Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko miehen käydä armeija?
05.11.2018 |
Ja velvollisuushan se on, mutta nyt puhutaan totaalikieltäytyjistä ja sivari jeput, tai niistä jotka saa c-paperit typeristä syistä (enkä tarkoita nyt mitään oikeaa, vaarallista sairausta jne jne.)
Kommentit (115)
Ei sotaa ilman sotilaita kirjoitti:
Itse armeijan 5 kk jälkeen keskeyttäneenä ja siviilipalvelukseen vaihtaneena (+ sen loppuun asti kunnialla suorittaneena) en kyllä voi sanoa että armeija tekisi juuri kenestäkään yhtään mitään. Itsestäni se teki lapsen, opin siellä valehtelemaan, perseilemään, tekeytymään sairaaksi, olemaan tottelematta sääntöjä ja määräyksiä, vittuilemaan esimiehille, aiheuttamaan yleisesti ongelmia ja syömään helvetillisen määrän ruokaa + munkkia päivässä. Lihoin melkein 10kg tuona aikana. Suurin osa tuntemistani armeijan loppuun käyneistä miehistä ovat sanoneet ihan samaa.
Sivariin lähtemisen jälkeen jatkoin aktiivista urheilua (joka oli intissä tauolla), jatkoin vapaaehtoistyötä jota olin ennen inttiin menemistä tehnyt, pääsin sivarin kautta myös työelämään (+ vaikutti oleellisesti alavalintaani jatkokoulutuksessa) ja koen että nimenomaan siviilipalveluksen aikana aikuistuin, koska ei siellä voi samalla tavalla perseillä kuin intissä vaan joutuu ottamaan vastuun omasta maineestaan ja asemastaan. Intissä perseilyjä kukaan ei muista enää palveluksesta poistumisen jälkeen, mutta hyvin moni siviilipalvelusmies jatkaa samassa työpaikassaan palveluksen jälkeen palkkatyöläisenä (jolloin käyttäytyminen ja toiminta ym. on oltava jotain muuta, kuin sitä että odottaa vain päivää jolloin palvelus päättyy ja kaikki unohtuu) ja sivarissa saatu työkokemus voi olla hyvinkin oleellista hakiessa työpaikkoja tulevaisuudessa riippuen missä palveluksensa suorittaa.
Mutta olenhan vain maitojunalla kotiin tullut luuseri, josta ei ollut armeijaan (enkä ymmärrä miksi pitäisikään olla), joksi minut on tuomittu lopuksi ikää.
Poikani kävi myös sivarin, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. Poikani pääsi hyvään siviilipalveluspaikkaan, josta oli hyötyä tulevissa opinnoissa ja jossa hän oli myös töissä sivarin jälkeen. Minun työpaikallani oli sivari jo 80-luvun lopulta alkaen. Todella fiksuja ja mukavia tyyppejä. Siihen joukkoon toki mahtui ehkä pari kaveria, joita se työ ei niin kauheasti kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reservin Vänrikki kirjoitti:
Koska maanpuolustus nyt on järjestetty siten, että se perustuu asevelvollisuuteen, niin on käytävä. Toisaalta, koska asevelvollisuudelle on myös vaihtoehtoja, kuten siviilipalvelus, niin oma valintahan tämä pitkälti on. Suurin osa vieläkin käy armeijan, pieni osa siviilipalveluksen ja kaikkein pienin osa on totaalikieltäytyjiä (+terveydellisistä syistä vapautetut). Minun mielestäni, jos tätä ajatellaan yksilötasolla ja mielipideasiana, niin tärkeää olisi, että tällä yksilöllä olisi kuhunkin vaihtoehtoon jonkinlainen itselleen perusteltu syy. Oli se sitten jonkinlainen moraalinen dilemma, tai uskonnollinen (myös moraalinen) syy.
Kaikkein tärkeintä olisi mielestäni se, että valinnan taustalla on jonkinlaista oikeaa pohdintaa. Ei esimerkiksi näin: "Menen armeijaan, koska muutkin menevät", tai "Menen siviilipalvelukseen, koska en jaksa mennä armeijaan".
Sillä, onko joku käynyt armeijan vai ei, ei ole minulle henkilökohtaista merkitystä. Armeija ei ihmistä paranna, eikä huononna. Niin kauan, kuin suurin osa ikäluokasta lasketaan reserviin kuuluvaksi, niin puolustus on uskottava, tällä meidän vähäisellä väestöllämme.
Jaksamis-syy on ihan hyvä myös. Se osoittaa, että aiheesta on otettu selvää ja pohdittu koulutuksen pituutta ja syvyyttä omaan jaksamiseen ja motivaatioon. Vähän niin kuin "en jaksanut mennä viideksi vuodeksi yliopistoon niin menin kolmeksi vuodeksi amkiin". Jos tietää jo etukäteen, että ei jaksa sitoutua, on fiksun ihmisen merkki valita toisin
Vierailija kirjoitti:
Veljistäni yksi ei käynyt armeijaa, ja kyllä sen huomaa..
Mistä sen huomaa? Ainakin omassa porukassa siitä, että c-mies on ainoa, joka jaksoi käydä yliopiston loppuun (ainakin toistaiseksi)
ResKes kirjoitti:
Ei kaikkia pidä päästää armeijaan. Liikalihavia, henkisesti epävakaita, kroppansa särkeneitä, ynnä muita toistaitoisia ei kannata laskea lähellekään kasarmeja tuhlaamaan resursseja ja vaarantamaan muiden kouluttamista.
Vielä joskus 80-luvulla armeijassa riitti puuhasteltavaa kaikille. Ihmisiä saatettiin laittaa polkupyörämekaanikoiksi ja halonhakkaajiksi, jos kykyä muuhun ei ollut. Ylipäänsä meno oli rauhallisempaa ja yksinkertaisen kaavamaista. Perussotilaan riitti osata toistaa käskystä hyvin yksinkertaisia fyysisiä suoritteita. Ammuksia annettiin harvoin valvotusti ampumaradalla, muutoin huudeltiin "laukaus laukaus sarrrrja" ja siirryttiin polkupyörillä tai jalan pitkiä matkoja löysästi.
Nykyisin kaikki aselajit ovat teknistyneet huomattavasti; koneiden, laitteiden ja muiden käyttö vaatii opettelua, älyä ja henkistä joustavuutta sekä turvallisuusasioiden hallintaa ja ylipäänsä omaa harkintakykyä ja soveltamista. Idiootit tai ongelmaluonteiset vaarantavat vain itsensä ja muut, eikä heille ole enää simppeleitä apuhommia. Perässävedettäviä ei muutenkaan kannata pitää joukoissa haittaamassa muiden kouluttamista. Aseita ja ammuksia käsitellään paljon enemmän, omatoimisemmin ja todenmukaisemmin, eikä itselleen tai muille vaarallisia yksilöitä voida päästää lähellekään oikein mitään harjoituksia. Fyysistä ja henkistä suorituskykyä tarvitaan useimmissa aselajeissa aiempaa enemmän, joten erilaiset nuorilla lisääntyneet ylipaino- tai muut terveysvaivat eivät enää sovi sekaan, siinä otetaan turhia riskejä sekä yksilön kannalta, että tämän muulle joukolle tuottaman haitan kannalta.
Yleinen asepalvelus on hyvä, ellei välttämätön juttu, mutta resurssien tehokkaan käytön ja tuotettujen joukkojen asianmukaisen tason vuoksi on syytä myös valikoida reippaalla otteella vain soveliain aines. Rajatapaukset ja vähänkään epäilyttävät sivariin, lykkäykseen tai vapautukseen empimättä ja pätkääkään moralisoimatta. Ei siitä ole kellekään mitään iloa, jos wanhojen aikojen malliin kyvyttömät johtavat haluttomia tekemään hyödyttömyyksiä. Suomen vahvuus on se, että meillä saadaan yhteiskunnan paras aines sotilaiksi, siinä missä useissa maissa sotilaaksi hakeutuu porukkaa, joka ei muuta elämässään enää keksi.
Ihmiskunta on ,jo nyt , ennen näkemättömän mittavien ympäristöongelmien (ja pian jo katastrofienkin) edessä.
Niitä vastaan ei mitään toisia kansoja tällä planeetalla vastaan sotiminen auta, pahentaa vain entisestään sitä ympäristökatastrofia.
Ihmisten on,(mikäli ihmiskunta yleensä halutaan säilyttää), pakko oppia täällä uusi elämäntapa ja uuden historian alku, johon sodat ja sotiminen eivät enää kuulu.
Ennen ajateltiin, että sodat ja sotiminen ovat politiikan luonnollinen jatke. (...yleensähän ne olivat jonkun vallassa olleen miehen politiikan jatke) Pääsääntöisestihän se oli entisaikoina kuninkaiden ja keisarien harjoittaman politiikan jatke ja kun kuninkaat menettivät kaiken poliittisen valtansa ja keisarit olivat jo tittelinäkin hävinneet, niin valta aloittaa sotia siirtyi (yleensä heidän paikkansa ottaneille) diktaattoreille.
Millään demokraattisella äänestyksellähän ei mitään sotia ole koskaan aloitettu, eikä taatusti missään voitaisi koskaan aloittaakaan.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että viimeksi kuluneiden, n. sadan vuoden ajalta on paitsi nähty ja koettu, myös kuvattu ja tallentunut niin paljon filmimateriaalia todellisista , täällä Euroopassa ja muuallakin käydyistä sodista .
Sitä kaikkea materiaalia ovat katsoneet nekin ,joiden elinaikana ei sotia heidän ympäristössään ollut .
Todellista kerrontaa asioista kuuntelemalla ja esim.joidenkin,itse jonkun sodan kokeneiden, aiheesta kirjoittamia kirjoja ym. lehtiartikkeleita lukemalla ovat myös niin monet, heitä paljon nuoremmat ja monet, heidän jälkeisetkin sukupolvet, ovat saaneet ja päässeet käsitykseen esim. siitä, miltä totaalinen valta ja vallan käyttö näytti ja mitä se sai aikaan ja miltä se sota ja vihanpito sen seurauksena näytti ihmisten arjessa ja sen ajan todellisuudessa .
Voisi siis huoleti veikata, että jos jostain, jonkun poliitikon esittämistä,jostain sodan aloittamisen tuumista ja ajatuksista järjestettäisiin jossain demokraatinen äänestys nykyään, niin yli 50% äänienemmistöä sen puolesta ei missään , (ainakaan Euroopan) valtiossa saataisi kasaan ja mitä todennäköisintä olisi, että ne sodan puoltoäänet rajoittuisivat ehkä korkeintaan johonkin muutamaan marginaaliprosenttiin.
(Sen äänestyksen jälkeen se poliitikko sitten joutuisi epäsuosioon ja tippuisi politiikasta kokonaan.)
Demokratiaa ei siis voi puolustaa asein- sitä on puolustettava järjellä.
No sodankäynti on varmasti hiukan muuttunut ja on vaikea uskoa, että Suomi enää pärjäisi vaikka kuinka laittaisi tykkirivistöä rajalle. Eikä Suomi ole yksinään tainnut koskaan pärjätäkkään.
Suomalaiset vain turvautuu sisukkuususkomuksiinsa, vaikka sotaan tuskin koskaan on kukaan halunnut.
Pakoilijat lahdattiin suoraan monttuun, niin oli pakko vain mennä. Saattoi selvitä hengissä, kun meni. Varma kuolema, jos ei mennyt.
Palkka-armeija olisi kaikkein paras, niin tulisi uskottavuutta. Sinne menisi silloin ne, joilla on motivaatio kunnossa. Yksi kunnon motivaatiolla varustettu päihittää monta vetelehtijää.
Nykyään armeijasta tulee mieleen vain lauma pierunhajuisia pikkupoikia, jotka vatkaa iltaisin punkissaan.
Norjassa on palkka-armeija ja Norja on ehkä ainut maa tässä, josta voisi löytyäkkin muille maille jotain kiinnostavaa. Suomihan on kaiken rikkautensa jo muualle myynyt. Jokos ne pohjavesivarannotkin myytiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva mies käy armeijan. Lähes kaikki armeijan käyneet ovat poikia.
Miehiähän niistä siellä armeijassa (pitäisi) tulla
Jos tuohon miehistymiseen tarvitaan jotain valtiollista instanssia, silloin vsnhempien pitää katdoa pitkään peiliin ja kysyä itseltään miten niinku se kasvatus oikein menikään.
Jostain syystä kuitenkaan monessa Keski-Euroopan maassa ei moista typeryyttä tarvita "mieheksi kasvamiseen". Itseasiassa siellä pidetään aika luuserina jos mainitset olleesi sikäläisessä armeijassa.
No kun noita teinejä katsoo, niin kyllä, monen vanhemman pitäisi katsoa peiliin ja pitkään
Vierailija kirjoitti:
No sodankäynti on varmasti hiukan muuttunut ja on vaikea uskoa, että Suomi enää pärjäisi vaikka kuinka laittaisi tykkirivistöä rajalle. Eikä Suomi ole yksinään tainnut koskaan pärjätäkkään.
Suomalaiset vain turvautuu sisukkuususkomuksiinsa, vaikka sotaan tuskin koskaan on kukaan halunnut.
Pakoilijat lahdattiin suoraan monttuun, niin oli pakko vain mennä. Saattoi selvitä hengissä, kun meni. Varma kuolema, jos ei mennyt.
Palkka-armeija olisi kaikkein paras, niin tulisi uskottavuutta. Sinne menisi silloin ne, joilla on motivaatio kunnossa. Yksi kunnon motivaatiolla varustettu päihittää monta vetelehtijää.
Nykyään armeijasta tulee mieleen vain lauma pierunhajuisia pikkupoikia, jotka vatkaa iltaisin punkissaan.
Norjassa on palkka-armeija ja Norja on ehkä ainut maa tässä, josta voisi löytyäkkin muille maille jotain kiinnostavaa. Suomihan on kaiken rikkautensa jo muualle myynyt. Jokos ne pohjavesivarannotkin myytiin?
Ruotsissa oli palkka-armeija, ei toiminut. En usko että Suomessa olisi tarpeeks halukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneet sodat... kirjoitti:
ResKes kirjoitti:
Ei kaikkia pidä päästää armeijaan. Liikalihavia, henkisesti epävakaita, kroppansa särkeneitä, ynnä muita toistaitoisia ei kannata laskea lähellekään kasarmeja tuhlaamaan resursseja ja vaarantamaan muiden kouluttamista.
Vielä joskus 80-luvulla armeijassa riitti puuhasteltavaa kaikille. Ihmisiä saatettiin laittaa polkupyörämekaanikoiksi ja halonhakkaajiksi, jos kykyä muuhun ei ollut. Ylipäänsä meno oli rauhallisempaa ja yksinkertaisen kaavamaista. Perussotilaan riitti osata toistaa käskystä hyvin yksinkertaisia fyysisiä suoritteita. Ammuksia annettiin harvoin valvotusti ampumaradalla, muutoin huudeltiin "laukaus laukaus sarrrrja" ja siirryttiin polkupyörillä tai jalan pitkiä matkoja löysästi.
Nykyisin kaikki aselajit ovat teknistyneet huomattavasti; koneiden, laitteiden ja muiden käyttö vaatii opettelua, älyä ja henkistä joustavuutta sekä turvallisuusasioiden hallintaa ja ylipäänsä omaa harkintakykyä ja soveltamista. Idiootit tai ongelmaluonteiset vaarantavat vain itsensä ja muut, eikä heille ole enää simppeleitä apuhommia. Perässävedettäviä ei muutenkaan kannata pitää joukoissa haittaamassa muiden kouluttamista. Aseita ja ammuksia käsitellään paljon enemmän, omatoimisemmin ja todenmukaisemmin, eikä itselleen tai muille vaarallisia yksilöitä voida päästää lähellekään oikein mitään harjoituksia. Fyysistä ja henkistä suorituskykyä tarvitaan useimmissa aselajeissa aiempaa enemmän, joten erilaiset nuorilla lisääntyneet ylipaino- tai muut terveysvaivat eivät enää sovi sekaan, siinä otetaan turhia riskejä sekä yksilön kannalta, että tämän muulle joukolle tuottaman haitan kannalta.
Yleinen asepalvelus on hyvä, ellei välttämätön juttu, mutta resurssien tehokkaan käytön ja tuotettujen joukkojen asianmukaisen tason vuoksi on syytä myös valikoida reippaalla otteella vain soveliain aines. Rajatapaukset ja vähänkään epäilyttävät sivariin, lykkäykseen tai vapautukseen empimättä ja pätkääkään moralisoimatta. Ei siitä ole kellekään mitään iloa, jos wanhojen aikojen malliin kyvyttömät johtavat haluttomia tekemään hyödyttömyyksiä. Suomen vahvuus on se, että meillä saadaan yhteiskunnan paras aines sotilaiksi, siinä missä useissa maissa sotilaaksi hakeutuu porukkaa, joka ei muuta elämässään enää keksi.
Ihmiskunta on ,jo nyt , ennen näkemättömän mittavien ympäristöongelmien (ja pian jo katastrofienkin) edessä.
Niitä vastaan ei mitään toisia kansoja tällä planeetalla vastaan sotiminen auta, pahentaa vain entisestään sitä ympäristökatastrofia.
Se on totta, että sotiminen ei auta ympäristökatastrofeja vastaan. Tosin kukaan ei sellaista ole missään väittänytkään. Kyseessä ovat yleisellä tasolla kaksi erillistä ilmiötä, mutta niillä voi olla myös yhteys. Ilmastonmuutos ja muut ekokatastrofit todennäköisesti tuottavat uusia sotia pikemminkin kuin vähentävät niitä, kun alkaa kilvoittelu resursseista.
Menneet sodat... kirjoitti:
Ennen ajateltiin, että sodat ja sotiminen ovat politiikan luonnollinen jatke.
Niin ajatellaan myös vuonna 2018. Ja tullaan ajattelemaan vuonna 2050. Meidän rajanaapurinamme on militaristinen maa, jossa ajatellaan näin. Tai ei oikeastaan edes jatke, vaan Putinin Venäjälle sota ja politiikka ovat yksi ja sama asia. Kaunis filosofointi ei poista raakaa todellisuutta, eli yli tuhannen kilometrin maarajaamme ja Itämeren vaikutusta.
Menneet sodat... kirjoitti:
Millään demokraattisella äänestyksellähän ei mitään sotia ole koskaan aloitettu, eikä taatusti missään voitaisi koskaan aloittaakaan.
Niinpä. Harmi, että naapurimme on kaukana demokratiasta ja sen valtaeliitti rakentaa olemassaolonsa väkivallan ja sen uhan varaan.
Menneet sodat... kirjoitti:
Voisi siis huoleti veikata, että jos jostain, jonkun poliitikon esittämistä,jostain sodan aloittamisen tuumista ja ajatuksista järjestettäisiin jossain demokraatinen äänestys nykyään, niin yli 50% äänienemmistöä sen puolesta ei missään , (ainakaan Euroopan) valtiossa saataisi kasaan ja mitä todennäköisintä olisi, että ne sodan puoltoäänet rajoittuisivat ehkä korkeintaan johonkin muutamaan marginaaliprosenttiin.
(Sen äänestyksen jälkeen se poliitikko sitten joutuisi epäsuosioon ja tippuisi politiikasta kokonaan.)
Demokratiaa ei siis voi puolustaa asein- sitä on puolustettava järjellä.
Valtava looginen virhe. Demokratiat eivät ehkä aloita hyökkäyssotia, mutta ne voivat joutua ja todistetusti tämän tästä joutuvatkin hyökkäyksen kohteiksi. Silloin ei auta kuin rauta rajalla.
Vierailija kirjoitti:
menisi silloin ne, joilla on motivaatio kunnossa. Yksi kunnon motivaatiolla varustettu päihittää monta vetelehtijää.
Minusta raha tappelusmotivaationa on paljon epäluotettavampi kuin oman kodin, läheisten, demokratian ja vapauden puolustaminen murhaajaa ja sortajaa vastaan. Pelkkä rahan perässä juokseva kun saattaa laskeskella optimaalista riski-panossuhdetta eläkerahastonsa hyödyntämiseksi tappohommista ja lisäksi on periaatteessa aina altis ottamaan vastaan korkeimman tarjouksen toiselta toimeksiantajalta. Urakehitys se mielessä ammattilaisella olla pitää. En usko, että kovinkaan montaa tosipaikassa vetelehtiminen kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sodankäynti on varmasti hiukan muuttunut ja on vaikea uskoa, että Suomi enää pärjäisi vaikka kuinka laittaisi tykkirivistöä rajalle. Eikä Suomi ole yksinään tainnut koskaan pärjätäkkään.
Suomalaiset vain turvautuu sisukkuususkomuksiinsa, vaikka sotaan tuskin koskaan on kukaan halunnut.
Pakoilijat lahdattiin suoraan monttuun, niin oli pakko vain mennä. Saattoi selvitä hengissä, kun meni. Varma kuolema, jos ei mennyt.
Palkka-armeija olisi kaikkein paras, niin tulisi uskottavuutta. Sinne menisi silloin ne, joilla on motivaatio kunnossa. Yksi kunnon motivaatiolla varustettu päihittää monta vetelehtijää.
Nykyään armeijasta tulee mieleen vain lauma pierunhajuisia pikkupoikia, jotka vatkaa iltaisin punkissaan.
Norjassa on palkka-armeija ja Norja on ehkä ainut maa tässä, josta voisi löytyäkkin muille maille jotain kiinnostavaa. Suomihan on kaiken rikkautensa jo muualle myynyt. Jokos ne pohjavesivarannotkin myytiin?
Ruotsissa oli palkka-armeija, ei toiminut. En usko että Suomessa olisi tarpeeks halukkaita.
Se on ihan sotavaltion ikioma ongelma, jos sitä ei koeta paikaksi jossahaluaisi olla töissä.
Armeijan pomohommiin päätyvät ne B-johtajat, heille ei olisi mitään käyttöä oikeasti tuottavam sektorim hommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ihan sama, mutta tunnen vain pari sivaria ja he ovat olleet lapsesta saakka niin oman tiensä kulkijoita, että jotenkin pidän muitakin sivareita samanlaisina viheltelijöinä. Yksi tuttava ei mennyt aikanaan armejaan terveydellisistä syistä, mutta hän olikin ollut isossa autokolarissa ja jalat olivat siinä vahingoittuneet pysyvästi. Ehkä on siis paras, että armeijaan menee vain suurinpiirtein täyspäiset tyypit, sen ei tarvitsisi olla pakko kenellekään. Naisena en sinne edes ajatellut mennä, vaikka olisin takuulla pärjännytkin.
Heh no sehän nyt vaatio vain että osaa ottaa käskyjä ja noudattaa niitä. Aivoja ei siellä tarvitse, siellä ajatellaan puolestasi, joten sinä takuulla olisit loistanut siellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sodankäynti on varmasti hiukan muuttunut ja on vaikea uskoa, että Suomi enää pärjäisi vaikka kuinka laittaisi tykkirivistöä rajalle. Eikä Suomi ole yksinään tainnut koskaan pärjätäkkään.
Suomalaiset vain turvautuu sisukkuususkomuksiinsa, vaikka sotaan tuskin koskaan on kukaan halunnut.
Pakoilijat lahdattiin suoraan monttuun, niin oli pakko vain mennä. Saattoi selvitä hengissä, kun meni. Varma kuolema, jos ei mennyt.
Palkka-armeija olisi kaikkein paras, niin tulisi uskottavuutta. Sinne menisi silloin ne, joilla on motivaatio kunnossa. Yksi kunnon motivaatiolla varustettu päihittää monta vetelehtijää.
Nykyään armeijasta tulee mieleen vain lauma pierunhajuisia pikkupoikia, jotka vatkaa iltaisin punkissaan.
Norjassa on palkka-armeija ja Norja on ehkä ainut maa tässä, josta voisi löytyäkkin muille maille jotain kiinnostavaa. Suomihan on kaiken rikkautensa jo muualle myynyt. Jokos ne pohjavesivarannotkin myytiin?
Ruotsissa oli palkka-armeija, ei toiminut. En usko että Suomessa olisi tarpeeks halukkaita.
Se on ihan sotavaltion ikioma ongelma, jos sitä ei koeta paikaksi jossahaluaisi olla töissä.
Armeijan pomohommiin päätyvät ne B-johtajat, heille ei olisi mitään käyttöä oikeasti tuottavam sektorim hommissa.
Jestas mitä trollailua.
Ensinnäkin asevelvollisuusarmeija on siitä vekkuli paikka, että se saa koko ikäluokan (miehistä ja valikoiduista naisista) seulottavakseen ja pääsee valikoimaan parhaan johtaja-aineksen kermankuorintamenetelmällä. Lisäksi vuoden varusmieskoulutus johtajakurssituksineen tarjoaa ihan ainutlaatuisen mahdollisuuden rekrytoida pätevimmistä sopivimmat upseerinuralle ja muihin kantavirkatehtäviin, tietenkin korkeakouluopintoihin hakeutumisen kautta. Massiivinen johtajakoulutus alkaa heti, jossa kouluttamisessa armeija on ylipäänsä ihan valtakunnan ykkösosaajia niin määrässä kuin laadussa.
Sen sijaan siviilipuolella porukka menee ensin X vuodeksi opiskelemaan, sitten rypee läpi hanttihommien jossain firmoissa ruohonjuuritasolta alkaen vähitellen ylöspäin ja lopulta pääsevät johtajapesteihin kiinni yleensä ilman minkäänlaista todellista johtajuusosaamista, pelkällä toimialan substanssikokemuksella ja mitä useimmin lähinnä nuoleskelun, narsistisen kyynärpäätaktikoinnin ja monenlaisen kieron selkäänpuukottelupelin seurauksena. Siviilimaailmassa johtajaksi usein päätyy moraalittomin porukka, ei kyvykkäin. Lisäksi meriittiperustaisessa ylenemisessä tunnetaan luonnonlaki oman inkompetenssitasonsa saavuttamisesta. Asiantuntijan ylentäminen johtajaksi on usein paha virhe, koska menetetään hyvä asiantuntija ja saadaan huono johtaja.
Kun upseerin aktiivipalvelusikä tulee täyteen usein merkittävästi ennen normaalia eläkeikää ja vanhuudesta johtuvaa työkyvyttömyyttä, entiset kapiaiset ovat usein varsin kysyttyjä johtajia myös siviilimaailmassa.
Tottakai hyviä johtajia päätyy paljon muuallekin kuin armeijan leipiin, useimmiten hekin RUK:n käyneinä. Mutta on täysin järjenvastainen väite tuo B-johtajuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sodankäynti on varmasti hiukan muuttunut ja on vaikea uskoa, että Suomi enää pärjäisi vaikka kuinka laittaisi tykkirivistöä rajalle. Eikä Suomi ole yksinään tainnut koskaan pärjätäkkään.
Suomalaiset vain turvautuu sisukkuususkomuksiinsa, vaikka sotaan tuskin koskaan on kukaan halunnut.
Pakoilijat lahdattiin suoraan monttuun, niin oli pakko vain mennä. Saattoi selvitä hengissä, kun meni. Varma kuolema, jos ei mennyt.
Palkka-armeija olisi kaikkein paras, niin tulisi uskottavuutta. Sinne menisi silloin ne, joilla on motivaatio kunnossa. Yksi kunnon motivaatiolla varustettu päihittää monta vetelehtijää.
Nykyään armeijasta tulee mieleen vain lauma pierunhajuisia pikkupoikia, jotka vatkaa iltaisin punkissaan.
Norjassa on palkka-armeija ja Norja on ehkä ainut maa tässä, josta voisi löytyäkkin muille maille jotain kiinnostavaa. Suomihan on kaiken rikkautensa jo muualle myynyt. Jokos ne pohjavesivarannotkin myytiin?
Ruotsissa oli palkka-armeija, ei toiminut. En usko että Suomessa olisi tarpeeks halukkaita.
Se on ihan sotavaltion ikioma ongelma, jos sitä ei koeta paikaksi jossahaluaisi olla töissä.
Armeijan pomohommiin päätyvät ne B-johtajat, heille ei olisi mitään käyttöä oikeasti tuottavam sektorim hommissa.
Jestas mitä trollailua.
Ensinnäkin asevelvollisuusarmeija on siitä vekkuli paikka, että se saa koko ikäluokan (miehistä ja valikoiduista naisista) seulottavakseen ja pääsee valikoimaan parhaan johtaja-aineksen kermankuorintamenetelmällä. Lisäksi vuoden varusmieskoulutus johtajakurssituksineen tarjoaa ihan ainutlaatuisen mahdollisuuden rekrytoida pätevimmistä sopivimmat upseerinuralle ja muihin kantavirkatehtäviin, tietenkin korkeakouluopintoihin hakeutumisen kautta. Massiivinen johtajakoulutus alkaa heti, jossa kouluttamisessa armeija on ylipäänsä ihan valtakunnan ykkösosaajia niin määrässä kuin laadussa.
Sen sijaan siviilipuolella porukka menee ensin X vuodeksi opiskelemaan, sitten rypee läpi hanttihommien jossain firmoissa ruohonjuuritasolta alkaen vähitellen ylöspäin ja lopulta pääsevät johtajapesteihin kiinni yleensä ilman minkäänlaista todellista johtajuusosaamista, pelkällä toimialan substanssikokemuksella ja mitä useimmin lähinnä nuoleskelun, narsistisen kyynärpäätaktikoinnin ja monenlaisen kieron selkäänpuukottelupelin seurauksena. Siviilimaailmassa johtajaksi usein päätyy moraalittomin porukka, ei kyvykkäin. Lisäksi meriittiperustaisessa ylenemisessä tunnetaan luonnonlaki oman inkompetenssitasonsa saavuttamisesta. Asiantuntijan ylentäminen johtajaksi on usein paha virhe, koska menetetään hyvä asiantuntija ja saadaan huono johtaja.
Kun upseerin aktiivipalvelusikä tulee täyteen usein merkittävästi ennen normaalia eläkeikää ja vanhuudesta johtuvaa työkyvyttömyyttä, entiset kapiaiset ovat usein varsin kysyttyjä johtajia myös siviilimaailmassa.
Tottakai hyviä johtajia päätyy paljon muuallekin kuin armeijan leipiin, useimmiten hekin RUK:n käyneinä. Mutta on täysin järjenvastainen väite tuo B-johtajuus.
Niin, itse olen käynyt RUK:n ja ne todelliset johtajakyvyt eivät todellakaan päädy sotavaltion palvelukseen. Päinvastoin, ne ovat juuri niitä RUK:n käyneitä jotka naureskellen toteavat varusmiespalveluksen jälkeen "eiköhän se sotilasjohtaminen ollut tässä..." ja päätyvät yksityisen sektorin johtotehtäviin - minuakin pyydettiin jäämään VA-kapiaiseksi ja sen jälkeen hakemaan kadikseen, mutta totesin etten halua olla missään tekemisissä ko laitoksen kanssa. Yhden kertauksen kävin ja toiseen kun tuli kutsu, totesin että tapahtuu onnettomuuksia jos sinne hakecat väkisin - (sotilas)poliisin ilmestymistä ovelle odoteltu kuutisen vuotta...
Sen sijaan minua huonommin RUK:ssa pärjänneet ovat nyt eversteinä tms, eikä todellakaan niillä lahjoilla mitä esittivät silloin joskus olisi _mitään_ käyttöä korkeakoulutettujen johtajana vaan lentäisivät kuin leppäkeihäät ulos. Joten jos minuun nähden B-kykyisiä tapauksia päätyy everstiksi, niin aika heikosti menee...vai eikö juuri nyt tässä tapauksessa RUK olekaan enää niin merkittävä meriitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ainoastaan jos tehään laki, että naisen pitää synnyttää tai häntä oottaa vankila tai siviilipalvelus.
Jos armeija olisi siis pakollinen niin sen pitäisi sitten kaiketi kestää n. 18 vuotta jos synnytykseen ja sen tuloksiin asiaan haluaa verrata. Jos teet kaksi lasta niin armeija jatkuu sitten niin pitkäksi kunnes nuorinkin on täysi-ikäinen.
Näin vissiin sitten ...
Mies
Onpas kaukaa haettua. Onhan isäkin mukana todennäköisesti lapsen elämässä tänä aikana? Mutta sarkasmiahan tämä taisi ollakin..
No itsehän olen ollut ihanan fiksun miehen kanssa yli 10v joka kävi siviilipalveluksen eli suoritti velvollisuutensa. Kyllä hän mietti aikanaan valintaansa, mutta ei tahtonut "opetella" tappamaan ihmisiä ja sotimaan. Kyseessä kuitenkin maalla kasvanut, jo natiaisena pelit ja vehkeet oppinut sekä pyssynkäytön myös. Eli käsittääkseni normaalit ihmiset kyllä aikuistuu ilman mitään armeijoitakaan, tai onko sitten jossain pumpulissa pidettyjä poikasia jotka armeija olevinaan miehistää ja he tarvitsevat ulkopuolista ohjausta? Eipä tuo sivarius ole ollut kellekään tutulle tai työelämässä mikään miinus, ei nuo läheiset armeijankäyneet heebot tosiaan sen miehisempiä ole :D aika idioottimaista olisi muutenkaan tuollaisen instituution perusteella luokitella ihmisiä, vähän sama kuin sanoisi että hoitoalan koulut käyneet naiset on naisellisempia ja älykkäämpiä kuin muut. Eiköhän tuo ole jokaisen oma valinta kun toimii lakien mukaan.
ihan sama... kirjoitti:
Tulihan tuo aikanaan käytyä kyllä itsekin, mutta oikeastaan ihan sama sillä kolmatta maailmansotaa ei Eurooppaan kuitenkaan voi enää tulla (eikä muuallakaan alkaa) sillä sehän olisi jo maailmanloppu ja kyllä kaikki ( ainakin Euroopan) johtajat sen tietävät.
Eikä Suomi viimeksikään olisi sotaan joutunut, ellei olisi ollut maailmansota meneillään.
Teoriassa:jos sellainen nyt tulisi, niin ei siihen tarvittaisi enää mitään pieniä valtioita kummankaan suurvaltapuolen liittolaisiksi, vaan se käytäisiin suoraan (lopputuhoon asti) suurvaltojen omien valtavien asearsenaalien avulla suoraan toisiaan vastaan (...kunnes elämä tältä planeetalta olisi tuhottu).
No eihän sitä maailmansotaa tarvitse tulla, mutta mites joku miehitys, jota ei kaivata? Esim. Krimille sitä vaan marssi jotakin porukkaa ja omi itsellensä, kun se on niin kiva paikka.
Kyllä nyt jotakin vaikuttaa, että siellä pannaan tulisesti vastaan, jos tontille marssitaan. Näin tehtiin mm. Talvisodassa. Eipä miehittänyt Stalin Suomea kahdessa viikossa, kuten laskeskeli.
Ei sotaa ilman sotilaita kirjoitti:
Itse armeijan 5 kk jälkeen keskeyttäneenä ja siviilipalvelukseen vaihtaneena (+ sen loppuun asti kunnialla suorittaneena) en kyllä voi sanoa että armeija tekisi juuri kenestäkään yhtään mitään. Itsestäni se teki lapsen, opin siellä valehtelemaan, perseilemään, tekeytymään sairaaksi, olemaan tottelematta sääntöjä ja määräyksiä, vittuilemaan esimiehille, aiheuttamaan yleisesti ongelmia ja syömään helvetillisen määrän ruokaa + munkkia päivässä. Lihoin melkein 10kg tuona aikana. Suurin osa tuntemistani armeijan loppuun käyneistä miehistä ovat sanoneet ihan samaa.
Sivariin lähtemisen jälkeen jatkoin aktiivista urheilua (joka oli intissä tauolla), jatkoin vapaaehtoistyötä jota olin ennen inttiin menemistä tehnyt, pääsin sivarin kautta myös työelämään (+ vaikutti oleellisesti alavalintaani jatkokoulutuksessa) ja koen että nimenomaan siviilipalveluksen aikana aikuistuin, koska ei siellä voi samalla tavalla perseillä kuin intissä vaan joutuu ottamaan vastuun omasta maineestaan ja asemastaan. Intissä perseilyjä kukaan ei muista enää palveluksesta poistumisen jälkeen, mutta hyvin moni siviilipalvelusmies jatkaa samassa työpaikassaan palveluksen jälkeen palkkatyöläisenä (jolloin käyttäytyminen ja toiminta ym. on oltava jotain muuta, kuin sitä että odottaa vain päivää jolloin palvelus päättyy ja kaikki unohtuu) ja sivarissa saatu työkokemus voi olla hyvinkin oleellista hakiessa työpaikkoja tulevaisuudessa riippuen missä palveluksensa suorittaa.
Mutta olenhan vain maitojunalla kotiin tullut luuseri, josta ei ollut armeijaan (enkä ymmärrä miksi pitäisikään olla), joksi minut on tuomittu lopuksi ikää.
Tähänkin lusmuiluun ja joukkotyhmyyteen auttaisi se, että miehen nimi ja käytös arvioitaisiin ja siitä tulisi jonkunlainen CV-merkintä Kanta.fi:hin. Tai sitä pyydettäisiin nähtäväksi joka työpaikkahausssa.
MInusta armeija/sivari/joku hyötypalvelus pitäisi olla pakollinen. Näihin sitten laitetaan tyypin kykyjen mukaan. Jos on epävakaa sekoilija, päätyisi johonkin tehtävään, jossa hyödyttäisi sotatilan tultua muuten kuin riskaabeleissa hommissa. Esim. Autokuski tai muu yhteiskunnan pyörittäjä.
Menneet sodat... kirjoitti:
ResKes kirjoitti:
Ei kaikkia pidä päästää armeijaan. Liikalihavia, henkisesti epävakaita, kroppansa särkeneitä, ynnä muita toistaitoisia ei kannata laskea lähellekään kasarmeja tuhlaamaan resursseja ja vaarantamaan muiden kouluttamista.
Vielä joskus 80-luvulla armeijassa riitti puuhasteltavaa kaikille. Ihmisiä saatettiin laittaa polkupyörämekaanikoiksi ja halonhakkaajiksi, jos kykyä muuhun ei ollut. Ylipäänsä meno oli rauhallisempaa ja yksinkertaisen kaavamaista. Perussotilaan riitti osata toistaa käskystä hyvin yksinkertaisia fyysisiä suoritteita. Ammuksia annettiin harvoin valvotusti ampumaradalla, muutoin huudeltiin "laukaus laukaus sarrrrja" ja siirryttiin polkupyörillä tai jalan pitkiä matkoja löysästi.
Nykyisin kaikki aselajit ovat teknistyneet huomattavasti; koneiden, laitteiden ja muiden käyttö vaatii opettelua, älyä ja henkistä joustavuutta sekä turvallisuusasioiden hallintaa ja ylipäänsä omaa harkintakykyä ja soveltamista. Idiootit tai ongelmaluonteiset vaarantavat vain itsensä ja muut, eikä heille ole enää simppeleitä apuhommia. Perässävedettäviä ei muutenkaan kannata pitää joukoissa haittaamassa muiden kouluttamista. Aseita ja ammuksia käsitellään paljon enemmän, omatoimisemmin ja todenmukaisemmin, eikä itselleen tai muille vaarallisia yksilöitä voida päästää lähellekään oikein mitään harjoituksia. Fyysistä ja henkistä suorituskykyä tarvitaan useimmissa aselajeissa aiempaa enemmän, joten erilaiset nuorilla lisääntyneet ylipaino- tai muut terveysvaivat eivät enää sovi sekaan, siinä otetaan turhia riskejä sekä yksilön kannalta, että tämän muulle joukolle tuottaman haitan kannalta.
Yleinen asepalvelus on hyvä, ellei välttämätön juttu, mutta resurssien tehokkaan käytön ja tuotettujen joukkojen asianmukaisen tason vuoksi on syytä myös valikoida reippaalla otteella vain soveliain aines. Rajatapaukset ja vähänkään epäilyttävät sivariin, lykkäykseen tai vapautukseen empimättä ja pätkääkään moralisoimatta. Ei siitä ole kellekään mitään iloa, jos wanhojen aikojen malliin kyvyttömät johtavat haluttomia tekemään hyödyttömyyksiä. Suomen vahvuus on se, että meillä saadaan yhteiskunnan paras aines sotilaiksi, siinä missä useissa maissa sotilaaksi hakeutuu porukkaa, joka ei muuta elämässään enää keksi.
Ihmiskunta on ,jo nyt , ennen näkemättömän mittavien ympäristöongelmien (ja pian jo katastrofienkin) edessä.
Niitä vastaan ei mitään toisia kansoja tällä planeetalla vastaan sotiminen auta, pahentaa vain entisestään sitä ympäristökatastrofia.
Ihmisten on,(mikäli ihmiskunta yleensä halutaan säilyttää), pakko oppia täällä uusi elämäntapa ja uuden historian alku, johon sodat ja sotiminen eivät enää kuulu.
Ennen ajateltiin, että sodat ja sotiminen ovat politiikan luonnollinen jatke. (...yleensähän ne olivat jonkun vallassa olleen miehen politiikan jatke) Pääsääntöisestihän se oli entisaikoina kuninkaiden ja keisarien harjoittaman politiikan jatke ja kun kuninkaat menettivät kaiken poliittisen valtansa ja keisarit olivat jo tittelinäkin hävinneet, niin valta aloittaa sotia siirtyi (yleensä heidän paikkansa ottaneille) diktaattoreille.
Millään demokraattisella äänestyksellähän ei mitään sotia ole koskaan aloitettu, eikä taatusti missään voitaisi koskaan aloittaakaan.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että viimeksi kuluneiden, n. sadan vuoden ajalta on paitsi nähty ja koettu, myös kuvattu ja tallentunut niin paljon filmimateriaalia todellisista , täällä Euroopassa ja muuallakin käydyistä sodista .
Sitä kaikkea materiaalia ovat katsoneet nekin ,joiden elinaikana ei sotia heidän ympäristössään ollut .
Todellista kerrontaa asioista kuuntelemalla ja esim.joidenkin,itse jonkun sodan kokeneiden, aiheesta kirjoittamia kirjoja ym. lehtiartikkeleita lukemalla ovat myös niin monet, heitä paljon nuoremmat ja monet, heidän jälkeisetkin sukupolvet, ovat saaneet ja päässeet käsitykseen esim. siitä, miltä totaalinen valta ja vallan käyttö näytti ja mitä se sai aikaan ja miltä se sota ja vihanpito sen seurauksena näytti ihmisten arjessa ja sen ajan todellisuudessa .
Voisi siis huoleti veikata, että jos jostain, jonkun poliitikon esittämistä,jostain sodan aloittamisen tuumista ja ajatuksista järjestettäisiin jossain demokraatinen äänestys nykyään, niin yli 50% äänienemmistöä sen puolesta ei missään , (ainakaan Euroopan) valtiossa saataisi kasaan ja mitä todennäköisintä olisi, että ne sodan puoltoäänet rajoittuisivat ehkä korkeintaan johonkin muutamaan marginaaliprosenttiin.
(Sen äänestyksen jälkeen se poliitikko sitten joutuisi epäsuosioon ja tippuisi politiikasta kokonaan.)
Demokratiaa ei siis voi puolustaa asein- sitä on puolustettava järjellä.
Niin, kerro tuo kaunis ajatus vaikkapa mu su-maiden johdolle, joka saarnaa joka viikko vihaa kristittyjä, länsimaita ja Yhdysvaltoja vastaan. Siellä nälkäiset, lukutaidottomat ja mukaan pakotetut on rekrytoitu asiaan mukaan ilman, että kukaan saa äänestää mistään mitään.
Isäni oli jatkosodassa. Minulla on kopio hänen sotilaspassinsa kuvasta. Hän oli hyvin nuori ja minua itkettää ajatella, mihin nämä kaikki nuoret miehet joutuivat. Hän kävi öisin sitä sotaa edelleen. Lääkintämiehenä hän näki liikaa. Koskaan näistä ei puhuttu, siitäkin syystä, että isäni oli ilkeä ja tuomitseva meille lapsille ja äidille. Ja joskus kävi käsiksikin, selvin päin. Vihasin teininä häntä ja halusinkin heti muuttaa pois kotoa kun koulu oli käyty. Kaikilla me sisarukset olemme kärsineet (ja edelleen) mielenterveysongelmista.
"Me ollaan kaikki sotilaiden lapsia"