Joko teillä riidellään joulunvietosta?
Anoppi ja miehen sisko vaativat TAAS sukujouluun, vaikka on vuosikaudet kieltäydytty siitä ja sanottu, että ollaan mieluummin kotona. Aiempien mielenpahoitusten rinnalle on nyt tullut uutena se, että riistetään lapselta ikimuistoinen sukujoulu. Menee taas joulutunnelma kokonaan, kun pitää jankata samaa asiaa joka vuosi.
Kommentit (83)
Ei ole joulua ei, tai jos ostan palan kinkkua, muutaman kaljan ja synkistelen kotona yksin.
Olisiko joku yksinäinen nainen halunnut tulla tekemään joulua ja olemaan mun kanssa?
Jotain syötävää, sauna, kynttilän vienti isovanhempien haudalle.
Ei jankata eikä riidellä. Kerromme miten vietämme joulun ja meille saa tulla halukkaat osallistumaan. Itse emme perheenä liiku jouluna, muuta kuin käymme haudoilla. Muuten nautimme kotona rauhallisista päivistä.
Juu, parisen viikkoa sitten aloiteltiin 13-vuotinen jouluriitaperinne. Anopilta on "viety kaikki" ja hän kuolee jos emme ole siellä aattona. Mies saisi puolestani mennä, mutta sinne on rahdattava nimenomaan minut ja lapset myös. Meille hän ei suostu tulemaan myöskään, koska "ei kukaan lähde kotoaan pois jouluksi". Anoppi ilmaisee mielipiteensä pihtaamalla lahjoja, eli lahjat on mentävä avaamaan hänen luokseen 300 km päähän vaikka se tapahtuisi vasta juhannuksena, mutta lapsille hän ei niitä ennen sitä anna. Kaikki on ihanan ristiriitaista, minä olen syyllinen koko suvun pahaan mieleen myös puolisoni mielestä, en kuulemma osaa ajatella lasten etua, ja toimintaani (kotijoulua) voisi pitää henkisenä väkivaltana lapsia kohtaan kun riistän heiltä oikean joulun eli anoppilan joulun. Ketään ei varmaan yllätä, että olen ainoa jäljellä oleva miniä siinä suvussa, kaikki kolme muuta ovat luovuttaneet yksi toisensa jälkeen, eli eronneet näistä mammanpojista. Mutta minä olen kova luu, en ole hellittämässä vielä moneen vuoteen!
Ei riidellä. Me kerrotaan miten aiotaan viettää, ja muut kertoo miten he aikovat. Mitä riitelemistä siinä on? Ei meidän suvuissa ole tapana määräillä kenenkään ajanviettoa.
Ei riidellä. Me ollaan kotona, mun isä lähtee naisystävänsä sukutilalle joulunviettoon, anoppi taas menee miesystävänsä luo. Miehen veli perheineen pistäytyy aattona puurolla. Mun veli viettää joulua vaimonsa vanhempien luona. Hyvin sopuisaa, kukin saa olla siellä missä eniten haluaa.
4 jatkaa. Eräänä vuonna tilanne eskaloitui siihen, että mies itki, että minun pitää järjestää hänelle samanlainen joulu kuin äitikin tekee jos jäämme omaan kotiimme. Minun pitää olla hänelle äiti jouluna. Silloin oli kengänkuva takamuksessa lähellä.
Eipä siitä suorastaan riidellä. Sekä isäni perhe että veljeni perhe odottavat minua jouluksi, ja olen yrittänyt olla vuoro vuosina kummankin luona. Ongelma on siinä, että toisessa paikassa juodaan aika reippaasti jouluna, enkä minä pysty olemaan osallistumatta, ja toisessa paikassa on jotenkin vaivaannuttavan teennäinen tunnelma.
Yhtenä jouluna päätin jäädä kotiin. Menin taloyhtiön joulusaunaan, jossa jo istuskeli naapuriportaan alkoholistiukkeli. Juttelimme perheistämme, elämän vaikeuksista, joulunvietosta tietenkin ja monesta muusta asiasta. Saimme aikaan lämpimän ja välittävän ilmapiirin. Arvelen, että siinä oli enemmän joulua kuin sadassa teennäisessä joulutavassa ja punaviinin litkimisessä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siitä suorastaan riidellä. Sekä isäni perhe että veljeni perhe odottavat minua jouluksi, ja olen yrittänyt olla vuoro vuosina kummankin luona. Ongelma on siinä, että toisessa paikassa juodaan aika reippaasti jouluna, enkä minä pysty olemaan osallistumatta, ja toisessa paikassa on jotenkin vaivaannuttavan teennäinen tunnelma.
Yhtenä jouluna päätin jäädä kotiin. Menin taloyhtiön joulusaunaan, jossa jo istuskeli naapuriportaan alkoholistiukkeli. Juttelimme perheistämme, elämän vaikeuksista, joulunvietosta tietenkin ja monesta muusta asiasta. Saimme aikaan lämpimän ja välittävän ilmapiirin. Arvelen, että siinä oli enemmän joulua kuin sadassa teennäisessä joulutavassa ja punaviinin litkimisessä.
Mutta kuitenkin menet, vaikka kärsit? Saatko siitä jotain marttyrimielihyvää vai miksi?
Vierailija kirjoitti:
Juu, parisen viikkoa sitten aloiteltiin 13-vuotinen jouluriitaperinne. Anopilta on "viety kaikki" ja hän kuolee jos emme ole siellä aattona. Mies saisi puolestani mennä, mutta sinne on rahdattava nimenomaan minut ja lapset myös. Meille hän ei suostu tulemaan myöskään, koska "ei kukaan lähde kotoaan pois jouluksi". Anoppi ilmaisee mielipiteensä pihtaamalla lahjoja, eli lahjat on mentävä avaamaan hänen luokseen 300 km päähän vaikka se tapahtuisi vasta juhannuksena, mutta lapsille hän ei niitä ennen sitä anna. Kaikki on ihanan ristiriitaista, minä olen syyllinen koko suvun pahaan mieleen myös puolisoni mielestä, en kuulemma osaa ajatella lasten etua, ja toimintaani (kotijoulua) voisi pitää henkisenä väkivaltana lapsia kohtaan kun riistän heiltä oikean joulun eli anoppilan joulun. Ketään ei varmaan yllätä, että olen ainoa jäljellä oleva miniä siinä suvussa, kaikki kolme muuta ovat luovuttaneet yksi toisensa jälkeen, eli eronneet näistä mammanpojista. Mutta minä olen kova luu, en ole hellittämässä vielä moneen vuoteen!
Pidä pintasi ja lyö anopille luu kurkkuun!
Vierailija kirjoitti:
4 jatkaa. Eräänä vuonna tilanne eskaloitui siihen, että mies itki, että minun pitää järjestää hänelle samanlainen joulu kuin äitikin tekee jos jäämme omaan kotiimme. Minun pitää olla hänelle äiti jouluna. Silloin oli kengänkuva takamuksessa lähellä.
Kuulostaa vielä pahemmalta kuin meillä. Miten jaksat?
ap
Vierailija kirjoitti:
4 jatkaa. Eräänä vuonna tilanne eskaloitui siihen, että mies itki, että minun pitää järjestää hänelle samanlainen joulu kuin äitikin tekee jos jäämme omaan kotiimme. Minun pitää olla hänelle äiti jouluna. Silloin oli kengänkuva takamuksessa lähellä.
Sori .Nauroin tälle ääneen.
Ei riidellä. Jos haluan joulun kotiini,pitää se itse järjestää. Muut tietävät että olen jouluihminen,eli istuvat sitten valmiille.
Tosin tänä vuonna joulupöytään istumme vain mieheni ja minä, ensimmäistä kertaa 30 vuoteen.
No ei riitaa, mutta olen saanut nyt maanitella miestäni lähtemään vanhempieni luokse. 2 joulua ollaan vietetty miehen perheen parissa, koska en ole saanut vapaata muuta kuin ne pyhät, ja nyt minulla olisi vihdoinkin mahdollisuus saada jopa viikko vapaata, joten ehtisimme matkustaa pohjoiseen. Äitini tietysti olisi hyvillään, mieheni vanhemmat taasen ovat ihansama-asenteella, äitinsä oikeastaan jopa iloinen että näen vanhempiani ja on ehkä kateellinenkin, koska elämä täällä etelässä on niin erilaista pohjoiseen verrattuna. :) Mieheni ei tosiaan jaksaisi lähteä, koska matka on niin pitkä ja asumus kaukana kaikesta, mutta eiköhän se tästä. :) Toki hän ehtii käydä vanhemmillaan joulun jälkeenkin, koska hänellä on 3 vkoa lomaa...
ei riidellä. Mennään jouluksi laivalle.
Olemme viettäneen miehen kanssa joulua yhdessä omassa kodissamme niin kauan kuin meillä on yhteinen koti ollut. Molempien lapsuuden kodissa joulua vietetään perinteisin menoin hampaat irvessä ja äidin/anopin tiukassa käskytyksessä. Joulurauhasta ei ole tietoakaan. Jos joku sukulainen haluaa tulla meille jouluna niin on tervetullut. Itse emme lähde ryynäämään ympäri maata. Ei ehkä vietetä sitä perinteisintä stressi ja hössötys joulua vaan jokainen saa toivoa herkkuruokiaan ja mitä tehdään. Pääasia että on mukavaa ja rauhallista.
Ei ole koskaan tarvinnut riidellä. Aina ollaan tehty niinkuin meille sopii.
Ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Olen yksinasuva sinkku ja olen koko joulun töissä :)
Ei riidellä, koskaan ei ole joulunvietosta riidelty. Me aloitimme omat kotijoulut jo pari vuotta ennen lastemme syntymää, ja nykyään lapset ovat jo aikuisia. Joulu vietetään kotona ja keskenämme, ei tule vieraita. Lapset ovat vielä halunneet tulla meille joulunviettoon, mutta mikään pakko heidän ei olisi.
Ei riidellä.