Lue keskustelun säännöt.
Tapailua kuukausikaupalla - ja siinä se
05.11.2018 |
Olen nelikymppinen nainen ja ihan aikuisia miehiä olen tapaillut, joskin netin kautta löydettyjä. Olen itse ollut ihastunut ja mitä kauemmin tapailu on jatkunut, sitä voimakkaammin olen kiintynyt ja alkanut ajatella, että tässä se mies nyt on. En edes ole ryhtynyt tapailemaan miehiä, joihin en ole ollut ihastunut, ja olen luullut, että näin muutkin normaalit ihmiset toimivat.
Miehet kuitenkin ovat jossain vaiheessa (4-9 kuukauden jälkeen) ilmoittaneet, ettei tunteita ole. En voi ymmärtää, miksi he ovat jatkaneet tapailua kanssani kuukausikaupalla ja tuhlanneet sekä minun aikaani että omaansa. Minä olen jäänyt torjuttuna paikkailemaan sydäntäni ja itsetuntoani, ja miehet kai sitten muina miehinä jatkaneet sinkkuelämää.
Voiko aikuisen ihmisen olla noin vaikea kertoa vaikka jo muutaman viikon päästä, ettei jutusta tule mitään? Ei kai miehelläkään voi kestää 9 kuukautta tulkita omia aivoituksiaan ja huomata, ettei sittenkään nappaa, vaikka kuinka tunneälyn puutteesta kärsisi? Kuulisin mielelläni muiltakin, onko nykyään ihan normaalia, että tapailu kestää ja kestää, mutta ei johda mihinkään.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa jos sinä et ikinä ja kertaakaan ole ollut lopettava osapuoli. Minullakin on ollut vain lyhyitä parisuhteita mutta melko tasapuolisesti on mennyt kumpi on halunnut lopettaa. Tai jopa molemmat yksimielisesti.
Kolme näitä "tapailusuhteita" on ollut kaikkiaan, ja omat tunteeni vain voimistuivat, kun aika kului. Miehiltä ne katosivat tai niitä ei koskaan ollutkaan, luultavasti jälkimmäinen. Itse tosiaan ryhdyn suhteeseen vain, jos olen ihastunut, mutta näillä miehillä näin ei ollutkaan.
On tietysti mahdollista, että olenkin niin tylsä ja tasainen, ettei minuun vain ihastuta. Mutta miksi sitten edes haaskata kanssani kuukausia? Torjunta ei sattuisi läheskään niin paljon, ellei itse olisi ehtinyt jo kiintyä syvemmin.
En ymmärrä tuota tulkintaa, että toinen osapuoli ei olisi koskaan edes ihastunut. Itse olin ihastunut kaikkiin niihin miehiin, joiden kanssa suhde sittemmin kuitenkin katkesi. Eikä se mielestäni ollut mitään ajan haaskausta. Oli molemminpuolinen ihastuminen, onnellinen suhde, mutta se ei vaan toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Luulin, että homma paranisi, kun tunnemme toisemme paremmin. Ja mies on muuten aivan mahtava.
Jos nelikymppisellä noin niin mitenkähän tällaisella 5-kymppisellä sitten? En ole edes kokeillut vielä deittailua. Erosta viisi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, mutta vaikka ihastunkin, menee aika pitkään ennenkuin ihastus joko muuttuu rakkaudeksi tai loppuu kokonaan. Keski-iässä ei oikein viitsi tehdä suuria elämänmuutoksia (esim yhteen muutto ) ennenkuin on varma.
Juuri näin. Itse on nyt pari kuukautta tapaillut miestä. Olen ihastunut häneen, mutta en todellakaan osaa vielä sanoa, tuleeko tästä mitään pysyvää. Kumpikaan ei ihan heppoisin perustein ole valmis myymään taloaan ja muuttamaan. Parempi siis katsoa (vähän pidempään) kuin katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Luulin, että homma paranisi, kun tunnemme toisemme paremmin. Ja mies on muuten aivan mahtava.
Tuohon lankaan ei kannata mennä. Se todennäköisyys paranemiseen kun on todellisuudessa aika olematon. Alussa touhun pitäisi tuntua uskomattoman ihanalta juuri siksi, kun silmillä vielä on ne vaaleanpunaiset lasit ja toinen on uusi ja jännittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa jos sinä et ikinä ja kertaakaan ole ollut lopettava osapuoli. Minullakin on ollut vain lyhyitä parisuhteita mutta melko tasapuolisesti on mennyt kumpi on halunnut lopettaa. Tai jopa molemmat yksimielisesti.
Kolme näitä "tapailusuhteita" on ollut kaikkiaan, ja omat tunteeni vain voimistuivat, kun aika kului. Miehiltä ne katosivat tai niitä ei koskaan ollutkaan, luultavasti jälkimmäinen. Itse tosiaan ryhdyn suhteeseen vain, jos olen ihastunut, mutta näillä miehillä näin ei ollutkaan.
On tietysti mahdollista, että olenkin niin tylsä ja tasainen, ettei minuun vain ihastuta. Mutta miksi sitten edes haaskata kanssani kuukausia? Torjunta ei sattuisi läheskään niin paljon, ellei itse olisi ehtinyt jo kiintyä syvemmin.
Varmasti miehetkin olivat aluksi ihastuneita, mutta se laantui ajan myötä. Samalla tavalla on käynyt itsellenikin. Olet ihastunut suuresti johonkin mieheen, mutta ajan saatossa olen huomannut yhä enemmän sellaisia juttuja, ettei suhde välillämme voisi toimia pidemmän päälle. Niinpä tunteiden palo on sammunut ja siinä vaiheessa suhde on tullut tiensä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Luulin, että homma paranisi, kun tunnemme toisemme paremmin. Ja mies on muuten aivan mahtava.
Tuohon lankaan ei kannata mennä. Se todennäköisyys paranemiseen kun on todellisuudessa aika olematon. Alussa touhun pitäisi tuntua uskomattoman ihanalta juuri siksi, kun silmillä vielä on ne vaaleanpunaiset lasit ja toinen on uusi ja jännittävä.
Tätä vähän pelkäänkin. Olen tavannut ihanan miehen, mutta sängyssä ei alkanut hyvin. Sanotaan, että seksi muuttuu paremmaksi, kun alkaa tuntea toista paremmin, joten ajattelin antaa suhteellemme mahdollisuuden. En tiedä, teinkö isonkin virhearvion. Eiköhän se selviä lähiaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kuin ysillä, tässä kun olen sinkkuna aikuisiällä ollut. Muutama muutaman kuukauden tapailusuhde on ollut, osasta olen huomannut itse että tunteet eivät kehity, osassa toinen osapuoli. En ole yleensäkään mikään salamarakastuja enkä ole kenellekään rakkautta vakuutellutkaan, vaan olen halunnut tutustua rauhassa ja antaa suhteelle mahdollisuuden. Nämä on asioita jotka pitää vain hyväksyä, jos deittailee. Ajattepa jos asia olisikin niin että sinut olisi jätetty viikon päästä joka kerta. Harmittelisitko nyt sitä, että ei edes annettu mahdollisuutta? Ymmärrän turhautumisen, samoja fiiliksiä itsellä.
Ymmärrän kyllä hyvin tuon, että suhteelle ja tunteiden syntymiselle haluaa antaa mahdollisuuden. Silti 9 kuukautta tuntuu pitkältä ajalta pitää toista roikkumassa jonkinlaisessa suhteessa, jos itse on niin kauan epävarma siitä, haluaako jatkaa vai ei. Yksin pysyminen alkaa tuntua koko ajan paremmalta vaihtoehdolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa miehistä jatkaa tapailua sen ihan kivan kanssa, vaikka ei rakasta, kunnes pitää päättää ollako tosissaan yhdessä vai ei. Koska seksi on hyvää, deittailu kivaa ja yksinäisyys vaivaa. Ja samalla voi ettiä parempaa. Jotkut tosin ei tarvi/halua enempää ja jopa menee naimisiin asti sen ihan kivan kanssa. Ihan kiva ei tarkoita muuten, että mies ei ois ihastunut vaan ettei se rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Luulin, että homma paranisi, kun tunnemme toisemme paremmin. Ja mies on muuten aivan mahtava.
Tuohon lankaan ei kannata mennä. Se todennäköisyys paranemiseen kun on todellisuudessa aika olematon. Alussa touhun pitäisi tuntua uskomattoman ihanalta juuri siksi, kun silmillä vielä on ne vaaleanpunaiset lasit ja toinen on uusi ja jännittävä.
Tätä vähän pelkäänkin. Olen tavannut ihanan miehen, mutta sängyssä ei alkanut hyvin. Sanotaan, että seksi muuttuu paremmaksi, kun alkaa tuntea toista paremmin, joten ajattelin antaa suhteellemme mahdollisuuden. En tiedä, teinkö isonkin virhearvion. Eiköhän se selviä lähiaikoina.
Tavallaan nykyihminen, jolla on valinnan vapaus ja mahdollisuus harrastaa suhteita, vapaata seksiä ja "koeajaa" ihmisiä enenen sitoutumista, on sitten sen vapautensa vanki. Kehnompaankin seksiin tyytyisi, kun ei tietäisi paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen on eri asia kuin rakastuminen, ja rakastuminen taas on eri kuin rakastaminen. Itsellä ainakin mitä vanhemmaksi tulee, sitä hitaammin nämä tunteet kehittyvät. On tullut varovaisemmaksi ja elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, että ihan hyvin voi vierähtää jokunen kuukausi ennen kuin huomaa, että kiinnostus ja ihastus ei muutakaan syvemmäksi. Osa naisista ja miehistä varmaan näkee heti ja tietää, onko toinen se oikea. Osalle taas kelpaa kuka vaan, kunhan ei tarvitse olla yksin. Sitten ollaan me hitaammat tuumailijat. Jos nopeatempoinen ja tällainen pohtija osuvat yhteen, niin voi olla hankalaa. Jos painostetaan johonkin, olen oppinut sanomaan heti ei. Ennen saatoin sanoa vastoin tahtoani kyllä ja siitä ei seurannut hyvää. (15)
Näin se vaan menee että seuraa ja tapailua haetaan netistä ja oma kumppani on siellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia seksi kannattaa jättää aviolittoon. Näkee kuka on tosissaan ja kuka ei.
Entäs sitten kun tarpeet, mieltymykset, halut ja kyvyt eivät natsaakaan?
Ei noita keskustelemalla voi testata.
Käyttävät hyväksi ja tuo on ehkä se maksimi aika, jonka sitä viitsii tehdä. Alussahan voi olla ihastumista ja sitten se hiipuu ja sitten suhde lopetetaan. Tämä tapahtuu kuitenkin aika nopeasti, yleensä ihan parissa kuukaudessa. Jos mies jää siihen noin pitkäksi aikaa roikkumaan, niin hän tuntee saavansa suhteesta sellaista, että kokee se jatkamisen arvoiseksi, vaikka tunteita ei ole. Ehkä olet helppo ja helposti hyväksikäytettävä siinä tilanteessa. Etkö huomaa toisen tunteiden viilenymistä? Onko tapaamisia harvoin ja mitä ne sisältävät? Puhutaanko tulevaisuudesta? Otatko tunteet puheeksi jossakin vaiheessa? Ei kaikkia kohdella noin, koska he huomaavat merkit ja ottavat asiat puheeksi, eivätkä anna tunteettoman, hyötyperustaisen suhteen jatkua liian pitkään.
Voisiko olla, että olet liian helppo ja tyydyt vähään. Itse en pelkästään tapailisi noin kauan. Miehet voivat pitää sinua itsestäänselvyytenä eivätkä siksi arvosta suhdettanne tarpeeksi. Kannattaa arvostaa itseään ja tehdä se myös selväksi. Jos olet kovin ihastunut itse etkä vaadi mieheltä mitään niin vaikutat myös helposti takertuvalta ja se on usein iso turn off paitsi jos mieskin on takertuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Luulin, että homma paranisi, kun tunnemme toisemme paremmin. Ja mies on muuten aivan mahtava.
Tuohon lankaan ei kannata mennä. Se todennäköisyys paranemiseen kun on todellisuudessa aika olematon. Alussa touhun pitäisi tuntua uskomattoman ihanalta juuri siksi, kun silmillä vielä on ne vaaleanpunaiset lasit ja toinen on uusi ja jännittävä.
Sitten toisaalta hyvin usein neuvotaan "antamaan mahdollisuus" sille vähän laimeammaltakin tuntuvalle kumppaniehdokkaalle. Rimaa pitäisi laskea, jos ei meinaa kumppania löytyä jne.
Mikään ei tunnu olevan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
Miksi aloit vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa vuoteessa?
Luulin, että homma paranisi, kun tunnemme toisemme paremmin. Ja mies on muuten aivan mahtava.
Tuohon lankaan ei kannata mennä. Se todennäköisyys paranemiseen kun on todellisuudessa aika olematon. Alussa touhun pitäisi tuntua uskomattoman ihanalta juuri siksi, kun silmillä vielä on ne vaaleanpunaiset lasit ja toinen on uusi ja jännittävä.
Tätä vähän pelkäänkin. Olen tavannut ihanan miehen, mutta sängyssä ei alkanut hyvin. Sanotaan, että seksi muuttuu paremmaksi, kun alkaa tuntea toista paremmin, joten ajattelin antaa suhteellemme mahdollisuuden. En tiedä, teinkö isonkin virhearvion. Eiköhän se selviä lähiaikoina.
Minä tapasin nykyisen mieheni 39-vuotiaana. Seksi oli ensimmäisestä kerrasta alkaen taivaallista, vaikka siihen liittyikin monenlaista säheltämistä. Ajan myötä siitä on tullut vielä parempaa ja nyt se on suorastaan uskomatonta! En enää tyytyisi suhteeseen, jossa seksi on alussa "ei hyvää", sillä ajatuksella että jatkossa se voi olla mahdollisesti "ihan ok".
Kerroin tällä palstalla kerran jatkaneeni tapailua, vaikka mies ei tuntunutkaan romanttisesti lainkaan kiinnostavalta minulle. Sain paljon kommentteja, joissa toimintaani arvosteltiin kovin sanoin, ja kerrottiin että jos ei ensitapaamisella sukat pyöri jaloissa niin juttu on tuhoon tuomittu. No jatkoin silti, ja viidennellä tapaamisella huomasin ihastuneeni mieheen. Nyt tämän ketjun tapailumääriin nähden tuo viisi tapaamistahan oli tosi vähän!
Itselleni kävi hyvin, koska meistä tuli elämänkumppanit, mutta mietin yleisellä tasolla: Kuinka pitkään siis olisi hyvä jatkaa tapailua, jotta antaa suhteelle aidosti mahdollisuuden, mutta ei kuitenkaan roikota toista turhassa toivossa?
Niin pitkälle suhteet eivät edenneet. En itsekään haluaisi muuttaa yhteen alle vuoden tapailun jälkeen.