MIKSI IHMEESSÄ lihavuuden kanssa toimitaan päinvastoin kuten toimimme tupakoinnin kanssa?
Tupakoinnin terveyshaittoihin herättiin Suomessa 60-luvulla. Siitä asti on tehty TOIMENPITEITÄ tupakoinnin vähentämiseksi. On valistettu tupakoinnin terveyshaitoista, laitettu varoitustarrat askeihin, asetettu tupakkavero, kielletty tupakan mainostaminen, kielletty tupakoiminen tietyissä paikoissa yms. Kun tupakkayhtiöt pyrkivät liittämään tupakointiin positiivisia mielikuvia, me teimme päinvastoin, teimme tupakasta synonyymin keuhkosyövälle, kuvottavalle hajulle, aivottomalle hedonismille ja rahantuhlaukselle. Tupakkateollisuuden kaltainen miljardibisnes ei varmasti katsonut tätä hyvällä, mutta teimme sen siitä huolimatta ja saimme tupakoinnin vähenemään merkittävästi.
Herää siis kysymys, miksi emme toimi samoin lihavuuden kanssa? Lihavuus yleistyy jatkuvasti, tappaen yhä useampia ihmisiä ja aiheuttaen järkyttävät, alati kasvavat kustannukset veronmaksajille.
Meillä on kiistattomat todisteet, että nämä toimenpiteet toimivat, joten miksi niitä ei käytetä lihavuuteen, joka on Suomen suurin kansanterveydellinen ongelma? Sen sijaan tehdään päinvastoin! Lihavuudesta yritetään maalata kuvaa positiivisena ilmiönä, lihavia halutaan lehtien kansiin koska "kaikki kehot ovat kauniita" ja verovaroilla tehdään lihavuusmyönteistä propagandaa (Jenny+, Vaakakapina yms.).
Eikä siinä vielä kaikki. Jopa lääkäreitä vaaditaan olemaan puhumatta lihavuuden terveyshaitoista! Siis mitä helvettiä?! Ovatko ihmiset menneet täysin sekaisin?
Kommentit (146)
Aina nämä keskustelut päätyvät samaan. Lihavuudesta ei tule mitään ongelmia. Sen sijaan hoikat ja liikuntaa harrastavat ihmiset ovat onnettomia, jatkuvasti nälkäisiä takakireitä ihmisiä, jotka käyttävät mielettömästi terveydenhuollon resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä haitoista puhutaan, ja toitotetaan jo päiväkodeissa terveellisen ruoan puolesta.
Mutta minkäs sille voi, että suomalaista ei kiinnosta, ja kun YKSI AINOA KASVISRUOKAPÄIVÄKIN herättää järkyttävän haloon? Kun pitää saada lihaa ja makkaraa ja leikkelettä joka ikinen päivä tai kuollaan nälkään. Ja keskikalja on pyhä juoma, jonka juomista ei saa rajoittaa.
Kyllä tuki- ja liikuntaelinsairauksista puhutaan, ja sepelvaltimotaudeista, mutta suomalaisia ei kiinnosta ennen kuin on liian myöhäistä. Ja silloinkin, kun on se diabetes, laihdutus ei tule kysymykseenkään, vaan haukutaan lääkäri joka ei määrää tarpeeksi kipulääkeittä kun polvet on niin kipeet ettei kävelemään pysty (mistähän tämä voisi johtua? Ylipainosta? Ai ei? No ei sitten).
Ei johdu artoosi ylipainosta. Ylipaino lisää riskiä, mutta syytä ei tiedetä. Kipu voi semmin olla reaktiivinen artriitti, joka on tulehduksen jälkitila. Diabetes II osalta perimä on suurin riskitekijä. Käytännössä 50-85%
Vierailija kirjoitti:
Aina nämä keskustelut päätyvät samaan. Lihavuudesta ei tule mitään ongelmia. Sen sijaan hoikat ja liikuntaa harrastavat ihmiset ovat onnettomia, jatkuvasti nälkäisiä takakireitä ihmisiä, jotka käyttävät mielettömästi terveydenhuollon resursseja.
Minulla itselläni on ylipainoa yli 20kg ja olen silti samaa mieltä kanssasi. Olen alkanut herätä tähän, kilojen kertymisen syihin, omiin tottumuksiin ja tunnesyömiseen. Yritän olla armollinen itselleni, hyväksyä sen että olen syönyt yksinäisyyteen, epäonneen, epätoivoon. Olen nyt mitä olen, mutta tästä voi vielä toipua ja sitä mukaa parantaa elämäntapoja. Yritin muuten saada tähän julkiselta puolelta jotain apua, mutta vastaus oli ei. Ravitsemusterapeutit on lihavuusleikkauksiin meneville ja psykologit diagnoosin saaneille. Jos haluan apua, on se etsittävät jostain muualta.
Minua tässä häiritsee eniten miehet. Todella moni mies on keskivartalolihava, oma isäni myös. Hän sanoo, että ei sillä ole väliä mitä hän syö, että hyvin hän porskuttaa eteenpäin. Hän syö makkaroita, maksalaatikkoa, einespizzoja, nakkikastiketta ja ties mitä, ja juo olutta PALJON. Mutta ei, kun hänellä on hyvät geenit ja viimeksi kymmenen vuotta sitten myös hyvät kolesteroliarvotkin. Hänen kaltaisiaan on paljon. Kyllä he tietävät, että kasviksia kannattaisi syödä enemmän ja lihaa vähemmän ja rasvat korvata kasvisversioilla ja niin edelleen. Mutta hän ei tahdo. Kansanterveys on jotain, mikä ei koske häntä mitenkään - poliitikkojen höpötyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Esim. tupakoinnin lopettamiseen on saatavilla lääkkeitä. Miks lihavuuden hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat kortilla? Miks puhua ylipainosta lääkärin kanssa, koska eivät he pysty tarjoamaan mitään apua siihen kuin jeesustelua. Siis jollei ole todella todella ylipainoinen.
Lääkkeet eivät ole mitenkään kortilla. Korvauslääkkeitä saa jokaisesta kaupasta. Osaston nimi on hedelmä- ja vihannesosasto. Nautitaan ruokailun yhteydessä korvaamaan esimerkiksi pastaa. Hedelmä- ja vihannesosaston lääkkeillä voi korvata myös esimerkiksi pullan banaanilla tai sipsipussun salaatilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä haitoista puhutaan, ja toitotetaan jo päiväkodeissa terveellisen ruoan puolesta.
Mutta minkäs sille voi, että suomalaista ei kiinnosta, ja kun YKSI AINOA KASVISRUOKAPÄIVÄKIN herättää järkyttävän haloon? Kun pitää saada lihaa ja makkaraa ja leikkelettä joka ikinen päivä tai kuollaan nälkään. Ja keskikalja on pyhä juoma, jonka juomista ei saa rajoittaa.
Kyllä tuki- ja liikuntaelinsairauksista puhutaan, ja sepelvaltimotaudeista, mutta suomalaisia ei kiinnosta ennen kuin on liian myöhäistä. Ja silloinkin, kun on se diabetes, laihdutus ei tule kysymykseenkään, vaan haukutaan lääkäri joka ei määrää tarpeeksi kipulääkeittä kun polvet on niin kipeet ettei kävelemään pysty (mistähän tämä voisi johtua? Ylipainosta? Ai ei? No ei sitten).
Ei johdu artoosi ylipainosta. Ylipaino lisää riskiä, mutta syytä ei tiedetä. Kipu voi semmin olla reaktiivinen artriitti, joka on tulehduksen jälkitila. Diabetes II osalta perimä on suurin riskitekijä. Käytännössä 50-85%
Niin just. Se ylipaino ei rasita mitään niveliä ja kakkostyypin diabetes tulee jos on tullakseen?
Voi ziisus.
Pitäisikö vain nostaa suoraan veroja? Joku rohkea voisi asettua maalitauluksi ja ilmoittaa, että tämä on nimeltään Kansanterveysvero ja se on väliaikainen (lol), ja sillä tullaan kattamaan kaikki tuki- ja liikuntaelinsairausten, sekä sydän- ja verisuonitautien hoidot?
Kyllä siinä kansa älähtäisi että eikö me muka saada itse päättää mitä vedetään kurkusta alas ja mitä syödään häh? Ja siihen se rohkea poliitikko sanoisi että kyllä, syökää mitä syötte, mutta tämä on se millä ne syömisten seuraukset kustannetaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina nämä keskustelut päätyvät samaan. Lihavuudesta ei tule mitään ongelmia. Sen sijaan hoikat ja liikuntaa harrastavat ihmiset ovat onnettomia, jatkuvasti nälkäisiä takakireitä ihmisiä, jotka käyttävät mielettömästi terveydenhuollon resursseja.
Pötyä: Kukaan ei kiellä lihavuuden terveyshaittoja, saati kiellä lääkäriä ottamasta tätä puheeksi potilaansa kanssa. Ongelma on siinä, että lääkkeeksi lihavuuteen nähdään erinäinen syyttely, kiellot ja syyllistäminen. Kukaan ei vaivaudu pohtimaan mikä sen punkeron saa ahtamaan itsensä ruokaa täyteen päivästä toiseen. Joo, heikkoa itsekuria tarjotaan patenttiratkaisuna, mutta tuokin on vasta oireen kuvailua, samoin kuin erinäiset suoraan puhumiset tyyliin "Olet lihava!". Siinä ei olla vielä päästy ongelmasyömisen juurisyihin. Miksei sillä punkeroa ole juuri ruuan suhteen sitä itsekuria, vaikka muilla elämän osa-alueilla voi olla hyvinkin jämpti? Etsikää nyt ensin tuohon vastaus, niin sitten voidaan päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuinta olisi ajaa koko terveydenhuolto alas. Silloin ihmiset oppisivat pitämään itsestään huolta. Lihavuus aiheuttaa vain noin 1-7% kustannuksista, eli ei ole mikään ongelma. Urheilusta aiheutuvat poissaolot ja sairaudet sen sijaan aiheuttavat noin 6 miljardin euron menetykset joka vuosi, eli oikeastaan urheilu pitäisi kieltää.
Valtaosin lihavuudesta aiheutuneiden kakkostyypin diabeteksen, liikunta- ja tukielinsairausten yms. elintasosairausten hoito leikkaa verovaroista vähintään 3 miljardia. Suurimmillaan sen arvioidaan leikkaavan jopa 7 miljardia euroa verovaroista.. Synnytysikäisten ja raskaana olevien naisten liikalihavuus on yleistynyt melkoisesti.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuinta olisi ajaa koko terveydenhuolto alas. Silloin ihmiset oppisivat pitämään itsestään huolta. Lihavuus aiheuttaa vain noin 1-7% kustannuksista, eli ei ole mikään ongelma. Urheilusta aiheutuvat poissaolot ja sairaudet sen sijaan aiheuttavat noin 6 miljardin euron menetykset joka vuosi, eli oikeastaan urheilu pitäisi kieltää.
Valtaosin lihavuudesta aiheutuneiden kakkostyypin diabeteksen, liikunta- ja tukielinsairausten yms. elintasosairausten hoito leikkaa verovaroista vähintään 3 miljardia. Suurimmillaan sen arvioidaan leikkaavan jopa 7 miljardia euroa verovaroista.. Synnytysikäisten ja raskaana olevien naisten liikalihavuus on yleistynyt melkoisesti.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. tupakoinnin lopettamiseen on saatavilla lääkkeitä. Miks lihavuuden hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat kortilla? Miks puhua ylipainosta lääkärin kanssa, koska eivät he pysty tarjoamaan mitään apua siihen kuin jeesustelua. Siis jollei ole todella todella ylipainoinen.
Tämä on NIIN TOTTA! Olen pyytänyt apua myös lääkäreiltä. Todella lihavalle tarjotaan sitten vatsalaukun pienennysleikkausta. Kuka haluaa, että häneltä poistetaan osia terveistä elimistä, ettei PYSTY syömään yhtä paljoa kuin ennen?
Kävin juuri lääkärissä. Olen kolmekymppinen nainen, painoindeksi jotain 29 ja sairastan 2-tyypin diabetesta sekä verenpainetautia kuten koko sukuni riippumatta painosta. Pyysin lääkäriltä apua painonhallintaan. Hän esittelikin minulle joitain ryhmiä, mutta sitten kävi ilmi etten ole tarpeeksi lihava niihin.
Onko tämä teidän mielestänne järkevää? On kiistatonta että hyötyisin alhaisemmasta painosta, mutten kelpaa laihdutusryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. tupakoinnin lopettamiseen on saatavilla lääkkeitä. Miks lihavuuden hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat kortilla? Miks puhua ylipainosta lääkärin kanssa, koska eivät he pysty tarjoamaan mitään apua siihen kuin jeesustelua. Siis jollei ole todella todella ylipainoinen.
Tämä on NIIN TOTTA! Olen pyytänyt apua myös lääkäreiltä. Todella lihavalle tarjotaan sitten vatsalaukun pienennysleikkausta. Kuka haluaa, että häneltä poistetaan osia terveistä elimistä, ettei PYSTY syömään yhtä paljoa kuin ennen?
Kävin juuri lääkärissä. Olen kolmekymppinen nainen, painoindeksi jotain 29 ja sairastan 2-tyypin diabetesta sekä verenpainetautia kuten koko sukuni riippumatta painosta. Pyysin lääkäriltä apua painonhallintaan. Hän esittelikin minulle joitain ryhmiä, mutta sitten kävi ilmi etten ole tarpeeksi lihava niihin.
Onko tämä teidän mielestänne järkevää? On kiistatonta että hyötyisin alhaisemmasta painosta, mutten kelpaa laihdutusryhmään.
Tämä. Tässä maassa ylipainon hoito on esite lihavuuden seurauksista tai lääkäri voi jopa kertoa nämä asiat sinulle painohuomatuksen kera (et varmaankaan tiennyt näitä ennen tuota lääkärissäkäyntiä). Muutoin paino on herran haltuun. Kunnes olet saaraalloisen lihava, sitten tarjotaan puukkoa, ehkä. Joo kyllä, paino ja siitä huolehtiminen on viime kädessä jokaisen omalla vastuulla. Mutta lihavuuteen liittyvät ja sitä aiheuttavat sairaudet pitäisi ensin hoitaa (syömishäiriö, hoitamaton kilpirauhasen toiminta jne.), jotta sille painonhallinnalle olisi minkäänlaisia edellytyksiä. Nyt kukaan ei kysy syömistottumuksista, kaikki vain olettavat lihavasta jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. tupakoinnin lopettamiseen on saatavilla lääkkeitä. Miks lihavuuden hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat kortilla? Miks puhua ylipainosta lääkärin kanssa, koska eivät he pysty tarjoamaan mitään apua siihen kuin jeesustelua. Siis jollei ole todella todella ylipainoinen.
Tämä on NIIN TOTTA! Olen pyytänyt apua myös lääkäreiltä. Todella lihavalle tarjotaan sitten vatsalaukun pienennysleikkausta. Kuka haluaa, että häneltä poistetaan osia terveistä elimistä, ettei PYSTY syömään yhtä paljoa kuin ennen?
Kävin juuri lääkärissä. Olen kolmekymppinen nainen, painoindeksi jotain 29 ja sairastan 2-tyypin diabetesta sekä verenpainetautia kuten koko sukuni riippumatta painosta. Pyysin lääkäriltä apua painonhallintaan. Hän esittelikin minulle joitain ryhmiä, mutta sitten kävi ilmi etten ole tarpeeksi lihava niihin.
Onko tämä teidän mielestänne järkevää? On kiistatonta että hyötyisin alhaisemmasta painosta, mutten kelpaa laihdutusryhmään.
Sitten joko laihdutat yksin tai etsit lisäselvitystä siihen miksi olet lihonut jos syöminen ei ole vaikuttanut.
Miksi pitäisi? Kebab ranskalaisilla, ja tuplalihalla kiitos! 😋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lääkäreitä kielletään puhumasta lihavuuden terveyshaitoista.
Elintarviketeollisuus ei kovin tykkäisi, kun alettaisiin laittaa varoitustarroja karkkeihin, jäätelöihin, kekseihin ym.
Lisäksi nykyään käytetään joitain ikäviä JA epäterveellisiä raaka-aineita jopa makeisista pyhimmässä kuten suklaassa. Palmuöljyä! Oikeasti! Käsittääkseni maissisiirappi on myös huono homma.
Laihtuminen on vaikeaa. Tarvii naksahduksen päässä. Mahdollisesti runsaasti tukea, osa ihan neuvojakin että mitä syödä.
Olin itse lihava. Elämä on kyllä helpompaa nykyään....paitsi etten enää voi syödä mitä ja miten paljon haluan. Jatkuva kontrolli päällä.
Ei ole ekologisen kestävyydenkään kannalta oikein, syödä mitä ja miten paljon haluaa. Eikä se ole oikein maapallon resurssien jakautumisen kannalta, että joku huvikseen syö itsensä sairaaksi kun toinen näkee nälkää.
Tunnesyöminen on aikamme ongelma,.ruoasta on tullut päihde.
Tämänkin on tehnyt mahdolliseksi ruokateollisuus, eivät lihavat itse. Kukaan ei tahdo lihoa tahallaan. Kaikki lihavat tahtovat laihtua. Ruokateollisuuden tuhannet kemistit tietävät mitä paskaa pitää laittaa ruokiin, jotta ihmisen normaalit kylläisyystuntemukset sekoavat.
- Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuinta olisi ajaa koko terveydenhuolto alas. Silloin ihmiset oppisivat pitämään itsestään huolta. Lihavuus aiheuttaa vain noin 1-7% kustannuksista, eli ei ole mikään ongelma. Urheilusta aiheutuvat poissaolot ja sairaudet sen sijaan aiheuttavat noin 6 miljardin euron menetykset joka vuosi, eli oikeastaan urheilu pitäisi kieltää.
Valtaosin lihavuudesta aiheutuneiden kakkostyypin diabeteksen, liikunta- ja tukielinsairausten yms. elintasosairausten hoito leikkaa verovaroista vähintään 3 miljardia. Suurimmillaan sen arvioidaan leikkaavan jopa 7 miljardia euroa verovaroista.. Synnytysikäisten ja raskaana olevien naisten liikalihavuus on yleistynyt melkoisesti.
Lähde?
No etsitään sitten.
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…
"Lihavuudesta ja siihen liittyvistä sairauksista aiheutui yhteiskunnalle vuonna 2011 arviolta n. 330 milj. euron kokonaiskustannukset. Valtaosa kuluista muodostui vuodeosastohoitopäivistä, lääkekustannuksista ja työkyvyttömyyseläkkeistä."
No niin. Nyt lähdettä sille 3-7 miljardin arviolle ja äkkiä. Jos ei onnistu, niin todetaan että olet valehtelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä haitoista puhutaan, ja toitotetaan jo päiväkodeissa terveellisen ruoan puolesta.
Mutta minkäs sille voi, että suomalaista ei kiinnosta, ja kun YKSI AINOA KASVISRUOKAPÄIVÄKIN herättää järkyttävän haloon? Kun pitää saada lihaa ja makkaraa ja leikkelettä joka ikinen päivä tai kuollaan nälkään. Ja keskikalja on pyhä juoma, jonka juomista ei saa rajoittaa.
Kyllä tuki- ja liikuntaelinsairauksista puhutaan, ja sepelvaltimotaudeista, mutta suomalaisia ei kiinnosta ennen kuin on liian myöhäistä. Ja silloinkin, kun on se diabetes, laihdutus ei tule kysymykseenkään, vaan haukutaan lääkäri joka ei määrää tarpeeksi kipulääkeittä kun polvet on niin kipeet ettei kävelemään pysty (mistähän tämä voisi johtua? Ylipainosta? Ai ei? No ei sitten).
Ei johdu artoosi ylipainosta. Ylipaino lisää riskiä, mutta syytä ei tiedetä. Kipu voi semmin olla reaktiivinen artriitti, joka on tulehduksen jälkitila. Diabetes II osalta perimä on suurin riskitekijä. Käytännössä 50-85%
Niin just. Se ylipaino ei rasita mitään niveliä ja kakkostyypin diabetes tulee jos on tullakseen?
Voi ziisus.
Ota asioista selvää. Ylipainoisella on vahvemmat luut ja nivelet. Kyse on lihaksiston kunnosta ennemmin kuin painosta. Diabetes II on perintötekijöihin liittyvä sairaus. Lihavuus on riski, mutta lihavuus ei aiheuta diabetestä. Yksikään sairaus ei ole lihavuuden aiheuttama.
jjhgftr kirjoitti:
kerroppa miten saat sen lihavoituneen puolison siitä sohvalta liikkeelle kun joka viikko dieetit jää kesken, kylissä kahvilla ottaa aina isoimmat annokset ja vielä lisääkin kun on niiiin hyvää
sitten ihmetellään kun ei ole s-kanssakäymistä, no ketä huvittaa sellainen
Traktorilla hinaamalla jos ei muuten.
Samalla lailla,verottamalla. Linut ja karkit ja sipsit,pizzat ,sokeri verot ylös,tosi kalliiksi ja hedelmät,marjat vihannekset ja kalat,lihat halvoiksi,juustot vois olla keskiluokkaa ja maito ja jugurtti,siinä se
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. tupakoinnin lopettamiseen on saatavilla lääkkeitä. Miks lihavuuden hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat kortilla? Miks puhua ylipainosta lääkärin kanssa, koska eivät he pysty tarjoamaan mitään apua siihen kuin jeesustelua. Siis jollei ole todella todella ylipainoinen.
Tämä on NIIN TOTTA! Olen pyytänyt apua myös lääkäreiltä. Todella lihavalle tarjotaan sitten vatsalaukun pienennysleikkausta. Kuka haluaa, että häneltä poistetaan osia terveistä elimistä, ettei PYSTY syömään yhtä paljoa kuin ennen?
Kävin juuri lääkärissä. Olen kolmekymppinen nainen, painoindeksi jotain 29 ja sairastan 2-tyypin diabetesta sekä verenpainetautia kuten koko sukuni riippumatta painosta. Pyysin lääkäriltä apua painonhallintaan. Hän esittelikin minulle joitain ryhmiä, mutta sitten kävi ilmi etten ole tarpeeksi lihava niihin.
Onko tämä teidän mielestänne järkevää? On kiistatonta että hyötyisin alhaisemmasta painosta, mutten kelpaa laihdutusryhmään.
Ei ole kiistatonta. Ensinnäkin lääkärin opintoihin kuuluu noin 5 op verran lihavuusopintoja. Toisekseen ravitsemustieteen maisterit opiskelevat asiaa vuosikausia, mutta heidän hoidokkiensa pitkäaikaistulokset ovat erittäin heikkoja. Ryhmässä onnistumisprosentti lyhyellä tähtäimellä voi olla parempi kuin yksilöterapiassa, mutta silti Kela ajoi alas aikoinaan kaikki lihavuuteen liittyvät kuntoutusohjelmat, koska katsoi niiden olevan tehottomia.
Koska koko sukusi on painosta riippumatta sairastunut mainitsemiisi sairauksiin, ratkaisu ei silloin ole paino, vaan jokin muu. Verenpainetaudin osalta stressi on ykkösjuttu, sitten tulevat ruokavalio ja muut tekijät. Lääkkeillä ongelmaa voi pyrkiä hallitsemaan, mutta sekään ei ole pitkällä tähtäimellä ratkaisu.
- Ohis
Ei ole ekologisen kestävyydenkään kannalta oikein, syödä mitä ja miten paljon haluaa. Eikä se ole oikein maapallon resurssien jakautumisen kannalta, että joku huvikseen syö itsensä sairaaksi kun toinen näkee nälkää.
Tunnesyöminen on aikamme ongelma,.ruoasta on tullut päihde.