HS: Emme yksinkertaisesti uskalla hankkia toista lasta – työelämä on liian vaativaa

Kyllä se taitaa nykyaikaa olla, että lapsia hankkivat enemmän kuin yhden ne, jotka niin a) haluavat b) eivät välitä miettiä työelämää/varallisuutta niin tarkasti ja c) ne joilla on onnekkaana joustava ja ainakin toisella osapuolella suht hyvätuloinen työ. Perus kolmivuorotyö hoitaja-Liisat ja myyjä-Matit taitavat jättää lapsiluvun usein toivottua pienemmäksi. Mikä on oikeasti kurjaa. Kyllä työllä pitäisi pystyä elättämään halutessaan useampi lapsi ja viettämään aikaakin niiden kanssa.

Itse en usko, että perhevapaauudistus tätä ongelmaa ratkaisisi (kuten esim. Orpo puhuu) - päinvastoin, miehille kiintiöity osio voi vähentää sen toisen lapsen tekemistä entisestään. Ongelma on siinä että töitä ei ole kaikille ja niille joille on, se on liian kuormittavaa ja vaikeasti yhdistettävä perhe-elämän kanssa. Itse en henkilökohtaisesti näe miten syntyvyys saadaan nousuun rajaamalla naisen mahdollisuutta hoitaa kotona lapsia entisestään. Kyllä ne miehet nytkin saavat hoitaa halutessaan lapsia kotona, ongelma lienee siitä että naisten palkat ovat niin pieniä ettei kannata ja toinen siinä, että useimmat näkevät ison arvon siinäkin, että vauva saa olla koko ensimmäisen vuotensa pääsääntöisesti yhden ja saman kiintymyksen kohteen läheisyydessä. Ei se mielestäni paranna syntyvyyttä että suhtaudutaan tällaisiin arvoihin ylimielisesti. Ylipäätään tuntuu, että äitiyttä halveksutaqn eikä haluta antaa arvoa erityisesti äitien tekemämme lastenhoito- ja kasvatustyölle. Kukapa sitä haluaa olla aliarvostettu ja väheksytty, ja vieläpä kun tuntuu että joka tuutista tungetaan sitä kuinka se oma muksu pitäisi viimeistään 1-vuotiaana viedä päiväkotiin ja mielellään niin, että puolet siitäkin vuodesta olisi äiti ollut jo töissä isän ollessa kotona. En ihan oikeasti usko, että kovin moni äiti haluaa olla erossa puolivuotiaasta lapsesta joka päivä työpäivän ajan. Ja ne jotka haluavat kyllä järjestävät asiat niin että pääsevät takaisin töihin pian.

Jo nyt on keinoja yhdistää työ ja perhe-elämä (osittainen hoitovapaa jne.), mutta niitä ei käytetä, koska samalla menetetään erilaisia kivoja juttuja kuten osa palkasta ja lounastauko. Toisaalta 6 h päivää tekevälle ilmoitetaan päiväkodista aika napakasti, että sinä voit toki mennä töihin klo 10, mutta lapsen on syytä olla päiväkodissa  klo 8, koska ohjattu toiminta alkaa silloin ja varhaiskasvatus (12 lapsen ryhmässä 1 hoitajan kanssa) on tarpeen jokaiselle lapselle. (ja se klo 10 töihinmeno saattaa johtua siitä, että työkaverikin tekee lyhennettyä ja hänen maailmassaan on pakko tehdä töitä 8-14, koska isompi lapsi on koulussa tms.).

Vielä 90-luvulla hyväksyttiin se, että lapsen saapuminen perheeseen muuttaa jotain ja laskee elintasoa. Nyt oletetaan, että lapsi tuo tullessaan pelkkiä hyviä ja kivoja juttuja.

Tämä akateeminen ihminen voisi ajatella mikä on rakkauden sija elämässä. Onko rakkautta, jos on, niin lapsi alulle. Samalla saa vähän välimatkaa työelämään. Siksikö naiset opiskelevat, että voivat pelätä elämää. Tätä ongelmaa ei rahalla korjata.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa nykyaikaa olla, että lapsia hankkivat enemmän kuin yhden ne, jotka niin a) haluavat b) eivät välitä miettiä työelämää/varallisuutta niin tarkasti ja c) ne joilla on onnekkaana joustava ja ainakin toisella osapuolella suht hyvätuloinen työ. Perus kolmivuorotyö hoitaja-Liisat ja myyjä-Matit taitavat jättää lapsiluvun usein toivottua pienemmäksi. Mikä on oikeasti kurjaa. Kyllä työllä pitäisi pystyä elättämään halutessaan useampi lapsi ja viettämään aikaakin niiden kanssa.

Itse en usko, että perhevapaauudistus tätä ongelmaa ratkaisisi (kuten esim. Orpo puhuu) - päinvastoin, miehille kiintiöity osio voi vähentää sen toisen lapsen tekemistä entisestään. Ongelma on siinä että töitä ei ole kaikille ja niille joille on, se on liian kuormittavaa ja vaikeasti yhdistettävä perhe-elämän kanssa. Itse en henkilökohtaisesti näe miten syntyvyys saadaan nousuun rajaamalla naisen mahdollisuutta hoitaa kotona lapsia entisestään. Kyllä ne miehet nytkin saavat hoitaa halutessaan lapsia kotona, ongelma lienee siitä että naisten palkat ovat niin pieniä ettei kannata ja toinen siinä, että useimmat näkevät ison arvon siinäkin, että vauva saa olla koko ensimmäisen vuotensa pääsääntöisesti yhden ja saman kiintymyksen kohteen läheisyydessä. Ei se mielestäni paranna syntyvyyttä että suhtaudutaan tällaisiin arvoihin ylimielisesti. Ylipäätään tuntuu, että äitiyttä halveksutaqn eikä haluta antaa arvoa erityisesti äitien tekemämme lastenhoito- ja kasvatustyölle. Kukapa sitä haluaa olla aliarvostettu ja väheksytty, ja vieläpä kun tuntuu että joka tuutista tungetaan sitä kuinka se oma muksu pitäisi viimeistään 1-vuotiaana viedä päiväkotiin ja mielellään niin, että puolet siitäkin vuodesta olisi äiti ollut jo töissä isän ollessa kotona. En ihan oikeasti usko, että kovin moni äiti haluaa olla erossa puolivuotiaasta lapsesta joka päivä työpäivän ajan. Ja ne jotka haluavat kyllä järjestävät asiat niin että pääsevät takaisin töihin pian.

Olen samaa mieltä! Jos miehille kiintiöidään esim. 6 kk verran perhevapaista (6+6+6 -malli), niin se toinen lapsi jää monelta perheeltä tekemättä. Pienituloisemman tuloilla ei eletä, joten isä jättää ison osan vapaastaan käyttämättä ja lapsi menee 1 v iässä päivähoitoon, mistä yleensä seuraa 6 kk sairastelukierre, kun lapsi imee kaikki pöpöt itseensä. Siinä vaiheessa perhe on niin väsynyt koko lapsiperhearkeen, että ei enää koskaan halua samaa kokemusta.

Ihan kuin 30- kymppisten päähän olisi pesiytynyt joku kollektiivinen ajatusmalli, että kaikki on niin h..n hankalaa ja raskasta. Lapsia ei tarvitse kenenkään tehdä, jos ei halua. Mutta mikäli haluaa, niin jostain pitää luopua eikä vaan luetella esteitä esteiden perään.

Yksi ystäväni synnytti seitsemän lasta. Ovat pienituloisia. He sanovat, että aina on ollut ruokaa, vaatteita ja talo on rakennettu. Mitään ei puutu ja lapset ovat fiksuja, eteviä koulussa ja onni kukoistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla lapsi joutui astmakohtauksen takia sairaalaan. Hommasin itse sieltä käsin yöllä itselleni tuuraajan seuraavaksi päiväksi, joten työnantajan kannaöta mitään erivaivaa ei syntnynyt, mutta sain silti moitteet siitä, etten ennakoinut paremmin lapsen kohtausta. Ne kuulemma pitää pystyä ennakoimaan.

Lisävivahde on sitten vielä tää viranomaismasiina joka nykyään kyttää kaikkea. Lapsen pitää olla tietynlainen ja kehittyä tietyllä tavlla kelvatakseen.

Ja koulua käy vanhempi, niin paljon sitä osallistamista on.

Tämä on aivan totta. Työelämässä asenteet perheellisiä kohtaan on kylmät ja joustamattomat. Työelämä jousti perhe-elämän suhteen aivan toisella tavalla, kun asuttiin toisessa Pohjoismaassa.

Ja koulunkäynti työllistää vanhempia aivan liikaa, Wilmasta pukkaa koko ajan viestiä, sitä ja tätä pitäisi tehdä ja muistaa... Ei omina kouluaikoina ollut ollenkaan tällaista. Vanhempainilta oli ehkä kerran vuoteen, ja that's it.

No se Wilma on kyllä yksi pelsepuubin keksintö. Ja kaiken maailman "kehityskeskustelut" ja pakolliset vanhempainvartit opettajan kanssa.

Odotan kauhulla, että meidänkin perheessä siirrytään Wilma-aikaan, kun lapsi menee kouluun. Nyt jo päiväkodissa tulee pari kertaa viikossa viestiä eri muistettavista asioista. Lelupäivä on joka viikko ja usein se on jonkun teeman mukainen. Melkein viikottain tarvitsee eväät tai jonkun muun spessun jutun päiväkotiin, esim. taskulampun. Kaikki pitäisi muistaa oman kiireisen arjen päälle. Ja lapsihan siinä kärsii, jos äiti unohtaa. Arvostan kyllä, että tekevät paljon lasten kanssa, mutta oma kovalevy on koetuksella kaiken muistettavan kanssa.

T. tuo joka opiskelee töiden ohessa, mies on reissutöissä eikä tukiverkkoa lähimaillakaan.

En ymmärrä sitä, miksi lapsille pitää koko ajan keksiä toimintaa, joka edellyttää vanhemmilta milloin vihreän paidan hankkimista yhden ainoan laulukerran esitykseen, milloin taskulamppua päiväkotiin. Eikö oikeasti voitaisi ajatella niin, että lapsi on päiväkodissa siksi, että vanhempi on töissä ja hoitopaikan väki huolehtii ihan koko päivästä eväistä kukkapäähineeseen asti. Olen sanonut, että haluaisin hoitaa lapseni itse, mutta siihen ei ole varaa, joten voisitteko te hoitajat kiitos tehdä työtänne niin, että minä en iltaisin ja viikoloppuisin valmistele sitä teidän suunnitelmienne mukaan.

Mielestäni olisi hyvä, jos työelämässä tehtäisiin mahdottomaksi esimiehen/rekrytoijan taholta tapahtuva "raskausennakointi". Jos molemmat vanhemmat jäisivät lakisääteisesti yhtä pitkiksi ajoiksi kotiin raskauden ja synnytyksen johdosta, ei naisia syrjittäisi työhönotossa. Itse en näillä näppäimillä ole lapsia hankkimassa, mutta hyödyttäisi se meitä vapaaehtoisesti lapsettomiakin naisia pääsemään leivän syrjään kiinni ja ehkä tulevaisuudessa parantaisi tilannetta ja jopa muuttaisi joidenkuiden ajatuksia lapsettomuudesta, nyt kärsii koko naiskunta kun mistään ei näe etukäteen, kuka lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin 30- kymppisten päähän olisi pesiytynyt joku kollektiivinen ajatusmalli, että kaikki on niin h..n hankalaa ja raskasta. Lapsia ei tarvitse kenenkään tehdä, jos ei halua. Mutta mikäli haluaa, niin jostain pitää luopua eikä vaan luetella esteitä esteiden perään.

Tyhmäkin tajuaa, ettei siitä jokapäiväisestä leivästä voi luopua. Pätkätöiden perässä on mentävä tullakseen toimeen ja pienelle koululaiselle olisi hirveää muuttaa esim. 3 -12 kk välein, kun työpaikka ja asuinkunta muuttuu edellisen pätkän päättyessä. Aktiivimalli kiusaa pätkätyöperheellisiä. Sellaiseen satimeen ei kannata tietoisesti hankkitutua.

Itse sanoisin että se ydinperheiden malli puuttuu ympäriltä. Jos ei tututkaan hanki lapsia kuin vasta 30-vuotiaina, niin ei se itselläkään käy niin helposti mielessä 20-vuotiaana. Ja työelämään siirrytään myöhemmin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla lapsi joutui astmakohtauksen takia sairaalaan. Hommasin itse sieltä käsin yöllä itselleni tuuraajan seuraavaksi päiväksi, joten työnantajan kannaöta mitään erivaivaa ei syntnynyt, mutta sain silti moitteet siitä, etten ennakoinut paremmin lapsen kohtausta. Ne kuulemma pitää pystyä ennakoimaan.

Lisävivahde on sitten vielä tää viranomaismasiina joka nykyään kyttää kaikkea. Lapsen pitää olla tietynlainen ja kehittyä tietyllä tavlla kelvatakseen.

Ja koulua käy vanhempi, niin paljon sitä osallistamista on.

Tämä on aivan totta. Työelämässä asenteet perheellisiä kohtaan on kylmät ja joustamattomat. Työelämä jousti perhe-elämän suhteen aivan toisella tavalla, kun asuttiin toisessa Pohjoismaassa.

Ja koulunkäynti työllistää vanhempia aivan liikaa, Wilmasta pukkaa koko ajan viestiä, sitä ja tätä pitäisi tehdä ja muistaa... Ei omina kouluaikoina ollut ollenkaan tällaista. Vanhempainilta oli ehkä kerran vuoteen, ja that's it.

No se Wilma on kyllä yksi pelsepuubin keksintö. Ja kaiken maailman "kehityskeskustelut" ja pakolliset vanhempainvartit opettajan kanssa.

Odotan kauhulla, että meidänkin perheessä siirrytään Wilma-aikaan, kun lapsi menee kouluun. Nyt jo päiväkodissa tulee pari kertaa viikossa viestiä eri muistettavista asioista. Lelupäivä on joka viikko ja usein se on jonkun teeman mukainen. Melkein viikottain tarvitsee eväät tai jonkun muun spessun jutun päiväkotiin, esim. taskulampun. Kaikki pitäisi muistaa oman kiireisen arjen päälle. Ja lapsihan siinä kärsii, jos äiti unohtaa. Arvostan kyllä, että tekevät paljon lasten kanssa, mutta oma kovalevy on koetuksella kaiken muistettavan kanssa.

T. tuo joka opiskelee töiden ohessa, mies on reissutöissä eikä tukiverkkoa lähimaillakaan.

En ymmärrä sitä, miksi lapsille pitää koko ajan keksiä toimintaa, joka edellyttää vanhemmilta milloin vihreän paidan hankkimista yhden ainoan laulukerran esitykseen, milloin taskulamppua päiväkotiin. Eikö oikeasti voitaisi ajatella niin, että lapsi on päiväkodissa siksi, että vanhempi on töissä ja hoitopaikan väki huolehtii ihan koko päivästä eväistä kukkapäähineeseen asti. Olen sanonut, että haluaisin hoitaa lapseni itse, mutta siihen ei ole varaa, joten voisitteko te hoitajat kiitos tehdä työtänne niin, että minä en iltaisin ja viikoloppuisin valmistele sitä teidän suunnitelmienne mukaan.

.

Mä en ole kokenut päiväkodin vaatimuksia liikana, mutta Wilman seuraaminen on kieltämättä ollut välillä haastavaa. Joka tapauksessa kyllä päiväkodin puolelta pitäisi tulla eväät ja tarvikkeet kaikkeen pääsääntöisesti, mutta vasuihin ym. pitää vanhemman kyetä panostamaan, se ei mielestäni voi olla liikaa vaadittu. Jos on, niin ongelma on työelämän puolella, ei päiväkodin. Kyllä pienen lapsen vanhemmuus on kommunikointia muiden lapsen kasvattajien kanssa sopivassa määrin ja niin on aina ollut, ei siitä pääse mihinkään.

Mun mielestä yksi ongelma yhteiskunnassamme näkyy myös sinun viestissä. Kaikki lasten kanssa ja heidän edukseen tehtävä työ on vähäteltyä. Se näkyy palstalla niin keskusteluissa lastentarhanopettajista kuin kotiäideistä. Kyllä kaikilla ihmisillä on tarve kokea oma ammattinsa ja roolinsa tärkeäksi ja hyväksytyksi. Jostain syystä juuri nämä lapsiin liittyvät ammatit ja roolit (kuten äitiys) ovat nykypäivänä todella aliarvostettuja ellei jopa halveksuttujakin. Kertoo mielestäni juurikin siitä, ettei lapsuudelle myönnetä arvoa, eikä lapsuuteen liittyviä haluta tukea ja arvostaa yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että työelämäkö raskasta? Eiköhän raskasta ole se, että myös ns. vapaa-ajalla pitää koko ajan suorittaa ja tehdä sitä ja tehdä tätä, hetkeäkään ei "vain olla" vaan painetaan paikasta toiseen tuli hännän alla ja kännykkä kourassa.

Ja suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan taviksia tavistöissä, ei mitään johtajia eikä edes esimiehiä.

Itse asiassa työelämä on raskasta, vaikka vapaa-aikaa yrittäisi kuinka rauhoittaa. Esim. olen vierestä katsonut miten mieheni opettajan työ on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana. Aikoinaan hän saattoi olla joinain iltoina ihan vapaallakin ja harvemmin töitä piti sentään yötämyöten tehdä. Nykyisin työt vaativat joka ilta istumista koneen äärellä ainakin puoli yhdeksään asti. Vapaa-aika alkaa vasta sen jälkeen. 

En usko, että tällainen muutos on tapahtunut ainoastaan opettajilla. Koko yhteiskunta tuntuu menneen sellaiseksi, että toiset nääntyvät työtaakan alle ja toiset eivät pääse töihin ikinä. Meidän lapsemme ovat onneksi aikuisia, mutta en osaa edes kuvitella millaista vanhemmuus olisi omilla lapsilla, jos he päättävät perheitä perustaa.

Arvot ovat kovat. Minä ensin. Pahoinvointia on kaikkialla. Lapsi jää edelleen kakkoseksi vanhemman elämässä työlle ja kaikelle mahdolliselle muulle. Hyvä, että syntyvyys laskee.

On jotenkin helppo sanoa "työelämä sitä ja tätä ", syyttää muita. Ei, me itse luomme arvomme.

Ihmiset tuovat jopa sairaat lapsensa päiväkotiin, jotta voivat mennä töihin! Vaikka lääkäristä saa sairaslomatodistuksen ollakseen PALKALLISESTI pois töistä. Ihan perusduunareista lähtien.

Osittainen hoitovapaa, vuorotteluvapaa ja muut vanhat edut eivät valitettavasti koske meitä pätkätyöläisiä, joita me nyky kolmikymppiset suurimmaksi osaksi olemme.

Tervetuloa todellisuuteen.

T. Äiti joka hoitoalalla pätkiä tehnyt 7 vuotta.

Kertaakaan en ole esim. kesälomaa pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Osittainen hoitovapaa, vuorotteluvapaa ja muut vanhat edut eivät valitettavasti koske meitä pätkätyöläisiä, joita me nyky kolmikymppiset suurimmaksi osaksi olemme.

Tervetuloa todellisuuteen.

T. Äiti joka hoitoalalla pätkiä tehnyt 7 vuotta.

Kertaakaan en ole esim. kesälomaa pitänyt.

Jep ja neuvoja saa suurilta ikäluokilta, joilla meidän iässä oli 2kk kesälomat ja sitten se kesämökkikin. Hyvä kun itsellä rahaa ostaa kesäpaita vaikka turhahan se olisi kun ei ole lomiakaan..

Vierailija kirjoitti:

Arvot ovat kovat. Minä ensin. Pahoinvointia on kaikkialla. Lapsi jää edelleen kakkoseksi vanhemman elämässä työlle ja kaikelle mahdolliselle muulle. Hyvä, että syntyvyys laskee.

On jotenkin helppo sanoa "työelämä sitä ja tätä ", syyttää muita. Ei, me itse luomme arvomme.

Ihmiset tuovat jopa sairaat lapsensa päiväkotiin, jotta voivat mennä töihin! Vaikka lääkäristä saa sairaslomatodistuksen ollakseen PALKALLISESTI pois töistä. Ihan perusduunareista lähtien.

Niin paitsi että esim mun mies ei uskalla olla töistä poissa muutoin kuin satunnaisesti lapsen sairastaessa, koska 6 vuoden aikana kolmet yt-kierrokset ja koko ajan pelko seuraavista. Se, joilla on paljon poissaoloja, saa todennäköisimmin lähteä.

Mun todellinen lapsiluku ei kohtaa ihanteellisen kanssa. Syynä lähinnä se, etten halua jäädä kotiäidiksi ja tarhat ovat aliarvoisia. Muuttakaa tarhat sellaisiksi, että taaperot ovat pienissä ryhmissä, että lapset niissä ei kokoajan sairastele, että niihin jättää lapsen mielellään, ja ettei vuorotyö ole este, niin lupaan tehdä vielä pari lasta jos vaan munasarjat antavat. Toisena vaihtoehtona elokuvien malli, jossa työpaikoilla on lastenvahdit.

Jättäydytte pois työelämästä ja tekaisette 10 lasta. Tukia saatte noin 5000 euroa kuussa.

EiIkinäLapsia! kirjoitti:

Työelämä kiristää tahtia koko ajan joka puolella. Ei ihmisillä ole enää muuta kuin työ. Työelämä nyt vaan on tärkeämpää kuin lapsien hankkiminen. 

Itse käyn joka arkipäivä töissä. Iltapäivällä kun tulen kotiin, niin ei siinä paljoa jaksa tehdä kun pitää jo mennä nukkumaan. Viikonloput menee levätessä jos ei joudu viikonloppu töihin. Hirveetä jos olisi vielä joku lapsikatras kiljumassa. 

Minusta työelämä on nykyisin helpompaa kuin koskaan. Sanon tämän kokemuksesta. Olen 64v it-ammattilainen, joka painaa täyttä työpäivää vielä eläkeiässä koska töissä on niin helppoa ja hauskaa.

Ei mitään ongelmaa, sen kuin alat somalipirttiviljelijän 4:ksi vaimoksi, ei kun siis "yksinhuoltajaksi", kyllä alkaa tukea ja varsinkin harkinnanvaraista tukea tulla!