Ylen Jenny+ ohjelmasta

Ihan ok mutta kun meni sen sirun ottamaan, loppui seuraaminen.

No, ei näitä välttämättä ulkopuolinen ymmärräkään. Siis esim. syömishäiriötä, jos sitä ei ole itse kokenut.

Onhan tuo oikeasti vaikea tilanne: laihdutus laukaisee syömishäiriön, mutta laihdutus olisi (ehkä) mahdollisuus tulla raskaaksi. Kyllä mulla riittää empatiaa hänelle. Syömishäiriö on vihoviimeinen päänsisäinen perkele, joka pahimmassa tapauksessa tappaa.

Jos Saaran menneisyys on sitä että hän on pakonomaisesti laihduttanut ja liikkunut ja aina lihonut takaisin ja yli lähtötilanteen, niin silloin ihan oikeasti voi olla parasta pysyä siinä mitä on nyt. Ihminen kun ei aina ole niin yksinkertainen yhtälö kuin itsekuri- ja kaloriuskovaiset haluavat väittää. Maailmassa on satojatuhansia, kenties miljoonia ihmisiä, jotka ovat laiduttaneet 5kg ja lihoneet 10. Ja lopulta ovat 120 kiloisia. 

Juu totta kai ratkaisu on hoitaa se syömishäiriö kuntoon. Totta kai on mahdollista laihtua pysyvästi. Mutta se EI tapahdu niin, että no nyt vain syöt salaattia, käytät itsekuria (ja tulet raskaaksi).

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok mutta kun meni sen sirun ottamaan, loppui seuraaminen.

Minkä?

Kehopositiivisuusliikkeen itsetuntotalkoot ovat hyvällä asialla, mutta pohjimmiltaan niiden viesti on ankea, ulkonäkö ratkaisee, ja tärkeintä on kauneus.

Kehopositiivinen on heidän näkökulmastaan ainoastaan ylipainoinen, siihen heidän

Muottiin ei mahdu muunlaiset kehot..

kehopositiivinen- pläski

Jenny+ yrittää saada ylipainon hyväksyttäväksi..

Vierailija kirjoitti:

Jenny+ yrittää saada ylipainon hyväksyttäväksi..

Ei vaan että ylipainoinenkin olisi tärkeä ihminen, sellaisenaan. Se on ihan eri asia sitten laihduttaako vai ei.

Toista perässä: Ylipaino on kaunista. Ylipaino on luonnollista. Ylipaino ei aiheuta terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenny+ yrittää saada ylipainon hyväksyttäväksi..

Ei vaan että ylipainoinenkin olisi tärkeä ihminen, sellaisenaan. Se on ihan eri asia sitten laihduttaako vai ei.

Miksi sitten he esittävät kehopositiivisina VAIN ylipainoiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenny+ yrittää saada ylipainon hyväksyttäväksi..

Ei vaan että ylipainoinenkin olisi tärkeä ihminen, sellaisenaan. Se on ihan eri asia sitten laihduttaako vai ei.

Miksi sitten he esittävät kehopositiivisina VAIN ylipainoiset?

Varmaan siksi että se on heidän oma kokemuksensa syrjityksi tai halveksituksi tulemisesta.

Hyvä ja hyvin tehty ohjelma, jossa pohditaan vaikeita aiheita, vaikka niihin ei olisi yksiselitteistä oikeaa vastausta.

On tärkeää saada olla itsensä ja muiden hyväksymä ihminen, vaikka olisi ylipainoinen. Siitä on kyse.

Huvittavaa kun siinä mielenterveys tai mikä mindpride jaksossa käsiteltiin esim adhd:ta että se on myös supervoima ja muodikkaasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäkin voi olla hyötyä. Joku on niin cool ja rohkee kun kertoo lievästä masennuksestaan. Ja syömishäiriökin voi aiheuttaa ihailtavaa tehokkuutta. Voi jumalauta koittakaa olla vaikka lapsesta asti pakko-oireisen häiriön vanki ei paljon ylpeyttä oikeasti vakavasta mielenterveyssairaudesta tunne kun elämä sen takia pelkkää helvettiä. Tai ihminen jota on lapsena syrjitty ja kiusattu eikä ole ainuttakaan ystävää aikuisenakaan ja pelkää poistua ulos kodista. Hassua kun nää mielenterveysongelmaiset jotka pääsee spotlightiin on kuitenkin aina työssäkäyviä toimintakykyisiä julkkiksia, suosittuja ja ystäviä riittää. Jos vaikka jossain näytettäisiin mitä p*skaa mielenterveysongelmat oikeasti aiheuttaa.

Huomionhakuisuutta se on levitellä mt-diagnooseja tuohon tapaan.. ei se millään tavalla poista sitä stigmatisoivaa tai auta muita ymmärtämään näitä sairauksia jos niitä esitetään noin..

Käsittääkseni ne syömishäiriötkin on mielenterveysongelmia. Luulisi sitä käsiteltävän paljon ja erityisesti mikä avuksi: terapia vai ehkä lääkkeet, tai niiden yhdistelmä.

Reippaasti ylipainoisena en oikein ymmärrä tämän ohjelman pointtia. Ei ylipaino tee ihmisestä huonompaa tai vähemmän arvokasta, se vain on ongelma joka on ratkaistava! Elämän surkeiden tosiasioiden edessä hyveelliset puheet ja erilaisuuden halailu eivät paina paljoakaan.

Olen itse täällä taas 7kk laihdutuksen ( yrittämällä sain 2kg pois) jälkeen turvonnut 1,5 kuukaudessa 6 kiloa enkä ymmärrä miten niin on käynyt. Pari kertaa syönyt miettimättä ja pam heti lihoo.

Minulla tämä jojo laihdutus on käynistänyt vakavan masennuksen.

100e meni taas hukkaan kun vaatteet ei mee päälle. Mistään en saa apua.

169cm/81kg olo kuin norsulla.

Läskipornoa

Aika plääh ohjelma. Muutaman jakson katsoin, lisäksi pitkähkön keskustelun/väittelyn Jennyn ja jonkun netin terveysbloggarin välillä. Siinä tuli kyllä todella hyvin esille mielestäni se ajatusmaailma, että kaikki terveellisestä ruokavaliosta puhuminen johtaa syömishäiriöön, syömisen ongelmat ovat aina jonkun muun syy jne. Samaa mielestäni oli viime (?) jaksossa, jonka teema oli syömishäiriöisyys. Huvitti, kun studiossa oli uhriutumisen kuningatar Koko Hubara :D 

Olen itsekin kärsinyt syömishäiriöstä, mutta osa parantumista ja AIKUISEN, kypsän ajatusmaailman muokkaantumista oli ymmärrys omasta vastuusta. Varmasti syömishäiriööni vaikutti monet ulkopuolelta tulevat asiat, kuten koulukiusaaminen painosta ja kauneusihanteet, mutta paraneminen alkoi vasta siitä, kun otin itse vastuun itsestäni ja elämästäni. Mielestäni Jenny on ihan sympaattinen ja fiksuhkon oloinen nainen, mutta ohjelman läpileikkaava teema tuntuu mielestäni olevan uhriutuminen. En ollenkaan tajunnut sitä Saaran poninharjaustilitystä, että yhteiskunta on sairastuttanut, ja hän vaan lihoo vaikka laihduttaa, ja ööh, mitä??!? Jotenkin näistä uhriutujista tulee väistämättä vaikutelma kitisevistä lapsiaikuisista, jotka kokevat olevansa vain entitled (esim. Hubara ja ikuinen sortokitinä) eivätkä vastuussa mistään. Hohhoijakkaa... Lapsettomuusjakson katsoin, siinä sama juttu, mä ja mun mukavuus... trololollloollooo. Hienosti menee :'D Mielestäni elämä alkaa olla elämisen arvoista vasta kun ottaa vastuun elämästään ja lopettaa uhriutumisen...

Varmaan on läski jos ei harrasta reilua hikiliikuntaa.

Ihmisen elimistö on tarkoitettu runsaaseen liikuntaan,ei mihinkään sohvalla löhöilyyn.

Jos liikkuu reilusti voi syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika plääh ohjelma. Muutaman jakson katsoin, lisäksi pitkähkön keskustelun/väittelyn Jennyn ja jonkun netin terveysbloggarin välillä. Siinä tuli kyllä todella hyvin esille mielestäni se ajatusmaailma, että kaikki terveellisestä ruokavaliosta puhuminen johtaa syömishäiriöön, syömisen ongelmat ovat aina jonkun muun syy jne. Samaa mielestäni oli viime (?) jaksossa, jonka teema oli syömishäiriöisyys. Huvitti, kun studiossa oli uhriutumisen kuningatar Koko Hubara :D 

Olen itsekin kärsinyt syömishäiriöstä, mutta osa parantumista ja AIKUISEN, kypsän ajatusmaailman muokkaantumista oli ymmärrys omasta vastuusta. Varmasti syömishäiriööni vaikutti monet ulkopuolelta tulevat asiat, kuten koulukiusaaminen painosta ja kauneusihanteet, mutta paraneminen alkoi vasta siitä, kun otin itse vastuun itsestäni ja elämästäni. Mielestäni Jenny on ihan sympaattinen ja fiksuhkon oloinen nainen, mutta ohjelman läpileikkaava teema tuntuu mielestäni olevan uhriutuminen. En ollenkaan tajunnut sitä Saaran poninharjaustilitystä, että yhteiskunta on sairastuttanut, ja hän vaan lihoo vaikka laihduttaa, ja ööh, mitä??!? Jotenkin näistä uhriutujista tulee väistämättä vaikutelma kitisevistä lapsiaikuisista, jotka kokevat olevansa vain entitled (esim. Hubara ja ikuinen sortokitinä) eivätkä vastuussa mistään. Hohhoijakkaa... Lapsettomuusjakson katsoin, siinä sama juttu, mä ja mun mukavuus... trololollloollooo. Hienosti menee :'D Mielestäni elämä alkaa olla elämisen arvoista vasta kun ottaa vastuun elämästään ja lopettaa uhriutumisen...

Juuri tämä kohta meni itseltäkin täysin ohi...siis mitä siinä nyt oikein ajettiin takaa? Sitäkö että muiden pitäisi ottaa vastuu hänen elämänsä pilaamisesta ja siitä että hän on ylipainoinen, eikä enää voi edes laihduttaa lihomatta entisestään. Eikö silloin kannattaisi vain yrittää hyväksyä se, ettei laihtuminen tule kyseeseen, niin kauan kun on ajatus siitä että jokainen laihdutettu kilo tulee korkojen kera takaisin.

Tai just siinä lapsettomuushommassakin, eihän siinä ollut mitään pointtia. Saara ei tiedä haluaako lapsia ja koska hänellä on ylipainoa, hän ei ovuloi. Painoa pitäisi pudottaa, jotta lapsen saanti olisi mahdollista, mutta hän ei voi laihduttaa, koska lihoo lopulta vain lisää, joten ei tiedä haluaako olla lihava vai raskaana ja se on muiden syy kun eivät hyväksy hänen lihavuuttaan (eikä hänkään siksi voi) josta kaikki ongelmat johtuu.

Miksi ei vaikka vain laihduta eka sen verran et tulee raskaaksi...raskauden myötähän sitä lihoo kuin itsestään enivei...no läppäläppä :D