Lue keskustelun säännöt.
43-48v miehillä muodissa saada vauva nuorten naisten kanssa
17.11.2018 |
Todella monella tuntemallani n 43-48v miehellä on menossa toinen kierros itseään 10-18v nuorempien naisten kanssa ja näköjään vauvaa pukkaa kaikille. Tästä juteltiin mieheni kanssa jokunen viikko sitten ja viimeksi tänään tuli kaupungilla vastaan vanha luokkakaverini (vm 1973) ja sylissään muutaman viikon ikäinen suloinen poika ja vieressä vaunuja työnteli näyttävän näköinen selvästi nuorempi blondi. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Kommentit (264)
Tämä on ihan loogista ja järkevää. Mies on usein henkisesti kypsä isäksi vasta yli nelikymppisenä. Talouskin on jo kunnossa. Naiselle taas paras ikä lisääntyä on alle 30 vuotiaana.
Samaan aikaan nainen on virkeimmillään seksuaalisesti iässä 40+, kun miehillä tämä vaihe parikymppisenä.
Lisääntykööt siis nuoret naiset vanhempien miesten kanssa ja siirtykööt sitten leikkimään nuorempiensa kanssa kun tämä tehtävä on täytetty.
Win-win tilanne. Harva ihminen on yksiavioinen kuitenkaan. Näin se seksuaalinen evoluutio etenee hyvinvointiyhteiskunnassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Epäilys siellä nostaa päätään, koko 20 vuoden työ on vielä edessä.
Tämä kieltämättä kävi mielessä. Mutta enhän mä edes kritisoinut sitä, minkä ikäisenä naiset hankkii lapset, vaan niitä toiselle kierrokselle lähtijöitä uusien lasten kanssa. Tai no en edes kritisoi niitä, lähinnä ihmettelen. Mutta jos elämässä on tärkeää vain pukata uusia lapsia 20 vuoden välein niin mikäs siinä.
Mikä on siis ongelma, että haluaa lapsia vielä myöhemmin lisää?
Mun mies on 40v ja minä 30v ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehellä on aiemmasta liitosta teini-ikäinen joka asuu kanssamme.
Ei kaikille lapset ole taakka joiden kanssa elämä on 20v vankilatuomio.
Hyvä teille. Itselleni uusi lapsi olisi pallo jalkaan seuraavat 20 vuotta. Ei onnistuisi liikkuva elämäntilanne tuosta vaan. En myöskään halua yöherätyksiä, vaipanvaihtorumbaa, aikataulutettua elämää nukkumisten ja syömisten kanssa, jatkuvaa pyykkivuorta, vatsatauteja, töistä pois oloa sairaiden lasten takia, taaperouhmaa, vanhempainiltoja ja läksyjä, teini-iän kipuilua. Lisäksi lapset tekevät ison ympäristökuorman, mitä vähemmän lapsia sen parempi. Ja en myöskään halua lapsia enempää tähän maailmaan jossa ilmastokatastrofit vain lisääntyvät. Olen onnellinen että lapseni ovat jo parikymppisiä eikä tarvitse huolehtia pienen lapsen tulevaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Epäilys siellä nostaa päätään, koko 20 vuoden työ on vielä edessä.
Tämä kieltämättä kävi mielessä. Mutta enhän mä edes kritisoinut sitä, minkä ikäisenä naiset hankkii lapset, vaan niitä toiselle kierrokselle lähtijöitä uusien lasten kanssa. Tai no en edes kritisoi niitä, lähinnä ihmettelen. Mutta jos elämässä on tärkeää vain pukata uusia lapsia 20 vuoden välein niin mikäs siinä.
Mikä on siis ongelma, että haluaa lapsia vielä myöhemmin lisää?
Mun mies on 40v ja minä 30v ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehellä on aiemmasta liitosta teini-ikäinen joka asuu kanssamme.
Ei kaikille lapset ole taakka joiden kanssa elämä on 20v vankilatuomio.
Hyvä teille. Itselleni uusi lapsi olisi pallo jalkaan seuraavat 20 vuotta. Ei onnistuisi liikkuva elämäntilanne tuosta vaan. En myöskään halua yöherätyksiä, vaipanvaihtorumbaa, aikataulutettua elämää nukkumisten ja syömisten kanssa, jatkuvaa pyykkivuorta, vatsatauteja, töistä pois oloa sairaiden lasten takia, taaperouhmaa, vanhempainiltoja ja läksyjä, teini-iän kipuilua. Lisäksi lapset tekevät ison ympäristökuorman, mitä vähemmän lapsia sen parempi. Ja en myöskään halua lapsia enempää tähän maailmaan jossa ilmastokatastrofit vain lisääntyvät. Olen onnellinen että lapseni ovat jo parikymppisiä eikä tarvitse huolehtia pienen lapsen tulevaisuudesta.
Amen. Elämänkokemus puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän 44-46v vielä mikään vanha isäksi ole. Ihan ok ikä. Mutta 49-50 alkaa jo olla paljon.
Kun lapsen ja vanhemman ikäero on alle 20 vuotta tai yli 40 vuotta niin kyllä ne ongelmat lisääntyvät.
Edellisen liiton lapsille voi olla kova paikka, kun "äitipuoleksi" ilmestyy heidän itsensä ikäinen nainen. Aika läheltä olen tällaisia kuvioita nähnyt. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Ei se minulta pois ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä yhtään tällaista tapausta. Sen sijaan useammankin parisuhteen, jossa nainen on miestään noin 10 vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus. Onnea vaan niille, kiva kun pallo jalassa taas seuraavat 20 vuotta. 6-kymppisenä pääsevät sitten elämään vapaammin :D Tai no sitten tulee jo ensimmäisen kierroksen isovanhempi-vastuut. Kylläpä on ihanaa olla nelikymppinen, jolla jo pois kotoa muuttaneet lapset. Saan mennä ja tehdä mitä haluan. Ensi kuussa kutsuu 3 kuukauden komennus USA:han ja sen jälkeen Australiaan toiset 3 kuukautta. Ei tarvitse murehtia mitä lasten kanssa tekee.
Kaikkein pahin vaihtoehto on olla 40 vuotiaana siinä, että on jo isot lapset. Se tarkoittaa, että se kaikkein tärkein elämänvaihe on jääny elämättä ja elämä rakentamatta. Pahimpia ovat tapaukset, joilla on vielä se sama mies, intohimosta ei tietoakaan enää pitkään aikaan. Sen näkee ihmisestä, jos ei ole saanut kunnon intohimoisia panoja enää vuosiin. Sellainen nainen on todella mummo ja ei siksi ymmärrä, miten jotkut +40-60 vuotiaana ovat vielä niin täynnä elinvoimaa, harrastavat kaikkea, nauttivat vaihtelevasta seksistä eivätkä kärsi perhe-elämästä.
Sitäpaitsi lapsi ei estä elämää ulkomailla, asun nyt 32 vuotiaana neljännessä maassa ja odotan ensimmäistä lastani. Olen elämässä ehtinyt rakentaa uran ja erittäin hyvän tulotason. Kokenut upeita intohimoisia suhteita erimaalaisten ja erilaisen miesten kanssa, oppinut kaikkea uutta itsestäni naisena ja seksuaalisesti. Nykyisen miehen tapasin vuosi sitten, Rakastuimme, ja menimme naimisiin ja nyt lapsi tulossa. Emme tule asumaan nykyisessä maassa ikuisesti, vaan muutamme seuraavan maahan jossain vaiheessa. Nyt vasta minulla on sellasta henkistä pääomaa, mitä todella antaa lapselle, elämänkokemusta, ja näkemystä. Ja avioliiittoni kantaa sinne minne se kantaa, en tarvitse miestä elämääni, vaikka kaikkeni tälle liitolle annankin.
Tekisi hyvää ehkä hieman avartaa sitä maailmankatsomusta nyt kerran se jäi silloin nuorena tekemättä, ja ymmärtää, miten paljon rikkaampaa elämää moni elää. Ei kaikki ole niin loppuunajettuja jo 40 vuotiaana ettei jaksaisi lapsia.
En ymmärrä mistä puhut. Me olemme asuneet lasten kanssa ulkomailla eri maissa ja meillä on puolison kanssa intohimoinen suhde. Velkaa ei ole, urat on molemmilla , harrastukset on (molemmat kilpailemme eri lajeissa), elämä on mahtavaa. Ehkä sun pitäisi avartaa sitä maailmankatsomustasi? Vai katkeruusko siellä nostaa päätään? ;) Osui ja upposi?
Epäilys siellä nostaa päätään, koko 20 vuoden työ on vielä edessä.
Tämä kieltämättä kävi mielessä. Mutta enhän mä edes kritisoinut sitä, minkä ikäisenä naiset hankkii lapset, vaan niitä toiselle kierrokselle lähtijöitä uusien lasten kanssa. Tai no en edes kritisoi niitä, lähinnä ihmettelen. Mutta jos elämässä on tärkeää vain pukata uusia lapsia 20 vuoden välein niin mikäs siinä.
Mikä on siis ongelma, että haluaa lapsia vielä myöhemmin lisää?
Mun mies on 40v ja minä 30v ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehellä on aiemmasta liitosta teini-ikäinen joka asuu kanssamme.
Ei kaikille lapset ole taakka joiden kanssa elämä on 20v vankilatuomio.
Hyvä teille. Itselleni uusi lapsi olisi pallo jalkaan seuraavat 20 vuotta. Ei onnistuisi liikkuva elämäntilanne tuosta vaan. En myöskään halua yöherätyksiä, vaipanvaihtorumbaa, aikataulutettua elämää nukkumisten ja syömisten kanssa, jatkuvaa pyykkivuorta, vatsatauteja, töistä pois oloa sairaiden lasten takia, taaperouhmaa, vanhempainiltoja ja läksyjä, teini-iän kipuilua. Lisäksi lapset tekevät ison ympäristökuorman, mitä vähemmän lapsia sen parempi. Ja en myöskään halua lapsia enempää tähän maailmaan jossa ilmastokatastrofit vain lisääntyvät. Olen onnellinen että lapseni ovat jo parikymppisiä eikä tarvitse huolehtia pienen lapsen tulevaisuudesta.
Amen. Elämänkokemus puhuu.
Mutta eikö olekin hienoa ettei kukaan pakota hankkimaan lapsia? Ei sitä ensimmäistäkään.
Ja hienoa, että ne, jotka haluaa (ja pystyy), voi tehdä lapsia. Joko saman tai eri kumppanin kanssa, vuoden tai 10 vuoden välein.
Ja joillakin se elämänkokemus kertoo, että lapsivaihe on nähty ja koettu. Toisilla elämänkokemus kertoo, että haluaa sen kokea vielä uudestaan.
Miksi muuden valintoja tarvii täällä ruotia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä miten alle kaksikymppisenä porsineet amismammat olettavat, että nelikymppinen mies tekisi toisen kierroksen lapsia. Eihän nykyään koulutetumpi väki välttämättä juuri ennen vakkarityöpaikkaa ja kolmeakymppiä hanki sitä ensimmäistäkään lasta, ei se ole siihen kuin kymmenen vuotta lisää. Siihen päälle vielä monesti hyvin kiireiset työuran alkuvuodet, ei ole yhtään mikään ihme, että lapsien teko houkuttelee vielä nelikymppisenä.
naiset niitä lapsia haluaa, mies haluaa vain sen 20 v nuoremman naisen, ja vauva syntyy naisen takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihanaa tulla isäksi vielä toisen kerran. Olin melkein 46v kun poikani syntyi. Mun mielestä oli aivan upea asia ja pikkulapsiarki on ihan jees. Ja mitenkään en erityisesti hakenut nuorempaa naista. Sattui olemaan 14v nuorempi. Yhdessä me haluttiin lapsi. Täydellisen kaunis ja ihana vaimoni synnytti meille terveen pojan 1/2018.
Ihan mahtavaa! Onnea teille ja kaikille muillekin vastaavassa tilanteessa oleville.
Tärkeintä on, että lapsella on vanhemmat, jotka ovat oikeasti läsnä ja henkisesti valmiita siihen hommaan. Henkinen pääoma on tärkeintä, kyky vastata lapsen tunteisiin ja oikeasti laittaa itsensä peliin. Toki taloudellinen puoli tulee olla perustasolla reilassa, mut hyvään vanhemmuuteen ei ihmeitä vaadita. Perustaso tosiaan.
En jaksa ymmärtää, miksi kenenkään ikäero jonkun ulkopuolisen saa miettimään yhtään mitään, mikäli noi mainitsemani asiat ovat kunnossa.
N43, yksi ekaluokkalainen lapsi
Luitko tuon edellisen kommentin? Ei se ikäero ( ellei nyt ole todella iso) vaan mitä se usein tarkoittaa. Eli mies " unohtaa" aikaisemman perheen ja uuden nuoremman naisen lapsi on se josta huolehditaan. Olen nähnyt pari tällaista jossa on tullut mieleen ettei se mies niistä lapsista niinkään piittaa vaan haluaa pitää kiinni nuoremmasta naisesta ja siksi tekee lapsen tälle ja huolehtii tästä ainakin niin kauan kuin suhdetta kestää.
Toinen juttu on se että lapsen kanssa olisi kai vietettävä aikaa ja yhdessäkin harrastettava jotain. Kovin iäkäs isä ei siihen enää niin hyvin taivu sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikään.
En ehtinyt lukea sitä, kirjoitin samaan aikaan.
Tietenkin, tietenkin ensimmäisen kierroksen lapset ovat yhtä tärkeitä. Ja ehkä mulla on ollut tuuria, kun tunnen vain niitä, jotka ovat eron jälkeenkin osanneet oikeasti hoitaa vanhemmuutensa. Sekä naiset että miehet.
Mitä vanhemman iäkkyyteen tulee, toi on enemmän yksilökysymys. Mulla on urheilutausta ja vedin tuossa muutaman vuoden leikkipuistoissa aika sutjakkaasti. En epäile, ettenkö pysy harrastuksissa mukana vanhemmitenkin. Enemmän se lienee siitä kiinni, miten pitää huolta terveydestään.
Ex-mieheni on 44-vuotias ja seurustelee 34-vuotiaan kanssa, jolla kello tikittää.
Hänen on nyt päätettävä haluaako lapsia vai ei. En yhtään ihmettele, vaikka lopulta haluaisi lapsia. Itse en missään nimessä halunnut lapsia, ja ei kyllä eksäkään. Meidän aikana hän oli melkoinen uraohjus, mutta nyt on saavuttanut hyvän aseman ja ihan hyvin voisi rauhoittua ja keskittyä perhe-elämään.
Elämäntilanteet muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni on 44-vuotias ja seurustelee 34-vuotiaan kanssa, jolla kello tikittää.
Hänen on nyt päätettävä haluaako lapsia vai ei. En yhtään ihmettele, vaikka lopulta haluaisi lapsia. Itse en missään nimessä halunnut lapsia, ja ei kyllä eksäkään. Meidän aikana hän oli melkoinen uraohjus, mutta nyt on saavuttanut hyvän aseman ja ihan hyvin voisi rauhoittua ja keskittyä perhe-elämään.
Elämäntilanteet muuttuvat.
Se hyvä asema töissä ei nykymaailmassa pysy itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni on 44-vuotias ja seurustelee 34-vuotiaan kanssa, jolla kello tikittää.
Hänen on nyt päätettävä haluaako lapsia vai ei. En yhtään ihmettele, vaikka lopulta haluaisi lapsia. Itse en missään nimessä halunnut lapsia, ja ei kyllä eksäkään. Meidän aikana hän oli melkoinen uraohjus, mutta nyt on saavuttanut hyvän aseman ja ihan hyvin voisi rauhoittua ja keskittyä perhe-elämään.
Elämäntilanteet muuttuvat.
Se hyvä asema töissä ei nykymaailmassa pysy itsestään.
Ei tietenkään. Aika vakaalla pallilla tällä hetkellä istuu ja naisystävälläkin erittäin hyvä työ, joten eiköhän nuo ainakin yhden lapsen saa hoidettua ja kasvatettua. Eksällä on myös pääomatuloja. Uraohjuksena myös säästi ja sijoitti paljon. Itse halusin eron, kun miestä ei koskaan kotona näkynyt. Olin yksin parisuhteessa. Toivottavasti on nyt viisastunut menneestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Omassa lähipiirissä en ole kyllä moista "muotia" havainnut 😂
No minäpä tiedän 44v naisen joka seurustelee 30v miehen kanssa. Menee se näinkin päin.
Minä en tunne yhtäkään yli 40- vuotiaana isäksi tullutta miestä. Kaikki tuntemani miehet ovat saaneet lapsensa 20-35v. Musta tuntuu, että miehet tulisi isäksi nuorempina kuin naiset äidiksi
Katkeranoloisia ihmisiä täällä. Miten se on teiltä pois, jos jotkut miehet hankkii lapsia nuoremman naisen kanssa? Kateutta? Vai onko mies jättänyt nuoremman naisen vuoksi?
Mä en tajuu miten kukaan jaksaa lähteä toiselle kierrokselle. Huhhuh. Mä kyllä haluan lapset saman kumppanin kanssa ja jos suhde jostain syystä ei kestäisi niin todellakaan en enää lisää lapsia jonkun toisen kanssa halua! Huhhuh.
Joo näitähän on jonkin verran julkisuudessa, eipä juuri taviksien keskuudessa. Aika ajoin saa sitten lukea siitä nuorekkaasta pappaisästä, joka sitten kuitenkin saa jonkinlaisen sairauskohtauksen ja siinäpä on nuorempi vaimo sitten sekä lasten että miehensä hoitajana.
Mitä nyt tuttavapiirin yli 50-v miehiä mietin, niin ehkä 2/3 on jollain lailla jo sairaita ja raihnaisia. Muilla sitten pienempää kremppaa, eipä tule mieleen yhtään ihan tervettä miestä. Naiset tuntuu olevan paremmassa kunnossa. Näkeehän sen eliniästäkin, miehet rapistuu nopeammin.
Oma, urheilullinen ja aina terveitä elämäntapoja ylläpitänyt veljeni sai ekan sydärin 48-v, toisen muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi hänellä on korkea verenpaine, on sairastanut munuaiskiviä ja nyt jonottaa lonkkaleikkaukseen, ikää nyt 58 v. Onneksi lapset on jo aikuisia.
Kyllä ne parikymppisetkin naiset voivat lösähtää synnytyksen jälkeen, jos eivät itsestään huolta pidä. Mitä sitten tapahtuu? Uutta matoa koukkuun?