Lue keskustelun säännöt.
Kysymys mieliala-/masennuslääkkeiden käytöstä!
06.11.2018 |
Olen 29-vuotias nainen ja olen ollut vaikeasti masentunut koko elämäni. Minulla on erittäin traumaattinen tausta takana. Nykyään elämässäni päällisin puolin on kaikki ihan kohtuu hyvin. Minulla on hyvät ystävät ja hyvä työ, siltikin olen yksinäinen ja masentunut.
Minulle on teiniajoista asti puhuttu lääkkeiden syömisestä, mutten ole koskaan suostunut siihen. Jostain syystä kynnys on ollut todella korkea ja olen todella lääkevastainen. Nyt kuitenkin pitää saada tilanteelle muutosta. Oma olo ei vaan parane vaikka kaikki (lukuunottamatta lääkehoitoa) keinot olen kokeillut.
Nyt haluaisin vähän vertaistukea lääkehoidon aloittamiseen. Mitä lääkkeitä olette syöneet? Millaisia sivuvaikutuksia olette kokeneet? Onko lääkkeistä ollut hyötyä? Kuulisin mielellään mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat aluksi vastustaneet lääkkeitä
Kommentit (58)
Neptunus kirjoitti:
Olin myös ensin lääkkeitä vastaan, mutta sitten myöhemmin ajattelin että mahdollinen muutos on tärkeintä. Muutamaa lääkettä kokeiltiin, mutta joko olen lääkeresistanssi tai masennukseni vain sitä tyyppiä etteivät lääkkeet auttaneet. Eikä niistä tullut sivuoireitakaan. Tärkeintä aloittaa ja lopettaa kaikki lääkkeet hiljalleen ja koittaa olla stressaamatta etukäteen mahdollisista vaikutuksista, se jo saa helposti mielen ja kropan oireilemaan. Suurinta osaa ihmisistä lääkkeet varmaan auttavat, ja nehän pystyy aina tarvittaessa lopettamaan. Tärkeää on myös lääkärin seuranta lääkkeiden kanssa, hyvä lääkäri ylipäänsäkin. Tsemppiä!
Mitä lääkkeitä kokeilit ja kuinka kauan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ollut ”lääkeresistenssi”. Kaikki tilastot kertovat samaa: vaikutus on tasan placeboa. Jo kolmekymmentä vuotta on psykiatrian kenttä onnistunut olemaan hoitamatta masennusepidaa ja tuomatta markkinoille ainuttakaan toimivaa valmistetta. Koska on aika sanoa hyvästit psykiatrialle tieteenalana, ja luovuttaa pseudotieteellinen scheisse osaavalle ja etenkin kehittyvälle neurologialle?
"Kaikki tilastot", no hohhoijaa! Pistäpä tännekin joku näistä sinun tilastoista.
Tässä yksi joka sai huomattavan avun lääkityksestä. Kolmas valmiste jota kokeiltiin. Olen kuin uusi ihminen. Mielenkiintoista tässä on ehkä se että kyseessä ei ole ssri- tai muu varsinainen masennuslääke vaan enemmän neurologian kenttään kuuluva.
En tiedä kuulunko haluamaasi vastausryhmään, mutta itse olen lääkevastainen yhä, vaikka olen pakottamalla (siis itse psyykkasin itseäni) kokeillut muutamaa masennuslääkettä. Valitettavasti ne kaikki mitä minä olen kokeillut, vaikuttavat minuun negatiivisesti. Tai siis ymmärrän miksi ne voisivat toimia joillekin, mutta tiedostan liikaa että jotain tunteita puuttuu ja sisäinen maailma muuttuu vähän mössöksi. Olen itsekin alkanut miettiä että onko olemassa ihmisryhmä mihin ulkopuolisen päihdyttävät aineet eivät sovi ollenkaan koska olen myös absolutisti. Alkoholin vain maistuu ja tuntuu kaamealta. Myös muutamaa laitonta ainetta olen kokeillut uteliaisuudesta ja sama lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi joka sai huomattavan avun lääkityksestä. Kolmas valmiste jota kokeiltiin. Olen kuin uusi ihminen. Mielenkiintoista tässä on ehkä se että kyseessä ei ole ssri- tai muu varsinainen masennuslääke vaan enemmän neurologian kenttään kuuluva.
Minkä niminen lääke sinulla on käytössä? Miten aloit huomaamaan positiivisen muutoksen?
Itsellä ei nykyisin ole edes mitään isompia stressitekijöitä, mutta siltikin olen päivästä toiseen alakuloinen ja koen elämäni olevan syvältä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi joka sai huomattavan avun lääkityksestä. Kolmas valmiste jota kokeiltiin. Olen kuin uusi ihminen. Mielenkiintoista tässä on ehkä se että kyseessä ei ole ssri- tai muu varsinainen masennuslääke vaan enemmän neurologian kenttään kuuluva.
Eikö ensimmäiset kaksi lääkettä vaikuttaneet mitenkään, vai aiheuttivatko ne liikaa sivuoireita?
Söin joskus Abilifya ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Pisti vaan väsyttämään tosi paljon. Olo oli kun zombilla ja oli vielä kallis lääke. Kai tämäkin asia on yksilöllistä. Toiselle sopii, toiselle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö täällä saa mainita valmisteiden nimiä, kun ette niin tee?
Minun 18 v poikani ei ensin suostunut kokeilemaan lääkkeitä. Koska ”netissä lukee, ettei niistä ole hyötyä”. Lopulta suostui.
Nyt annostus on vieläkin pieni, mutta omien sanojensa mukaan mieliala on vähän parempi. Minulle se näyttäytyy, että silmissä on avoin ilme, eikä enää sitä zombie-tylsistynyttä-katsetta.
Hänellä on jotain tällaista escitolopram activis aamulla ja illaksi mitzapralin tms. Ei mitään sivuoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä viimein annoin periksi ja päätin kokeilla. Kannatti. Ensimmäinen saamani lääke on tuonut paljon helpotusta. SSRI. Aloitusoireita oli, mutta ne meni ohi. Ei kannata kuunnella pelotteluja ja googletella kauhutarinoita. Vertaistukifoorumeilta oppii, että vaikeassa masennuksessa on turha kärvistellä antamatta lääkkeille mahdollisuutta.
Lääkkeet vaikuttaa niin yksilöllisesti, ettei nimien mainitseminen hyödytä. Se mikä on toiselle ihana ihmelääke on jollekin toiselle paska. Mene psykiatrille ja anna sen valita, ne näistä tietää parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesällä viimein annoin periksi ja päätin kokeilla. Kannatti. Ensimmäinen saamani lääke on tuonut paljon helpotusta. SSRI. Aloitusoireita oli, mutta ne meni ohi. Ei kannata kuunnella pelotteluja ja googletella kauhutarinoita. Vertaistukifoorumeilta oppii, että vaikeassa masennuksessa on turha kärvistellä antamatta lääkkeille mahdollisuutta.
Tuota kärvistellä on kyllä riittänyt ihan tarpeeksi. Haluaisin jo olla ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen, tai edes tyytyväinen omaan elämääni.
Ajatuksena se on vielä jotenkin utopistinen. En edes tiedä, miltä se tuntuu.
Ap
Minua on auttanut , tosin nyt näyttää siltä, etten pysty lopettamaan käyttöä, vaikka lopetusta on tehty hyvin hitaalla purkauksella, mutta oloni on niin paljon parempi, kuin ilman lääkitystä, niin väliäkö tuon, jos otan 1-2 tablettia /vrk. Sivuvaikutuksia ei ole ollut. Escitalopram
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne lääkkeet kerta tehoaa, niin miksi lopettaa niiden syömistä? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Kesällä viimein annoin periksi ja päätin kokeilla. Kannatti. Ensimmäinen saamani lääke on tuonut paljon helpotusta. SSRI. Aloitusoireita oli, mutta ne meni ohi. Ei kannata kuunnella pelotteluja ja googletella kauhutarinoita. Vertaistukifoorumeilta oppii, että vaikeassa masennuksessa on turha kärvistellä antamatta lääkkeille mahdollisuutta.
Ei ole mitään pelottelua sanoa, että osalle käyttäjistä nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa rajujakin haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Onpa myös meitäkin, joille lääkkeistä on jäänyt pysyvää haittaa. Itse käytin kaksi vuotta erinäisiä masennus ja psykoosilääkkeitä. Niistä kaikista tuli ihan järkyttävät sivuoireet, eikä niistä edes ollut mitään hyötyä. Vieroitusoireet oli ihan sanoinkuvaamattoman kammottavat. Pysyviksi haitoiksi itselleni jäi näiden psykiatristen lääkkeiden takia mm. totaalinen seksuaalisuuden menetys, heikentynyt muisti ja keskittymisongelmat, krooninen unettomuus, latistunut tunneskaala ja henkinen apatia sekä huomattavan hidas aineenvaihdunta. Hiljattain oli Helsingin Sanomissa juttua, kuinka todella monille käyttäjistä nämä lääkkeet aiheuttavat voimakkaista ja inhottavia vieroitusoireita.
Vierailija kirjoitti:
Jos ne lääkkeet kerta tehoaa, niin miksi lopettaa niiden syömistä? 🙄
Ei ne useissa tapauksissa tehoakaan, ja niissä on ihan tolkuttoman pahat sivuvaikutukset.
Vierailija kirjoitti:
Neptunus kirjoitti:
Olin myös ensin lääkkeitä vastaan, mutta sitten myöhemmin ajattelin että mahdollinen muutos on tärkeintä. Muutamaa lääkettä kokeiltiin, mutta joko olen lääkeresistanssi tai masennukseni vain sitä tyyppiä etteivät lääkkeet auttaneet. Eikä niistä tullut sivuoireitakaan. Tärkeintä aloittaa ja lopettaa kaikki lääkkeet hiljalleen ja koittaa olla stressaamatta etukäteen mahdollisista vaikutuksista, se jo saa helposti mielen ja kropan oireilemaan. Suurinta osaa ihmisistä lääkkeet varmaan auttavat, ja nehän pystyy aina tarvittaessa lopettamaan. Tärkeää on myös lääkärin seuranta lääkkeiden kanssa, hyvä lääkäri ylipäänsäkin. Tsemppiä!
Mitä lääkkeitä kokeilit ja kuinka kauan?
Ap
Venlaa ja essiä (yhdessä ja erikseen), kolmatta en enää muista. Neljäs eli duloksetiini on kaapissa korkkaamattomana edelleen. En myöskään muista kuinka kauan, tästä on aikaa ja muistot puuroutuneita, en ehkä kovasti haluakaan kaikkea muistaa. Reilun vuoden sisään varmasti kaikki nuo. Mutta kuten joku sanoikin, ei välttämättä kannata lukea kauhutarinoita netistä, tänne päätyvät yleensä pahimmat eikä parhaimmat stoorit.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään pelottelua sanoa, että osalle käyttäjistä nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa rajujakin haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Onpa myös meitäkin, joille lääkkeistä on jäänyt pysyvää haittaa. Itse käytin kaksi vuotta erinäisiä masennus ja psykoosilääkkeitä. Niistä kaikista tuli ihan järkyttävät sivuoireet, eikä niistä edes ollut mitään hyötyä. Vieroitusoireet oli ihan sanoinkuvaamattoman kammottavat. Pysyviksi haitoiksi itselleni jäi näiden psykiatristen lääkkeiden takia mm. totaalinen seksuaalisuuden menetys, heikentynyt muisti ja keskittymisongelmat, krooninen unettomuus, latistunut tunneskaala ja henkinen apatia sekä huomattavan hidas aineenvaihdunta. Hiljattain oli Helsingin Sanomissa juttua, kuinka todella monille käyttäjistä nämä lääkkeet aiheuttavat voimakkaista ja inhottavia vieroitusoireita.
Yleensä sivuvaikutukset helpottaa tai katoaa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Vieroitusoireetkin yleensä loppuu kyllä. On tietysti todella ikävää jos jää pysyvää haittaa, mutta kun masennus jatkuu jatkumistaan ja elämänlaatu on surkea, niin mieluummin annan lääkkeille mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne lääkkeet kerta tehoaa, niin miksi lopettaa niiden syömistä? 🙄
Ei ne useissa tapauksissa tehoakaan, ja niissä on ihan tolkuttoman pahat sivuvaikutukset.
Nimenomaan, miksi lopettaa, jos niistä on hyötyä?
Olin myös ensin lääkkeitä vastaan, mutta sitten myöhemmin ajattelin että mahdollinen muutos on tärkeintä. Muutamaa lääkettä kokeiltiin, mutta joko olen lääkeresistanssi tai masennukseni vain sitä tyyppiä etteivät lääkkeet auttaneet. Eikä niistä tullut sivuoireitakaan. Tärkeintä aloittaa ja lopettaa kaikki lääkkeet hiljalleen ja koittaa olla stressaamatta etukäteen mahdollisista vaikutuksista, se jo saa helposti mielen ja kropan oireilemaan. Suurinta osaa ihmisistä lääkkeet varmaan auttavat, ja nehän pystyy aina tarvittaessa lopettamaan. Tärkeää on myös lääkärin seuranta lääkkeiden kanssa, hyvä lääkäri ylipäänsäkin. Tsemppiä!