Mies pitää riitelynä kun kerron tunteistani...

Vierailija kirjoitti:

Tied kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika rasittavalta tapaukselta.

Ok. Millä tavalla mä olenkin nyt rasittava...?

Käännä asia toisinpäin, niin ymmärrät. Miehesi tuumailisi päivät pitkät sinun epävarmuuksia ja vikoja, toki aivan ystävälliseen sävyyn, mutta kuitenkin. Kun sanottavahan hänen on ääneen jokainen vika ja vajavaisuus, joka sinusta löytyy. Ja sinun pitkään tekemä epäreilu asia, joka häntä harmittaa. Päivästä toiseen.

Ei kuulosta kovin kivalta vai mitä?

Eli mun pitäis vaan hiljaa hyväksyä että mies toimii MONESSA asiassa epäreilusti, se ei sais tuntua missään eikä mies tee asioille mitään vaikka vuosia juttelen, ystävällisestikin? Eikö miehellä ole mitään vastuuta? Pyytää anteeksi, ymmärtää että hänen tekemät asiat harmittaa mutta jatkaa samalla tavalla...

Enkä täällä päivät pitkät tuumaile miehen epävarmuuksia... Välillä ne nousee pintaan kun niiden takia mulle jää vaikka miten paljon enemmän hoidettavaa. Niin kun jää jo ilman niitäkin.

Miten kerron omista tunteistani nuita asioita kohtaan jos niistä ei saa edes puhua?!

Vierailija kirjoitti:

Syytteletkö häntä vai kerrotko omista tunteista. Se on kaksi eri asiaa, ja niihin varmasti vastaa eri tavalla. 

Omista tunteista kerrotaan syyttelemättä toista. 

Kerron että minusta tuntuu...

Minusta ois kiva...

Mulle ois tärkeää..

Minusta ei tunnu hyvälle kun...

Kerron omista tunteista.

Mutta nuihin ei ilmeisesti saisi lauseen jatkuessa mainita miehen tekemisiä mitenkään vaikka ne on ongelmia...?

Miten sitten kerron asiasta että tietää mistå puhun?

Meillä minä en kuulemma hyväksy miestä sellaisena kuin hän on, kun en anna hänen käyttäytyä kusipäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi vaan pitää suutasi kiinni?

Nii-i, jos vaan kaikki naiset pitäis suunsa kiinni ja jalat auki, niin tää maailma olis täynnä onnellisia ihmissuhteita. Sun kaltaisten miesten mielestä. Viis naisista. Tai yhteensopivuudesta. S€ksi ja hiljaisuus riittää niin kauan kuin miestä huvittaa. Tai pitää naisen toki koti hoitaa. Ja ruokaa tehdä. Syödä ei tartte, ettei lihoa. Mut sehän tulee automaattisesti kunhan nainen vaan pitää suunsa kiinni. Siinä se avain on, suun kiinni pidossa. Tie onneen. Ei kyllä tasapainoiseen ihmissuhteeseen, mut ei väliä, nainenhan se onneton olisi, mutta kun on hiljaa niin sitä ei hyvässä lykyssä huomaakaan.

"Tai kerron että hänen pitkään tekemä epäreilu asia alkaa harmittamaan"

Tämä on jo syyttelyä. Ensimmäiseksi painotat hänen tekemisiään, etkä kerro asiaa omien tunteitesi pohjalta. 

Kannattaa perehtyä väkivallattomaan vuorovaikutukseen. 

"Väkivallaton vuorovaikutus (Nonviolent communication, NVC) on Marshall Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään kuuntelemista ja puhumista. Sitä käytetään erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa ihmisten välistä kommunikaatiota on poikkeuksellisen vaikeaa saada toimimaan.

NVC:n keskeiset osat ovat

Havainto Kuinka havainnot erotetaan tulkinnoista niin, ettei ajauduta tunteidensa vietäväksi.

Tunne Tunne on hetkeen sidottu viesti, tie itse asiaan: tarpeisiin.

Tarve Jokainen on omien tarpeidensa paras asiantuntija. Keneltä siis kysyt mitä tarvitset?

Pyyntö Pyynnön esittäminen tekojen kielellä (mitä toinen voisi täsmällisesti tehdä juuri nyt ja tässä hetkessä?)"

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlainen mies. Ensimmäinen kerta kun yritin puhua, kysyin häneltä onko hän onnellinen suhteessa. On kuulemma. Kun kerroin että olisi mukavaa jos minunkin tarpeita otettaisiin huomioon, tehtäisi esim asioita,jotka tuntuvat minusta hyvälle, mutta hänelle ehkä ei. Esim kotityöt, lasten asioiden hoitaminen, olisi kiva kuulla olevansa tärkeä ja ihana, muutenkin kuin seksin jälkeen.

Mies lähti huoltamaan koneitaan. Tämä oli joskus kun olimme olleet yhdessä 15v

Samantyylisiä yrityksiä puhua minun tunteista ja avun tarpeesta pitkin liittoa. Mies tekee aina jotain kummaa:suuttuu,lähtee nukkumaan,mököttää niin kauan, että pyydän anteeksi ym ym outoa.

Viimeisin oli kun olin väsynyt ja sanoin että menen mökille. Mies halusi mukaan. Perillä odotti hänen jäljiltä niin sotkuinen mökki että purskahdin itkuun ja sopersin että olisi voinut ajatella minua ja siivota jälkensä.

Mies avasi television ja alkoi katsomaan....ja mitä minä tein......siivosin.

Tänään kun tulin töistä hän antoi minulle 500e setelin. Olin sanaton.

28 vuotta olen rakastunut tuota miestä, hänessä on myös hyviä puolia, mutta nyt kun vanhenen,en vaan enää jaksa...

Rahaa... Tuossa on niin monta asiaa väärin, että menisin varmaan myös sanattomaksi ja vaan tuijottaisin silmät pyöreänä. Mitä h&lvettiä voi miehen päässä tapahtua jos rahan anto tuntuu hyvältä ajatukselta? Voimia ja iso halaus sulle!

(Tuli mieleeni, että lukeekohan se tältä vauvapalstalta niitten idarimiesten kirjoituksia, joissa hoetaan varman tuntuisesti, että naiset haluaa mieheltä vain rahaa, ja vielä uskoo niitä...)

Meillä oli/on vähän samantapainen ongelma. Pääasiassa meillä kuitenkin tämä johtuu siitä, että mieheni on kovin pragmaattinen, jos puhun huonosta olostani tai ongelmistani niin hän ottaa asian herkästi niin, että haluan hänen ratkaisevan asian. Ahdistuu kun vaadin mahdottomia (esim. ahdistus tai masennus joille ei voi tehdä mitään heti nyt, eivätkä johdu hänestä). Seuraus on sitten puolustautuminen ja riita. Sitten taas vaikkapa siivoaminen, itse en uupuneena välttämättä jaksa ja ahdistaa tekemättömät asiat, häntä taas ei pieni epäjärjestys haittaa, eikä hän mua vaadi siivoamaan.

Eli meillä oli isoin ongelma puhtaasti kommunikaatio-ongelma ja erilaiset näkemykset. Käytiin muutaman kerran juttelemassa pariterapeutilla ja se auttoi suuresti. Mies oli kovin vastahankainen aluksi, pelkäsi että sinne mennään häntä syyttelemään ja sopimaan erokuvioista. Kolmannen kerran jälkeen halusi itse varata vielä pari aikaa :)

Ollaan oltu yhdessä viitisentoista vuotta ja ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Itse näen asian niin, että jos voimme ongelmakohtia yhdessä korjata niin toivottavasti päästään aikanaan samaan vanhainkotiin yhteiseen huoneeseen.

Eli ei se aina ole mitään henkistä vallankäyttöä. Se voi olla puhtaasti vain erilaista ajattelumallia ja toisen väärinymmärtämistä. Meillä minä koin niin, että mies raivostuu, alkaa räyhäämään eikä koskaan lohduta minua kun minulla on paha olo. Ei koskaan auta siivoamisessa jos itse en jaksa. No sehän on aivan kamalaa. Mutta entäs mieheni kokemus? Ihan yhtä henkisen vallankäytön kuuloista jos hän kuvailisi tilannetta. Nainen lastaa hänelle hulluja paineita, pitää tuoda leipä plytään, pitää korjata autot, pitää siivota, syyllistää ja haukkuu häntä huonosta olostaan ja jos hän yritti tuoda ilmi ettei pysty korjaamaan tilsnnetta niin alkaa huutamaan ja itkemään hervottomasti. Ihan psyko akka siis. Eikä kumpikaan ollut objektiivinen totuus vaan subjektiivinen kokemus. Päästiin paljon lähemmäs tuota objektiivista totuutta subjektiivisen sijaan kun käytiin puhumassa siellä pariterapeutilla.

Vierailija kirjoitti:

Tied kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika rasittavalta tapaukselta.

Ok. Millä tavalla mä olenkin nyt rasittava...?

Käännä asia toisinpäin, niin ymmärrät. Miehesi tuumailisi päivät pitkät sinun epävarmuuksia ja vikoja, toki aivan ystävälliseen sävyyn, mutta kuitenkin. Kun sanottavahan hänen on ääneen jokainen vika ja vajavaisuus, joka sinusta löytyy. Ja sinun pitkään tekemä epäreilu asia, joka häntä harmittaa. Päivästä toiseen.

Ei kuulosta kovin kivalta vai mitä?

Eli mitään negatiivista ei saisi ottaa esille parisuhteessa?

Mistä keksit muuten nuo "päivät pitkät" ja "jokainen vika ja vajavaisuus" ja "päivästä toiseen".?

Kaksi tapaa sanoa sama asia:

1) Sinä et koskaan kuuntele minua, kun yritän puhua sinulle. Luet  vain lehteä, etkä kuuntele minua ollenkaan.

2) Kun näen sinun lukevan lehteä puhuessani sinulle, tunnen itseni turhautuneeksi, koska minulle olisi tärkeää, että kuuntelisit minua. Voisitko keskeyttää lehden lukemisen viideksi minuutiksi ja kuunnella tämän tärkeän asian minulle. 

Tied kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytteletkö häntä vai kerrotko omista tunteista. Se on kaksi eri asiaa, ja niihin varmasti vastaa eri tavalla. 

Omista tunteista kerrotaan syyttelemättä toista. 

Kerron että minusta tuntuu...

Minusta ois kiva...

Mulle ois tärkeää..

Minusta ei tunnu hyvälle kun...

Kerron omista tunteista.

Mutta nuihin ei ilmeisesti saisi lauseen jatkuessa mainita miehen tekemisiä mitenkään vaikka ne on ongelmia...?

Miten sitten kerron asiasta että tietää mistå puhun?

Aloita lauseet toisinpäin. Kerro neutraalisti mitä mies tekee ja miten se vaikuttaa sinuun ja miltä tuntuu. 

Ensin siis havainto, sitten tunne ja lopuksi tarve asian ratkaisemiseksi. 

Jos aloitat minusta ei tunnu hyvälle kun..., se tuntuu jo syyttelyltä. 

Tied kirjoitti:

Niin, miehellä on huono itsetunto, on myöntänyt sen itsekin...

Ei osaa pyytää anteeksi... Voi kohdella vaikka kuinka kylmästi eikä pahoittele.

Keskustelu on hänen mielestään riitelyä...

Mun tunteista kertominen on riitelyä..

Hän on myöntänyt että pelkää vastaanottaa toisten tunteita...hänen on hankalaa käsitellä niitä. Odottaa kuitenkin että hänen tunteitaan ymmärretään, ja oikeuttaa itselleen vihantunteiden näyttämisen monella kyseenalaisella tavalla.

Kun kerron miltä joku hänen epäreilu toiminta mua kohtaan tuntuu niin se on hänelle syyttelyä ja riitelyä.

Hänen on tosi hankalaa asettua toisen asemaan, ymmärtää toista ja ulos anti on sen mukaista...

Joku sanoi että tämän voi korjata... Miten?

Siis sun mies suuttuu, kun kerrot tunteistasi ja sanot, että olet iloinen, kun meillä on oma koti tai olet onnellinen, kun vierelläsi on ihana mies tai olet tyytyväinen, kun suklaakakku onnistui hyvin? Ja että tuo on riitelyä?

Jätä ihmeessä mies, joka ei anna sinun kertoa siitä, mitä tunnet.

Vierailija kirjoitti:

"Tai kerron että hänen pitkään tekemä epäreilu asia alkaa harmittamaan"

Tämä on jo syyttelyä. Ensimmäiseksi painotat hänen tekemisiään, etkä kerro asiaa omien tunteitesi pohjalta. 

Kannattaa perehtyä väkivallattomaan vuorovaikutukseen. 

"Väkivallaton vuorovaikutus (Nonviolent communication, NVC) on Marshall Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään kuuntelemista ja puhumista. Sitä käytetään erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa ihmisten välistä kommunikaatiota on poikkeuksellisen vaikeaa saada toimimaan.

NVC:n keskeiset osat ovat

Havainto Kuinka havainnot erotetaan tulkinnoista niin, ettei ajauduta tunteidensa vietäväksi.

Tunne Tunne on hetkeen sidottu viesti, tie itse asiaan: tarpeisiin.

Tarve Jokainen on omien tarpeidensa paras asiantuntija. Keneltä siis kysyt mitä tarvitset?

Pyyntö Pyynnön esittäminen tekojen kielellä (mitä toinen voisi täsmällisesti tehdä juuri nyt ja tässä hetkessä?)"

Sinun käsityskykysi selvästi ei ulotu parisuhdeväkivaltaan ja henkiseen väkivaltaan. Sellaiselle miehelle on ihan sama, miten sanansa asettaa, koska hänen TARKOITUKSENSA on alistaa se toinen osapuoli. Nuo ohjeet toimivat vain terveissä suhteissa. Ei silloin, jos mies esim ensin haukkuu rumaksi ja tyhmäksi. Sitten kun sanoo, että en hyväksy, että minua nimitellään noin ja että se tuntuu pahalta, mies joko toistaa haukkumasanansa tai aloittaa mykkäkoulun tai häippää kotoa. Yleensä hän vielä yhdistää siihen sen, että väittää toista a huumorintajuttomaksi tai b yliherkäksi tai syyttää, että toinen nalkuttaa ja haastaa riitaa. Tämä esimerkki siis havainnollistaa sen tyyppistä miestä ja henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä en kuulemma hyväksy miestä sellaisena kuin hän on, kun en anna hänen käyttäytyä kusipäisesti.

Voi ollaan sitä täälläkin kuultu...

Riippuu ihan siitä miten esität asian. Jos olet syyttelevä nalkuttaja, voit myös katsoa peiliin. Minun ex aloitti lauseet "minusta tuntuu, että sinä et.." siivoa tarpeeksi, ole tarpeeksi kiinnostunut minusta, liiku riittävästi, syö oikein, saisi tehdä noin jne. Tuollaista ei jaksa, laitoin kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä miten esität asian. Jos olet syyttelevä nalkuttaja, voit myös katsoa peiliin. Minun ex aloitti lauseet "minusta tuntuu, että sinä et.." siivoa tarpeeksi, ole tarpeeksi kiinnostunut minusta, liiku riittävästi, syö oikein, saisi tehdä noin jne. Tuollaista ei jaksa, laitoin kiertoon.

Voisitko kertoa miten ne oikeat lauseet sitten muodostetaan? Kun nyt tuntuu että on väärin sanoin miten päin vaan...

Oletko kenties liian epämääräinen siinä, miten kommunikoit? Miehet eivät aina tajua sellaista pohdiskelua ja analysointia, mitä naiset harrastavat. He eivät ymmärrä, mitä ajat takaa sillä.

Jos mies on tehnyt jotain sinua ärsyttävää jo pitkään, sanot vaan "Kuule, nyt tästä lähtien toimitaan niin, että et tee enää asiaa X. Asia on vaivannut mua pitkään, ja toivon, että et toimi enää niin. Tämä ok?"

Älä spekuloi ja vatvo asioita, mies vaan hämmentyy. Sano suoraan, mitä haluat/tarvitset.

Jos sittenkään et saa vastakaikua, olet väärän ihmisen kanssa. Se ei tarkoita sitä, että mies olisi paha ihminen. Hän ehkä vaan ei ole oikea ihminen sinulle.

Tied kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytteletkö häntä vai kerrotko omista tunteista. Se on kaksi eri asiaa, ja niihin varmasti vastaa eri tavalla. 

Omista tunteista kerrotaan syyttelemättä toista. 

Kerron että minusta tuntuu...

Minusta ois kiva...

Mulle ois tärkeää..

Minusta ei tunnu hyvälle kun...

Kerron omista tunteista.

Mutta nuihin ei ilmeisesti saisi lauseen jatkuessa mainita miehen tekemisiä mitenkään vaikka ne on ongelmia...?

Miten sitten kerron asiasta että tietää mistå puhun?

Voisitko kertoa ihan oikeita esimerkkejä?

Onko ne näin?

Minusta ois kiva, kun joskus siivoaisit.

Mulle ois tärkeää, kun siivoaisit. 

Minusta ei tunnu hyvälle, kun et siivoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi vaan pitää suutasi kiinni?

Nii-i, jos vaan kaikki naiset pitäis suunsa kiinni ja jalat auki, niin tää maailma olis täynnä onnellisia ihmissuhteita.

No tämä!

Tied kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä miten esität asian. Jos olet syyttelevä nalkuttaja, voit myös katsoa peiliin. Minun ex aloitti lauseet "minusta tuntuu, että sinä et.." siivoa tarpeeksi, ole tarpeeksi kiinnostunut minusta, liiku riittävästi, syö oikein, saisi tehdä noin jne. Tuollaista ei jaksa, laitoin kiertoon.

Voisitko kertoa miten ne oikeat lauseet sitten muodostetaan? Kun nyt tuntuu että on väärin sanoin miten päin vaan...

Minusta olisi mukavaa jos liikkuisimme yhdessä. Haluaisitko sinä päättää jonkun uuden ruokalajin? Posin kautta. Syyttelystä tulee syyllinen olo.

Aina olisi myös suotavaa perustella asia jollain muullakin kuin, et "musta tuntuu". Tuo olisi muuten hyvä, mutta tuolla oikeutetaan niin järjettömiä juttuja, että se on nounou. Miehistäkin tuntuu monesti, että naknen vaatii siivoamaan, vaikka kaikki on omasta mielesti ihan kivasti.