Lue keskustelun säännöt.
Olen taidemaalari, kysykää mitä haluatte!
16.11.2018 |
Olen työhuoneella maalaamassa. Saan valtavasti energiaa, sekä negatiivista, että positiivista täältä palstalta. Olen vakioasiakas ja kirjoitukseni ovat herättäneet voimakkaita tunteita palstan lukijoissa.
Saamani huomio tuntuu energiaväreilynä kehossasini, käsiä ja jalanpohjia pistelee hyvällä tavalla.
Nyt maalaan, minulla on kahdet kumihanskat kädessä. Vastaan, aina kun pidän taukoa.
Kysykää mitä haluatte, vastaan melkein keikkeen.
Kommentit (117)
Oletko käynyt kansalais- tai työväenopiston? Taidekoulun? Ammattiin valmistavan taidekoulun? Oletko itseopiskellut? Itseopiskellutkin osaa maalata nerokkaita tauluja, tietenkin jos on syntynyt neroksi. Oliko sinulla hyviä opettajia? Millaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kautta aikojen paras taidemaalari Pierre Brassau
Apina maalaa parempaa taidetta kuin suomalaiset taiteilijat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yhtään kysymystä? Nyt olisi tilaisuus kysyä suoraan, eikä huudella omituisia palstalla.
Jaa että ihan oikea taidemaalari. Vau. Ei mulla muuta. Moikka ja pärjäile.
Fakta on kuitenkin, että olen maalannut vuodesta 2009. Olen myös ollut eri residensseissä maalaamassa. Olen varmaan sitten ”oikea” taiteilija, vaikka en tiedä miten se määritetään. Onko oikea taiteilija myyvä? Tässä nytkin istun työhuoneella. Kommenttisi on jotenkin katkeran sävyinen. En olisi huolissani pärjäämisestäni. Olen kuin kissa, tipun aina jaloilleni ;)
Pliide käsitit väärin. Ei ollut tarkoitus, että vastaisit. Menehän nyt.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö elättämään itsesi tuolla työllä?
En, myyn silloin tällöin taulun.
Minunkin ex-mieheni oli sellainen taivaanrannanmaalari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt kansalais- tai työväenopiston? Taidekoulun? Ammattiin valmistavan taidekoulun? Oletko itseopiskellut? Itseopiskellutkin osaa maalata nerokkaita tauluja, tietenkin jos on syntynyt neroksi. Oliko sinulla hyviä opettajia? Millaisia?
Olen ollut noin kymmenessä koulussa, jossa opetetaan taidetta ja viestintää. Pisin kesti kolme vuotta, toiseksi pisin kaksi vuotta ja sitten olen käynyt vuoden kouluja kolme vuotta. Noi oli opistotason taidekouluja. Sitten olen opiskellut taidekorkeassa vuoden ja välillä Kuvassa jotain kursseja. Lisäksi olen opiskellut viestintää parissa eri koulussa, ammattitutkintoja.
Olen ajautunut opiskelemaan eri kuvataiteen ja viestinnän osa-alueita , kun olen miettinyt työllistymistä ja sitten olen ollut kiinnostunut monista asioista. Olen esim. saattanut opiskella kuvanveistoa avoimessa taidekoulussa pari vuotta (kerta viikko) ja sitten todeta, että visuaalisuus on mun juttu enemmän.
Musta tuntuu, että olen rönsyillyt vähän joka suuntaan.
Sitten olen ollut kyllä visuaalisen alan töissä vuosia.
Mulla on ollut ihan hyviä opettajia. Ei ketään pitkäaikaista, eri asia, jos olisin käynyt esim. akatemian.
Maalaamista olen opiskellut vuoden, mutta sitten olen itsekseni alkanut maalaamaan. Maalaaminen ei ehkä ole mun omin juttu, mutta se on tavallaan helpointa, jos aloittaa kuvataiteen tekemisen. Helpointa siinä mielessä, ettei vaadi kalliita laitteita, vain työtilan ja materiaaleja.
En ole mitenkään erityisesti lahjakas kuvataiteellisesti, mulle sen opiskelu ja tekeminen on ollut enemmän keino sopeutua. Ja sitten on ollut elämäntilanteita, jolloin en ole pystynyt tekemään mitään muuta.
Tavallaan olen ajautunut tähän. Ehkä kohta lopetan maalaamisen vähäksi aikaa ja alan tekemään muuta. Vaihtelu virkistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yhtään kysymystä? Nyt olisi tilaisuus kysyä suoraan, eikä huudella omituisia palstalla.
Jaa että ihan oikea taidemaalari. Vau. Ei mulla muuta. Moikka ja pärjäile.
Fakta on kuitenkin, että olen maalannut vuodesta 2009. Olen myös ollut eri residensseissä maalaamassa. Olen varmaan sitten ”oikea” taiteilija, vaikka en tiedä miten se määritetään. Onko oikea taiteilija myyvä? Tässä nytkin istun työhuoneella. Kommenttisi on jotenkin katkeran sävyinen. En olisi huolissani pärjäämisestäni. Olen kuin kissa, tipun aina jaloilleni ;)
Pliide käsitit väärin. Ei ollut tarkoitus, että vastaisit. Menehän nyt.
Olet töykeä. Mene ilkeilemään itse muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ex-mieheni oli sellainen taivaanrannanmaalari.
Meitä on moneen junaan. Monilla taiteellisilla ihmisillä on vaikeuksia sopeutua yhteisöön ja normaaliin elämään. Siksi ajaudutaan taiteilijaksi. Eräänlainen syy ja seuraus.
Lisäisin tähän ketjun loppuun vielä, että melkein kaikista vaikein asia taiteellisessa työskententelyssä on ollut sopeutuminen työrytmiin. Siis siihen, että on säännöllisesti esim. kolme tuntia työhuoneella yksin maalaamassa. Minulla meni monta vuotta, että totuin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tärpätti ja pellavaöljy hävitetään maalauksen jälkeen? Ei varmaan voi lorotella viemäriin, vai voiko?
Tuleeko maalauspohjien tekeminen itse halvemmaksi kuin ne kirjakaupoista ostettavat valmispohjat? Kuinka paljon halvemmaksi suunnilleen? Mistä sitä maalauskangasta saa? Miten se pohjustetaan? Miten se pingotetaan puukehykseen? Teetkö itse puukehyksiä vai myydäänkö niitä jossain?
Mikset vastannut tähän ='(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko maalata ihmisen kasvot niin hyvin ettei niitä valokuvasta erota?
Eli et osaa. Tiesitkö että alunperin taiteilijat osasisvat maalata niin hyvin että lopputulos oli kuin valokuva.
SItten muutkin halusivat maalata, vaikkeivat osanneetkaan. Siksi keksittiin eri maalaustaiteen aloja. Keksijinä tietenkin ne jotka eivät osanneet edes piirtää. Ja kultturellit naiset pää kallellaan katsovat jotain töherrystä taidenäyttelyssä jonka kuka vain osaisi tehdä.
Sama pätee myös musiikkiin. Kaikki haluavat tehdä musiikkia vaikkei ole harmainta hajua eikä taitoa säveltää.
Ja tyhmä kansa ostaa,
Veikkaan että ketjun aloittaja tietää taiteesta enemmän kuin sinä, eli voit jättää mansplainin sikseen, ettet nolaa itseäsi yhtään enempää.
Jos edes vähäsen vaivautuisit opiskelemaan taidehistoriaa niin voisit itse todeta teoriasi vääräksi. Vinkki: ota vaikka aluksi selvää Picassosta.
Itse en ole huomannut mitään naisnemmistöä nykytaidetta arvostavassa yleisössä, ihan yhtä juntteja kommenteja tulee junttinaisilta kuin junttimiehiltäkin.
Kehupa jonkun realistisesti maalaavan ammattilaistaiteilijan maalauksia valokuvamaisiksi ja katso reaktiota. Ilahtuuko taiteilija koska olet ymmärtänyt hänen teostensa pointin?
Niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tärpätti ja pellavaöljy hävitetään maalauksen jälkeen? Ei varmaan voi lorotella viemäriin, vai voiko?
Tuleeko maalauspohjien tekeminen itse halvemmaksi kuin ne kirjakaupoista ostettavat valmispohjat? Kuinka paljon halvemmaksi suunnilleen? Mistä sitä maalauskangasta saa? Miten se pohjustetaan? Miten se pingotetaan puukehykseen? Teetkö itse puukehyksiä vai myydäänkö niitä jossain?
Mikset vastannut tähän ='(
Sori, viesti jäi eilen välistä, vastaan nyt. Imettää tärpätin ja öljyn sanomalehteen, ja laitan sekajätteeseen. Niitä ei saa laittaa viemäriin, ongelmajätettä.
Teen itse aina pohjat, koska haluan tietyn kokoisia ja itsetekemälläni pohja tuntuu omalta. Kiilat ostan suomalaiselta puusepältä n. 14 € metri, metritavarana. Kiilat on valmistettu erikoisliimauksella, pysyy suorassa puu. Maalauskangasta saa taideliikkeistä, itse käytön ns. puolalaista pellavaa, joka halvinta ja karkeaa.
Laitan kohta pohjien teko-ohjeet, hetki.
Okei, olet taiteilija. Olet opiskellut niin paljon että voit soveltaa sitä.
Eri asia ne, jotka eivät viitsi opiskella ja huutavat jatkuvasti kuinka suuria taiteilijoita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan pellavan Taidemaalariliiton kaupasta, puolalaista pellavaa siis. Tämä ohje on liivateliimalla pohjustukseen. Kuumennan liivatteen kankaalle sopivaksi, eli ohjeessa olevat lämpötilat on testattu puolalaiseen pellavaan toimiviksi. Muutkin taidekaupoissa myynnissä olevat pellavat ovat hyviä, mutta sitten pitää testata lämpötilat.
POHJIEN TEKEMINEN
Kankaan kiristäminen: leikkaa vaahtomuovista (5 mm paksu) hiukan kehystä pienempi pala. Laita pöydälle vaahtomuovi ja kangas siihen päälle ja kehys kankaan päälle. Käännä kankaan reunat kehyksen yli, älä kiristä yhtään, jätä kangas ihan hiukan pussille. Niittaa kangas kiinni viiden sentin välein niin, että niitit jää toiselta puolelta ylös (helppo ottaa pois, ja myöhemmin lyödä vasaralla niitit kiinni.) Kulmat käännetään keskeltä.
LIIVATEPOHJUSTUS
Puolalainen pellava, ensimmäinen liivatekerros 45 astetta.
28 g liivatetta litraan, lämmitä kokoajan sekoittaen. Aloita liivateliiman sively niin, että kiilapuiden kohdalle ei sivellä liimaa, kuitenkin ylänurkasta kiilapuun alta. Ristiinveto isolla siveltimellä. Valuta liimaa siveltimestä kattilaan, jotta liimaa ei valu kankaalle kohtiin, johon ei pidä. Sivele liimaa mahdollisimman tasaisesti kankaalle, ei kuitenkaan kiilapuiden kohtaan. Kangas pingottuu huomattavasti. Pingottunut kangas nousee irti kiilapuusta. Lopuksi sivele liimaa reunat kiilapuiden päältä poispäin keskustasta. Hyvin ohut kerros. Koko ajan pidä kangasta alle 45 asteen kulmassa.
Jos liima alkaa valua, pyyhi lastalla kankaalta kauttaaltaan ylimääräinen liima pois. Liiman tulisi jäädä kankaan keskikerrokseen, ehdottomasti ei läpi, eikä kankaan toiselle puolelle, eikä liimata kiilapuita.
Toinen liivatekerros 38 astettta
Liivatteet sively aloitetaan ylänurkasta ja sivellään kiilapuiden päältä reunoista märällä pensselillä ristiin, Reunoilta mennän keskelle. Pohja on 25 asteen kulmassa. Levitystapa on akvarellimainen, laveeraava märällä pensselillä. Liivatteen annetaan kuivua hiukan ja kaavitaan tahmeahko liivate pois, sekä vaakavedoin, että pystyvedoin. Kun pohjaa katsoo auringonvalossa, pinnalla ei saisi olla märkiä läikkiä.
Jokainen pohjustuskerta kuivuu vuorokauden.
Olen käyttänyt pohjusteena alkyydimaalia, jota saa rautakaupasta, Tikkurila Tixomatt (erikoispohjamaali täyshimmeä).
Lisäksi sekoitetaan titanium white valkoista öljyväriä ja tärpättiä. Loraus tärpättiä ja noin 1/3 osa titanium whitia. Titanium pehmentää pohjaa, pelkästä tixomatista tulee kova.
Alkyydipohjustetta tulee kaksi kerrosta.
Tämä on, mitä olen käyttänyt, toimiva. Pohjustustapoja on vaikka mitä muita. Se on melkein oma taiteenlajinsa.
Pohjusteita tulee siis neljä: 2 kertaa liivateliima ja 2 kertaa alkyydipohjustus. Olen antanut kuivua vuorokauden aina pohjustuksen välissä.
Lisään kahteen edelliseen viestiin vielä, kirjoitin epäselvästi, kun lapset pyörii jaloissa.
Siis jäännös tärpätti ja pellavaöljy imeytetään sanomalehteen ja laitetaan sekajätteeseen.
Minulla on aina kasa sanomalehtiä työhuoneella: kätevä putsata siveltimet ja pensselit siihen.
Kehys muodostuu kiilapuista ja kiiloista. Kiiloilla tarkoitin tietysti kiilapuita, kiiloilla kiristetään kiilapuiden kulmista kangas piukaksi.
Pohjustukseen kannattaa hankkia keittolevy, haudekattila ja nesteen mittaamiseen lämpömittari. Haudekattila pitää liivateliiman lämpötilan mahdollisimman tasaisena. Lämpötilaa pitää kuitenkin tarkkailla kokoajan. Olen todennut, että noin +|- 3 asteen heittelyt liivateliiman levityslämpötilassa ei haittaa.
Suosittelen hakeutumaan kurssille, jossa tehdään pohjia. Se on aina eri asia, kun joku näyttää, miten asia tehdään.
Työn iloa!
Pystytkö elättämään itsesi tuolla työllä?