Lue keskustelun säännöt.
Ovatko psykiatrit, psykologit ja terapeutit itse eniten "päästään vialla"?
03.11.2018 |
Mitä mieltä olette väitteestä, että tämä ammattikunta olisi eniten se, ketkä on päästään vialla ja ns.hoitavat itseään ja omia traumojaan pohjimmiltaan ja alitajuisesti terapoidessaan muita? Mitä mietteitä tämä herättää? Millaisia terapeutteja ja psykiatreja teillä on ollut?
Kommentit (62)
Kaikki tapaamani psykiatrit ovat olleet vähän erikoisia, miehet etenkin. Useat ovat antaneet keskivertolääkäriä humaanimman ja älykkäämmän vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tuosta itsensä hoidattamisesta tiedä mutta aika moni psykologi ja psykoterapeutti on asenteiltaan kovin mustavalkoinen ja joustamaton. Varsinkin naispsykologit ja -psykoterapeutit voivat olla hyvin päällekäyviä asenteidensa kanssa. Psykiatreista ei ole omakohtaista kokemusta mutta ystävieni mukaan saattavat olla aika persoonallisia tapauksia. Toisaalta ne huiput ovat kuuleman mukaan sitten ihan terävintä kärkeä sekä ammatillisilta että vuorovaikutustaidoiltaan.
Itse olen käynyt skitsofreenikkko psykiatrilla, välillä vähän outo oli mutta uskon että johtui lääkkeistä mitä joutuu syömään.
Mikäli lääkäri / psykologi vaikuttaa olevan hullumpi kuin itse olet, on silloin syytä etsiä toinen lääkäri / psykologi.
Vielä huolestuneempi olisin kehoterapeuteista, joiden koulutus voi olla aivan mitä tahansa. Niille hakeudutaan kun ei saa aikoja kunnalliselle. Jonain rosen-terapeuttina ym on aivan umpihulluja ämmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi että heidän koulutuksessa hoidetaan heidän omat traumat kuntoon ettei häiritse asiakastyötä.Terapeuttien oma elämähän ei lopu siihen kun aloittavat työt valmistuttuaan.Heidän elämässään voi edelleen tapahtua hyvinkin traumaattisia uusia tapahtumia.Mitenhän sitä asiaa seurataan ja onkohan ihminen miten sokea omalle tilanteellen.Joskus oma elämäntilanne on varmaan niin kuormittava että on vaikea auttaa toista,olla läsnä.empaattinen ym.Jotkut terapeutit pystyvät varmaan olemaan ammatillisia mut en usko että kaikki...
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lääkäri / psykologi vaikuttaa olevan hullumpi kuin itse olet, on silloin syytä etsiä toinen lääkäri / psykologi.
psykiatrit eivät ole lääkäreitä vaan puoskareita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatri lukee ensin lääkäriksi ja sitten erikoistuu psykiatriaan.
Tunnen siviilissä 2 psykiatria. Molemmat ovat psyykkisesti sairaita. Toisella luultavasti skitsofrenia.
Monenlaista hiihtäjää olen kyllä tavannut. Joskus on meinannut naurattaa, useammin kuitenkin itkettänyt, koska nämä määräävät toisen vapaudesta, lääkityksestä ja pakkohoidosta.
Tuli mieleen kun erästä lääkäriä kerran kehaisin (suljetulla) kun kuuntelee minuakin. Tämä lopulta vastasi että et sinäkään ole hullumpi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OSA 1
Tuntuu ainakin että tuo on totta.
Äitini oli psykologi, eikä hänellä todellakaan ollut helppo lapsuus. On varmasti paljon traumoja ja joistain asioista paha mieli.
Ja itse kävin joskus psykiatrilla, kun kärsin vuosia kestäneestä pahasta unettomuudesta, ja selvitettiin olisiko minulla esim. sekamuotoinen bipo tai ADD tai joku muu, joka voisi olla unettomuuteni syynä, kun mikään muu ei näytä auttavan.
Ja tuo psykiatri oli kyllä sellainen, etten oikeasti usko kenenkään koskaan saaneen häneltä yhtään mitään apua. Ja itsekin vain tuhlasin aikaani hänen asiakkaanaan.
Hän änkytti todella pahasti. Välillä puhui tavuttaen naamaa väännellen, kun takelteli niin pahasti.
Mistään ei mitään tiennyt, tai ainakaan ei uskaltanut sanoa mihinkään mitään mielipidettä. Ei luottanut omaan ammattitaitoonsa yhtään, joten oli ihan turha lääkäri. Hän saattoi sanoa että jotain lääkettä voisi kokeilla, mutta ei osannut kertoa lääkkeestä mitään. Änkyttäen vain tuputti jonkun esitteen käteni "Lue tätämä. Tätässssssä on e-si-te. Lu-e se esi-te". Saattoi antaa minulle yhden esitteen neljä kertaa, kun ei osannut muutakaan sanoa. Neljä esitettä (samasta lääkkeestä) kourassa minä sitten hmettelin että eikö yksi olisi riittänyt, ja lääkäri käski vain lukea ne.
Ja jos olin jotain googlettanut itse (esim. jonkun lääkkeen vaikutuksen, haittavaikutukset, tai että millaisiin oireisiin sitä yleensä määrätään), tämä lääkäri ei osannut vastata mitään. Kun sanoin että "Googlettamalla löysin että sitä lääkettä voidaan käyttää esim. tähän ja se vaikuttaisi näin, onko se totta?" Hän hymyili ja nauroi "Juu, juu. On se totta. On se totta." Ja kun sanoin perään "Mutta googlettamalla löytyi myös täysin päinvastaista tietoa, että sitä lääkettä ei kannata käyttää noihin oireisiin, ja se vaikuttaa näin. Kumpi tieto siis on oikeaa?" hän hätääntyi "En minä tiedä. En minä tiedä. Minä en tiedä. Minun pitää kysyä kolleegalta." (En jaksa kirjoittaa tähän nyt änkytystä.)
Tuo "En minä tiedä, minun täytyy kysyä kolleegalta" oli kyllä yksi useimmista lauseista joita hänen suustaan tuli ulos...
OSA 2
Hänen työhuoneensa oli sijoitettu niin, että siihen pääsi suoraan aulasta. Ja sinne kuului kaikki askeleet ja jokainen kolahdus huoneen ulkopuolelta. Ja suurin osa käynneistä meni siihen että hän pyyteli anteeksi sitä että hän ei keskittynyt yhtään siihen mitä minä hänelle selitin, kun käytävästä kuului joku kolahdus ja hän keskittyi siihen. Saattoi siis viisi minuuttia änkyttää ja pyydellä hymyillen anteeksi osoitellen kädellään ovea, että hän ei kuunnellut, kun käytävästä kuului kolahdus. Ja noita kolahduksia kuului usein, eli käynnit olivat aika turhia.
En ymmärrä miksi hän ei vaihtanut työhuonettaan johonkin käytävän päätyyn, johon ei kuulu mitään ylimääräisiä kolahduksia.
Ja kun hän antoi minulle jonkun kaavakkeen kotona täytettäväksi (eli olin sen lukenut ja täyttänyt), niin sen läpikäymiseen meni koko käynti. Yksi käynti saattoi kestää kaksi tuntia. Kun hän ensimmäiset 10 minuuttia kyselee että haluanko vettä. Millainen sää ulkona on, vaikka sälekaihtimet ovat auki ja näkee itsekin. Pitäisikö sälekaihtimet laittaa kiinni vai onko hyvä. Entä verhot, onko hyvä vai laitetaanko jotenkin eri lailla. Haluanko käydä vessassa vai aloitetaanko. Onko minulla hyvä olla nojatuolissa vai haluaisinko jonkun toisen tuolin. Ja niin edelleen.
Ja jokaista kysymystä ennen hän pyytelee anteeksi että hän joutuu kyselemään kysymyksiä, mutta kun hän on lääkäri, ja olisi tärkeää jos vastaisin. Ja jos tuntuu että en halua vastata niin ei ole pakko, mutta olisi kyllä ihanaa jos vastailisin. Tätä jauhoi koko ajan moneen kertaan.
Hohhoijaa. Olen lukenut sen kaavakkeen jo kotona. Minulla on ihan hyvä olla, voitaisiinko edetä. Riittäisi, että hän kysyisi "Oliko tässä kaavakkeessa jokin sellainen kysymys johon et halua vastata?" ja kun vastaan ei, niin oltaisiin vain käyty se kaavake reippaasti läpi.
Ja muutaman kysymyksen välein hän kyseli että haluanko vettä, haluanko että huilataan hetki, haluanko että pidetään tauko. Minulla oli ihan hyvä olo, en tarvinnut taukoja, mutta tuolle lääkärille tuntui olevan liian vaikeaa esittää kaksi kysymystä peräkkäin ilman turha "onko verhot hyvin ja pidetäänkö tauko" -änkytystä.
Kaikkeen ylimääräiseen änkyttämiseen ja turhaan kyselyyn meni hirveästi aikaa. Tuntui ettei hän osaa mitään, ja koettaa saada vain käyntiajat kulumaan. Onneksi nuo käynnit olivat minulle ilmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OSA 3
Ja tuo lääkäri oli itse todella laiha. Hoikka olen minäkin, mutta tuo lääkäri näytti siltä että katkeaa. Ja hän oli jollakin käyntikerralla kirjoittanut neljä kertaa maininnan siiitä että olen hoikka, vaikka siitä ei oltu puhuttu sanaakaan. En ymmärrä miten se liiittyi aiheeseen. "Kyseessä on erittäin hoikka potilas." "Painotan, että potilas on erittäin hoikka." "Muistutan, että potilas on todella hoikka." "Potilas on erittäin hoikka." Siis miksi? Painan varmasti 10 kg enemmän kuin tuo lääkäri itse vaikka hän oli minua ehkä 10 cm pidempi, ja minun BMI:ni on 19.5. Hänellä taisi itsellään olla paha syömishäiriö ja pakkomielle laihuuden perään...
No, tuon lääkärin luona ramppasin 5 kk, tosin välissä oli kuukauden kesäloma jolloin ei käyntejä siis ollut.
Mutta aivan turhaa. Mitään ei saatu aikaiseksi, mihinkään diagnoosin ei päästy. Kun sitten vaihdoin lääkäriä, sain heti ensimmäisellä käynnillä ADD-diagnoosin ja lääkityksen. Kiitos. Kiitos!
On siis olemassa ainakin yksi psykiatri joka ei ole itse ding dong. Mutta miksi tuo ensinmainittu änkyttäjä saa edes olla töissä?
Tuo änkyttäjä työskentelee Oulussa. Voi olla että joku tunnistaa. Saitteko itse häneltä apua? Tai jos tunnette hänet työnsä ulkopuolella, niin millainen ihminen silloin on? Änkyttääkö jotain ihan aiheeseen liittymätöntä kun ei osaa muutakaan sanoa?
Piti näköjään kirjoittaa useammassa osassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri lukee ensin lääkäriksi ja sitten erikoistuu psykiatriaan.
Tunnen siviilissä 2 psykiatria. Molemmat ovat psyykkisesti sairaita. Toisella luultavasti skitsofrenia.
Suurin osa erittäin kyynisiä ja jotenkin sekaisin.
On olemassa teoria, jonka mukaan hulluus on tarttuvaa,
Ei kai ne päästään vialla ole, mutta eivät ne kyllä mitään tiedä niistä lääkkeistä mitä määräävät. Eivät usko, että niillä on ihan kamalia sivuvaikutuksia, lopetusoireita ym. Jotenkin niiden koulutusta pitäisi siltä osin parantaa.
Sairaudentunnottomat taitavat täällä avautua... Petytään, kun hoitava taho ei taivukaan omiin oikkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että heidän koulutuksessa hoidetaan heidän omat traumat kuntoon ettei häiritse asiakastyötä.Terapeuttien oma elämähän ei lopu siihen kun aloittavat työt valmistuttuaan.Heidän elämässään voi edelleen tapahtua hyvinkin traumaattisia uusia tapahtumia.Mitenhän sitä asiaa seurataan ja onkohan ihminen miten sokea omalle tilanteellen.Joskus oma elämäntilanne on varmaan niin kuormittava että on vaikea auttaa toista,olla läsnä.empaattinen ym.Jotkut terapeutit pystyvät varmaan olemaan ammatillisia mut en usko että kaikki...
En tiedä koko kentästä, mutta tuntemani terapeutit ovat kyllä eettisesti hyvin vastuullisia ja käyvät tarvittaessa työnahjauksessa käsittelemässä haasteitaan. Ja jos asiakkaan ongelma on liian lähellä jotakin terapeutin omaa, ajankohtaista haastetta, ohjaa tämän toiselle terapeutille. Ylipäätään myös terapeutti voi kieltäytyä asiakassuhteesta, jos se ei toimi tai on eettisesti hankala. Tietysti terapeutteja ja motiiveja on joka lähtöön. Mutta näin minun tuttavapiirissä.
Samat ongelmat - jopa pahemmat omassa perheessä. En tiedä onko edes eettistä hoitaa muita, jos oma pesä on paskassa. Ilmeisesti sitten on.
Mitä tästä voi päätellä? Edes ammattilaiset eivät parane tai oysty parantamaan läheistensä mielenterveysongelmia. ”Terapia” on rahastusta ja paeudotiedettä.