Mikseivät ihmiset säästä ja sijoita?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tulee pääomatuloja sellainen 1500 kuussa käteen. Olen tekemässä parin vuoden sisään järjestelyjä, koska asunnon arvo on kohtuuttoman suuri kaikesta omaisuudesta, yli miljoonan. Myyn sen pois ja ostan jonkun 3-400 tuhannen mökin tilalle. Loput laitan sijoituksiin ja alan kalastelemaan ja lämmittelemään saunaa. Matkustellakin voisi.

Et ole ainoa miljonääri tässä maassa, mutta aika harvassa heitä kuitenkin on. Onnea varakkuutesi johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat säästäneet edes jotain sen sijaan että tuhlasivat ylisuureen asuntoon, autoihin, matkoihin, veneisiin ja kalliskorkoisiin lainoihin, olisi heillä itselläänkin ollut mukavampi vanhuus kun eläkkeellä olisi ollut varaa tehdä haluamiaan asioita.

Oliko tämä vastaus sarkasmia? Siis vasta eläkkäällä on oikeus tehdä haluamiaan asioita? Siihen asti kaikki yli kaurapuuron ja yksiön pitää säästää ja sijoittaa jotta voi eläkkeellä elää?

Höps. Mutta kannattaa elää niin, ettei tuhlaa kaikkea heti.

Jos maksaa normaalia asuntolainaa, niin se jo yksinään on säästöä eikä kaiken tuhlaamista. Ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeeseen, että alkaisi elämään. Moni sitäpaitsi sairastuu vakavaasti tai kuolee ennen eläkeikää.

Niin no, joku 45-50v on eläkeikä mielestäsi? Siihen mennessä keskituloisilla on ihan mahdollisuus päästä lähelle taloudellista vapautta.

Ja edelleen, kaikille eläminen ei ole sama kuin tuhlaaminen/kuluttaminen.

Missä kohtaa on tullut normiksi läydä matkoilla ”ainakin pari kertaa vuodessa”? Sehän on hirveän paljon. Ympäristö tuhoutuu, hiilijalanjälki moninkertaistuu, ja matkalla käyminen arkipäiväistyy eikä lopulta edes tuo sitä elintasolisää, mitä voisi.

Jos tyytyy yhteen matkaan vuodessa ja laittaa sen toisen matkan hinnan sijoituksiin, jo sillä kerää vuosikymmenten mittaan kunnon potin. Siitä saa pääomatuloa lopun ikäänsä, ja jää vielä jotain lapsillekin. Parempikuntoisen ympäristön lisäksi siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sijoittanut joka kuukausi viimeiset 35v (olen 51v). Summat olleet muutamasta kympistä noin viiteensataan per kuukausi. Koossa on mukava potti ja pääomatuloja noin 20t vuodessa nettona.

Eli sulla täytyy olla noin 500 000€ osakesalkku että osinkotuloja olisi noin paljon. Ja siihen päästäksesi 420kuukaudessa (35*12) on pitänyt keskimäärin osaa varallisuutta lisää 1190€:lla/kk, 500€/kk ei riitä mitenkään

Unohdat nyt arvonnousun kokonaan, sekä sen että jos on sijoittanut myös tuotot takaisin. Eli käytännössä hyvinkin äkkiä se sijoituksiin kuukausittain menevä summa kasvaa, vaikka palkkatuloista sijoittaisikin vain 500 euroa/kk.  Minun salkkuni arvosta vain 20% on palkkarahoista sijoitettua, loput ovat arvonnousua ja tuottojen uudelleensijoituksia.

Noniin, taas päästään tähän. Säästänyt 35 vuotta ja säästänyt myös kaikki tuotot. Jos ei ole paljoa ylimääräistä, niin se tarkoittaa, että 35 vuotta on kituutettu. En itsekään ole sillä kannalla, että kaikki_mulle_heti, mutta kyllä tämä yksi elämä, jonka elämme, on muutakin kuin säästämistä varten. Jotkut saavat tyydytystä siitä, että venyttävät penniä ja ihailevat osakesalkkunsa kasvua, mutta on myös toisenlaisiakin tapoja elää.

Kahden keskituloisen vanhemman perheessä täysin mahdollista, jos lapsia ei ole kuin 1-3. En itse koe että meillä olisi koskaan kituutettu, vaikka on mukavat osakesalkut kerätty ja lapsillekin vähän säästetty. Omat tulot ovat olleet noin 3500-4000 käytännössä koko ajan, miehellä jokseenkin sama, tosin vaihdellut enemmän.

Kuten tuossa joku mainitsi, niin 500€/kk ei riitä mihinkään. Eli oletetaan, että se riittää kun siihen lisätään kaikki arvonnousut ja uudelleensijoitukset. Silti minä en eläisi 35 vuotta elämäni parasta aikaa niin, että laitan 500€/kk säästöön sen lisäksi että maksan asuntolainaa ja muita perusmenoja. Kyllä se on elämistä rahan säästämistä varten.

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sijoittanut joka kuukausi viimeiset 35v (olen 51v). Summat olleet muutamasta kympistä noin viiteensataan per kuukausi. Koossa on mukava potti ja pääomatuloja noin 20t vuodessa nettona.

Eli sulla täytyy olla noin 500 000€ osakesalkku että osinkotuloja olisi noin paljon. Ja siihen päästäksesi 420kuukaudessa (35*12) on pitänyt keskimäärin osaa varallisuutta lisää 1190€:lla/kk, 500€/kk ei riitä mitenkään

Unohdat nyt arvonnousun kokonaan, sekä sen että jos on sijoittanut myös tuotot takaisin. Eli käytännössä hyvinkin äkkiä se sijoituksiin kuukausittain menevä summa kasvaa, vaikka palkkatuloista sijoittaisikin vain 500 euroa/kk.  Minun salkkuni arvosta vain 20% on palkkarahoista sijoitettua, loput ovat arvonnousua ja tuottojen uudelleensijoituksia.

Noniin, taas päästään tähän. Säästänyt 35 vuotta ja säästänyt myös kaikki tuotot. Jos ei ole paljoa ylimääräistä, niin se tarkoittaa, että 35 vuotta on kituutettu. En itsekään ole sillä kannalla, että kaikki_mulle_heti, mutta kyllä tämä yksi elämä, jonka elämme, on muutakin kuin säästämistä varten. Jotkut saavat tyydytystä siitä, että venyttävät penniä ja ihailevat osakesalkkunsa kasvua, mutta on myös toisenlaisiakin tapoja elää.

Kahden keskituloisen vanhemman perheessä täysin mahdollista, jos lapsia ei ole kuin 1-3. En itse koe että meillä olisi koskaan kituutettu, vaikka on mukavat osakesalkut kerätty ja lapsillekin vähän säästetty. Omat tulot ovat olleet noin 3500-4000 käytännössä koko ajan, miehellä jokseenkin sama, tosin vaihdellut enemmän.

Kuten tuossa joku mainitsi, niin 500€/kk ei riitä mihinkään. Eli oletetaan, että se riittää kun siihen lisätään kaikki arvonnousut ja uudelleensijoitukset. Silti minä en eläisi 35 vuotta elämäni parasta aikaa niin, että laitan 500€/kk säästöön sen lisäksi että maksan asuntolainaa ja muita perusmenoja. Kyllä se on elämistä rahan säästämistä varten.

No sitten meillä on hyvin erilainen arvomaailma. Itse en saa mitään iloa tavaran hankkimisesta, ostan vain tarpeeseen. Palveluita käytän kyllä ja esim kulttuurielämyksiin kulutan jonkin verran ja matkoihin ja harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat säästäneet edes jotain sen sijaan että tuhlasivat ylisuureen asuntoon, autoihin, matkoihin, veneisiin ja kalliskorkoisiin lainoihin, olisi heillä itselläänkin ollut mukavampi vanhuus kun eläkkeellä olisi ollut varaa tehdä haluamiaan asioita.

Oliko tämä vastaus sarkasmia? Siis vasta eläkkäällä on oikeus tehdä haluamiaan asioita? Siihen asti kaikki yli kaurapuuron ja yksiön pitää säästää ja sijoittaa jotta voi eläkkeellä elää?

Höps. Mutta kannattaa elää niin, ettei tuhlaa kaikkea heti.

Jos maksaa normaalia asuntolainaa, niin se jo yksinään on säästöä eikä kaiken tuhlaamista. Ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeeseen, että alkaisi elämään. Moni sitäpaitsi sairastuu vakavaasti tai kuolee ennen eläkeikää.

Niin no, joku 45-50v on eläkeikä mielestäsi? Siihen mennessä keskituloisilla on ihan mahdollisuus päästä lähelle taloudellista vapautta.

Ja edelleen, kaikille eläminen ei ole sama kuin tuhlaaminen/kuluttaminen.

Ja kaikille elämä ei ole sama kuin säästäminen. Ne ikävuodet 20-45v on aktiivista ja parasta aikaa elämässä. Siinä kohtaa kun yrittää tavoitella taloudellista riippumattomuutta penniä venyttämällä, niin tylsäksi menee. Ja säästössä on viisikymppisellä potti rahaa joka tapuksessa, jos on asuntolainaa maksellut.

Mä olen säästänyt 100-300€/kk parjattuihin rahastoihin kohta 20vuotta. Arvoa niillä on tällä hetkellä yhteensä himpun vajaa 50 000€ eivätkä ne tuota yhtään mitään vuositasolla.

Asunto-ja mökkilainaa on paljon mutta sen lisäksi myös harrastan ja perheenä matkustetaan ehkä kerran-pari vuodessa. Kaiken liikenevän laittaminen sijoituksiin... ei kiitos...

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Tämä toimii niin kauan, kun paha päivä ei kosketa liian isoa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Tämä varmasti vaikuttaa.

Itse olen lähtenyt siitä, että jos työpaikka menee, sijoitusten tuotot paikkaavat palkan ja työttömyyskorvauksen eroa tarvittaessa.

Sijoitan ja säästän joka kuukausi maksamalla asuntoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Tämä toimii niin kauan, kun paha päivä ei kosketa liian isoa porukkaa.

Lisäksi se edellyttää sitä, että on pahan päivän sattuessa kohdalle valmis sitten tinkimään elintasostaan todella merkittävästi. Nyt ei puhuta mistään muutaman satasen nipistämisestä tulevaisuuden turvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat säästäneet edes jotain sen sijaan että tuhlasivat ylisuureen asuntoon, autoihin, matkoihin, veneisiin ja kalliskorkoisiin lainoihin, olisi heillä itselläänkin ollut mukavampi vanhuus kun eläkkeellä olisi ollut varaa tehdä haluamiaan asioita.

Oliko tämä vastaus sarkasmia? Siis vasta eläkkäällä on oikeus tehdä haluamiaan asioita? Siihen asti kaikki yli kaurapuuron ja yksiön pitää säästää ja sijoittaa jotta voi eläkkeellä elää?

Höps. Mutta kannattaa elää niin, ettei tuhlaa kaikkea heti.

Jos maksaa normaalia asuntolainaa, niin se jo yksinään on säästöä eikä kaiken tuhlaamista. Ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeeseen, että alkaisi elämään. Moni sitäpaitsi sairastuu vakavaasti tai kuolee ennen eläkeikää.

Niin no, joku 45-50v on eläkeikä mielestäsi? Siihen mennessä keskituloisilla on ihan mahdollisuus päästä lähelle taloudellista vapautta.

Ja edelleen, kaikille eläminen ei ole sama kuin tuhlaaminen/kuluttaminen.

Ja kaikille elämä ei ole sama kuin säästäminen. Ne ikävuodet 20-45v on aktiivista ja parasta aikaa elämässä. Siinä kohtaa kun yrittää tavoitella taloudellista riippumattomuutta penniä venyttämällä, niin tylsäksi menee. Ja säästössä on viisikymppisellä potti rahaa joka tapuksessa, jos on asuntolainaa maksellut.

Asunto ei vaan tuota mitään, se on vain kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat säästäneet edes jotain sen sijaan että tuhlasivat ylisuureen asuntoon, autoihin, matkoihin, veneisiin ja kalliskorkoisiin lainoihin, olisi heillä itselläänkin ollut mukavampi vanhuus kun eläkkeellä olisi ollut varaa tehdä haluamiaan asioita.

Oliko tämä vastaus sarkasmia? Siis vasta eläkkäällä on oikeus tehdä haluamiaan asioita? Siihen asti kaikki yli kaurapuuron ja yksiön pitää säästää ja sijoittaa jotta voi eläkkeellä elää?

Höps. Mutta kannattaa elää niin, ettei tuhlaa kaikkea heti.

Jos maksaa normaalia asuntolainaa, niin se jo yksinään on säästöä eikä kaiken tuhlaamista. Ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeeseen, että alkaisi elämään. Moni sitäpaitsi sairastuu vakavaasti tai kuolee ennen eläkeikää.

Niin no, joku 45-50v on eläkeikä mielestäsi? Siihen mennessä keskituloisilla on ihan mahdollisuus päästä lähelle taloudellista vapautta.

Ja edelleen, kaikille eläminen ei ole sama kuin tuhlaaminen/kuluttaminen.

Ja kaikille elämä ei ole sama kuin säästäminen. Ne ikävuodet 20-45v on aktiivista ja parasta aikaa elämässä. Siinä kohtaa kun yrittää tavoitella taloudellista riippumattomuutta penniä venyttämällä, niin tylsäksi menee. Ja säästössä on viisikymppisellä potti rahaa joka tapuksessa, jos on asuntolainaa maksellut.

Ei muuten välttämättä ole mitään muuta kuin se asunto, johon sitten jo niin kiintynyt että ei raski myydä. eli  ei tuottavaa varallisuutta ollenkaan vaan ainoastaan kustannuksia aihiheuttavaa omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Tämä toimii niin kauan, kun paha päivä ei kosketa liian isoa porukkaa.

Oletteko ajatelleet, että ei ne osakesalkutkaan ole turvassa. Jos paha päivä osuu koko yhteiskunnan kohdalle, niin saattaa yhtäkkiä sulaa ne salkutkin. Ei kannata olettaa, että se yhteiskunta ja talous, jossa olämme nyt, noudattaisi samoja sääntöjä esim. 20 vuoden päästä.

Eikö mee osakkeet kaupaksi vaikka pelottaa tuleva romahdus ja siksi pitää näitä sissimarkkinointimainoksia tunkea joka paikkaan? :D

Valehtelematta viimeiset pari kuukautta taas hirveä "miksei ihmiset sijoita ja tienaa muhkeita voittoja :O"-ihmettely joka paikassa.

Oikeasti siis kyseessä on vain se että osinko-otot tietävät että pörssi alkaa mennä alaspäin ihan hetikohta ja haluavat vielä nyt huipulla ollessaan myydä osakkeensa jollekin pölölle. 

ÄLKÄÄ SIIS MENKÖ TÄHÄN HUIJAUKSEEN!

Tätäkin viestiä yritetään varmasti kumota vaikka millaisilla argumenteilla, mutta tosiasia on että osakkeista pääsee eroon vain silloin kun joku toinen on valmis ne ostamaan. Ammattisijoittajat ei osta nyt kun kurssit on historian huipussaan, eli jäljelle jää vain taksipenat ja muut tietämättömät joille voidaan lyödä mustapekka käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Tämä toimii niin kauan, kun paha päivä ei kosketa liian isoa porukkaa.

Lisäksi se edellyttää sitä, että on pahan päivän sattuessa kohdalle valmis sitten tinkimään elintasostaan todella merkittävästi. Nyt ei puhuta mistään muutaman satasen nipistämisestä tulevaisuuden turvaksi.

Tämäpä hyvinkin. Elintasoaan ei koskaan kannattaisi mitoittaa sen uskomuksen varaan, että työpaikka, terveys pysyy ikuisesti jne. Toki ihana pienituloisella kaikki voi mennä elämiseen, mutta minusta jokaisen keskituloisen velvollisuus on säästää edes jotain puskuriin heikompia aikoja ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat säästäneet edes jotain sen sijaan että tuhlasivat ylisuureen asuntoon, autoihin, matkoihin, veneisiin ja kalliskorkoisiin lainoihin, olisi heillä itselläänkin ollut mukavampi vanhuus kun eläkkeellä olisi ollut varaa tehdä haluamiaan asioita.

Oliko tämä vastaus sarkasmia? Siis vasta eläkkäällä on oikeus tehdä haluamiaan asioita? Siihen asti kaikki yli kaurapuuron ja yksiön pitää säästää ja sijoittaa jotta voi eläkkeellä elää?

Höps. Mutta kannattaa elää niin, ettei tuhlaa kaikkea heti.

Jos maksaa normaalia asuntolainaa, niin se jo yksinään on säästöä eikä kaiken tuhlaamista. Ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeeseen, että alkaisi elämään. Moni sitäpaitsi sairastuu vakavaasti tai kuolee ennen eläkeikää.

Niin no, joku 45-50v on eläkeikä mielestäsi? Siihen mennessä keskituloisilla on ihan mahdollisuus päästä lähelle taloudellista vapautta.

Ja edelleen, kaikille eläminen ei ole sama kuin tuhlaaminen/kuluttaminen.

Ja kaikille elämä ei ole sama kuin säästäminen. Ne ikävuodet 20-45v on aktiivista ja parasta aikaa elämässä. Siinä kohtaa kun yrittää tavoitella taloudellista riippumattomuutta penniä venyttämällä, niin tylsäksi menee. Ja säästössä on viisikymppisellä potti rahaa joka tapuksessa, jos on asuntolainaa maksellut.

Ei muuten välttämättä ole mitään muuta kuin se asunto, johon sitten jo niin kiintynyt että ei raski myydä. eli  ei tuottavaa varallisuutta ollenkaan vaan ainoastaan kustannuksia aihiheuttavaa omaisuutta.

Miksi pitäisi olla niin kiintynyt johonkin materiaan eli asuntoon? Voi vaihtaa pienempään, kun ei ole enää lapset samassa taloudessa. Ja vaikka auttaa rahallisesti omia lapsia tai esim. sitten sijoittaa ne jäljelle jäävät varat ja saada niitä paljon hehkutettuja osinkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat säästäneet edes jotain sen sijaan että tuhlasivat ylisuureen asuntoon, autoihin, matkoihin, veneisiin ja kalliskorkoisiin lainoihin, olisi heillä itselläänkin ollut mukavampi vanhuus kun eläkkeellä olisi ollut varaa tehdä haluamiaan asioita.

Oliko tämä vastaus sarkasmia? Siis vasta eläkkäällä on oikeus tehdä haluamiaan asioita? Siihen asti kaikki yli kaurapuuron ja yksiön pitää säästää ja sijoittaa jotta voi eläkkeellä elää?

Höps. Mutta kannattaa elää niin, ettei tuhlaa kaikkea heti.

Jos maksaa normaalia asuntolainaa, niin se jo yksinään on säästöä eikä kaiken tuhlaamista. Ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeeseen, että alkaisi elämään. Moni sitäpaitsi sairastuu vakavaasti tai kuolee ennen eläkeikää.

Niin no, joku 45-50v on eläkeikä mielestäsi? Siihen mennessä keskituloisilla on ihan mahdollisuus päästä lähelle taloudellista vapautta.

Ja edelleen, kaikille eläminen ei ole sama kuin tuhlaaminen/kuluttaminen.

Ja kaikille elämä ei ole sama kuin säästäminen. Ne ikävuodet 20-45v on aktiivista ja parasta aikaa elämässä. Siinä kohtaa kun yrittää tavoitella taloudellista riippumattomuutta penniä venyttämällä, niin tylsäksi menee. Ja säästössä on viisikymppisellä potti rahaa joka tapuksessa, jos on asuntolainaa maksellut.

Miksi oletat, että säästäminen olisi sama kuin koko elämä? Meillä on aina laitettu jokin osa tuloista sivuun, ihan opiskeluajoista lähtien, eikä tämä tapa ole mitenkään erityisesti leimannut koko elämää. Säästöjä on tosin käytetty myös siihen aktiiviseen elämiseen, esimerkiksi on ostettu vene. Silti vuosien varrella on kertynyt myös sijoituksia, jotka tuovat turvaa vanhuuteen ja vaihtoehtoja elämään jo nyt.

Äärimmäinen penninvenytys on sitten ihan eri laji, jota harjoittaa lopulta aika harva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan niin vahvasti sen ajatuksen varassa, että pahan päivän sattuessa yhteiskunta pelastaa. Siksi säästäminen tuntuu merkityksettömältä.

Tämä toimii niin kauan, kun paha päivä ei kosketa liian isoa porukkaa.

Oletteko ajatelleet, että ei ne osakesalkutkaan ole turvassa. Jos paha päivä osuu koko yhteiskunnan kohdalle, niin saattaa yhtäkkiä sulaa ne salkutkin. Ei kannata olettaa, että se yhteiskunta ja talous, jossa olämme nyt, noudattaisi samoja sääntöjä esim. 20 vuoden päästä.

Kyllä, tämä on mahdollista. Mutta jos kovin mittava taloudellinen murros osuu kohdalle, meillä kaikilla on aika paljon isompiakin murheita kuin osakesalkut. Normaaleita pörssiaaltoja toki tulee ja menee vuosikymmenien saatossa useita.