Lue keskustelun säännöt.
Tapailua kuukausikaupalla - ja siinä se
05.11.2018 |
Olen nelikymppinen nainen ja ihan aikuisia miehiä olen tapaillut, joskin netin kautta löydettyjä. Olen itse ollut ihastunut ja mitä kauemmin tapailu on jatkunut, sitä voimakkaammin olen kiintynyt ja alkanut ajatella, että tässä se mies nyt on. En edes ole ryhtynyt tapailemaan miehiä, joihin en ole ollut ihastunut, ja olen luullut, että näin muutkin normaalit ihmiset toimivat.
Miehet kuitenkin ovat jossain vaiheessa (4-9 kuukauden jälkeen) ilmoittaneet, ettei tunteita ole. En voi ymmärtää, miksi he ovat jatkaneet tapailua kanssani kuukausikaupalla ja tuhlanneet sekä minun aikaani että omaansa. Minä olen jäänyt torjuttuna paikkailemaan sydäntäni ja itsetuntoani, ja miehet kai sitten muina miehinä jatkaneet sinkkuelämää.
Voiko aikuisen ihmisen olla noin vaikea kertoa vaikka jo muutaman viikon päästä, ettei jutusta tule mitään? Ei kai miehelläkään voi kestää 9 kuukautta tulkita omia aivoituksiaan ja huomata, ettei sittenkään nappaa, vaikka kuinka tunneälyn puutteesta kärsisi? Kuulisin mielelläni muiltakin, onko nykyään ihan normaalia, että tapailu kestää ja kestää, mutta ei johda mihinkään.
Kommentit (68)
No ehkä on vain alkanut tulla se eteen, etteivät halua muuttaa omaa arkielämäänsä? Ehkä olet tapaillut "tapojensa orjia" joiden on vaikea tehdä muutoksia elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsivät hunajapurkille niin miksi pilata hyvää?
Olen itse naisena huomannut tietyt vaiheet näissä tutustumisissa. Useimmat suhteenalut ovat kariutuneet viimeistään kahden kuukauden kohdalla. Jos siitä on päästy yli, niin seuraava "kriisi" on tullut 8-9 kk kohdalla. Sitä seuraava 1,5 vuoden kohdalla. Jos siitäkin on päästy yli, niin sitten suhde onkin kehittynyt vakavaksi. Avioliittoon saakka johtanut suhde kesti yhteensä kahdeksan vuotta, sen jälkeen oli 3.5 vuoden suhde (ei yhdessä asumista) ja tämä nykyinen, jossa on muutettu avoliittoon, on nyt meneillään viidettä vuotta.
Onko näillä miehillä ollut millainen parisuhdehistoria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oikeastaan mahdoton toivomus koska tunteet voi ehtyä parisuhteessa ihan minkä ajan kuluttua vaan, jopa vuosikymmenten jälkeen. Ja ihan sulla ittelläskin, eikä vain kumppaneillasi.
Olen itse niin romuna, etten enää helpolla uskalla luottaa keneenkään. Joka kerran kun alkaa uskaltaa tuntea jotakin, mies vetäytyy. Tiedän tunteen, se kun pitää Taas kerran keräillä itsetunnon rippeet ja yrittää unohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa jos sinä et ikinä ja kertaakaan ole ollut lopettava osapuoli. Minullakin on ollut vain lyhyitä parisuhteita mutta melko tasapuolisesti on mennyt kumpi on halunnut lopettaa. Tai jopa molemmat yksimielisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pääasia ettei nussittu.
Jos tärkeintä on se ettei yksikään osapuoli saa seksiä, niin ei varmaan kannata etsiä parisuhdetta kuin korkeintaan toisesta aseksuaalista.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei ne miehet ole jatkaneet mitään sinkkuelämää, vaan vaihtaneet toiseen naiseen.
No. Niitä on jännittäviä miehiä joiden mieli muuttuu usein ja sitten kilttejä taviksia. Netistä naiset yleensä valitsevat ensiksi mainittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama viikko kannattaa olla ilman seksiä niin sillä karsiutuu pois osa.
Tämän takia seksi kannattaa jättää aviolittoon. Näkee kuka on tosissaan ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama kuin ysillä, tässä kun olen sinkkuna aikuisiällä ollut. Muutama muutaman kuukauden tapailusuhde on ollut, osasta olen huomannut itse että tunteet eivät kehity, osassa toinen osapuoli. En ole yleensäkään mikään salamarakastuja enkä ole kenellekään rakkautta vakuutellutkaan, vaan olen halunnut tutustua rauhassa ja antaa suhteelle mahdollisuuden. Nämä on asioita jotka pitää vain hyväksyä, jos deittailee. Ajattepa jos asia olisikin niin että sinut olisi jätetty viikon päästä joka kerta. Harmittelisitko nyt sitä, että ei edes annettu mahdollisuutta? Ymmärrän turhautumisen, samoja fiiliksiä itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa jos sinä et ikinä ja kertaakaan ole ollut lopettava osapuoli. Minullakin on ollut vain lyhyitä parisuhteita mutta melko tasapuolisesti on mennyt kumpi on halunnut lopettaa. Tai jopa molemmat yksimielisesti.
Tämä!
nro 5
Mä olen nainen, mutta vaikka ihastunkin, menee aika pitkään ennenkuin ihastus joko muuttuu rakkaudeksi tai loppuu kokonaan. Keski-iässä ei oikein viitsi tehdä suuria elämänmuutoksia (esim yhteen muutto ) ennenkuin on varma.
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa jos sinä et ikinä ja kertaakaan ole ollut lopettava osapuoli. Minullakin on ollut vain lyhyitä parisuhteita mutta melko tasapuolisesti on mennyt kumpi on halunnut lopettaa. Tai jopa molemmat yksimielisesti.
Kolme näitä "tapailusuhteita" on ollut kaikkiaan, ja omat tunteeni vain voimistuivat, kun aika kului. Miehiltä ne katosivat tai niitä ei koskaan ollutkaan, luultavasti jälkimmäinen. Itse tosiaan ryhdyn suhteeseen vain, jos olen ihastunut, mutta näillä miehillä näin ei ollutkaan.
On tietysti mahdollista, että olenkin niin tylsä ja tasainen, ettei minuun vain ihastuta. Mutta miksi sitten edes haaskata kanssani kuukausia? Torjunta ei sattuisi läheskään niin paljon, ellei itse olisi ehtinyt jo kiintyä syvemmin.
Toiset tykkäävät pitää toista ihmistä ihan hyvänä vaihtoehtona, kun ei parempaakaan ole näkyvissä, ja elää kuten pariskunnat. Mutta se, onko tunteita, merkitsee heille vasta sitten, kun toinen vaatii saada tietää, jatketaanko virallisesti pariskuntana vai ei. Jos tätä vaatimusta ei tule, niin hän vain olettaa, että olet edelleen tarjolla sitoumuksetta ja mielelläänhän hän sinun palveluksiasi käyttää. Mutta hän voi milloin vain siirtyä toiselle palveluntarjoajalle, koska mitään ei ole sovittu.
Minä olen nainen, joka on nyt miltei vuoden seurustellut nykyisen miehen. Mutta, vaikka kuinka pinnistelen, suhteessa ei ole minulle tarpeeksi intohimoa. Seksi siis liian laimeaa.
oletteko asuneet yhdessä? miehet voi vain pitää hupiseurana ja kadota kun alkaa tulla kyselyitä tulevaisuudesta.