Mies ei tee pitkäntähtäimen suunnitelmia eikä ole innoissaan niistä
Mikähän miestä vaivaa? Ollaan niin erilaisia ihmisiä. Minä oon innoissani kaikesta tulevasta, tuntuu että mies elää hetkessä ja sitä pitää raahata mukana, että saadaan edes jotain aikaiseksi tässä elämässä.
Esimerkkejä;
-meille on vauva tulossa, mies otti rennosti, eikä murehtinut yhtään että pääsisimme kolmannen kerroksen hissittömästä kaksiosta isompaan, jossa ei tartte venkslata rattaitten kanssa. Tähänkin miestä painostin ja jopa riitelin, että saa hoidettua deadlineen mennessä OMAT hakemiseen liittyvät dokumentit (joista hoidin kuitenkin lopulta osan itse).
- muuttopäivä: sovittiin että minä hommaan siivousavut ja hän kantoavun. Olen selvitellyt asiaa, hommannut siivousavut ja lopulta itse vuokrannut muuttopakun ja odotan milloin mies suvaitsee kysyä kavereuitaan kantoavuksi. Muutto parin viikon päästä ja oon jo miettiny ketä voin sitte ite pyytää jos mies ei pyydä.
-ollaan oltu välillä ostamassa asuntoakin,katson asuntoja päivittäin, olen varannut aina ajat pankkiin ja sovitellut niitö miehen työvuoroihin ja kun pankkiin lähtö tulee, mies kiukuttelee ettei jaksa ja ei me kumminkaan osteta asuntoa.. oon ihan äimänkäkenä, en halua asua yli 30 v vuokralla enää kun tulojakin on.
- jos en ois keskustellut, ei varmaan vieläkään oltais kihloissa, saati naimisissa.
Mies kyllä rakastaa minua, mutta ei vaan saa juuri mitään pitkäntähtöimen asioita aikaiseksi, käyttää vapaa-aikansa youtubevideoiden katseluun ja pelaamiseen. Näkee kavereita. Tuntuu, että mies voisi elää vaikka lopun elämää vuokralla (vaikka meillä olisi jo varaa ostaa oma asunto) ja elää vaan kädestä suuhun päivästä toiseen.
Minua turhauttaa, kun tällä menolla meille ei jää eläkeaikaan säästöä ja väljyyttä, saati lapsille. Miestä ei vaan tuo aika vielä kiinnosta, kun se ei ole tässä. Sitten itsestään puhuu kovinkin viisaana ihmisenä, että hän on vaan realisti. Itsellä on sellainen olo että hän on pelokas ja laiska ottamaan asioista selvää. Tosi monella minun ikäisellä ja huonommin tienaavilla on jo oma asunto jota makselee pois.
Kommentit (31)
Elä sinä omaa elämääsi, anna hänen elää omaa elämäänsä. Sen voi tehdä samassa kodissakin. Itse löisin hanskat tiskiin kun huomaisin ettei häntä kiinnosta. Antaisin toisen olla omissa oloissaan. Mitä turhaan vaivata päätään kun toista ei kiinnosta. Mutta tää on mun tapa, ei ehkä sovi kaikille.
Ei kai tämä pelkästään saamaton mies - vastuuta kantava nainen -ongelma ole. Voi kai olla toisinkin päin? Tällä palstalla vaan lienee enemmän naisia, jotka purkavat huoliaan. (Ja sitten ainakin yksi mies, jonka mielestä naiset yrittävät vain pitää miehiä orjina ja rahasampoina.) Itse olen hyvin saamaton nainen ja tyytyväinen kun ei tarvitse tehdä muutoksia, mutta kun olen sinkku niin se ei häiritse ketään. Onko muita, parisuhteessa olevia naisvelttoilijoita?
Nyt on viimeinen hetki käydä The Keskustelu. Haluaako mies oikeasti olla kanssasi? Mitä hän haluaa elämältä? Mitä tavoitteita miehellä on?
Jos mies haluaa olla kanssasi, mutta ei tavoittele mitään, voisitteko päästä sopimukseen siitä, että sinä teet päätöksen joistain asioista? Kun ne kerran ovat sinulle tärkeitä ja saat asioita tapahtumaan.
Etsikää yhteiselämästänne osa-alueita, joista mies on vastuussa. Älä puutu niiden toteutumiseen. Kannattaa varmaankin valita lyhyen tähmäimen suunnittelulla toteutettavia asioita tai sellaisia, jotka on miehenkin mielestä pakko hoitaa.
"Yhyy, mies ei hypi pillini mukaan ja loiki juuri niin kuin minä käsken"
Kyllä tuo on ihan luonteessa. Ei varmaan ole kyse mistään huonosta miehestä. Olen nimittäin kuunnellut miten äitini sanoo isästäni ihan samaa; ei osaa ajatella kovin kauas, ei kiinnostu mistään mikä on vähänkin kaukaisempi asia. Isäni on kuitenkin ihan kunnon mies, asioita hoitava jne.
Mutta ymmärrän kyllä että haluaa tehdä asioita ajoissa, koska on hölmöä jättää ihan viimetippaan. Jos ihan viime tipassa tuleekin ylläreitä, niin siinäpä on paha miettiä vaihtoehtoja. Pikkuveljeni ja hänen puolisonsa muuttivat alkuvuodesta. Kuulin äidiltäni jälkeenpäin että kyseessä oli täysi katastrofi. Hän oli muuttoapuna ja mikä odottikaan häntä kun kuljetusauto meni paikanpäälle? Pakkaamattomat tavarat pitkin kämppää. Kyllä normaali ihminen tajuaa sanomattakin että pakkaa kamat niihin laatikoihin ennen kuin kuljetusapu paikalle saapuu. Hyvä etten ollut paikalla. Olisin laukonut melkoisen painokelvotonta tekstiä ja lähtenyt pois. Olisin sanonut että palataan asiaan, kun roinat ovat laatikoissa.
Meitä on todellakin erilaisia ihmisiä. Toiset tarvitsevat persuuksiin potkimista ja rautalangasta vääntämistä siinä mitä ihan oikeasti heiltä odotetaan. Muuten seisomat jumantsuide tumput suorana.
Miksi teit lapsia tuollaisen ihmisen kanssa? Kysyn vaan. Teidän tulevaisuus ei valoisalta näytä. Eroatte ennen pitkää, tai jos jäät tuohon suhteeseen, tuhoat itsesi. Joudut kohta hoitamaan yksin sekä lasta että miestä. Onnea vaan lapsesta!
Aina kun mä luen tämmösiä aloitteita niin heti tulee kysymys että onko mies ollut sellainen alusta asti? Mä itse suorastaan inhoan sellaista ihmistyyppiä enkä sais ikinä otta kumppaniksi miehen joka ei osa päättä ja ketä ei kiinnosta mikään. Siis miten päädytte sellaisten kanssa yhdeen ja lisäksi lapsi ja perheen perustaminen? Avakaa tätä vähän!
Sinä haluat omistusasunnon, mutta mies ei. Teillä on erilaiset asiat, joita arvostatte. Kummankaan ei ole lähtökohtaisesti "se oikea". Suosittelen lukemaan kiintymyssuhteista, olette aika klassinen esimerkki.
Lisäksi paljon tsemppiä, muistutatte vähän omia vanhempiani. Mun isä ei muuttunut, vaikka äiti miten mesosi. Toivoin että he eroaisivat. Toista ei voi muuttaa, ei aina itseäänkään vaikka miten haluaisi. On sopeuduttava, tai lähdettävä. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tämä pelkästään saamaton mies - vastuuta kantava nainen -ongelma ole. Voi kai olla toisinkin päin? Tällä palstalla vaan lienee enemmän naisia, jotka purkavat huoliaan. (Ja sitten ainakin yksi mies, jonka mielestä naiset yrittävät vain pitää miehiä orjina ja rahasampoina.) Itse olen hyvin saamaton nainen ja tyytyväinen kun ei tarvitse tehdä muutoksia, mutta kun olen sinkku niin se ei häiritse ketään. Onko muita, parisuhteessa olevia naisvelttoilijoita?
Hip hei, täällä yksi! Yritän kyllä parantaa tapojani. :D Mies on vaan niin paljon parempi hoitamaan, organisoimaan ja muistamaan asioita. Minä unohdan, sähellän ja sekoilen, vaikka yritänkin. Monia asioita ei tule vain mieleeni ajatella. Lisäksi elän tässä hetkessä, on vaikea motivoida itseään pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Onneksi olen saanut tiukan kasvatuksen ja älyä, niin sentään osaan silti opiskella, tehdä työt hyvin, tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia. :) Mutta semmoista kohellusta ja unelmointia se on.
Yritän koko ajan tasapainottaa tilannetta, vaikka mies ei ole valittanut. Taitaa nauttia siitä, että ohjakset ovat käsissään. Lisäksi tuon suhteeseen spontaaniutta, yllätyksiä, leikkisyyttä, lämpöä ja hetkestä nauttimisen iloa.
Nyt hermostuttaa taas.. miettikää, olen sairaslomalla, raskauskomplikaatioita niin taas löysin itseni imuroimassa, organisoimassa muuttoapua ja kohta alan pakkaamaan, mun ystävä tulee auttaa tiskaamisessa, kun mies oli kuulemma nukkunut yön huonosti niin ei suostunut tiskaamaan, eli mun ystävä tulee tiskaamaan! Minä en siis pysty kun oksennan välittömästi, niin etoo. Olen todella väsynyt ja mun pitöis levätä,lääkörin määräyksestä,mutta ei.
Mies on pakannut yhteensä 2 pakettia tavaraa, aikoo varmaan jättää pakkaamisen kokonaan minulle ja niille avuliaille sieluille jotka voi tulla auttaa.. kyllä oon saanu tarpeekseni miehestä. Nyt oli saanu kysyttyä yhden kantoavun, mutta minun piti kysyä loput. En kestä!
Myös oltiin jo katsomassa taloa ja ensiviikolle olisi sovittu aika katsomaan niin mies kiukutteli että se aika perutaan. Että hän ei jaksa töitten ohessa (??) Siinäkin lähestyy deadline. Varmaan yksin joudun huolen näistä taloasioistakin kantamaan.
Jos ootte eronneet niin ootteko vielä löytäneet vastuuta ottavan miehen? Kyllä kiukuttaa. Tekis mieli etäännyttää mies elari-isukiksi.
Ap
Tuttua. Mun mies on myös tällainen hetkessä eläjä. Hän ei vaan jotenkin voi tehdä mitään suunnitelmia viikkoa pidemmälle. Meiltä on jäänyt väliin vaikka mitä kivoja tapahtumia, reissuja yms. koska mies on alkanut miettiä, että oishan se ihan kiva sitten, kun liput on loppuunmyydyt tai matkojen hinnat nousseet hirveästi.
Ois kiva tietää miksi. Mikä siinä on niin vaikeaa vaikka päättää, että kuukauden päästä on kiva keikka ja ostanpa lipun kun on vapaata silloin. Nytkin kysyin mieheltä ostanko jo junaliput, kun ollaan menossa jouluksi sukuloimaan ja vastaus oli, että no ei kait niitä vielä. Ne varmaan taas perinteisesti ostetaan sitten lähtöpäivän aamuna hirveällä hinnalla, jos vielä saadaan tai ajetaan 600km autolla.