En pääse vihasta anoppiani kohtaan

Koska ihminen haluaa tulla huomatuksi ja hyväksytyksi.

Samanlaista täällä, muita miniöitä suositaan, ei oo helppoo.

Keksi sille joku jäynä, niin olo helpottuu.

Tiedän tuntee, hyljeksitty minäkin.

Miten teitä miniöitä pitäisi huomioida?

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä miniöitä pitäisi huomioida?

  Pitää kohdella tasavertaisesti, eikä suosia ketään.

No esim. että se miniäkin (aviossa ihan ollaan) kutsuttaisiin miehensä siskon häihin.

Ei kai anoppi ole vastuussa siitä, ketä hänen tyttärensä kutsuu häihinsä.

Vierailija kirjoitti:

No esim. että se miniäkin (aviossa ihan ollaan) kutsuttaisiin miehensä siskon häihin.

Meillä päin vihittävä pari päättää ketä häihinsä kutsuvat.

Ja että sille toisellekkin miniälle joskus soiteltas ja kuulumisia kyseltäs?

Pilasi vauvavuoden enkä haluaisi olla enää tekemisissä. Ei tajua vaan tunkee ja tunkee entistä enemmän. En tiedä pääsenkö yli tästä olosta, en halua antaa lasta hoitoon heille enkä halua nähdä. Asuvat naapurissa, vauva-aika oli helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Ja että sille toisellekkin miniälle joskus soiteltas ja kuulumisia kyseltäs?

Ei kannata soitella, saa heti kuulla olevansa utelias noita.

Vierailija kirjoitti:

Ja että sille toisellekkin miniälle joskus soiteltas ja kuulumisia kyseltäs?

Mun anoppi ei soittanut ikinä mulle. Hyvä niin.

Mä olen ilmeisesti sitten se paskaminiä :D

Minulla ei edes ole miehen sukulaisten puhelinnumeroita. En todellakaan muista ketään minään päivänä, joulu on ainoa kun vien appivanhemmille jonkun joulukukan. Menen kyllä kylään n. 2-4krt vuodessa, ja he ovat mukavia ihmisisä siis. En vain ole sellainen ihminen joka jaksaa pitää mitään yhteyksiä mihinkään "pakolla". Tämä linja on ollut ihan kautta rantain, sillä jos kerran soitan tai laitan viestin että hyvää syntymäpäivää, niin sen jälkeen se on pakko tehdä kaikkien muidenkin kohdalla, eikä ikinä saa unohtaa, koska siitä voidaan loukkaantua. Ihan liikaa painetta muistaa kaikkien merkkipäivät. Parempi että pitävät minua jo alun perin typeränä moukkana.

Vierailija kirjoitti:

Pilasi vauvavuoden enkä haluaisi olla enää tekemisissä. Ei tajua vaan tunkee ja tunkee entistä enemmän. En tiedä pääsenkö yli tästä olosta, en halua antaa lasta hoitoon heille enkä halua nähdä. Asuvat naapurissa, vauva-aika oli helvettiä.

Mulla sama eikä helpottanut koskaan. Meni selkäytimeen se tunne eikä välit palautunu. Sanoi vauvasta että ei tämä pelkästään sinun ole ja osoitti mieltään taaperolle jos halusi hänen sijasta minun eli äitinsä syliin.

Miksi ihmeessä viitsisi edes miettiä pitääkö anoppi miniästään vai ei? Itse en jaksa tuhlata anoppini mielenliikkeisiin enää ajatustakaan. Teki aikanaan täysin selväksi, että en ole mieleinen. Nykyään tavataan kerran vuodessa ja se riittää.

Mieskään ei jaksa äitiään. Lapsilla ei myöskään käytännössä ole mitään suhdetta mummoonsa, kun anoppi ei koskaan ollut kiinnostunut, kun olivat pieniä. Nyt kun ovat aikuisia niin kyllä kelpaisivat avuksi esim. mökille, halon hakkuuseen ja ulkohuussin tyhjennyksen.

Olen myös sanonut miehelle, että sitten kun anoppi vanhuuttaan tarvitsee apua niin minä en ole käytettävissä. Hoidan omat vanhemmat, anopin hoitakoon mies ja siskonsa.

Ei munkaan anoppi mulle soittele. Ihme kitinää.

Mun aiempi anoppi oli yksi ihanimmista ihmisistä joita ikinä olen tavannut. Kun ei silloisen avomiehen kanssa elo sujunut niin eniten harmitti kun menetin niin ihanan ihmisen elämästäni (ystäviä kyllä exän kanssa ollaan edelleen).

Nykyinen anoppi, jonka olen kuuden vuoden aikana tavannut kaksi kertaa on aivan järkyttävä ihmishirviö. Ei tule toimeen avomieheni eli oman poikansa kanssa, joten ei olla missään yhteyksissä. Pahimpina syytöksinä joita hän on sepittänyt on että käytin hyväksi lapsipuoltani.Tämän jälkeen ilmoitin että laittaa välittömästi haasteen tulemaan niin selvitetään asia oikeudessa. Aiemmat syytökset oli tietysti niitä että vien miehen rahat, ja perinnön ym. Ja näissä ei siis ole mitään perää, ei olla edes naimisissa ja mies oli tuolloin täysin varaton. Anoppi tiesi sen mutta on sellainen putouksen sketsihahmo-tyyppinen persoona joka sepittää juttuja ihan lennosta ilman mitään totuuspohjaa. Ja "herra" tietysti rankaisee minua syntistä kun olen häneltä pojan vienyt. Eli meidän suhteessa ei siis mitään tehtävissä. Ikääkin anopilla yli 80v.

Sulle sanon neuvona että jos oikeasti sun anoppi on viisas ja mukava niin juttele hänen kanssaan kahden kesken. Ehkä kyseessä on vain väärinymmärrys? Jos taas anoppisi on samanlainen kuin minun niin pysy kaukana. Olet vaan onnekas kun on ottanut sinuun etäisyyttä :)

Vierailija kirjoitti:

Mun aiempi anoppi oli yksi ihanimmista ihmisistä joita ikinä olen tavannut. Kun ei silloisen avomiehen kanssa elo sujunut niin eniten harmitti kun menetin niin ihanan ihmisen elämästäni (ystäviä kyllä exän kanssa ollaan edelleen).

Nykyinen anoppi, jonka olen kuuden vuoden aikana tavannut kaksi kertaa on aivan järkyttävä ihmishirviö. Ei tule toimeen avomieheni eli oman poikansa kanssa, joten ei olla missään yhteyksissä. Pahimpina syytöksinä joita hän on sepittänyt on että käytin hyväksi lapsipuoltani.Tämän jälkeen ilmoitin että laittaa välittömästi haasteen tulemaan niin selvitetään asia oikeudessa. Aiemmat syytökset oli tietysti niitä että vien miehen rahat, ja perinnön ym. Ja näissä ei siis ole mitään perää, ei olla edes naimisissa ja mies oli tuolloin täysin varaton. Anoppi tiesi sen mutta on sellainen putouksen sketsihahmo-tyyppinen persoona joka sepittää juttuja ihan lennosta ilman mitään totuuspohjaa. Ja "herra" tietysti rankaisee minua syntistä kun olen häneltä pojan vienyt. Eli meidän suhteessa ei siis mitään tehtävissä. Ikääkin anopilla yli 80v.

Sulle sanon neuvona että jos oikeasti sun anoppi on viisas ja mukava niin juttele hänen kanssaan kahden kesken. Ehkä kyseessä on vain väärinymmärrys? Jos taas anoppisi on samanlainen kuin minun niin pysy kaukana. Olet vaan onnekas kun on ottanut sinuun etäisyyttä :)

Valitettavasti samantapainen se on kuin sun nykyisesi, mä kun olisin niin halunnut sellaisen kaveri-anopin, niin kuin joillain. ap.

Minun anoppini olisi ollu kaverianoppi, jos olisin tanssinut hänen pillinsä mukaan. Nyt on jo hyvin vanha, mutta edelleen antaa ymmärtää, etten ole mitään.

Halusi pilata minun mummouteni omiin lapsenlapsiini, mutta en enää ole saman katon alla hänen ja lapsenlasteni kanssa kuin pakottavissa tilanteissa, koska yrittää pilata lasten suhteen minuun.