Jatkuva ihastuminen muihin miehiin
Olen todella herkkä ihastumaan muihin, vaikka olen parisuhteessa, ja nyt alan olla todella kyllästynyt asiaan! Olen taas niin ihastunut kollegaan, että ajatuksissa ei muuta pyörikään. Onko täällä ketään, jolla olisi samanlainen taipumus ihastua helposti?
Periaatteessa kieltäydyn tuntemasta itseäni huonoksi ihmiseksi tämän taipumukseni takia, sillä tunteilleen ei mitään voi. En koskaan ruoki näitä tunteita, en hakeudu tarkoituksella ihastuksen kohteen seuraan, enkä varsinkaan edes harkitse mitään pettämistä yms. Osakseni koituu aina vain kärvistely siihen saakka kunnes tunne hiipuu, ja sitten jossain vaiheessa löytyy taas uusi kohde johon ihastun...
Parisuhteeni on oikein hyvä, ja rakastan miestäni todella paljon ja haluan olla hänen kanssaan. Olen analysoinut asiaa pitkään, ja tulkinnut, että sen lisäksi että olen lähtökohtaisestikin helposti ihastuvaa tyyppiä, vaikuttavat miehen poissaolot asiaan aika paljon. Hän tekee usein todella pitkää päivää töissä ja joutuu myös matkustamaan säännöllisesti. Eli vaikka suhde on hyvä, joudun olemaan paljon yksin. Se tekee tilaa näille ihastumisille. Olen aina ollut heikkona mukaviin ja kiltteihin miehiin, jotka viitsivät nähdä vaivaa huomioidakseen muita. Minun tielleni on tällaisia miehiä osunut elämän varrella todella monia, ja kun oma mies on niin paljon poissa, tuntuu muiden ystävällisyys hyvältä - selvästi liiankin hyvältä.
Usein sanotaan, että ihastuminen ei ole vaarallista eikä siitä pidä tehdä ongelmaa. Muuten en tekisikään, mutta tämä on niin KULUTTAVAA! On oikeasti väsyttävää olla vähän väliä enemmän tai vähemmän ihastunut ties kehen. Olen erittäin hyvin tietoinen siitä, ettei elämä näiden ihastusten kohteiden kanssa olisi välttämättä ollenkaan kivaa, mutta eipä se juuri auta. Aika tekee tehtävänsä kyllä.
Saisiko tästä aikaan jotain keskustelua? Jos jollain on antaa neuvoja miten muuttaa tätä piirrettä itsessään, niin ottaisin kiitollisena vastaan. Ihastun todellakin aivan liian helposti. Vaikka se ei vakavaa olisikaan, en jaksa sitä enää. Eikä tämä siis ole vasta tässä parisuhteessa ilmennyt ongelma, vaan olen ollut tällainen aina.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle tuli ensin mieleen masennus, yleinen tyytymättömyys omaan elämään tai jokin psyykkinen trauma. En tiedä onko sinun kohdallasi kyse noista, mutta jollain voi olla.
Mielestäni elämäni on ihan hyvää. Olen kohtuullisen tyytyväinen kaikkeen, ja luonteeltani iloinen muutenkin. Ainoa negatiivinen asia mitä keksin on se, että lapsuuteni oli kovien odotusten täyteinen ja olen joskus tuntenut tietynlaista riittämättömyyttä. Ehkä se osaltaan vaikuttaa siihen, että reagoin melko tunteellisesti siihen jos joku on minulle mukava ja huomaavainen.
ap
Kuulostaa ihan loogiselta. Itse olen aina ollut taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun. Nuorena ensimmäisiä kertoja seurustellessani muistan miettineeni pakonomaisesti, onkohan tämä ihminen varmasti se oikea ihminen minulle. Sekin kävi mielessä, voisiko jossain olla joku vielä parempi (mikä tietysti ajatuksena aiheutti kammottavaa syyllisyyttä).
Minulla on diagnosoitu masennus, ocd ja yleinen ahdistushäiriö. Sinulla ei varmaankaan tuollaisia ole, mutta tuntemasi riittämättömyyden tunne selittänee jonkin verran tuota ihastumistaipumusta. Pystyn siis samaistumaan siihen jollain tasolla.
Mainitsit myös yksinäisyyden. Silloin varsinkin tulee takertuneeksi niihin ihmisiin, jotka osoittavat vähänkin huomaavaisuutta.
Tämä oli todella järkevä kommentti! Kyllä se taitaa niin olla, että aika varma resepti sarjaihastumisiin on kasassa, kun kyseessä on ajoittain yksinäisyydestä kärsivä, itsestään hieman epävarma ihminen. Jos joku osoittaa kiinnostusta (siis ihan normaalin ystävällisyyden tasolla), on alitajunnan helppo tarrata siihen että hei, joku välittää...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle tuli ensin mieleen masennus, yleinen tyytymättömyys omaan elämään tai jokin psyykkinen trauma. En tiedä onko sinun kohdallasi kyse noista, mutta jollain voi olla.
Mielestäni elämäni on ihan hyvää. Olen kohtuullisen tyytyväinen kaikkeen, ja luonteeltani iloinen muutenkin. Ainoa negatiivinen asia mitä keksin on se, että lapsuuteni oli kovien odotusten täyteinen ja olen joskus tuntenut tietynlaista riittämättömyyttä. Ehkä se osaltaan vaikuttaa siihen, että reagoin melko tunteellisesti siihen jos joku on minulle mukava ja huomaavainen.
ap
Kuulostaa ihan loogiselta. Itse olen aina ollut taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun. Nuorena ensimmäisiä kertoja seurustellessani muistan miettineeni pakonomaisesti, onkohan tämä ihminen varmasti se oikea ihminen minulle. Sekin kävi mielessä, voisiko jossain olla joku vielä parempi (mikä tietysti ajatuksena aiheutti kammottavaa syyllisyyttä).
Minulla on diagnosoitu masennus, ocd ja yleinen ahdistushäiriö. Sinulla ei varmaankaan tuollaisia ole, mutta tuntemasi riittämättömyyden tunne selittänee jonkin verran tuota ihastumistaipumusta. Pystyn siis samaistumaan siihen jollain tasolla.
Mainitsit myös yksinäisyyden. Silloin varsinkin tulee takertuneeksi niihin ihmisiin, jotka osoittavat vähänkin huomaavaisuutta.
Tämä oli todella järkevä kommentti! Kyllä se taitaa niin olla, että aika varma resepti sarjaihastumisiin on kasassa, kun kyseessä on ajoittain yksinäisyydestä kärsivä, itsestään hieman epävarma ihminen. Jos joku osoittaa kiinnostusta (siis ihan normaalin ystävällisyyden tasolla), on alitajunnan helppo tarrata siihen että hei, joku välittää...
ap
Jep. Itselläni oli nuorempana vähän sellaista, että huonoitsetuntoisena ja epävarmana ihmisenä etsin jonkinlaista "pelastajaa". Pystyn samaistumaan juttuihisi monella tavalla.
Ihanaa kun on muita samanlaisia. Itsekin olen ollut aina kova ihastumaan. Aiemmin ajattelin, että ihastun vain sinkkuna ollessani, mutta nyt olen tilanteessa, että olen tosi pahasti (kauko)ihastunut erääseen ihmiseen, vaikka olen parisuhteessa. Sekään ei näköjään ole este sitten kuitenkaan.
Pidän itseäni outona, koska yleensä en erityisemmin tunne näitä tyyppejä joihin ihastun. Eivät ne koskaan aivan tuntemattomiakaan ole, mutta eivät kovin tuttujakaan. Kyseessä voi olla esim. joku vähän etäisempi opiskelukaveri. Kehitän pääni sisällä niin suuria fantasioita ihastuksistani, että lopulta olen aivan sekaisin "rakkaudesta" ja elämä on pelkkää riutumista. Voisipa jotenkin hillitä itseään. Olennaista kai olisi se, ettei päästäisi ihastusta kehittymään niin pitkälle, mutta mitäpä teet.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun on muita samanlaisia. Itsekin olen ollut aina kova ihastumaan. Aiemmin ajattelin, että ihastun vain sinkkuna ollessani, mutta nyt olen tilanteessa, että olen tosi pahasti (kauko)ihastunut erääseen ihmiseen, vaikka olen parisuhteessa. Sekään ei näköjään ole este sitten kuitenkaan.
Pidän itseäni outona, koska yleensä en erityisemmin tunne näitä tyyppejä joihin ihastun. Eivät ne koskaan aivan tuntemattomiakaan ole, mutta eivät kovin tuttujakaan. Kyseessä voi olla esim. joku vähän etäisempi opiskelukaveri. Kehitän pääni sisällä niin suuria fantasioita ihastuksistani, että lopulta olen aivan sekaisin "rakkaudesta" ja elämä on pelkkää riutumista. Voisipa jotenkin hillitä itseään. Olennaista kai olisi se, ettei päästäisi ihastusta kehittymään niin pitkälle, mutta mitäpä teet.
Sepä onkin yksi ongelma tässä, että sitä alkaa kuvittelemaan ihmisten olevan muka niin ihania. Eivät he ole. Ihan tavallisia kaikki. Jokusen kanssa voisi tietenkin syntyäkin hyvä parisuhde, mutta ei sitä aina voisi vaihtamassakaan olla.
ap
Yksiavioinen suhde on varsinkin naiselle vaikea. Ennen naisilla oli useampi suhde yhtäaikaa, tällöin jälkeläisellä oli useampi mahdollinen isä/elättäjä=jälkeläisellä paremmat mahdollisuudet selvitä. Minkä sitä geeneilleen voi.
Saatat olla vaimoni... Olen joutunut miettimään mikä meni pieleen, ruuhkavuosien myötä viilenneet välit vai mikä?
Nyt paljastuneet asiat syövät lopunkin luottamuksen tunteesta ja en todellakaan tiedä miten jatkaa.
En voi olla kuvittelematta minkälainen tämä ketju olisi jos sukupuolet olisi toisinpäin. Täällä oltaisiin murhaamassa ja paloittelemassa pettäviäsikapaskamiehiä. Että minkä sitä geeneilleen voi??? Voi luoja että nauran tässä vedet silmissä. Tai varmaan itken. Kyllä voi olla subjektiivinen naisen maailma.
Asian puolesta ok, ja ymmärrän, varmaan oma vaimo ketjun avaaja. Olen paljon poissa, vaimo kotona lasten kanssa, siinä samalla kuitenkin mm. vaimo kertonut ettei suostu siihen elintason alennukseen mikä tapahtuisi jos hommaisin töitä jostain läheltä.
Kyllähän ihastuminen kivaa on, meille miehillekin, vaikka meille se ei olekaan sallittua koska #valkoinenlihaasyöväheteromiesonrasisti.
Minä rakastan miestäni, mutta hän ei ole kovin komea. Olen valinnut hänet muista, tärkeämmistä syistä. Suhteemme on lämmin ja rakastava, enkä halua tästä mihinkään. Ikinä en petä! Enkä muuttaisi suhteessamme yhtään mitään. Siksi onkin hullua, että komeat esim. työkaverit saavat minut haaveilemaan välillä ihan liikaa. Ajattelen sen olevan vain pinnallista ihailua. Tosin nämä pirulaiset kun ovat vielä kivojakin.
Vierailija kirjoitti:
En voi olla kuvittelematta minkälainen tämä ketju olisi jos sukupuolet olisi toisinpäin. Täällä oltaisiin murhaamassa ja paloittelemassa pettäviäsikapaskamiehiä. Että minkä sitä geeneilleen voi??? Voi luoja että nauran tässä vedet silmissä. Tai varmaan itken. Kyllä voi olla subjektiivinen naisen maailma.
Asian puolesta ok, ja ymmärrän, varmaan oma vaimo ketjun avaaja. Olen paljon poissa, vaimo kotona lasten kanssa, siinä samalla kuitenkin mm. vaimo kertonut ettei suostu siihen elintason alennukseen mikä tapahtuisi jos hommaisin töitä jostain läheltä.
Kyllähän ihastuminen kivaa on, meille miehillekin, vaikka meille se ei olekaan sallittua koska #valkoinenlihaasyöväheteromiesonrasisti.
Älä viitsi tehdä tästä taas jotain naiset-tyhmiä-kanahu*ria -juttua. Olen nainen ja minusta tuo jatkuva ihastuminen kuulostaa ihan kamalalta riippumatta siitä, mitä sukupuolta ihastuja edustaa. Luulisi olevan raskasta myös sille ihastujalle. En haluaisi olla parisuhteessa sarjaihastujan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En voi olla kuvittelematta minkälainen tämä ketju olisi jos sukupuolet olisi toisinpäin. Täällä oltaisiin murhaamassa ja paloittelemassa pettäviäsikapaskamiehiä. Että minkä sitä geeneilleen voi??? Voi luoja että nauran tässä vedet silmissä. Tai varmaan itken. Kyllä voi olla subjektiivinen naisen maailma.
Asian puolesta ok, ja ymmärrän, varmaan oma vaimo ketjun avaaja. Olen paljon poissa, vaimo kotona lasten kanssa, siinä samalla kuitenkin mm. vaimo kertonut ettei suostu siihen elintason alennukseen mikä tapahtuisi jos hommaisin töitä jostain läheltä.
Kyllähän ihastuminen kivaa on, meille miehillekin, vaikka meille se ei olekaan sallittua koska #valkoinenlihaasyöväheteromiesonrasisti.
Eihän tässä puhuta mistään konkreettisesta pettämisestä (ainakin minun mielestäni siihen tarvitaan jonkinlaisia tekoja) vaan ihastumisista, siis ajatuksista ja tunteista. Näitä on itse kullakin, ja ne tulevat ja menevät.
Onko ap syyllistynyt mielestäsi jonkinlaiseen ajatusrikokseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja lääkitys. Aikuisella ihmisellä tuollainen viittaa persoonallisuushäiriöön tai bipoon.
Ihastuminen? No hah hah! Googlaa vaikka, aiheesta löytyy vaikka miten paljon artikkeleita joiden mukaan ihan normaalia.
Ehkä naiselle. MIehenä en tuota pysty käsittämään.
ohis
Red Pill miehet ovat tämänkin ilmiön selittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja lääkitys. Aikuisella ihmisellä tuollainen viittaa persoonallisuushäiriöön tai bipoon.
Ihastuminen? No hah hah! Googlaa vaikka, aiheesta löytyy vaikka miten paljon artikkeleita joiden mukaan ihan normaalia.
Ehkä naiselle. MIehenä en tuota pysty käsittämään.
ohis
On miehelläkin parisuhteen ulkopuolisia ihastuksia.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että aivan liian usein naiset (ja varmaan miehetkin) on tyytymättömiä, että helpompi olla sinkkuna. Milloin mistäkin syystä ollaan tyytymättömiä omaan kumppaniin ja ollaan helposti ihastumassa muihin. Voidaan tietysti väittää, että kyllä se oma kumppani on niin hyvä, ja että ihastumisia tulee ja menee, mutta tosiasia on, että kyllä se ihan käytännönkin elämässä näkyy, jos on jatkuvasti ihastunut muihin,
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä puhuta mistään konkreettisesta pettämisestä (ainakin minun mielestäni siihen tarvitaan jonkinlaisia tekoja) vaan ihastumisista, siis ajatuksista ja tunteista. Näitä on itse kullakin, ja ne tulevat ja menevät.
Onko ap syyllistynyt mielestäsi jonkinlaiseen ajatusrikokseen?
Noo miten sen nyt ottaa. Uskoisin että jos on ihastunut johonkin, niin sitä helposti tulee vähän flirttailtua ja iskettyä silmää, tehtyä vaikka kivoja pieniä palveluksia ja annettua huomionosoituksia, herkemmin tulee koskettuakin toista ihan vaan mukamas viattomasti. Missä raja menee, en tiedä. Mutta oma vaimoni ottaa kierroksia jo ihan kunnolla jos havaitsee minulta pienenkin flirtinpoikasen johonkin suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä puhuta mistään konkreettisesta pettämisestä (ainakin minun mielestäni siihen tarvitaan jonkinlaisia tekoja) vaan ihastumisista, siis ajatuksista ja tunteista. Näitä on itse kullakin, ja ne tulevat ja menevät.
Onko ap syyllistynyt mielestäsi jonkinlaiseen ajatusrikokseen?
Noo miten sen nyt ottaa. Uskoisin että jos on ihastunut johonkin, niin sitä helposti tulee vähän flirttailtua ja iskettyä silmää, tehtyä vaikka kivoja pieniä palveluksia ja annettua huomionosoituksia, herkemmin tulee koskettuakin toista ihan vaan mukamas viattomasti. Missä raja menee, en tiedä. Mutta oma vaimoni ottaa kierroksia jo ihan kunnolla jos havaitsee minulta pienenkin flirtinpoikasen johonkin suuntaan.
Miksi sitten ärsytät vaimoasi flirttailemalla muille hänen aikanaan? Itselleni ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin mieheni aikana. Tai muutenkaan.
Mikä ihmeen terveys-jankkaaja tänne on eksynyt? Että on epätervettä tai on mielisairaus jos ihastuu muihin?Huoh.
Itse olen hyvin harvoin ihastuvaa tyyppiä, suhteessa tai en, joten en osaa auttaa. Välillä varattunakin tulee tosin joihinkin ihmisiin sellainen kutkuttava uutuudenviehätys, joka kuitenkin häviää maksimissaan jo muutaman/parin kuukauden kuluttua. Mutta jos oikeasti ihastun, ihastun todella vahvasti ja se on aivan erilaista kuin tuo.
Ap, mitä mieltä olet siitä, että keskustelisit miehesi kanssa tästä? Muuttaisiko se ihastumisiasi mitenkään, tai suhdettamme esim. huonompaan suuntaan? Saattaa totta kai olla, että suhde sitten vain huononee siitä.
Ymmärrän tosin oikein hyvin, että ihastut kiltteihin ja mukaviin miehiin, etenkin kun joudut olemaan paljon yksinäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen terveys-jankkaaja tänne on eksynyt? Että on epätervettä tai on mielisairaus jos ihastuu muihin?Huoh.
Itse olen hyvin harvoin ihastuvaa tyyppiä, suhteessa tai en, joten en osaa auttaa. Välillä varattunakin tulee tosin joihinkin ihmisiin sellainen kutkuttava uutuudenviehätys, joka kuitenkin häviää maksimissaan jo muutaman/parin kuukauden kuluttua. Mutta jos oikeasti ihastun, ihastun todella vahvasti ja se on aivan erilaista kuin tuo.
Ap, mitä mieltä olet siitä, että keskustelisit miehesi kanssa tästä? Muuttaisiko se ihastumisiasi mitenkään, tai suhdettamme esim. huonompaan suuntaan? Saattaa totta kai olla, että suhde sitten vain huononee siitä.
Ymmärrän tosin oikein hyvin, että ihastut kiltteihin ja mukaviin miehiin, etenkin kun joudut olemaan paljon yksinäsi.
Ihanaa että ymmärrystä löytyy! Kun en tätä kuitenkaan tahallani tee. Ymmärrän kuitenkin että jotain tarpeita tässä voi olla taustalla, ja se on yksi selkeä syy kun olen niin usein yksin.
En halua ottaa asiaa puheeksi kotona. Riski on liian suuri että toinen ottaisi asian huonosti. Ja kun kerran mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut, niin ei ole mitään tunnustettavaakaan.
ap
Mgtow on hyvä valinta. Parisuhde on paskaa.. tuo kuuluu naiseuteen.
Kuulostaa ihan loogiselta. Itse olen aina ollut taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun. Nuorena ensimmäisiä kertoja seurustellessani muistan miettineeni pakonomaisesti, onkohan tämä ihminen varmasti se oikea ihminen minulle. Sekin kävi mielessä, voisiko jossain olla joku vielä parempi (mikä tietysti ajatuksena aiheutti kammottavaa syyllisyyttä).
Minulla on diagnosoitu masennus, ocd ja yleinen ahdistushäiriö. Sinulla ei varmaankaan tuollaisia ole, mutta tuntemasi riittämättömyyden tunne selittänee jonkin verran tuota ihastumistaipumusta. Pystyn siis samaistumaan siihen jollain tasolla.
Mainitsit myös yksinäisyyden. Silloin varsinkin tulee takertuneeksi niihin ihmisiin, jotka osoittavat vähänkin huomaavaisuutta.