ihanasti, ja hän arvostaa minua. En erityisesti nauti kun mies haukkuu epäseksikkääksi muita naisia, sanoo sen aina sivumennen. Mieheni ei ole koskaan taas haukkunut minua, päin vastoin. Miksi tämä menee niin monella tunteisiin? Onko asia tabu että joku mies on saanut nuoren ja kauniin vaimon ja siksi olen automaattisesti muka tyhmä? Mikä sekään ei pidä paikkaansa, olisiko sittenkin sellainen mahdollista, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen oli ikä ja ulkonäkö millainen tahansa, ja kyllä sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Tämä sen jälkeen kun olet ylpeänä esittänyt että miehesi rakastuu vain vähintään 5 vuotta nuorempiin. Että sääli ettei miehesi olisi sinuun samanikäisenä rakastunut.
Niin? Ja jotkut toiset tykkää sinisilmäisestä toiset rehevästä kolmannet hoikista. Ihmisillä on mieltymyksensä, ei sen pahempaa. Ei minulla ole asiasta ongelmaa, mieheni ei olisi rakastunut minuun erilaisena, so what? Jos olisin ollut ruma tai lihava tuskin olisi rakastunut?? Hyi miten julmaa😂
Sinulla on henkisesti alamittaiseksi jäänyt mustasukkainen ukko ja olet liian kana edes tajuamaan sitä.
Ja sinä olet ilkeä ja vieläpä väärässä. Mutta jos se katkeruutta helpottaa, niin anna mennä. Sen lisäksi että olen kaunis olen myös empaattinen ja mukava ihminen. Inhoan ilkeilyä. Joten et sinä voi minua mitenkään alentaa, tiedän itseni parhaiten. Huvittaa vaan tämä minun dissaaminen, se kertoo miten asia todellakin ärsyttää ihmisiä;) mulla on jo popcornit tässä
"Mieheni hakee minut aina autolla kaikkialta koska mustasukkainen". Aika moni olisi sitä mieltä että ihan helvetin ahdistava parisuhde tuollainen. Voit aloittaa omanarvontunteen kehittämisen vaikka siitä että sanot miehellesi älä viitsi kun hän alkaa alentamaan sinua ylentämällä ja dissata sitä naista joka sinäkin tulet aikanaan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pidän joko jotenkin yksinkertaisena tai omanarvontuntonsa kadottaneena sellaista naista joka nauttii siitä että tupakoiva ja läski miehensä haukkuu naista 10 vuotta vanhempia naisia rumiksi ja epäseksikkäiksi mummoiksi. Nimittäin se 10 vuotta menee aika nopeasti.
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Minun mies kohtelee minua ihanasti, ja hän arvostaa minua. En erityisesti nauti kun mies haukkuu epäseksikkääksi muita naisia, sanoo sen aina sivumennen. Mieheni ei ole koskaan taas haukkunut minua, päin vastoin. Miksi tämä menee niin monella tunteisiin? Onko asia tabu että joku mies on saanut nuoren ja kauniin vaimon ja siksi olen automaattisesti muka tyhmä? Mikä sekään ei pidä paikkaansa, olisiko sittenkin sellainen mahdollista, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen oli ikä ja ulkonäkö millainen tahansa, ja kyllä sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Tämä sen jälkeen kun olet ylpeänä esittänyt että miehesi rakastuu vain vähintään 5 vuotta nuorempiin. Että sääli ettei miehesi olisi sinuun samanikäisenä rakastunut.
Niin? Ja jotkut toiset tykkää sinisilmäisestä toiset rehevästä kolmannet hoikista. Ihmisillä on mieltymyksensä, ei sen pahempaa. Ei minulla ole asiasta ongelmaa, mieheni ei olisi rakastunut minuun erilaisena, so what? Jos olisin ollut ruma tai lihava tuskin olisi rakastunut?? Hyi miten julmaa😂
Sinulla on henkisesti alamittaiseksi jäänyt mustasukkainen ukko ja olet liian kana edes tajuamaan sitä.
Ja sinä olet ilkeä ja vieläpä väärässä. Mutta jos se katkeruutta helpottaa, niin anna mennä. Sen lisäksi että olen kaunis olen myös empaattinen ja mukava ihminen. Inhoan ilkeilyä. Joten et sinä voi minua mitenkään alentaa, tiedän itseni parhaiten. Huvittaa vaan tämä minun dissaaminen, se kertoo miten asia todellakin ärsyttää ihmisiä;) mulla on jo popcornit tässä
Sivusta, inhoat ilkeilyä ja olet ihmisen kanssa, joka toistuvasti haukkuu muita? 43, Porvoosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Sun perustelu koko höpinälle oli se, että nyt voi lähteä ulkomaankomennukselle vasta. Ja tuo intohimoinen suhde on kyllä vain sinun päässäsi, et todella sillä narraa ketään. Jos sinun elämäsi olisi mahtavaa, et kokisi niin suurta tarvetta sitä itsellesi täällä todistella ja selitellä, kuten et kokkia tarvetta selitellä sitä sinun parisuhdettaankaan. Noihin nyt vaan ei usko kukaan. itse ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhempana perustetut perheet toimivat niin hyvin. Se sinun vaihtoehtoisesti nyt vaan on kaikkien huonoin, tietysti kun ei muusta tiedä niin ei siksi ymmärrä oikein mitään muutakaan.
Ohis, mutta ethän säkään tiedä muusta kuin omasta elämästäsi. Ei kukaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihanaa tulla isäksi vielä toisen kerran. Olin melkein 46v kun poikani syntyi. Mun mielestä oli aivan upea asia ja pikkulapsiarki on ihan jees. Ja mitenkään en erityisesti hakenut nuorempaa naista. Sattui olemaan 14v nuorempi. Yhdessä me haluttiin lapsi. Täydellisen kaunis ja ihana vaimoni synnytti meille terveen pojan 1/2018.
Ihan mahtavaa! Onnea teille ja kaikille muillekin vastaavassa tilanteessa oleville.
Tärkeintä on, että lapsella on vanhemmat, jotka ovat oikeasti läsnä ja henkisesti valmiita siihen hommaan. Henkinen pääoma on tärkeintä, kyky vastata lapsen tunteisiin ja oikeasti laittaa itsensä peliin. Toki taloudellinen puoli tulee olla perustasolla reilassa, mut hyvään vanhemmuuteen ei ihmeitä vaadita. Perustaso tosiaan.
En jaksa ymmärtää, miksi kenenkään ikäero jonkun ulkopuolisen saa miettimään yhtään mitään, mikäli noi mainitsemani asiat ovat kunnossa.
N43, yksi ekaluokkalainen lapsi
Luitko tuon edellisen kommentin? Ei se ikäero ( ellei nyt ole todella iso) vaan mitä se usein tarkoittaa. Eli mies " unohtaa" aikaisemman perheen ja uuden nuoremman naisen lapsi on se josta huolehditaan. Olen nähnyt pari tällaista jossa on tullut mieleen ettei se mies niistä lapsista niinkään piittaa vaan haluaa pitää kiinni nuoremmasta naisesta ja siksi tekee lapsen tälle ja huolehtii tästä ainakin niin kauan kuin suhdetta kestää.
Toinen juttu on se että lapsen kanssa olisi kai vietettävä aikaa ja yhdessäkin harrastettava jotain. Kovin iäkäs isä ei siihen enää niin hyvin taivu sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Sun perustelu koko höpinälle oli se, että nyt voi lähteä ulkomaankomennukselle vasta. Ja tuo intohimoinen suhde on kyllä vain sinun päässäsi, et todella sillä narraa ketään. Jos sinun elämäsi olisi mahtavaa, et kokisi niin suurta tarvetta sitä itsellesi täällä todistella ja selitellä, kuten et kokkia tarvetta selitellä sitä sinun parisuhdettaankaan. Noihin nyt vaan ei usko kukaan. itse ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhempana perustetut perheet toimivat niin hyvin. Se sinun vaihtoehtoisesti nyt vaan on kaikkien huonoin, tietysti kun ei muusta tiedä niin ei siksi ymmärrä oikein mitään muutakaan.
Suosittelen että opettelet lukemaan. Puhuin kolmen kuukauden komennuksista. Huomaa että sinulla ei ole lapsia tai sinulla on pieni vauva tai olet raskaana, mikä nyt olikaan tilanne. Olemme asuneet lasten kanssa vuosia sekä Kaliforniassa että Ranskassa. Kaliforniaan muutto oli helppo kun lapset vasta silloin aloittivat koulun. Ranskaan muuttoa piti jo perustella tarkasti kun heillä oli oma kaveripiiri, siinä vaihtui koulu- ja kaveripiirin lisäksi kieli! Et sinä koululaisten tai teinien kanssa vaihda maata 3 kuukauden välein. Tästä sinulla ei selvästi ole kokemusta, mutta ilmeisesti kuvitelmia pää täynnä.
Sinähän sitä selitit miten hienoa sinun elämä on nyt kun päälle 3-kymppisenä olet löytänyt naiseutesi monien ulkomaisten miesten jälkeen ja vaikka olet raskaana ja sitoutunut ei mikään mies sinua estä ;)
Minä kerroin vain omista kokemuksista, ei ole tarvetta selitellä mitään, mutta sinulla tuntuu olevan ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Epäilys siellä nostaa päätään, koko 20 vuoden työ on vielä edessä.
Tämä kieltämättä kävi mielessä. Mutta enhän mä edes kritisoinut sitä, minkä ikäisenä naiset hankkii lapset, vaan niitä toiselle kierrokselle lähtijöitä uusien lasten kanssa. Tai no en edes kritisoi niitä, lähinnä ihmettelen. Mutta jos elämässä on tärkeää vain pukata uusia lapsia 20 vuoden välein niin mikäs siinä.
Mikä on siis ongelma, että haluaa lapsia vielä myöhemmin lisää?
Mun mies on 40v ja minä 30v ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehellä on aiemmasta liitosta teini-ikäinen joka asuu kanssamme.
Ei kaikille lapset ole taakka joiden kanssa elämä on 20v vankilatuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös tälläisen tapauksen lähipiiristä. Mies 43 ja nainen tasan 30. Saivat juuri lapsen ja tälle naiselle eka. Miehellä aikasemmasta suhteesta jo pian teini-ikäinen lapsi.
Tunnen yhden 45 v miehen, jolla on edellisestä liitosta aikuinen lapsi ja uudessa suhteessa tuli uusi lapsi. Se mies on vilkuillut mua siihen tyyliin, että taitaa olla aikamoisessa puutteessa siinä uudessa suhteessaan. Voin kuvitella, että alun ihana romanssi ja hyväntuulinen tyttöystävä ja kiihkeä seksi on mennyt viemäristä ja nyt on tilalla uusi vauva-arki ja seksi loppu ja vaimo on yhtä vaativa ja huonotuulinen kuin edellinenkin. Mies ihmettelee, että miten tässä taas näin kävi. Hän on siis jo alkanut katsella ympärilleen muita naisia, en usko olevan kovin onnellinen.
Mulla oli alatiesynnytyksen jälkeen paikat kipeenä ja limakalvot nilellä puoli vuotta.
Ei haittaa. Mulla on lapset tehty. Mua kiinnostaa vanhemmat miehet.