Lue keskustelun säännöt.
Itsetunto pohjamudissa
06.11.2018 |
Itsetuntoni on täysin pohjamudissa ja koko elämä tuntuu merkityksettömältä. Kärsin jatkuvasti ahdistuksesta ja itseinhosta. Häpeän ulkonäköäni, tyhmyyttäni, huonoa kuntoani, sitä että haisen pahalle. Ahdistaa koko ajan muut ihmiset. Koulussa käyminen tuntuu ihan ylivoimaiselta ja häpeän kun en opi sielläkään mitään ja muiden täytyy katsella rumaa naamaani. Koulussa myös inhottaa meteli ja missään ei ole rauhallista paikkaa. Edes vessassa ei voi käydä ikinä rauhassa kun ulkopuolella on lauma huutavia ja rääkyviä tyttöjä ja vessa olisi päivän ainoa hetki rauhoittua. Käyn koko ajan ylikierroksilla ja tulen kohta hulluksi. Itkettää koko ajan. Kärsin myös unettomuudesta eikä minään auta siihenkään. Hyppytunnit käytän vessassa nukkumiseen jos siihen on mahdollisuus. Haluaisin johonkin eristettyyn koppiin missä saisi hetken olla pimeässä ja täysin hilajisessa paikassa ja nukkua, ilman paineita ja stressiä.
Kommentit (23)
Ikävä kuulla.
Tarvitsen itsekin tilan rauhoittumiseen päivän mittaan ja haen sen tilan vaikka väkisin. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin jossain vaiheessa olen vain yksin, vaikka muut olisivatkin ympärilläni. Ihmetelköön jos haluaa, mutta tähän mennessä olen saanut olla rauhassa. Ehkä naamastani näkee, että on sen aika. :D
Mitä tuohon itsetuntoon tulee, niin anna sen rakentamiselle aikaa. Minullakin oli pitkään jatkuneen (puhutaan lukuisista vuosista) kiusaamisen jälkeen heikko itsetunto ja on välillä edelleen, mutta olen näin parinkympin puolessa välissä antanut itselleni hyväksynnän. Minun ei ole pakko olla vapaa-ajallani sosiaalisin ihminen maailmassa, minun ei tarvitse miellyttää ketään, saan olla jopa itsekäs, kelpaan tällaisenaan fyysisen olemukseni kanssa...
Tsemppiä jatkoon! Keskity itsesi hyviin puoliin, joita minäkin tiedän olevan lukuisia. Tee asioita, joista nautit ja hyväksy myös negatiiviset ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on siis ADD ja sen takia opiskelu ei suju ja kaikki sosiaaliset tilanteet tosi kuormittavia. Nyt vihdoin pääsin pimeään vessaan yksin, ihanaa. Olen monena yönä nyt nukkunut vain 5 tuntia tai alle, joten päätäkin särkee. Kamala olo kaikin puolin ja sitten vielä niin ruma olo kaiken lisäksi. Ällötti katsoa peiliin aamulla, yäk. Inhoan kaikkea itsessäni.
Ap
Moksi aina pitää puhua kilpirauhasesta tai ferritiinistä näissä?
Kai siellä muitakin hiljaisia paikkoja on kuin vessa? Ymmärrän tarpeen rauhalle mutta vessan varaaminen omaan käyttöön pitkiksi ajoiksi on itsekästä.
Minä syön terveellisesti ja liikun, joten tuskin mitään fyysistä ongelmaa on. Tämä on enemmän henkistä ja neurologista, paniikkihäiriön kaltaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä talossa on kymmeniä vessoja ja kukaan ei ole tullut isoille vessoille yli tuntiin. Valitettavasti muita hiljaisia paikkoja täällä ei ole, on sen verran iso koulu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-10489864
Kukapa ei nykyään ahdistuis kun ihmisistä on tullut pahoja ja huonostikäyttäytyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
IHäpeän ulkonäköäni, tyhmyyttäni, huonoa kuntoani, sitä että haisen pahalle.
Melkein kaikki 15-vuotiaat pitävät itseään rumina ja häpeävät jotain itsessään. Se menee ohi kun olet vähän vanhempi.
Jos pidät itseäsi tyhmänä, lue enemmän, katso ja kuuntele podcasteja, sivistä itseäsi.
Jos kunto on huono, käy lenkillä ja kuntosalilla.
Jos haiset pahalle, käy säännöllisesti suihkussa, käytä kauneudenhoitotuotteita, sopivaa dödöä ja harjaa hampaat useammin kuin aamuin-illoin.
Tee enemmän ja murehdi vähemmän.
Vaihda näkökulmaa. Kuvittele istuvasi lentokoneessa katsemassa ilmakehän ohuutta ja maapallon pienuutta. Mieti, miten tuolla kaukana alapuolellasi on pikkuinen koulurakennus, jota et edes pysty erottamaan kymmenen kilometrin päästä. Ja siellä sisällä on pikkuruisia ihmisiä, jotka säntäilevät sinne tänne. Ota lomaa omasta näkökulmastasi ja opettele suhteellistamaan se.
Oireet alkavat helpottaa kun muistat unohtaa itsesi mahdollisimman usein. Ja muista, kaikki nuo tuntemukset seuraavat aika suoraan jo unettomuudesta. Hoida itseäsi. Podet tilaa, jossa toivot jonkun tulevan ja ottavan pahan olon pois, vaikka olet lopultakin itse ainoa ihminen maailmassa, jonka asia on huolehtia sinun tarpeistasi. Lakkaa nyt ensin olemasta itsesi pahin kiusaaja. Ala tahtoa itsellesi hyvää, pidä huolta itsestäsi ja muista, ja opeta itsesi rauhoittumaan, vaikka vain minuutiksi kerrallaan.
Itsekeskeisyys kuuluu teini-ikään, joissain se tuottaa tolkutonta omahyväisyyttä ja toisissa päätöntä itseinhoa. Mutta se menee ohi, ainakin jos et ota sitä osaksi persoonaasi. Jos lähettyvilläsi asuu joku fiksu vanha mummo, mene juttusille, käy hänelle asioilla ja leivo pullaa. Kysele häneltä vanhoja asioita, ja kerro omista peloistasi ja toiveistasi. Jos mummoa ei löydy, keskustele täällä tai etsi joku muu kuuntelija. Nuorten ihmisten ongelmista valtaosa taitaa selittyä sillä nykyisin, ettei näitä mentoreita oikein ole.
Ehkä harrastusrumbaa voitaisiin keventää ja lisätä joukkoon tällaisia vuorovaikutusta lisääviä menetelmiä. Turhaan lapsista koulitaan huippu-urheilijoita ja suorittajia maailmaan, jossa sellaisia asioita ei ole järkeä tai varaa ylläpitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikeasti ihan fiksu ja paremmin perillä asioista kuin monet muut ikäiseni, seuraan uutisia ja tiedän mitä maailmalla tapahtuu. Koulussakin menee hyvin pääpiirteittäin. En oikeasti varmaan edes haise mutta minua on haukuttu haisunäädäksi pienenä ja se ahdistaa vieläkin ja siksi pelkään koko ajan haisevani. Joku ahdistus nyt vaan on. Johtuu varmaan kuukautisista ja vähistä unista, mutta olen juuri nyt hermoromahduksen partaalla. Viikon melkein jo itkenyt milloin mistäkin, turhista ja typeristä asioista. Eniten on harmittanut miten typerästi vastasin ihastuksen viestiin ja toinen murhe on se, etten taaskaan jaksa lukea kokeisiin vaikka pitäisi. Sitten on vielä kovat fyysiset kivut, vatsakipu ja migreeni. Tekee mieli heittäytyä maahan itkemään, nyyh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko muulloin paniikkikohtauksia?
Same. Ainoat hetket kun olen aidosti rennoimmillani on kun olen yksin. Viikonloppuisin pe-illasta ma-aamuun sulkeudun kotiin enkä poistu kotoa enkä näe ketään.
Lenkillä, kun vastaantulijat ahdistaa. Ja silloin, kun menen kauppaan rasvaisilla hiuksilla ilman meikkiä kotivaatteissa. Se on ahdistavaa ja noloa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai siellä muitakin hiljaisia paikkoja on kuin vessa? Ymmärrän tarpeen rauhalle mutta vessan varaaminen omaan käyttöön pitkiksi ajoiksi on itsekästä.
Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivä saa paskoa oven takana hädissään housihinsa kun yks haluaa omaa rauhaa ----vessassa.
No jos oot teini niin tuo on ihan normaalia, jos olet aikuinen niin sitten saattaa olla kyse kuukautiskierrosta (olettaen että olet tyttö)? Mutta kannattaa korjata uusi asenne itseen..ei sitä kukaan muukaan tee..ellei sitten psykologi tai muu ammattilainen. Ei sitä täällä palstalla korjata, vaan se vaatii paljon työtä itsesi kanssa. Hakeudu ystävien seuraan, kai koulussasi edes muutama tuollainen ihminen on..jos ei niin kuulostaa alkavalta masennukselta. Tietysti ihmisen itsetunnossa saattaa tapahtua vaihtelua iän ja elämän tapahtumien myötä. Lisäksi omat lähtökohdat vaikuttavat tietysti..millaiset ovat kotiolot ja rakastetaanko sinua koulun ulkopuolella. Keinot on se myöhemmin elämässä, että teet asioita, joita rakastat.
Minulla on itsellänikin ärtyä suoli ja se on yksi syy miksi kärsin paniikkihäiriöstä ja miksi minua haukuttiin haisunäädäksi. Täällä on suolistosairailla mahdollisuus käyttää myös henkilökunnan vessoja ja niitä on kymmeniä täällä.
A9
Kannattaa tarkistuttaa kilpirauhasarvot.