Kysymys mieliala-/masennuslääkkeiden käytöstä!

Hei aika sama tilanne täällä, paitsi että olen käyttänyt lukuisia lääkkeitä, ny ei käytössä mitään.

Lääkkeistä on hyötyä vain todella vakavassa tilanteessa, et kuulosta siltä kuin tilanne olisi epätoivoinen (silloin ei punnita vaan tartutaan jokaiseen oljenkorteen). Lääkkeiden lopetus on aina painajaismaista. Joten lääkitystä ei kannata aloittaa jos ei ole pakko.

Olisi toki hyvä saada muutosta mielentilaasi. En usko että lääkitys olisi tähden kohden kuitenkaan hyvä ratkaisu. Toki jotkut saavat ratkaisevan avun esim brintellixistä. Ja jos haluat voit koittaa. Aloittaminen ja lopettaminen ovat aina rankkoja. Lue ihmisten kokemuksia ennen kokeilemista, esim Venlafaxista tuntui olevan rankat vieroitusoireet tuolla toisessa ketjussa.

itsellä oli tosi rankka vieroitus Sertralinista ja Ketipinorista sekä rauhoittavista.

Brintellix auttoi jonkin verran mutta sivuoireet kävivät mahdottomiksi.

Parasta olisi löytää vaikkapa elämyksellisiä harrastuksia, jotka voisivat virkistää mieltä lääkityksen sijaan. Tai kokeilla vaikkapa meditaatiota tai kiitollisuuspäiväkirjaa (tehokas väline).

Olet onnekas kun työt sujuu ja sosiaalinen elämä kunnossa. Olisiko joku surutyö kesken, patoutunut suru voi oireilla masennuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään pelottelua sanoa, että osalle käyttäjistä nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa rajujakin haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Onpa myös meitäkin, joille lääkkeistä on jäänyt pysyvää haittaa. Itse käytin kaksi vuotta erinäisiä masennus ja psykoosilääkkeitä. Niistä kaikista tuli ihan järkyttävät sivuoireet, eikä niistä edes ollut mitään hyötyä. Vieroitusoireet oli ihan sanoinkuvaamattoman kammottavat. Pysyviksi haitoiksi itselleni jäi näiden psykiatristen lääkkeiden takia mm. totaalinen seksuaalisuuden menetys, heikentynyt muisti ja keskittymisongelmat, krooninen unettomuus, latistunut tunneskaala ja henkinen apatia sekä huomattavan hidas aineenvaihdunta. Hiljattain oli Helsingin Sanomissa juttua, kuinka todella monille käyttäjistä nämä lääkkeet aiheuttavat voimakkaista ja inhottavia vieroitusoireita.

Yleensä sivuvaikutukset helpottaa tai katoaa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Vieroitusoireetkin yleensä loppuu kyllä. On tietysti todella ikävää jos jää pysyvää haittaa, mutta kun masennus jatkuu jatkumistaan ja elämänlaatu on surkea, niin mieluummin annan lääkkeille mahdollisuuden.

Tätä minäkin mietin. Minun elämä on jo nyt surkeaa. Joka aamu herätessä, mietin minun elämäni olevan täyttä paskaa. Siltikin nousen ylös ja lähden töihin. Töissä näytän ulospäin iloiselta, mutta kotiin tullessa haluaisin vain itkeä. Nielen möykkyä kurkussa ja kuivaan kyyneleet. Lähden käymään ystävieni luona, jonka jälkeen palaan takaisin tyhjään kotiin. Seuraavana päivänä sama meno jatkuu. Mitä hävittävää minulla on, jos nytkin elämä tuntuu kurjalta? Olo on tyhjä, en kuulu mihinkään.

Ap

Ei aloitus ja lopetus ole aina vaikeaa. Sekin on todella yksilöllistä ja jotkut pääsee hyvin helpolla. Asia selviää nopeasti kun juttelee muiden lääkityksellä olleiden kanssa. En ole lääkäri, mutta veikkaan (noiden juttelemisten perusteella) että ne, joille lääkkeet ei sovi ollenkaan tai jotka oireilee niistä pahasti, on niitä joille niitä ei olisi pitänyt edes kirjoittaa. Lievästi masentuneita, stressaantuneita, surevia yms. Ihmisiä, jotka todennäköisemmin olisivat kuuluneet terapiaan tai ehkä olisivat selvinneet ihan vain sairaslomalla ja elämäntapojen, tai elämäntilanteen kohennuksella. Kliinisesti masentuneet taas tarvitsevat lääkettä ja hyötyvät siitä.

Kyttäpoliisi haluaa saada vauvapalstalaisten terveys ja lääkrhistorian tietoon näillä feikkitarinoilla. Watch out. Kun olet väärämielinen, saat kohta tuomion epäkivasta puheesta, kun huLLupoliisikytillä ei ole tarpeeksi viihdettä ruutujrnsa ääressä!!!

Mene ap psykiatrille ja kerro kaikki. Anna sen arvioida hoidontarpeesi ja masennuksesi taso. Et häviä siinä mitään ja selviää onko lääkitys oikea valinta. Älä mene tämän asian kanssa työterveyslääkärille tai yleislääkärille. Ne mitä todennäköisemmin kirjoittaa reseptin johonkin ettententten-lääkkeeseen tarvit tai ei. Voimia ja rohkaisua. Apua on saatavilla, pitää vain löytää se sinulle sopiva tie parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään pelottelua sanoa, että osalle käyttäjistä nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa rajujakin haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Onpa myös meitäkin, joille lääkkeistä on jäänyt pysyvää haittaa. Itse käytin kaksi vuotta erinäisiä masennus ja psykoosilääkkeitä. Niistä kaikista tuli ihan järkyttävät sivuoireet, eikä niistä edes ollut mitään hyötyä. Vieroitusoireet oli ihan sanoinkuvaamattoman kammottavat. Pysyviksi haitoiksi itselleni jäi näiden psykiatristen lääkkeiden takia mm. totaalinen seksuaalisuuden menetys, heikentynyt muisti ja keskittymisongelmat, krooninen unettomuus, latistunut tunneskaala ja henkinen apatia sekä huomattavan hidas aineenvaihdunta. Hiljattain oli Helsingin Sanomissa juttua, kuinka todella monille käyttäjistä nämä lääkkeet aiheuttavat voimakkaista ja inhottavia vieroitusoireita.

Yleensä sivuvaikutukset helpottaa tai katoaa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Vieroitusoireetkin yleensä loppuu kyllä. On tietysti todella ikävää jos jää pysyvää haittaa, mutta kun masennus jatkuu jatkumistaan ja elämänlaatu on surkea, niin mieluummin annan lääkkeille mahdollisuuden.

Tätä minäkin mietin. Minun elämä on jo nyt surkeaa. Joka aamu herätessä, mietin minun elämäni olevan täyttä paskaa. Siltikin nousen ylös ja lähden töihin. Töissä näytän ulospäin iloiselta, mutta kotiin tullessa haluaisin vain itkeä. Nielen möykkyä kurkussa ja kuivaan kyyneleet. Lähden käymään ystävieni luona, jonka jälkeen palaan takaisin tyhjään kotiin. Seuraavana päivänä sama meno jatkuu. Mitä hävittävää minulla on, jos nytkin elämä tuntuu kurjalta? Olo on tyhjä, en kuulu mihinkään.

Ap

Kuuluthan sä duuniin? Kollegat?! Tinder? Miesystävä? Kissoja.. Harrastus?

Itse olen aina ollut nyös hyvin epäluuloinen mielialalääkkeitä kohtaan, mutta viime keväänä suostuin aloittamaan escitalopramin syämisen lääkärin (yksityinen psykiatri) erittäin vahvan suosittelun jälkeen. Apua hain pahaan unettomuuteen ja masennuslääkkeiden tehon sanoi hänkin olevan plasebon luokkaa kun asiaa tiedustelin.

Söin kyseistä lääkevalmistetta reilu kolme kuukautta jonka aikana vointini suoraan sanoen romahti täydellisesti enkä lopulta halunnut edes poistua kodistani mihinkään pahojen paniikkikohtausten vuoksi. Sivuvaikutuksia oli kova hikoilu, ahdistus, entistä pahempi unettomuus, tärinä, kyvyttömyys keskittyä mihinkään ja todella voimakas elohiiri toisessa silmässä. Muut sivuvaikutukset hellittivät pikku hiljaa lopettamisen jälkeen mutta oikea silmäni nykii vieläkin useita kymmeniä kertoja joka päivä... Minulle sanottiin että kyseinen lääke olisi täysin turvallinen eikä sillä olisi mitään pysyviä haittavaikutuksia. No jotain ne kuitenkin selvästi vahingoittivat aivoissani pysyvästi ja samalla meni kyllä luottamus koko psykiatriaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään pelottelua sanoa, että osalle käyttäjistä nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa rajujakin haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Onpa myös meitäkin, joille lääkkeistä on jäänyt pysyvää haittaa. Itse käytin kaksi vuotta erinäisiä masennus ja psykoosilääkkeitä. Niistä kaikista tuli ihan järkyttävät sivuoireet, eikä niistä edes ollut mitään hyötyä. Vieroitusoireet oli ihan sanoinkuvaamattoman kammottavat. Pysyviksi haitoiksi itselleni jäi näiden psykiatristen lääkkeiden takia mm. totaalinen seksuaalisuuden menetys, heikentynyt muisti ja keskittymisongelmat, krooninen unettomuus, latistunut tunneskaala ja henkinen apatia sekä huomattavan hidas aineenvaihdunta. Hiljattain oli Helsingin Sanomissa juttua, kuinka todella monille käyttäjistä nämä lääkkeet aiheuttavat voimakkaista ja inhottavia vieroitusoireita.

Yleensä sivuvaikutukset helpottaa tai katoaa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Vieroitusoireetkin yleensä loppuu kyllä. On tietysti todella ikävää jos jää pysyvää haittaa, mutta kun masennus jatkuu jatkumistaan ja elämänlaatu on surkea, niin mieluummin annan lääkkeille mahdollisuuden.

Tätä minäkin mietin. Minun elämä on jo nyt surkeaa. Joka aamu herätessä, mietin minun elämäni olevan täyttä paskaa. Siltikin nousen ylös ja lähden töihin. Töissä näytän ulospäin iloiselta, mutta kotiin tullessa haluaisin vain itkeä. Nielen möykkyä kurkussa ja kuivaan kyyneleet. Lähden käymään ystävieni luona, jonka jälkeen palaan takaisin tyhjään kotiin. Seuraavana päivänä sama meno jatkuu. Mitä hävittävää minulla on, jos nytkin elämä tuntuu kurjalta? Olo on tyhjä, en kuulu mihinkään.

Ap

Kuuluthan sä duuniin? Kollegat?! Tinder? Miesystävä? Kissoja.. Harrastus?

No joo, kuulunhan minä Duuniin, vaikka se ei siltä tunnu. Töissä tunnen itseni ulkopuoliseksi vaikka näin ei asia ole. Olen töissä pidetty työkaveri (näin minulle on sanottu), mutta siltikin tunnen itseni ulkopuoliseksi. Tähän voi vaikuttaa rankka koulukiusattuna olo. Harrastuksia minulla ei ole, mutta tähän pitäisi järjestää muutosta. Tinderistä ei ole ketään löytynyt. Eläimiä löytyy muutama kotoa. Onneksi ne ainakin rakastaa minua.

Kannattaa opiskella aihetta. Lääkkeistä tarkastele mitä tarkoittavat lyhenteet NNT ja NNH. Arvioi myös lääkkeiden haitat suhteessa siihen mitä apua niillä kuvittelet saavasi. Kun ymmärrät NNT:n ja haitat, osaat tehdä itse päätöksen. Muista, että esimerkiksi serotoniniinihypoteesi on ajat sitten todistettu vääräksi. Edes masennuksen etiologiaa ei tiedetä, saati soveltuvaa hoitoa.

 Tätä minäkin mietin. Minun elämä on jo nyt surkeaa. Joka aamu herätessä, mietin minun elämäni olevan täyttä paskaa. Siltikin nousen ylös ja lähden töihin. Töissä näytän ulospäin iloiselta, mutta kotiin tullessa haluaisin vain itkeä. Nielen möykkyä kurkussa ja kuivaan kyyneleet. Lähden käymään ystävieni luona, jonka jälkeen palaan takaisin tyhjään kotiin. Seuraavana päivänä sama meno jatkuu. Mitä hävittävää minulla on, jos nytkin elämä tuntuu kurjalta? Olo on tyhjä, en kuulu mihinkään.

Ap

Sama mulla, mutta mulla ei ole edes ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina ollut nyös hyvin epäluuloinen mielialalääkkeitä kohtaan, mutta viime keväänä suostuin aloittamaan escitalopramin syämisen lääkärin (yksityinen psykiatri) erittäin vahvan suosittelun jälkeen. Apua hain pahaan unettomuuteen ja masennuslääkkeiden tehon sanoi hänkin olevan plasebon luokkaa kun asiaa tiedustelin.

Söin kyseistä lääkevalmistetta reilu kolme kuukautta jonka aikana vointini suoraan sanoen romahti täydellisesti enkä lopulta halunnut edes poistua kodistani mihinkään pahojen paniikkikohtausten vuoksi. Sivuvaikutuksia oli kova hikoilu, ahdistus, entistä pahempi unettomuus, tärinä, kyvyttömyys keskittyä mihinkään ja todella voimakas elohiiri toisessa silmässä. Muut sivuvaikutukset hellittivät pikku hiljaa lopettamisen jälkeen mutta oikea silmäni nykii vieläkin useita kymmeniä kertoja joka päivä... Minulle sanottiin että kyseinen lääke olisi täysin turvallinen eikä sillä olisi mitään pysyviä haittavaikutuksia. No jotain ne kuitenkin selvästi vahingoittivat aivoissani pysyvästi ja samalla meni kyllä luottamus koko psykiatriaan :(

Hetki - psykiatri, joka sanoi lääkkeen tehon olevan plaseboa vastaava suositteli sitä vahvasti? Kuulostaa järjettömältä. Lisäksi escitalopram on ns aktivoiva lääke, ei mikään unilääke. Suositus on ottaa se aamulla juuri sen takia, että voi muuten pilata unet. Moni syö sen kanssa jotain nukahtamista helpottavaa. Aika outo tarina siis.

Itse syön kyseistä lääkettä ahdistukseen ja mulla se on vähentänyt panikoimista, hikoilua, tärinää ja ihmisten pakoilua. Olen nostamassa annostusta nyt.

Mulla oli cipralex. En muista kauanko. Teki sen etten tuntenut mitään, en nauranut edes Frendit-ohjelmalle. En itkenyt, en nauttinut enää seksistä.

Heti kun lopetin nauru ja nautinto palasi.

Lihoin lääkkeen takia 5kg ja sain ikuisen sokeririippuvuuden

No jos olet vaikeasti masentunit ja se haittaa elämää niin kannattaa kokeilla lääkkeitä vaikka minä olen masennuslääkkeitä vastaan muuten. mutta vaikeasti masentunut tarvitsee kyllä lisäapua. Söin hetken keskivaikeaan masennukseen masennuslääkettä (15mg). Keräsi 15kg nestettä mikä oli ainoa (mutta iso) miinus lääkkeen käytössä. Lääke teki minulle sellaisen tasaisen pienen hyvänolon tunteen enkä jaksanut kiitos sen ahdistua mistään. Mutta en kokenut ikinä että masennukseni olisi niin paha etteikö ilman lääkettäkin olisi selvinnyt. Joten ei tuo lääke ollut milläänlaillq välttämätön mutta söin sitä hetken lähinnä unettomuuden takia mihin se auttoi parhaiten.

Mä olin tosi lääkekielteinen varmaan lähemmäs 10 vuotta juuri niiden sivuvaikutusten takia, mutta sitten olo kävi niin sietämättömäksi, että suostuin kokeilemaan masennuslääkitystä. Sivuvaikutusten pelkoihin auttoi se, että ensin itse tein vähän "taustatutkimusta" eli otin selvää kaikista lääkitysvaihtoehdoista, luin pakkausselosteita ja mietin hyötyjä ja haittoja. SSRI- ja SNRI lääkkeitä en suostunut ottamaan, olin eniten kiinnostunut epätyypillisistä mielialalääkkeistä. Vein psykiatrille listan niistä, joita olin valmis kokeilemaan ja mietimme yhdessä hyvää ratkaisua.

Aloitin sen perusteella Aurorixin, jota söin varmaan pari vuotta. Ainoa sivuvaikutus oli lievä päänsärky alussa ja jos lääkettä ei ottanut ihan säännöllisesti. Hyödytkään eivät olleet mitkään maailman parhaat, ja en tiedä oliko se pelkkää plasebovaikutusta (enkä oikein tiedä mitä väliä sillä on jos kuitenkin olo edes vähän paranee), mutta tunsin kyllä pääseväni sieltä pahimmasta suosta ylös.

Sitten sen vaikutus alkoi laskea ja vaihdoin toisen psykiatrin kanssa Brintellixiin. Se oli täysin lääkärin oma ehdotus, en edes tiennyt tuollaisesta lääkkeestä kun se taitaa olla sen verran uusi. On kuulemma hyvin siedetty. Se aiheutti alussa lievää pahoinvointia ja oikeastaan koko ajan vähän madaltunutta kiinnostusta esim. seksiin (ei kuitenkaan vienyt haluja kokonaan tai mitään). Se auttoi vähän Aurorixia enemmän masennukseen. Lopetin kyllä senkin hiljattain ja palasin Aurorixiin. Voxraakin koitin jossain vaiheessa, mutta en päässyt alkua pidemmälle, koska se nosti verenpainetta/sykettä huolestuttavasti (kuulemma harvinainen sivuvaikutus).

Mua auttoi varmasti paljon se, että menin psykiatreille, joiden kanssa mulla oli jo ennestään hoitosuhde. Joku tuntematon lääkäri ei välttämättä suhtautuisi yhtä ymmärtäväisesti johonkin listaan hyväksyttävistä lääkkeistä... Joka tapauksessa kannattaa sanoa ihan rehellisesti psykiatrille, että pelkäät sivuvaikutuksia, mutta haluaisit kuitenkin kokeilla jotain lääkitystä. Se varmasti ymmärretään, ja jos ei niin menet paremmalle psykiatrille. Ja muista, että voit vaan kokeilla jotain lääkettä, ei siihen tarvitse sitoutua loppuelämäksi. Jos se on huono niin lopetat.

Efexor depot 75 mg on minulla toiminut hyvin.

Kuinka kauan meni lääkehoidon aloituksesta, että huomasitte lääkkeiden auttavan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan meni lääkehoidon aloituksesta, että huomasitte lääkkeiden auttavan?

Ap

Se aloitettiin niin pienellä annoksella ensimmäiset pari viikkoa, juuri sen takia ettei sivuoireita tulisi, että silloin ei tullut tuloksia. Kun annostusta nostettiin puoleen normaaliannostuksesta, niin parin viikon päästä näki pientä positiivisuutta. Vielä ollaan pienellä annoksella, eli lopputulosta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan meni lääkehoidon aloituksesta, että huomasitte lääkkeiden auttavan?

Ap

Se aloitettiin niin pienellä annoksella ensimmäiset pari viikkoa, juuri sen takia ettei sivuoireita tulisi, että silloin ei tullut tuloksia. Kun annostusta nostettiin puoleen normaaliannostuksesta, niin parin viikon päästä näki pientä positiivisuutta. Vielä ollaan pienellä annoksella, eli lopputulosta en tiedä.

Eli suhteellisen nopeasti alkoi pieniä tuloksia näkymään :)

Ap

Söin Triptyliä. Se on eri mekanismein toimiva kuin nykyiset ssri-lääkkeet. Söin monta vuotta ja sain apua. Lopettaminen ei ollut vaikeaa.

Minun ensimmäinen lääkkeeni oli juuri Aurorix, joka oli siihen aikaan minusta kallis, nyt ainakaan Venla ei ole kallista, onneksi. Huomasin ehkä parin viikon päästä Aurorixin aloittamisesta, että olin hyvällä tuulella. Hetkinen, miksi olin, ei ollut mitään syytä? Mutta se oli lääkkeen ansiota, masennus oli häipymässä. Nyt hirvittää tuo käyttämäni Venla, kun toivoisin voivani lopettaa sen kun olen päässyt eläkkeelle. Eikä kukaan ainakaan "rääkkää" minua täällä kotona, kuten töissä tapahtui.