Hellyyden puute on pahinta sinkkuudessa

Jos on elänyt keski-ikään asti ilman parisuhdetta niin sitten on jo liian myöhäistä. Siinä iässä ei pysty enää vastaanottamaan hellyyttä koska ei ole siihen tottunut.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän se läheisyyden tarve ole myös hyvä tunnistaa niin alkaa enemmän katselemaan josko se kumppani löytyisi jostain.. Eli toisinsanoen eihän mitään ikinä tapahdu jos ei ole sellaisessa tilanteessa että se itseään ärsyttää ja haluaa muutosta. Noille jotka totuttelevat ja pyrkivät tunnottomuuden tilaan on suurempi todennäköisyys jäädä siihen. Itse en ainakaan sitä haluaisi! eikä tunnu mitenkään luonnolliselta. Ne jotka ovat tuota kokemusta kokonaan vailla ei heillä myöskään mielestäni ole mitään ongelmaa. Kaikkihan on joskus lähtenyt nollasta, ja vaan siitä halusta kokea..

"Ongelmahan" on se, että ainoastaan omaan käytökseensä ja toimintaansa voi vaikuttaa, mutta toisten ihmisten mieliin ei ole mitään kontrollia. Ketään ei voi pakottaa pitämään esim. minusta, ja näin se on pitkälti aina ollutkin ainakin kohdallani. Voi pelata omat "korttinsa" täydellisesti, mutta jos lady fortuna ei ole suotuisa, mitään ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 53 vuotias nainen ja ollut sinkkuna 14 vuotta.Siis täysin ilman miehen läheisyyttä. Voin kertoa että mitä kauemmin olet yksin, sitä vähemmän kaipaat mitään. Itse en edes voisi kuvitella mitään kanssakäymistä miehen kanssa. Näin on hyvä.

Mulla 11 vuotta selibaattia takana, ja kaipaan seksiä kovasti.

Olin 14 vuotta suhteessa ja pari lastakin saatiin. Nyt pari vuotta sinkkuna olleena tuntuu, ettei tässä oikeastaan tarvitse ketään. Ei tule erityisemmin kaivattua ketään vierelle kuin todella harvoin. Kummasti läheisyyden tarve on kadonnut jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hellyyden, seksin ja seuran puute parisuhteessa se vasta kamalaa on.

Anteeksi tyhmyyteni täältä sivusta, mutta mikä parisuhde se enää silloin on?

Monessa suhteessa ollaan tottumuksesta ja lähinnä siedetään sitä toista. Kumppani voi myös olla syystä tai toisesta kyvytyn ja haluton mitään läheisyyttä, hellyyttä ja seksistä puhumattakaan antamaan. Niin kauan ollaan yhdessä kun toisaalta palvelu pelaa ja toisaalta elintaso säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei vituta yksinäisyys tai hellyyden puute, mutta joskus tuntuu tympeältä koska kukaan ei kaipaa, kukaan ei arvosta, ketään ei kiinnosta kuulla mitä kaikkea olen keksinyt, ja kaiken kruunaa se että joutuu katselemaan kaikkea sitä "normaalia" parisuhde-elämää ulkopuolelta. Tulee osaton olo, vaikka muutoin kaikki olisikin omassa elämässä suht reilassa.

Mulla sama+ kyllä mä kaipaan myös läheisyyttä.

Siihen tottuu ja kohta ei paremmasta tiedä eikä välitä.

Moni sinkku tottuu yksinoloon ja siitä tulee uusi normaali. Vaatii aikalailla luonteenlujuutta ja hyvää itsetuntoa muuttaa tilanne.

Kyllä, läheisyyttä kaipaan eniten, eikä kuka tahansa voi sitä antaa. Onneks on kissoja joita voi paijata, edes vähän hellyyttä.

Mutta sitä en ymmärrä miksi kuvittelet sinkkuuteen tyytyväisten olevan jotenkin kylmiä ja ongelmallisia? Jos parisuhdetta ei halua tai sitä ei saa, niin loppuelämäkö pitäisi vain surkutella ja olla onneton. Ihminen kyllä voi sopeutua yksinoloonkin kuten näistä viesteistäkin ilmenee. Kaikki eivät toki sopeudu, mutta parempi se on edes yrittää nauttia niistä hyvistä puolista ja yrittää unohtaa se hellyydenkaipuu jos sitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.

Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.

Toivottavasti et luule että avioliitossa saa hellyyttä tai kosketusta, tai ei ole yksinäinen

Avioliitossa ei automaattisesti saa hellyyttä.

Mieheni "ei osaa" antaa sitä.

Olen mielenkiinnosta seurannut: nyt on mennyt 4 kk ilman esim. halaamista, suutelua, suukottelua tai seksiä. Rakastamme toisiamme mutta niin kuin kaverit. Aikani jaksoin pyytää, tehdä alotteita ja vongata.

Aina sitä kaipaa, mutta siinä tuppaa tulemaan niin paljon ylimäärästä, että olen mielummin itsekseni m34

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa parisuhteessa ei tosiaankaan ole hellyyttä.

Ei niin. Kokemusta on.

Hei sinkku, se on pahinta myös parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin yksin kuin vastenmielisen ihmisen kanssa. Oksettaa ajatuskin, jonkun huonohampaisen, epäsiistin ukon kosketus.

Ja mieluummin rapsutan kilttiä koiraani kuin jotain ilkeää ukkoa.

Itsepä olet sinkkuutesi valinnut. 🙄 Turha valittaa jotain hellyyden puutetta, kun et sitä ole edes hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olet sinkkuutesi valinnut. 🙄 Turha valittaa jotain hellyyden puutetta, kun et sitä ole edes hakenut.

Ei se ole kaikille valinta. Itse haluaisin löytää puolison, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Jos kukaan mies ei tule tekemään aloitetta, niin minkäs teet?

Kun näin 55. vuotiaana sinkkunaisena, itsestäni huolta pitävänä, katson tarjontaa, ikäisissäni miehissä, on pakko sanoa , että ikäiseni miehet näyttävät hirveiltä. Hampaat mätänevät suuhun, pukeutuminen on 80v. vaarin tyyliä ja silti etsitään nuoria, kauniita naisia kumppaneiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olet sinkkuutesi valinnut. 🙄 Turha valittaa jotain hellyyden puutetta, kun et sitä ole edes hakenut.

Ei se ole kaikille valinta. Itse haluaisin löytää puolison, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Jos kukaan mies ei tule tekemään aloitetta, niin minkäs teet?

Johdattelitko minut sanomaan "aloitteen"?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.

Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.

Ei sitä hellyyttä välttämättä saa parisuhteessa.