Hellyyden puute on pahinta sinkkuudessa

Vierailija kirjoitti:

Minua ei vituta yksinäisyys tai hellyyden puute, mutta joskus tuntuu tympeältä koska kukaan ei kaipaa, kukaan ei arvosta, ketään ei kiinnosta kuulla mitä kaikkea olen keksinyt, ja kaiken kruunaa se että joutuu katselemaan kaikkea sitä "normaalia" parisuhde-elämää ulkopuolelta. Tulee osaton olo, vaikka muutoin kaikki olisikin omassa elämässä suht reilassa.

Mikä on sun viimeinen keksintö?

11 kirjoitti:

11 kirjoitti:

Sitä kaipaa että voi toiselle näyttää tunteita, pitää hyvänä, ottaa syliin ja antaa suukkoja. 

Ei ole ollut ongelmia saada naista seksiin, yhden illan juttuja. Omalla "alueella" ei ole tosin yhtäkään naista jonka kanssa kiinnostuisin vakavammin. 

Kai tuokin kasautuu kun vasta luin ihan tasapainoiselta vaikuttaneen miehen kirjoituksen, jossa hän ihmetteli, miten jotkut onnistuvat löytämään itselleen, niin vaivattomasti seksipartnerin kun taas hänellä kaikki suhteet naisten kanssa jääneet platonisiksi;  parhaimmaskin tapauksessa päässyt naisen kaveriksi tai ystäväksi, jota piti kyllä suurena ja merkittävänä asiana mutta ymmärrän toki, jos on saattanut haluta ja toivosia joskus muutakin.

Yli 20 vuotta takana parisuhdetta. Ei kiinnosta enää yhtään ja on niin mukava asua itsekseen. Huomenna tapetoin makuuhuoneeni ihan sellaisella tapetilla kuin haluan.

Itsekin kaipaan ajoittain hellyyttä ja läheisyyttä näin sinkkuna ollessa...parisuhteessa sitä sai...mutta ei sekään sama,kenen ihmisen läheisyyttä haluaa....sitten mieluummin yksin jos sopivaa ei löydy.....

Hellyys on todella tärkeää mutta sekään ei tunu hyvältä, jos sitä saa ihmiseltä, jota ei rakasta eikä halua.

Eli kaiken a ja o on hyvä sihde, hellyyttä ei voi siitä erottaa erilliseksi osaksi. Jos suhde on huono, niin ei hellyyskään ole hellyyttä.

Hyvin usein siitä hellyydestä joutuu maksamaan seksillä, sekä sinkkuna että parisuhteessa. Mutta parisuhteessa sitä saa enemmän vähemmällä.

"Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin."

En osannut kaivata moista, kun olen ollut koko elämäni yksin ja ilman läheisyyttä. Mutta sen makuun kyllä yhdessä välissä pääsin ja siihen jäinkin koukkuun, se oli sitten kova paikka kun sitä ei enää saanutkaan kun juttu loppui. Siinä meni muutama kuukausi suurin piirtein täristessä ja hikoillessa. Mutta nyt en taas enää erityisemmin kaipaa, kun siitä yli pääsin.

Itse ollut jo 20 vuotta yksin. En kaipaa enää mitään. Tarpeeksi kauan kun elää yksin, unohtaa kaiken läheisyyden yms. Elämä on mukavaa yksin.

Olen vapaaehtoisesti sinkku mies.  Viimeksi suutelin tai kosketin naista vuonna 2007.  Alan jo olla tottunut läheisyyden puuttumiseen mutta silti ajoittain kieltämättä kaipaan hellyyttä, kosketusta ja läheisyyttä enemmänkin kuin seksiä.  En oikein arvosta friends with benefits -meininkiä.  Parisuhde olisi ok mutta asuttaisiin mieluummin eri osoitteita ja yhdessä vietettäisiin sitten vain laatuaikaa.

Seksi ja läheisyys on ainoat syyt miksi haluaisin suhteen. Mutta ei niitä noin vain löydä. Nyt on seksisuhde, mutta mies ei uskalla muuten antaa läheisyyttä. Ettei tulisi tunteita. En vain ymmärrä mitä sekin haittaisi, jos niitä molemmilla on. Ei sitä ole pakko perinteiseen parisuhteeseen ryhtyä. Ei minulla ole mitään hinkua esimerkiksi asua kenenkään kanssa tai nähdä päivittäin. Mutta läheisyyttä kaipaan toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olet sinkkuutesi valinnut. 🙄 Turha valittaa jotain hellyyden puutetta, kun et sitä ole edes hakenut.

Ei se ole kaikille valinta. Itse haluaisin löytää puolison, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Jos kukaan mies ei tule tekemään aloitetta, niin minkäs teet?

Kyllä se on oma valinta, sillä hyviä miehiä on vapaana. Et vain kelpuuta heistä ketään.

Up