Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista oppia itsestään lukemaan?
14.11.2018 |
Sehän on tunnettu fakta että kaikkien palstamammojen ja isukkien lapset oppivat, erityislahjakkaita kun ovat, lukemaan ihan itse ilman opetusta. Mutta miten tämä oikein käytännössä voi toimia jos ei lapsi tosiaan ole mistään kuullut aakkosia eikä tiedä miten kirjaimet tai tavut ääntyvät tai mitä ne metkitsee? Miten tälläisen asian voi ihan itsestään keksiä ja päätellä?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole tyhmiä, kuuroja ja sokeita.
Eli kyse on pakostikin kuitenkin jostain virikkeistä mitä saa.
No totta kai on kyse virikkeistä! Jos lapsi ei näe kirjaimia tai opi ymmärtämään, että kirjaimiin liittyy äänteitä, ei hän voi oppia lukemaankaan. Ihme kommentti!
Meidän 4-vuotias kuopuksemme on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjaimista. On tuntenut aakkoset jo pitkään. Nyt on oppinut lukemaan tavuja ja välillä onnistuu lyhyet sanatkin. Ihan itse on oppinut niitä muodostamaan.
Itsekseen oppimisen vastakohta on sitten se, että oppii jonkun opettamana järjestelmällisesti, kuten koulussa opetellaan.
No jaa, olen sitten käsittänyt itsestään oppimisen liian kirjaimellisesti, kun jotkut ainakin puheissaan antavat ymmärtääkin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle puhutaan paljon ja hänelle vastataan aina kun hän kysyy. Luetaan kirjoja ja loruja, selitetään sanojen merkityksiä, opetetaan kirjoittamaan oma nimi, siitä yleensä lähtee kiinnostus lukemiseen ja kirjaimiin. Mutta lapsen innostus on ensin oltava tai herätettävä.
Ensin on kuuntelu (Äänne sihinä), sitten katselu (tuollainen kiemura on tämän sihinän merkki ja sen nimi on S) ja sitten tunnistetaan s-merkkejä ja luetaan niitä eli sihistään. Seuraavaksi yhdistetään tuttuun uusia äänteitä ja kirjaimia ja lopulta tehdään itse niitä kirjaimia eli kirjoitetaan.
Tv alkuopettaja
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ihmetellyt samaa asiaa. Ei mun lapset ainakaan oppineet itsestään. Kaikki oppivat kyllä hyvin aikaisin lukemaan, 3 - 5-vuotiaana. Koska he olivat kirjoista ja kirjaimista kiinnostuneita, opetin kirjaimet ja niitä vastaavat äänteet ja opetin heitä yhdistämään äänteitä toisiinsa, mutta ei se tosiaan itsestään heiltä sujunut. Esikoinen luki sitten jo 3-vuotiaana ihan kaikki tekstit sujuvasti, jopa television tekstitykset.
Toi on kyllä erityislahjakkuutta, jos 3-vuotiaana pystyy lukemaan tekstitykset telkusta sillä nopeudella kuin tulevat.
Pidin omaani erityislahjakkaana, kun viisivuotiaana pystyi tähän. Osasi myös "vaikeat" sanat, esim. psykologinen syndrooma" sujuvasti. Tosin aika oli jo 90-luku ja lapset ovat kyllä kehittyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole tyhmiä, kuuroja ja sokeita.
Eli kyse on pakostikin kuitenkin jostain virikkeistä mitä saa.
No totta kai on kyse virikkeistä! Jos lapsi ei näe kirjaimia tai opi ymmärtämään, että kirjaimiin liittyy äänteitä, ei hän voi oppia lukemaankaan. Ihme kommentti!
Meidän 4-vuotias kuopuksemme on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjaimista. On tuntenut aakkoset jo pitkään. Nyt on oppinut lukemaan tavuja ja välillä onnistuu lyhyet sanatkin. Ihan itse on oppinut niitä muodostamaan.
Itsekseen oppimisen vastakohta on sitten se, että oppii jonkun opettamana järjestelmällisesti, kuten koulussa opetellaan.
No jaa, olen sitten käsittänyt itsestään oppimisen liian kirjaimellisesti, kun jotkut ainakin puheissaan antavat ymmärtääkin niin.
Niin kai minäkin sitten. Tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, että lapsi oppii lukemaan ilman, että kukaan koskaan on kertonut hänelle mitään kirjaimista tai äänteistä. Että lätkäistään vain teksti eteen ja lapsi lukee. Sittenhän maailmassa ei pitäisi olla lainkaan lukutaidottomuutta. Kyllä minunkin käsittääkseni edes jonkin verran pitää asiaa opettaa.
En tiedä olenko oikea vai väärä ihminen vastaamaan tähän. Olen kuulemma oppinut lukemaan 4-vuotiaana, mutta en muista siitä yhtään mitään. Se täytyy sanoa, että en usko varhaisesta lukemaan oppimisesta olevan ainakaan haittaa. Hyvin paljon hyötyä siitä on ollut, vaikka minusta ei mitään kuuden ällän ylioppilasta tullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nyt tarkoitetaan että "itsestään" oppii lukemaan? Ristiriitaista tekstiä.
Katson, että lapseni ovat oppineet itsestään lukemaan reilusti alle kouluikäisenä, koska emme ole varsinaisesti opettaneet ja päiväkotikaan näin ei tee.
Totta kai on luettu kuvakirjoja, joissa teksti ja vastattu lapsen kysymyksiin aiheeseen liittyen: "lukeeko tuossa hevonen", kun on hevosen kuva ja alla teksti hevonen.
Ei kai pimeässä luolassa yksin mitään opi. Ei opi edes puhumaan.
Opin itse lukemaan 4-vuotiaana havainnoimalla. Minulle luettiin jonkin verran satuja, mutta ei erikseen opetettu aakkosia tai tavaamista. Itse asiassa skippasin tavaamisvaiheen kokonaan ja aloin vain lukea iltapäivälehtien lööppejä kaupassa. Ne kirjaimet ja äänteet vain yhdistyvät toisiinsa.
Edelleen olen kiellisesti lahjakas ja opin helposti myös vieraita kieliä (myös ääntämisen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole tyhmiä, kuuroja ja sokeita.
Eli kyse on pakostikin kuitenkin jostain virikkeistä mitä saa.
No totta kai on kyse virikkeistä! Jos lapsi ei näe kirjaimia tai opi ymmärtämään, että kirjaimiin liittyy äänteitä, ei hän voi oppia lukemaankaan. Ihme kommentti!
Meidän 4-vuotias kuopuksemme on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjaimista. On tuntenut aakkoset jo pitkään. Nyt on oppinut lukemaan tavuja ja välillä onnistuu lyhyet sanatkin. Ihan itse on oppinut niitä muodostamaan.
Itsekseen oppimisen vastakohta on sitten se, että oppii jonkun opettamana järjestelmällisesti, kuten koulussa opetellaan.
No jaa, olen sitten käsittänyt itsestään oppimisen liian kirjaimellisesti, kun jotkut ainakin puheissaan antavat ymmärtääkin niin.
Niin kai minäkin sitten. Tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, että lapsi oppii lukemaan ilman, että kukaan koskaan on kertonut hänelle mitään kirjaimista tai äänteistä. Että lätkäistään vain teksti eteen ja lapsi lukee. Sittenhän maailmassa ei pitäisi olla lainkaan lukutaidottomuutta. Kyllä minunkin käsittääkseni edes jonkin verran pitää asiaa opettaa.
No jos nyt ajattelee asiaa järjellä, niin miten voisikaan olla, että joku oppii lukemaan ilman, että aiemmin on syntynyt käsitys siitä, mitä ne kirjaimet ovat (äänteiden merkkejä).
En tiedä. Minä opin itse lukemaan ja kirjoittamaan, mutta en muista miten se meni. Tarkoitan sillä vain, ettei sitä erikseen minulle kukaan opettanut pienenä. Toki varmasti seurasin tekstiä jota minulle luettiin, ja niin edelleen. Ei kukaan ummikkona ota kirjaa hyllyltä ja ala lukea tuntematonta kirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko oikea vai väärä ihminen vastaamaan tähän. Olen kuulemma oppinut lukemaan 4-vuotiaana, mutta en muista siitä yhtään mitään. Se täytyy sanoa, että en usko varhaisesta lukemaan oppimisesta olevan ainakaan haittaa. Hyvin paljon hyötyä siitä on ollut, vaikka minusta ei mitään kuuden ällän ylioppilasta tullutkaan.
Kiinnostaisi vielä kuulla tarkemmin millaista hyötyä tuosta varhaisesta lukemaan oppimisesta on ollut?
Aku-Ankassa on kivoja puhekuplia ja lyhyitä huudahduksia. Minä muistelen, että vanhin oppi niistä nopeasti lukemaan. Kirjaimet hän tunsi kun oli saman ikäisen serkkunsa kanssa mummolassa niitä piirrellyt. Nuorin osasi yllättäen lukea kylttejä ääneen autossa, kun ajoimme aina viikonloppuisin " mökille". Hän oli 4-vuotta. Kävimme yhdessä naapurin pojan kanssa kanssa kirjastossa , molemmat olivat kovin kiinnostuneita aina uusista teemoista ja koko maailman eri ilmiöstä. Nyt ovat nuoria tohtoreita. Samat kaverit vielä kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin 3-vuotiaana lukemaan. Mulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia siitä, miten opin (eikä muistikuvia siitä ajasta jolloin en osannut lukea). Aapinen multa kyllä löytyi, joten veikkaan että sen avulla. Vanhemmatkin ihmettelivät, kun aloin vaan yksi päivä lueskelemaan kalenteria.
Oma lapsi oppi itse. Oltiin juteltu eri kirjaimista, äänteistä yms. Tokaisi vain 6 vuotiaana minkä merkkinen tiskikone mummilla on. Hämmästyin ja testasin erilaisilla 4-5 kirjaimen sanoilla. Kyllä vain.
Myös sukulaisen lapsi oppi 5-6 vuotiaana. Oli kuulemma aina seurannut isoveljen kotiläksyjen tekoa ja luultavasti sitä kautta oppi.
Oma lapsi myös osasi 6 vuotiaana lähemmäs kaikki liikennemerkit ulkoa ja niiden merkityksen. Myös autossa ollessa uudessa paikassa osasi sanoa kenellä väistämisvelvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko oikea vai väärä ihminen vastaamaan tähän. Olen kuulemma oppinut lukemaan 4-vuotiaana, mutta en muista siitä yhtään mitään. Se täytyy sanoa, että en usko varhaisesta lukemaan oppimisesta olevan ainakaan haittaa. Hyvin paljon hyötyä siitä on ollut, vaikka minusta ei mitään kuuden ällän ylioppilasta tullutkaan.
Kiinnostaisi vielä kuulla tarkemmin millaista hyötyä tuosta varhaisesta lukemaan oppimisesta on ollut?
No, mitä hyötyä nyt lukemisesta ylipäätään on. Jos ajattelee vaikka koulunkäyntiä, niin en ollut kympin oppilas, mutta varmasti koulu olisi sujunut huonommin jos olisin oppinut vasta myöhemmin lukemaan. Olisin ollut paljon tietämättömämpi, huonompi kirjoittaja ja varmaan jotenkin epäkypsempi.
Helposti opin. Itse en muista, mutta äiti on kertonut, että yhtenä päivänä minulle lukiessaan minä alkoinkin lasketella sivulla olevaa tekstiä kuin vettä vaan. Olin vain seurannut mitä äiti tekee. Niinhän me muutkin asiat opitaan.