En pääse vihasta anoppiani kohtaan
Olen se miniä joka on aina "ohitettu". Yritän olla välittämättä, mutta miksi se vaan on niin vaikeaa?
Kommentit (26)
Mun anoppi halveksii meidän lastakin, ei riitä että mua.
Toista ihmistä ei voi muuttaa. Ainoa, mitä voit muuttaa, on oma suhtautumisesi asiaan. Miksi tuhlata voimavaroja turhaan vihaamisen. Totea, että anoppi on, mitä on ja sen jälkeen vain elät sen tosiasian kanssa antamatta sen vaikuttaa itseesi ja mielialaasi. Jää voimavaroja turhasta vihanpidosta sitten mukavampiin asoihin ja kaikilla on kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin, mutta tuntuu lohduttavalta kuin on muitakin joilla on ongelmia anoppi-suhteessa.ap.
Vertaistukeahan täältä monesti haetaankin.
Vierailija kirjoitti:
Toista ihmistä ei voi muuttaa. Ainoa, mitä voit muuttaa, on oma suhtautumisesi asiaan. Miksi tuhlata voimavaroja turhaan vihaamisen. Totea, että anoppi on, mitä on ja sen jälkeen vain elät sen tosiasian kanssa antamatta sen vaikuttaa itseesi ja mielialaasi. Jää voimavaroja turhasta vihanpidosta sitten mukavampiin asoihin ja kaikilla on kivempaa.
Onko sulla kokemusta? Se ei vaan oo niin yksinkertaista, vaikka haluais unohtaa koko ihmisen. Yritän kyllä kovasti.ap.
Anoppihullut taas vauhdissa. Lienevät samat joka ketjussa, jonka otsikossa mainitaan sana anoppi. Juu, on ne hirviöitä, yks ei soittele, toinen soittelee liikaa, yks ei auta, toinen auttaa liikaa, yhtä ei kiinnosta, toista kiinnostaa liikaa ja sanoo tai tekee mitä vain, niin aina se tulkitaan negatiivisesti. Osanottoni tämän maan anopeille - ei ole teillä helppoa.
P.s. Jos se anoppi on hyvissä väleissä muiden miniöidensä kanssa, on ihan mahdollisuuksien rajoissa, että vikaa löytyy teistä itsestännekin
Onko väärin, mutta tuntuu lohduttavalta kuin on muitakin joilla on ongelmia anoppi-suhteessa.ap.