Kannattaako luovuttaa naisten suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää on kertynyt "jo" 25-vuotta, mutta naiskokemuksia ei ole kertynyt yhtään. Alkaa olla sellainen tunne takapuolessa, että näinköhän olen niitä miehiä joille ei sitä kumppania vaan löydy. Voin myöntää, että tuskin olisin kenellekään mikään unelmien mies, mutta ihan ok kuitenkin.

No mä oon nainen ja olin neitsyt 23-vuotiaaksi. En pitänyt sitä pahana.

25 on vielä todella nuori. Vasta kaiken alussa.

Älä tee mitään päätöksiä vielä.

Ei meistä kukaan oo mikään unelmakumppani. Kaikissa omat virheensä.

Nuori, mutta silti jo 10 vuotta jäljessä ikäluokkansa hamesankareita, kuten sinäkin "rohkeita tyttöjä".

Tämähän se minuakin pelottaa kun olen niitä ikäisiäni tyttöjä sen 10 vuotta perässä. Heillä on kymmenen vuoden ajalta seksikokemusta kun minulla taas ei yhtään mitään. Voin myöntää, että hävettää olla edelleen 25-vuotiaana poikuus tallella. Sitä vaan olen aina vähän ihmetellyt, että miten ihmeessä ne muut ikäiseni miehet ja pojat saavat/saivat niitä kumppaneita. Tottahan siinä tuntee itsensä aika paljon huonommaksi ihmiseksi. Epänormaali lienee sana jota haen.

AP

Tuo on huono asenne. Kehno itsetuntosi on suurempi ongelma kuin kokemattomuus. Piikikkäiden vastausten perusteella äksy käytös voi olla toinen. Vaikka ihmiset ymmärtäisivät mistä se johtuu, siitä ei silti pidetä. Kertoisin omia kokemuksiani aiheesta, mutta rehellisesti sanoen aihe on sen verran henkilökohtainen, että en halua ottaa riskiä että sanot siihenkin jotain piikikästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala huutelemaan itsestäsi, kehitä itseäsi ok:sta paremmaksi suhdetta ajatellen ja jos ei muu auta niin ota itseäsi vanhempi.

Miten meinasit että se vanhempi otetaan? Kaapataan vanhainkodista?

:D

No ei, kun avaat vaan silmät ja huomioit ne vanhemmatkin naiset mahdollisina kumppaniehdokkaina. Tiedäthän kuinka uroseläimet pörhistelevät naaraiden edessä? En tarkoita kukkoilua ja machoilua, mutta sinun on näytettävä, että olet saatavilla. Ja valittava niistä jotka osoittavat vastakiinnostusta.

Se että joku nainen osoittaa vastakiinnostusta, ei tarkoita, että hänestä vielä kumppanin saisi. Naisen kiinnostus kestää aikansa, minuutin, viikon, kuukauden, vuoden...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää on kertynyt "jo" 25-vuotta, mutta naiskokemuksia ei ole kertynyt yhtään. Alkaa olla sellainen tunne takapuolessa, että näinköhän olen niitä miehiä joille ei sitä kumppania vaan löydy. Voin myöntää, että tuskin olisin kenellekään mikään unelmien mies, mutta ihan ok kuitenkin.

No mä oon nainen ja olin neitsyt 23-vuotiaaksi. En pitänyt sitä pahana.

25 on vielä todella nuori. Vasta kaiken alussa.

Älä tee mitään päätöksiä vielä.

Ei meistä kukaan oo mikään unelmakumppani. Kaikissa omat virheensä.

Nuori, mutta silti jo 10 vuotta jäljessä ikäluokkansa hamesankareita, kuten sinäkin "rohkeita tyttöjä".

Tämähän se minuakin pelottaa kun olen niitä ikäisiäni tyttöjä sen 10 vuotta perässä. Heillä on kymmenen vuoden ajalta seksikokemusta kun minulla taas ei yhtään mitään. Voin myöntää, että hävettää olla edelleen 25-vuotiaana poikuus tallella. Sitä vaan olen aina vähän ihmetellyt, että miten ihmeessä ne muut ikäiseni miehet ja pojat saavat/saivat niitä kumppaneita. Tottahan siinä tuntee itsensä aika paljon huonommaksi ihmiseksi. Epänormaali lienee sana jota haen.

AP

Tuo on huono asenne. Kehno itsetuntosi on suurempi ongelma kuin kokemattomuus. Piikikkäiden vastausten perusteella äksy käytös voi olla toinen. Vaikka ihmiset ymmärtäisivät mistä se johtuu, siitä ei silti pidetä. Kertoisin omia kokemuksiani aiheesta, mutta rehellisesti sanoen aihe on sen verran henkilökohtainen, että en halua ottaa riskiä että sanot siihenkin jotain piikikästä.

Pahoittelen jos olen ollut piikikäs. En ole tarkoituksella ollut sellainen kuin yhdessä viestissäni. Enkä mielestäni käyttäydy äksysti, "normaalielämässä" jopa peittelen pettymystäni itseeni aika hyvin. Tai niin ainakin itse kuvittelen. Itsetunto on tosiaan suht alamaissa ja tiedän, että se on ongelma. Tosin suunnilleen samanlainen ongelma on myös sen itsetunnon parantaminen. En tiedä miten sen enää sieltä alamaista oikein onnistuisi nostamaan näissä naisasioissa.

AP

Jaa tää on taas näitä ketjuja. Kyllä se on ap vaan parempi ku oot issekses.

Itse olen 26-vuotias mies ja tässä viime aikoina on joutunut kohtaamaan ihan eri tavalla sen faktan, että tulen viettämään koko elämäni yksin. Juuri tässä iässä aletaan asettumaan/ ollaan asetuttu yhteen sen henkilön kanssa, jonka kanssa muodostetaan myös perhe.Tämän jälkeen se ovi meneekin sitten lopullisesti kiinni. Vaikka jo vuosia sitten ajattelin, että en löydä ketään, niin asian lopullisuus vaikutti kuitenkin olevan vielä kaukana. Nyt se on kuitenkin iskostunut vasten kasvoja kuin märkä rätti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä luovuttanut 3v eron jälkeen. Ensin ajattelin, että löytäisin lapsia haluavan naisen vielä (olen lapseton). Totesin kuitenkin, että lapsia haluavia kolmekymppisiä ei ole käytännössä vapaana. Unohdin nuo lapsihaaveet. Olen sittemmin huomannut, että eipä sitä kohtaa muutenkaan vapaita naisia missään ja jos kohtaan niin eivät ole minusta kiinnostuneita.

Kyllä toki haluaisin vielä parisuhteen, mutta en enää yritä itse sitä aktiivisesti etsiä.

M36

Silloin katselet niitä ikäisiäsi ja vähän yli.

No niitähän sitä on kokoajan katseltu kuten kirjoitin..

M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä luovuttanut 3v eron jälkeen. Ensin ajattelin, että löytäisin lapsia haluavan naisen vielä (olen lapseton). Totesin kuitenkin, että lapsia haluavia kolmekymppisiä ei ole käytännössä vapaana. Unohdin nuo lapsihaaveet. Olen sittemmin huomannut, että eipä sitä kohtaa muutenkaan vapaita naisia missään ja jos kohtaan niin eivät ole minusta kiinnostuneita.

Kyllä toki haluaisin vielä parisuhteen, mutta en enää yritä itse sitä aktiivisesti etsiä.

M36

Silloin katselet niitä ikäisiäsi ja vähän yli.

No niitähän sitä on kokoajan katseltu kuten kirjoitin..

M36

Et kirjoittanut. ikähaarukkasi on +- 6 v. eli 30-42 v.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 26-vuotias mies ja tässä viime aikoina on joutunut kohtaamaan ihan eri tavalla sen faktan, että tulen viettämään koko elämäni yksin. Juuri tässä iässä aletaan asettumaan/ ollaan asetuttu yhteen sen henkilön kanssa, jonka kanssa muodostetaan myös perhe.Tämän jälkeen se ovi meneekin sitten lopullisesti kiinni. Vaikka jo vuosia sitten ajattelin, että en löydä ketään, niin asian lopullisuus vaikutti kuitenkin olevan vielä kaukana. Nyt se on kuitenkin iskostunut vasten kasvoja kuin märkä rätti.

Aika samat fiilikset. Joskus silloin kun oli vasta täyttänyt 20v niin ajatteli, että onhan tässä aika luuseri kun on vieläkin ilman naiskokemuksia, mutta toisaalta jatteli, että ehtiihän tässä vielä. No nyt tässä on sitten jo 25 ja on huomannut, että perkele niillä entisillä inttikaverilla ja luokkakavereilla on kumppanit ja osalla jo lapsiakin sen kumppanin kanssa. Tässä vaiheessa iski se märkä rätti naamalle, että miten pahasti sitä onkin jo jäänyt jälkeen näissä hommissa. Tässä vaiheessa ei ollut huutonauruitkukohtaus kaukana kun alkoi miettimään, että miten se voi toisilla olla näin vaikeaa löytää se kumppani. Se raastaa aika syvältä kun yrittää ja yrittää, mutta ei onnistu, ja samaan aikaan muut porkuttaa menemään niin helponnäköisesti. Fiksumpi saattaisi jo luovuttaa, ja saisi edes jonkinlaisen rauhan sisimpäänsä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä luovuttanut 3v eron jälkeen. Ensin ajattelin, että löytäisin lapsia haluavan naisen vielä (olen lapseton). Totesin kuitenkin, että lapsia haluavia kolmekymppisiä ei ole käytännössä vapaana. Unohdin nuo lapsihaaveet. Olen sittemmin huomannut, että eipä sitä kohtaa muutenkaan vapaita naisia missään ja jos kohtaan niin eivät ole minusta kiinnostuneita.

Kyllä toki haluaisin vielä parisuhteen, mutta en enää yritä itse sitä aktiivisesti etsiä.

M36

Silloin katselet niitä ikäisiäsi ja vähän yli.

No niitähän sitä on kokoajan katseltu kuten kirjoitin..

M36

Et kirjoittanut. ikähaarukkasi on +- 6 v. eli 30-42 v.

Eipä tuollakaan mitään merkitystä sinänsä ole kun ei vapaita naisia missään tapaa. Ne harvat kerrat mitä on ollut niin en ole ikää edes kysynyt.

M36

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 26-vuotias mies ja tässä viime aikoina on joutunut kohtaamaan ihan eri tavalla sen faktan, että tulen viettämään koko elämäni yksin. Juuri tässä iässä aletaan asettumaan/ ollaan asetuttu yhteen sen henkilön kanssa, jonka kanssa muodostetaan myös perhe.Tämän jälkeen se ovi meneekin sitten lopullisesti kiinni. Vaikka jo vuosia sitten ajattelin, että en löydä ketään, niin asian lopullisuus vaikutti kuitenkin olevan vielä kaukana. Nyt se on kuitenkin iskostunut vasten kasvoja kuin märkä rätti.

Tuo vaihe on juuri se vedenjakaja. Tiedän tasan tarkkaan sen eksistentialistisen tuskan, mitä joutuu käymään läpi asiaa prosessoidessaan. Mikään ei ole enää kuin ennen. Tavallaan se on myös puhdistava, vapautta kokemus. Tajuaa että show must go on, with or without me.

Minä luovutin suurin piirtein ap:n ikäisenä. Tajusin että asiat joita pidin vahvuuksinani olivatkin eduksi vain ystävyyden tasolla, ja että asiat joita pidin neutraaleina tai jopa negatiivisina olivat niitä joita naiset halusivat. Lopulta vaivuin masennukseen tajuttuani etten ole pariutumiskelpoinen.

Nousin kuopasta ylös ja löysin muita asioita joista nautin sen verran että elämästä tuli siedettävää, joskus jopa hauskaakin.

Nyt olen lähemmäs nelikymppinen ja viime aikoina masennus on nostanut päätään taas. Tällä hetkellä kaksi reippaasti alle kolmekymppistä naista on sitä mieltä että olisin ihana mies aviomieheksi. Siis heille.

Olen otettu, mutta juna on osaltani mennyt jo.

25-35 on varmaankin paras tilaisuus miehelle, ei siis kannata luovuttaa. Se on sitten oma päätös lähteekö perherulettiin hinnalla millä hyvänsä ja kenen tahansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 26-vuotias mies ja tässä viime aikoina on joutunut kohtaamaan ihan eri tavalla sen faktan, että tulen viettämään koko elämäni yksin. Juuri tässä iässä aletaan asettumaan/ ollaan asetuttu yhteen sen henkilön kanssa, jonka kanssa muodostetaan myös perhe.Tämän jälkeen se ovi meneekin sitten lopullisesti kiinni. Vaikka jo vuosia sitten ajattelin, että en löydä ketään, niin asian lopullisuus vaikutti kuitenkin olevan vielä kaukana. Nyt se on kuitenkin iskostunut vasten kasvoja kuin märkä rätti.

Aika samat fiilikset. Joskus silloin kun oli vasta täyttänyt 20v niin ajatteli, että onhan tässä aika luuseri kun on vieläkin ilman naiskokemuksia, mutta toisaalta jatteli, että ehtiihän tässä vielä. No nyt tässä on sitten jo 25 ja on huomannut, että perkele niillä entisillä inttikaverilla ja luokkakavereilla on kumppanit ja osalla jo lapsiakin sen kumppanin kanssa. Tässä vaiheessa iski se märkä rätti naamalle, että miten pahasti sitä onkin jo jäänyt jälkeen näissä hommissa. Tässä vaiheessa ei ollut huutonauruitkukohtaus kaukana kun alkoi miettimään, että miten se voi toisilla olla näin vaikeaa löytää se kumppani. Se raastaa aika syvältä kun yrittää ja yrittää, mutta ei onnistu, ja samaan aikaan muut porkuttaa menemään niin helponnäköisesti. Fiksumpi saattaisi jo luovuttaa, ja saisi edes jonkinlaisen rauhan sisimpäänsä.

AP

Jos olen jotain oppinut elämästä, niin sen että naiset haluavat miehen jolla on tavoitteita elämässä. Eikä niihin tavoitteisiin kuulu naisen saaminen.

-77/72

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää on kertynyt "jo" 25-vuotta, mutta naiskokemuksia ei ole kertynyt yhtään. Alkaa olla sellainen tunne takapuolessa, että näinköhän olen niitä miehiä joille ei sitä kumppania vaan löydy. Voin myöntää, että tuskin olisin kenellekään mikään unelmien mies, mutta ihan ok kuitenkin.

No mä oon nainen ja olin neitsyt 23-vuotiaaksi. En pitänyt sitä pahana.

25 on vielä todella nuori. Vasta kaiken alussa.

Älä tee mitään päätöksiä vielä.

Ei meistä kukaan oo mikään unelmakumppani. Kaikissa omat virheensä.

Nuori, mutta silti jo 10 vuotta jäljessä ikäluokkansa hamesankareita, kuten sinäkin "rohkeita tyttöjä".

Tämähän se minuakin pelottaa kun olen niitä ikäisiäni tyttöjä sen 10 vuotta perässä. Heillä on kymmenen vuoden ajalta seksikokemusta kun minulla taas ei yhtään mitään. Voin myöntää, että hävettää olla edelleen 25-vuotiaana poikuus tallella. Sitä vaan olen aina vähän ihmetellyt, että miten ihmeessä ne muut ikäiseni miehet ja pojat saavat/saivat niitä kumppaneita. Tottahan siinä tuntee itsensä aika paljon huonommaksi ihmiseksi. Epänormaali lienee sana jota haen.

AP

Tuo on huono asenne. Kehno itsetuntosi on suurempi ongelma kuin kokemattomuus. Piikikkäiden vastausten perusteella äksy käytös voi olla toinen. Vaikka ihmiset ymmärtäisivät mistä se johtuu, siitä ei silti pidetä. Kertoisin omia kokemuksiani aiheesta, mutta rehellisesti sanoen aihe on sen verran henkilökohtainen, että en halua ottaa riskiä että sanot siihenkin jotain piikikästä.

Pahoittelen jos olen ollut piikikäs. En ole tarkoituksella ollut sellainen kuin yhdessä viestissäni. Enkä mielestäni käyttäydy äksysti, "normaalielämässä" jopa peittelen pettymystäni itseeni aika hyvin. Tai niin ainakin itse kuvittelen. Itsetunto on tosiaan suht alamaissa ja tiedän, että se on ongelma. Tosin suunnilleen samanlainen ongelma on myös sen itsetunnon parantaminen. En tiedä miten sen enää sieltä alamaista oikein onnistuisi nostamaan näissä naisasioissa.

AP

Ehkä helpottaa tieto, että ei muilla ole sen helpompaa. Kun tuo yksi haaste on selvitetty pois alta, ei se siitä muutu kuin taikaiskusta. On ulkonäköpaineita, suorituspaineita, murhetta siitä että haluaa enemmän/vähemmän seksiä kuin kumppani. On stressiä ehkäisystä, ujostelua uuden kumppanin kanssa, noloja seksimokia. Epätietoisuutta toisen haluista... Se on loputon suo ja ehkä arimpia ja herkimpiä asioita ihmisen elämässä. Jos ja kun päädyt tositoimiin naisen kanssa, olen ihan varma että hän murehtii miten hän suoriutuu ja miltä hän näyttää. Sen sijaan että miettisi sinun "osaamistasi".

Minut jätettiin kahdesti kun mies kuuli minun olevan kokematon. Eri mies siis molemmilla kerroilla :D Olin paljon vanhempi kuin sinä. Olen kuitenkin iloinen että jaksoin silti jatkaa deittailua. Toivon että sinäkin jaksat. Se kannattaa, vaikka kestäisi miten kauan löytää "se oikea".

Ei piä luovuttaa. 30-v on oikeasti nuori ihminen. On niitä kumppania kaipaavia siellä naisissa yhtä lailla. Elä oikeesti luovuta. Tee päätös, että vuoden päästä oot onnellisessa suhteessa ja ota kaikki keinot käyttöön. Positiivisuus ja myönteinen ajattelu kehiin. Lähe joka päivä liikenteeseen sillä mielellä, että tämä päivä on mahollisuus löytää elämäni rakkaus. Jaa hyvää mieltä, huomio toiset ja sinut huomataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teit kuluneena viikonloppuna niitä kokemuksia saadaksesi?

Samaa voidaan toki kysyä naisiltakin, eli mitä tekivät sen eteen että ap saisi niitä kokemuksia?

Et liene tosissasi.

Lienen dead serious.

Juu, minä ainakin huutelin tuolla heti baarin ovella, että ujoin rassukka tänne, ja sitten raahasin sen korvasta seksiä saamaan. Koko viikonlopun. Arvaa väsyttääkö?

Kiitos tästä. Koko av-historiani aikana paras lukemani viesti.

Aina sama kaava: ensin miehet kiukuttelevat, kun naiset ottavat ja raivaavat itselleen oikeuksia erilaisissa asioissa, mutta kun miesten itse pitäisi tehdä jotain oman elämänsä eteen, sitten kiukuttelevat, että naisten pitäisi tehdä sekin. KASVATTAKAA PALLIT.

Itse (myös 25v) olen naisvaltaisella alalla jossa on suunnilleen ikäisiäni sinkkunaisia todella paljon työkavereina niin ongelmaksi muodostuu ajatuksena enemmänkin se, että ei huvita ottaa niistä ketään kun tarjontaa on niin paljon (valehtelematta pitkällä aikavälillä kymmeniä eri ihmisiä) kun muodostuu ajatus, että jos ottaa jonkun niin löytyy kohta kuitenkin joku parempi jonka kanssa alkaa suhteeseen. Ja tarjolla on eri ikäisiä,  nuorempia opiskelijoita, oman ikäisiäni ja vanhempia valmistuneita ja muidenkin ammattikuntien edustajia kuin omaani.

Yksi pointti mikä tähän liittyen itselläni pistää silmään on se, että erityisesti 25-30 ikävuoden välissä olevat sinkkunaiset etsivät ihan kuumeisesti tuleville lapsilleen isää, mikä on ihan selvä motivaattori minun lähestymiseen. Toki hyvä että lapsiperhehaaveet ovat selvillä heti kättelyssä kun nämä ihmiset työn kautta muutenkin jollain tasolla tuntee, niin ei tarvitse asiasta sen enempää keskustella ja asia on mielestäni ihan ok. Mutta vaikka voisin sanoa tarjontaa olevan pilvin pimein, niin vaikeaa sieltä on oikeasti löytää sellaista naista jonka kanssa olisin valmis lähtemään treffeille ja viettää vapaa-aikaa, kun kaikilla on mielessä lapsiperhehaaveet ja naistenlehtien kuvaamat unelmahäät, mikä ei ole sitä mitä itse haluaisin vaan täysin toisenlaisia ja luonteeltaan vahvempia urheilijanaisia joita tältä alalta vähemmän löytyy. Ne tällaiset naiset joita olen sitten muualla (työn ulkopuolella) tavannut, ovat olleet lähes aina varattuja.

Että en nyt tiedä onko se suuren naisjoukon plärääminenkään välttämättä automaattisesti tulosta tuovaa, perheestä haaveilevat miehet kyllä löytäisivät tuolta helposti puolison ja on ihan valita asti. Olen varmaan vain vääränlaisten ihmisten keskellä ja sen takia yksin. Jospa sieltä ajan mittaan joku löytyy, mutta vuosia tätä asiaa jo pohtineena miettinyt vain pidänkö liian korkeita standardeja vai mitä, mutta vaikea kuvitella että saisin aikaan henkisesti tyydyttävää parisuhdetta ihmisen kanssa jonka tulevaisuudenvisiot ovat täysin eri kuin itselläni.

Että ap ei varmaan kannata luovuttaa, mutta ehkä semmonen aktiivinen plärääminenkään ei johda mihinkään muuhun kuin treffien suorittamiseen ja lopputuloksena jäät luultavasti siitäkin yksin tai huonoon parisuhteeseen.

Jos tuote ei käy kaupaksi mutta hintaa ei voi laskea niin voi:

A. Parantaa tuotetta.

B. Parantaa markkinointia.

C. Laajentaa tai vaihtaa markkina-aluetta.

(Kuten se että on yli 180 cm urheilullinen suomalainen mies ei ole täällä mitään mutta Japanissa se on paljon.)

Valittaminen siitä että asiakkaille ei kelpaa on ehkä jopa haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö herra ap kuka on ja minkälaisen naisen haluaa?

Valitettavasti tiedän. On minulla jonkinlainen kuva siitä millaisen naisen haluan, mutta paha siitäkään on mitään mennä varmaksi sanomaan kun naiskokemus on se 0.

AP

Tämä on minullakin käynyt mielessä. Miten voi edes tietää, millaiseen parisuhteeseen haluaa, jos aiempi kokemus on pyöreä 0? Miten voin tietää mitkä asiat ovat minulle suhteessa lopulta tärkeitä? Vaikea tässä on siten edes mitään vaatimuksia laittaa. Eikä kukaan nainen enää tässä iässä halua olla mikään opastaja vaan aikuinen nainen haluaa aikuisen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää on kertynyt "jo" 25-vuotta, mutta naiskokemuksia ei ole kertynyt yhtään. Alkaa olla sellainen tunne takapuolessa, että näinköhän olen niitä miehiä joille ei sitä kumppania vaan löydy. Voin myöntää, että tuskin olisin kenellekään mikään unelmien mies, mutta ihan ok kuitenkin.

No mä oon nainen ja olin neitsyt 23-vuotiaaksi. En pitänyt sitä pahana.

25 on vielä todella nuori. Vasta kaiken alussa.

Älä tee mitään päätöksiä vielä.

Ei meistä kukaan oo mikään unelmakumppani. Kaikissa omat virheensä.

Nuori, mutta silti jo 10 vuotta jäljessä ikäluokkansa hamesankareita, kuten sinäkin "rohkeita tyttöjä".

Tämähän se minuakin pelottaa kun olen niitä ikäisiäni tyttöjä sen 10 vuotta perässä. Heillä on kymmenen vuoden ajalta seksikokemusta kun minulla taas ei yhtään mitään. Voin myöntää, että hävettää olla edelleen 25-vuotiaana poikuus tallella. Sitä vaan olen aina vähän ihmetellyt, että miten ihmeessä ne muut ikäiseni miehet ja pojat saavat/saivat niitä kumppaneita. Tottahan siinä tuntee itsensä aika paljon huonommaksi ihmiseksi. Epänormaali lienee sana jota haen.

AP

Tuo on huono asenne. Kehno itsetuntosi on suurempi ongelma kuin kokemattomuus. Piikikkäiden vastausten perusteella äksy käytös voi olla toinen. Vaikka ihmiset ymmärtäisivät mistä se johtuu, siitä ei silti pidetä. Kertoisin omia kokemuksiani aiheesta, mutta rehellisesti sanoen aihe on sen verran henkilökohtainen, että en halua ottaa riskiä että sanot siihenkin jotain piikikästä.

Pahoittelen jos olen ollut piikikäs. En ole tarkoituksella ollut sellainen kuin yhdessä viestissäni. Enkä mielestäni käyttäydy äksysti, "normaalielämässä" jopa peittelen pettymystäni itseeni aika hyvin. Tai niin ainakin itse kuvittelen. Itsetunto on tosiaan suht alamaissa ja tiedän, että se on ongelma. Tosin suunnilleen samanlainen ongelma on myös sen itsetunnon parantaminen. En tiedä miten sen enää sieltä alamaista oikein onnistuisi nostamaan näissä naisasioissa.

AP

Ehkä helpottaa tieto, että ei muilla ole sen helpompaa. Kun tuo yksi haaste on selvitetty pois alta, ei se siitä muutu kuin taikaiskusta. On ulkonäköpaineita, suorituspaineita, murhetta siitä että haluaa enemmän/vähemmän seksiä kuin kumppani. On stressiä ehkäisystä, ujostelua uuden kumppanin kanssa, noloja seksimokia. Epätietoisuutta toisen haluista... Se on loputon suo ja ehkä arimpia ja herkimpiä asioita ihmisen elämässä. Jos ja kun päädyt tositoimiin naisen kanssa, olen ihan varma että hän murehtii miten hän suoriutuu ja miltä hän näyttää. Sen sijaan että miettisi sinun "osaamistasi".

Minut jätettiin kahdesti kun mies kuuli minun olevan kokematon. Eri mies siis molemmilla kerroilla :D Olin paljon vanhempi kuin sinä. Olen kuitenkin iloinen että jaksoin silti jatkaa deittailua. Toivon että sinäkin jaksat. Se kannattaa, vaikka kestäisi miten kauan löytää "se oikea".

En tiedä helpottaako juurikaan, koska kuten sanoin niin se vaan näyttää muilla niin helpolta. Ehkä minä en vain tosiaan osaa koko hommaa, olen paska ihminen tai sitten vaan on ihan uskomattoman huono tuuri. Ulkonäköpaineista nyt ei varmaan pääse nykymaailmassa eroon koskaan.

Itsehän taas olisin ihan iloissani jos saisin naisen, joka on kokematon. Olisi jotenkin paineettomampi lähteä opiskelemaan kaltaisensa kanssa. Toisaalta taas ymmärtäväinen, mutta osaava nainen taas osaisi ehkä neuvoa paremmin siinä mikä tuntuu hyvältä jne. En oikein tiedä, että jaksaako tässä enää edes yrittää vai pitäisikö vaan odottaa, että josko se elämäni nainen joskus kävelisi vastaan. Se tässä taitaa olla aika varmaa, että niitä elämäni naisia ei kovin montaa ole.

AP

Olen 33v. enkä koskaan seurustellut. 

Todennäköisesti tulen olemaan aina yksin.

On ristiriitaista, että palstalla valitetaan siitä, miten 20-35 vuotiaat miehet eivät löydä naista perustamaan perhettä, mutta siinä vaiheessa kun nainen 29-vuotiaana etsii lapselleen isää, se onkin epätoivoista ja miesten mielestä kamalaa.

Miksi naisten perhehalut on kamalia ja miesten hyväksyttäviä?