Miten on mahdollista oppia itsestään lukemaan?
Sehän on tunnettu fakta että kaikkien palstamammojen ja isukkien lapset oppivat, erityislahjakkaita kun ovat, lukemaan ihan itse ilman opetusta. Mutta miten tämä oikein käytännössä voi toimia jos ei lapsi tosiaan ole mistään kuullut aakkosia eikä tiedä miten kirjaimet tai tavut ääntyvät tai mitä ne metkitsee? Miten tälläisen asian voi ihan itsestään keksiä ja päätellä?
Kommentit (35)
Lapset eivät ole tyhmiä, kuuroja ja sokeita.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole tyhmiä, kuuroja ja sokeita.
Eli kyse on pakostikin kuitenkin jostain virikkeistä mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on katkera. :D
Miksi on katkeraa pohtia tätä asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Sehän on tunnettu fakta että kaikkien palstamammojen ja isukkien lapset oppivat, erityislahjakkaita kun ovat, lukemaan ihan itse ilman opetusta. Mutta miten tämä oikein käytännössä voi toimia jos ei lapsi tosiaan ole mistään kuullut aakkosia eikä tiedä miten kirjaimet tai tavut ääntyvät tai mitä ne metkitsee? Miten tälläisen asian voi ihan itsestään keksiä ja päätellä?
Miten niin lapsi ei olisi kuullut aakkosia, jos hänelle on kerran puhuttu, hän puhuu ja hänen silmiensä edessä on sanoja ja kirjaimia? Jo pienestä pitäen lapsille luetaan kirjoja, joissa on vaikka kissan kuva ja lukee KISSA. Siitä hieman yhdistelemällä asia vain loksahtaa paikoilleen aikanaan. Oliko lukemaan oppiminen sinulle ap vaikeaa?
Ei tarvitse olla erityislahjakas tai edes lahjakas.
Normaali lapsi, jonka kanssa on paljon katseltu kirjoja oppii kyllä. Sitten myös erilaiset elämäntilanteet. Ollaan menossa Selloon ja valokyltti kirkuu SELLO.
Ihan tavallinen juttu.
Muistan vieläkin sen tunteen, kun yhtenä aamuna vain tajusin että hei, minähän osaan lukea. En tiedä miten opin.
Kuvat tai nähdyt asiat, niitä merkitsevien sanojen äänneasu ja kirjaimet muodostavat loogisen kokonaisuuden, jonka 3-yhteyden fiksu oivaltaa. Olisko noin?
Itse opin aikoinaan lukemaan Aku Ankasta 50-luvun alussa. Hämmästytin kaikki.
Kerron nyt vain omasta lapsestani, mutta uskoisin että jos on kiinnostusta, lapsi kyllä oppii vaikka mitä aika vähäisellä tuella.
Lapseni oppi lukemaan jo tosi pienenä ihan itsestään, mutta oli jo sitä ennen ollut valtavan kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. Hän kyseli jatkuvasti, mitä mikäkin merkki tarkoitti ja me tietysti vastasimme. Esimerkiksi kaupassa hän katseli kylttejä ja hihkui ilosta kun näki tuttuja numeroita tai kirjaimia: ”kato isi, tossa on kolmonen!” tai ”tossa on I ja tossa on hei S!”
Ja ennen kuin huomattiinkaan, lapsi alkoi lukea. Ensin hän lueskeli tuttuja kylttejä ”lukeeko tossa että Pasila?” ja sitten ihan uusia sanoja lastenkirjoista ym.
Olen kyllä ihmetellyt samaa asiaa. Ei mun lapset ainakaan oppineet itsestään. Kaikki oppivat kyllä hyvin aikaisin lukemaan, 3 - 5-vuotiaana. Koska he olivat kirjoista ja kirjaimista kiinnostuneita, opetin kirjaimet ja niitä vastaavat äänteet ja opetin heitä yhdistämään äänteitä toisiinsa, mutta ei se tosiaan itsestään heiltä sujunut. Esikoinen luki sitten jo 3-vuotiaana ihan kaikki tekstit sujuvasti, jopa television tekstitykset.
Saat*ana taitaa salaa opettaa pikku Damienia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on tunnettu fakta että kaikkien palstamammojen ja isukkien lapset oppivat, erityislahjakkaita kun ovat, lukemaan ihan itse ilman opetusta. Mutta miten tämä oikein käytännössä voi toimia jos ei lapsi tosiaan ole mistään kuullut aakkosia eikä tiedä miten kirjaimet tai tavut ääntyvät tai mitä ne metkitsee? Miten tälläisen asian voi ihan itsestään keksiä ja päätellä?
Miten niin lapsi ei olisi kuullut aakkosia, jos hänelle on kerran puhuttu, hän puhuu ja hänen silmiensä edessä on sanoja ja kirjaimia? Jo pienestä pitäen lapsille luetaan kirjoja, joissa on vaikka kissan kuva ja lukee KISSA. Siitä hieman yhdistelemällä asia vain loksahtaa paikoilleen aikanaan. Oliko lukemaan oppiminen sinulle ap vaikeaa?
Ei ollut vaikeaa, mutta opin vasta koulussa lukemaan ja siihen aikaan se oli ihan tavallista vielä ettei ekalla luokalla osattu lukea. En tiedä sitten miksi tämä on muuttunut.
Itse opin lukemaan niin neljävuotiaana, että minulle oli luettu lempilehteni (Taotao-panda)niin moneen kertaan, että osasin ulkoa sen. Leikin sen lukemista lähes joka päivä ja opin hahmoittamaan sanat. Muutenkin minulle kyllä luettiin paljon ja kiinnostus lukemiseen heräsi varhain.
Tätä metodia käytetään myös päiväkodissa. lapsille tuttuja asioita on sanoitettu ympäri päiväkotia, ja he oppivat hahmoittamaan sanat, ja sitä myöten lukemaan.
Voit myös lainata sellaisen kirjan, kuin "Kuinka opetan pienen lapseni lukemaan". Siinä puhutaan tästä asiasta myös.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ihmetellyt samaa asiaa. Ei mun lapset ainakaan oppineet itsestään. Kaikki oppivat kyllä hyvin aikaisin lukemaan, 3 - 5-vuotiaana. Koska he olivat kirjoista ja kirjaimista kiinnostuneita, opetin kirjaimet ja niitä vastaavat äänteet ja opetin heitä yhdistämään äänteitä toisiinsa, mutta ei se tosiaan itsestään heiltä sujunut. Esikoinen luki sitten jo 3-vuotiaana ihan kaikki tekstit sujuvasti, jopa television tekstitykset.
Joo ymmärrän siis tosiaan että helposti tälläisessä tapauksessa oppivat kun saavat virikkeitä ja myös vanhempi tukee oppimista.
Minä opin 5-vuotiaana kuunnellessani, kun ekaluokkalainen isosiskoni tankkasi aapista kotona. Yhtäkkiä olin kuulemma ruvennut sanomaan sanoja, ennenkuin isosisko ehti. Näin minulle on kerrottu. Tavaamisessa olen huono, kun tavallaan ohitin sen vaiheen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse opin lukemaan niin neljävuotiaana, että minulle oli luettu lempilehteni (Taotao-panda)niin moneen kertaan, että osasin ulkoa sen. Leikin sen lukemista lähes joka päivä ja opin hahmoittamaan sanat. Muutenkin minulle kyllä luettiin paljon ja kiinnostus lukemiseen heräsi varhain.
Tätä metodia käytetään myös päiväkodissa. lapsille tuttuja asioita on sanoitettu ympäri päiväkotia, ja he oppivat hahmoittamaan sanat, ja sitä myöten lukemaan.Voit myös lainata sellaisen kirjan, kuin "Kuinka opetan pienen lapseni lukemaan". Siinä puhutaan tästä asiasta myös.
Kiitos vinkistä, minulla on itseasiassa se kirja ja en tosiaan siinä tapauksessa sanoisi että lapsi on itsestään oppinut lukemaan jos kuitenkin hoitajat nähneet vaivaa sen eteen että lapsi oppisi.
Tuollaiset lapset kyselevät koko ajan. Meillä oppi maitopurkista maitosanan ekana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole tyhmiä, kuuroja ja sokeita.
Eli kyse on pakostikin kuitenkin jostain virikkeistä mitä saa.
No totta kai on kyse virikkeistä! Jos lapsi ei näe kirjaimia tai opi ymmärtämään, että kirjaimiin liittyy äänteitä, ei hän voi oppia lukemaankaan. Ihme kommentti!
Meidän 4-vuotias kuopuksemme on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjaimista. On tuntenut aakkoset jo pitkään. Nyt on oppinut lukemaan tavuja ja välillä onnistuu lyhyet sanatkin. Ihan itse on oppinut niitä muodostamaan.
Itsekseen oppimisen vastakohta on sitten se, että oppii jonkun opettamana järjestelmällisesti, kuten koulussa opetellaan.
Lapsi huomioi enemmän ja osaa yhdistellä asioita nokkelammin kuin hoksaatkaan.