HS: Emme yksinkertaisesti uskalla hankkia toista lasta – työelämä on liian vaativaa

Vierailija kirjoitti:

EiIkinäLapsia! kirjoitti:

Työelämä kiristää tahtia koko ajan joka puolella. Ei ihmisillä ole enää muuta kuin työ. Työelämä nyt vaan on tärkeämpää kuin lapsien hankkiminen. 

Itse käyn joka arkipäivä töissä. Iltapäivällä kun tulen kotiin, niin ei siinä paljoa jaksa tehdä kun pitää jo mennä nukkumaan. Viikonloput menee levätessä jos ei joudu viikonloppu töihin. Hirveetä jos olisi vielä joku lapsikatras kiljumassa. 

Minusta työelämä on nykyisin helpompaa kuin koskaan. Sanon tämän kokemuksesta. Olen 64v it-ammattilainen, joka painaa täyttä työpäivää vielä eläkeiässä koska töissä on niin helppoa ja hauskaa.

Joo joulupukki. Tuon ikäinen luultavasti on velaton ja varmasti sitä ikäluokkaa, joka on saanut ensimmäisen vakituisen työpaikan suoraan koulusta valmistuessaan. Kun voi jäädä eläkeputkeen vaikka huomenna, ei varmaan tarvitse stressata yhtään.

Miten se auttaa sitä nyt lapsentekoiässä olevaa pätkätyöläistä, se ei avautunut. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa että työelämäkö raskasta? Eiköhän raskasta ole se, että myös ns. vapaa-ajalla pitää koko ajan suorittaa ja tehdä sitä ja tehdä tätä, hetkeäkään ei "vain olla" vaan painetaan paikasta toiseen tuli hännän alla ja kännykkä kourassa.

Ja suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan taviksia tavistöissä, ei mitään johtajia eikä edes esimiehiä.

Kyllä työelämä on nykyään erittäin raskasta, jos vertaan millaista se oli aloittaessani työnteon 80-luvun lopussa. Kaikki yrityksissä työskentelevät joutuvat tekemään töissä 2-3 ihmisen työt (työttömyys olisi hetkessä ratkaistu, jos luovuttaisiin älyttömistä tuottavuus-vaatimuksista). Kunnallisista hommista en tiedä.

Ennen jos oli hiljaista, riitti työnantajalle, että näytit puuhailevan jotakin, nyt joustat ja lähdet kotiin ennen työpäivän päättymistä säästääksesi työtunneista työnantajalle. Eli ei ole enää hiljaisia hetkiä.

Aika moni ei suorita yhtään mitään enää vapaa-ajalla, kun eivät jaksa. Ei käydä esim. harrastuksissa tai ulkoilla tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja ongelmahan ei suorastaan ole se, että Suomeen tarvitaan isommat tuet perheille - niistä 7-lapsen kouluttamattomista /sairaseläkeläisvanhemmista kyllä pidetään huolta ja niiden lisääntymistä tuetaan (ehkä liiaksikin)

Suomi tarvitsisi ’täysipäisten työkykyisten’ ihmisten lisääntymistä.

Muuten riittää ihan että sitä perustampiota tekemään perustyötä tuodaan maailman ylikansoitetuilta alueilta - maapallo ei kaipaa kenenkään kasvavaa lisääntymistä.

Sitä perustyötä ei vaan enää ole niin kauheasti. Bussikuskinkin pitää hoitaa esim. rahastajan työt. Siivoojalla pitää olla tutkinto tai mieluiten oma yritys. Kaupanmyyjä hoitaa kaikki kaupan työt. Talonmiehiä ei ole enää. Tehdastyö on vähentynyt valtavasti Suomesta. Sairaanhoitajien osaamattomuutta työelämän vaatimuksiin nähden kritoisidaan jo nyt.

Mun lapsettomuus johtuu ehkä ihan suoraan töistä. Mitään lääketieteellistä vikaa ei ole löytynyt, mutta ihan jatkuva stressi on päällä. Tulosvastuu painaa: koko ajan nostetaan tavoitteita, vaikka rimaa hipoen ja alaisten selkänahasta repien kaivetaan edelliset tavoitteet. Ylitöitä ihan jatkuvasti, juu illalla ja viikonloppuna työt on mielessä ja sähköposti laulaa. 

Mun vanhemmilla oli tässä iässä kaksi lasta, omakotitalo ollut jo kauan, kaksi autoa, vene, lomat ulkomailla. Mulla ei ole mitään näistä. Palkka ei vastaa työn vaativuutta millään tavalla ja opintolainaa pitää maksaa takaisin. Jotain yrittää saada säästöön, jos vaikka tuurilla sen lapsen saisikin. 

Vierailija kirjoitti:

EiIkinäLapsia! kirjoitti:

Työelämä kiristää tahtia koko ajan joka puolella. Ei ihmisillä ole enää muuta kuin työ. Työelämä nyt vaan on tärkeämpää kuin lapsien hankkiminen. 

Itse käyn joka arkipäivä töissä. Iltapäivällä kun tulen kotiin, niin ei siinä paljoa jaksa tehdä kun pitää jo mennä nukkumaan. Viikonloput menee levätessä jos ei joudu viikonloppu töihin. Hirveetä jos olisi vielä joku lapsikatras kiljumassa. 

Minusta työelämä on nykyisin helpompaa kuin koskaan. Sanon tämän kokemuksesta. Olen 64v it-ammattilainen, joka painaa täyttä työpäivää vielä eläkeiässä koska töissä on niin helppoa ja hauskaa.

Samaa mieltä. Tosin otan tässä kuitenkin huomioon, että kun asuntolainat on jo aikoja sitten maksettu, lapset aikuisia ja omillaan, on sijoituksia ja säästöjä sekä eläkeikään enää pari vuotta, mahdollinen potku persuksiin yt-neuvotteluissa ei tuntuisi missään ja sen vuoksi voi ottaa työssäkäynnin löysin rantein. Ansiosidonnaisellakin matkustelisi mukavasti maailmalla ja sen loputtua alkaakin juosta vanhuuseläke, joka toistaiseksi näyttää olevan suurempi kuin nuoremmat kollegat saavat palkkaa. Kolmekymppisten tilanne on ihan toinen. 

Voihan aina kouluttautua uudelleen esim. Lähäriksi. Duunia löytyy vaikka ois joka toinen vuosi raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Osittainen hoitovapaa, vuorotteluvapaa ja muut vanhat edut eivät valitettavasti koske meitä pätkätyöläisiä, joita me nyky kolmikymppiset suurimmaksi osaksi olemme.

Tervetuloa todellisuuteen.

T. Äiti joka hoitoalalla pätkiä tehnyt 7 vuotta.

Kertaakaan en ole esim. kesälomaa pitänyt.

Joka pätkän jälkeen sinulle maksetaan vuosilomapäivät rahana. Säästä ne, ja pidä kesällä kuukausi vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittainen hoitovapaa, vuorotteluvapaa ja muut vanhat edut eivät valitettavasti koske meitä pätkätyöläisiä, joita me nyky kolmikymppiset suurimmaksi osaksi olemme.

Tervetuloa todellisuuteen.

T. Äiti joka hoitoalalla pätkiä tehnyt 7 vuotta.

Kertaakaan en ole esim. kesälomaa pitänyt.

Joka pätkän jälkeen sinulle maksetaan vuosilomapäivät rahana. Säästä ne, ja pidä kesällä kuukausi vapaata.

Tokihan se on "vapaa", jos ei ole pätkä päällä = työtön. Ja jos on työtön, niin pätkätyöläinen ei kyllä pidä mitään lomia, on karenssit ja ihan oma tahto saada se työ, kun ei voi tietää milloin seuraavan saa.

Jotenkin ärsyttää kun ihmiset ei tajua, että tää on oikeasti kun eläisi jatkuvasti pienessä painekattilassa. Ei elämää voi tuolla tavoilla suunnitella, mikä varmasti on täysin utopiaa niille joilla on vakituinen työ :/