Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te ihmiset oikein niissä terapioissanne puhutte?
14.11.2018 |
Ihan arkipäivän asioitako, vai samoja kuin ystäville vai mitä? En ole oikein ymmärtänyt koko terapian jujua, mitä hyötyä on kaivella jotain vanhoja asioita?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
T autisti
En ole autisti, en vain tiedä mitä siellä terapiassa jutellaan ja mitä hyötyä siitä voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä kuinka hermostoani särkee 24/7 ja se v*ituttaa. Kipuni syövät minulta elämänhalun, aiheuttavat työttömyyttä ja epätoivoa. 10 vuotta kärsitty ja nyt saatu lähete neurokirurgin vastaanotolle. Siitä on minulle jo nyt enemmän hyötyä kuin vuosien terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Aika syvällisiä ystäviä sinulla on.
Minulla on pari ihan hyvää ja fiksua ystävää. Kyllä, kaikenlainen ajatusten vaihto heidän kanssaan on mahdollista. Yleensä menemme kahville ja kerromme kuulumisia, mutta puhumme paljon itsestämme ja suosittelemme toisillemme kirjoja yms.
No jos sulla on ongelmia ja esim. joku lääppinyt kun olit lapsi niin se terapeutti syyllistää, että sinussa on se vika.
Täytettiin kyselyitä ja piirreltiin taululle. Yritettiin kaivella lapsuutta mihin en suostunut. Tehtiin rentoutusharjoituksia. Olin pettynyt, ei koskaan enää uudestaan. Ei auttanut yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä pohtii, mikä meni avioliitossa pieleen, mistä olisi pitänyt tietää asioita, mikä vaikutus perheellä on aviopuolison valintaan, mitä tarvetta otin miehen täyttämään....
Huomatakseen, että puolison valinta ei johdukaan kemioista, vaan alitajunnasta ja omista vanhemmista ja sukupolven takaisista traumoista. Ilman terapiaa ei tätä olisi tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
No jos sulla on ongelmia ja esim. joku lääppinyt kun olit lapsi niin se terapeutti syyllistää, että sinussa on se vika.
Miksi haluaisin puhua ventovieraan kanssa tuollaisesta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun esimerkiksi siitä miten voisin hillitä impulssejani, jotka houkuttelevat käyttäytymään väkivaltaisesti muita kohtaan.
Yleensä edellisen käynnin jälkeen on tapahtunut jotain joka on vienyt minut taas syvälle itsetuhoajatuksiin. Näitä juttuja käydään läpi: kerron mitä tapahtui, miltä tuntui ja sitten yritetään pohtia mitä reaktioiden taustalla on ja koitetaan keksiä tapoja joilla pääsisin enemmän tilanteen haltuun. Ja vaikka olisi ollutkin tavallista parempi viikko, itsetunnon ja rohkeuden puute ovat aina toimivia kestoaiheita.
Minua ei ole lapsena opetettu toimimaan oikein tunteiden kanssa, nyt tutustun itseeni ja opettelen näitä asioita aikuisella iällä. Koen monissa stressaavissa tilanteissa myös dissosiaatio-oireita.
Ystäville ei tulisi mieleenkään jutella niistä asioista joista tuolla voi kertoa esteettä. Traumatausta on istuttanut tietyt asiat niin syvälle käytökseeni ettei kukaan ei-ammattilainen jaksaisi kuunnella samoissa asioissa jumittamista etenkään kuukausikaupalla. Tutkimusten mukaan sellaiset ongelmat joista itsekin kärsin kuulemma nimenomaan helpottavat riittävän pitkällä avaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sulla on ongelmia ja esim. joku lääppinyt kun olit lapsi niin se terapeutti syyllistää, että sinussa on se vika.
Miksi haluaisin puhua ventovieraan kanssa tuollaisesta asiasta?
Siksi kun järkevä terapeutti osaisi vapauttaa liskoaivojen traumat siitä lääppimisestä syyllistämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä pohtii, mikä meni avioliitossa pieleen, mistä olisi pitänyt tietää asioita, mikä vaikutus perheellä on aviopuolison valintaan, mitä tarvetta otin miehen täyttämään....
Huomatakseen, että puolison valinta ei johdukaan kemioista, vaan alitajunnasta ja omista vanhemmista ja sukupolven takaisista traumoista. Ilman terapiaa ei tätä olisi tajunnut.
Tarvitaanko tähän todella terapeuttia?
Entäs jos ei alitajunnassa ole mörköjä, pitääkö silti mennä terapiaan ettei olisi autisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ajatus terapiasta herättää sinussa noin paljon aggressiota? Miksi mietit koko asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä pohtii, mikä meni avioliitossa pieleen, mistä olisi pitänyt tietää asioita, mikä vaikutus perheellä on aviopuolison valintaan, mitä tarvetta otin miehen täyttämään....
Huomatakseen, että puolison valinta ei johdukaan kemioista, vaan alitajunnasta ja omista vanhemmista ja sukupolven takaisista traumoista. Ilman terapiaa ei tätä olisi tajunnut.
Tarvitaanko tähän todella terapeuttia?
Entäs jos ei alitajunnassa ole mörköjä, pitääkö silti mennä terapiaan ettei olisi autisti?
Kaikilla on mörköjä alitajunnassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä pohtii, mikä meni avioliitossa pieleen, mistä olisi pitänyt tietää asioita, mikä vaikutus perheellä on aviopuolison valintaan, mitä tarvetta otin miehen täyttämään....
Huomatakseen, että puolison valinta ei johdukaan kemioista, vaan alitajunnasta ja omista vanhemmista ja sukupolven takaisista traumoista. Ilman terapiaa ei tätä olisi tajunnut.
Tarvitaanko tähän todella terapeuttia?
Entäs jos ei alitajunnassa ole mörköjä, pitääkö silti mennä terapiaan ettei olisi autisti?
En minä olisi itse löytänyt näihin vastauksia. En ollut edes kuullut, että traumat siirtyvät sukupolvesta toiseen, ja miten ne siirtyvät.
Kaikkien alitajunnassa on mörköjä. Sinun kannattaisi mennä terapiaan, jotta et luulisi, ettei sinulla ole.
Taidat olla vielä aika nuori?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatus terapiasta herättää sinussa noin paljon aggressiota? Miksi mietit koko asiaa?
Ei aggressiota, vain kysymyksiä.
Jos menisin terapiaan täytyisi tietysti tietää mitä minulta siellä odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatus terapiasta herättää sinussa noin paljon aggressiota? Miksi mietit koko asiaa?
Ei aggressiota, vain kysymyksiä.
Jos menisin terapiaan täytyisi tietysti tietää mitä minulta siellä odotetaan.
Sinulta odotetaan, että olet valmis kohtaamaan ne mörkösi.
Ap voisi kysyä ystäviltään näitä asioita. Jos he olisivat fiksumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä pohtii, mikä meni avioliitossa pieleen, mistä olisi pitänyt tietää asioita, mikä vaikutus perheellä on aviopuolison valintaan, mitä tarvetta otin miehen täyttämään....
Huomatakseen, että puolison valinta ei johdukaan kemioista, vaan alitajunnasta ja omista vanhemmista ja sukupolven takaisista traumoista. Ilman terapiaa ei tätä olisi tajunnut.
Tarvitaanko tähän todella terapeuttia?
Entäs jos ei alitajunnassa ole mörköjä, pitääkö silti mennä terapiaan ettei olisi autisti?En minä olisi itse löytänyt näihin vastauksia. En ollut edes kuullut, että traumat siirtyvät sukupolvesta toiseen, ja miten ne siirtyvät.
Kaikkien alitajunnassa on mörköjä. Sinun kannattaisi mennä terapiaan, jotta et luulisi, ettei sinulla ole.
Taidat olla vielä aika nuori?
Voi olla että onkin, en osaa sanoa, etenkään jos niitä ei itse tunnista, kuten sanoit. Mutta toisaalta elämäni on ihan hyvää. On pettymyksiä ja vastoinkäymisiäkin ollut mutta eivät ne vaivaa minua. Olen ihan tyytyväinen elämääni ja itseeni. En näe mitään syytä terapialle, miten se voisi minua ”auttaa”. Olen 38 vuotias.
Usein puhumme traumoistani ja miten voisin paremmin pärjätä elämässäni niiden kanssa. Kukaan ystävä ei tällaisia juttuja jaksa kovin pitkään kuunnella. Lisäksi heitä on suojeltava sijaistraumatisoitumiselta välttämällä liian yksityiskohtaisia kuvauksia.
Alue: Aihe vapaa
Aika syvällisiä ystäviä sinulla on.