Ovatko psykiatrit, psykologit ja terapeutit itse eniten "päästään vialla"?
Mitä mieltä olette väitteestä, että tämä ammattikunta olisi eniten se, ketkä on päästään vialla ja ns.hoitavat itseään ja omia traumojaan pohjimmiltaan ja alitajuisesti terapoidessaan muita? Mitä mietteitä tämä herättää? Millaisia terapeutteja ja psykiatreja teillä on ollut?
Kommentit (62)
Psykiatriksi ja psykologiksi pääsee opiskelemaan joku 5 % hakijoista joten ei siinä kovin päästään vialla voi olla. Kaikissa ammateissa on kaikenlaista porukkaa. Ei lääkäritkään ole kaikki fyysisesti sairaita, vaikka eihän tietenkään lääkärin ammatti voi kiinnostaa jollei itsellä ole vähintään nivelreuma.
No eivätkä ole sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Tunnen monta psykologia ja terapeuttia ammattini puolesta ja joukkoon mahtuu monenlaista, niin hyvässä kuin pahassa. Pääosin ovat mukavia ja miellyttäviä ihmisiä, joilla on toki omat taakkansa kannettavana, mutta harvoin ne taakat koko ihmistä määrittävät. Ja eiköhän lähes kaikilta ammattikunnasta riippumatta löydy jotain terapoitavaa, jos oikein lähdetään tonkimaan. Sinun näkemyksesi ap on aika psykodynaaminen :)
Tämä porukka? Osa on erikoislääkäreitä, osa psykologeja, sairaanhoitajia ja sosionomeja. Valmiudet ovat monentasoisia ja joku puhuu porukasta.
No tavallaan se että on itse kohdannut ongelmia tuo peliin mukaan sitä kokemusta jota alalla kaivataankin. Mielenterveysasioihin suhtaudutaan edelleen liian mustavalkoisesti: joko on "normaali" tai "hullu". No käytännössä esim. joka kymmenes suomalainen syö masennuslääkkeitä ja masennustakin on lievästä täysin lamauttavaan.
Kaikilla on elämässä ylämäkiä ja alamäkiä. Erityistietämys ei tee immuuniksi sille, etteikö elämä voisi satuttaa.
Kokkikin syö ruokaa, lääkärit sairastuvat ja joskus terapeutti kaipaa kuuntelijaa huolilleen. Ei tee sen huonompaa omassa työssä, vaan antaa valmiutta ymmärtää asiakkaan tilannetta.
Kyllä ne varmaan on mutta tietävät sitten mistä puhuvat.
Oletko itse miten terve? Ja mihin verattuna?
Eivät, mutta luulevat tietävänsä asioista, joista eivät todellisuudessa tiedä yhtään mitään. Tietenkin terapia on ansaitsemismielessä oikein hyvä keksintö. Kestää vuosia, eikä mitään takeita minkäänlaisesta tuloksesta.
Ongelma on siinä että alalle hakeutuu persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä joita yhdistää sairaalloinen narsismi ja halu neuvoa muita ilman että heillä olisi mitään todellista annettavaa. Toisen ryhmän muodostavat psykiatrit joilla on skitsofrenisia suuruudenhulluuskuviltelma ("kaikkitietävyys") ja harhainen minäkuva.
Psykiatrit tarvitsevat apua, heitä ei saisi jättää yksin ongelmiensa kanssa. Aika usein psykiatrien mielenterveysongelmat ovat kuitenkin sitä luokkaa että pelkkä lääkehoito antaa vain ohimenevän vaikutuksen
Kyllä minun kokemukseni pohjalta he ovat niitä, joilla viiraa eniten päässä. Johtunee kai siitä, että ovat hakeutuneet alalle sen vuoksi, että yrittävät selvittää omaa päätään ja sen sisältöä. Psykiatrit ovat kaikkein herkkähipiäisintä porukkaa mitä tiedän. vaikka heillä jos kenellä pitäisi kärsivällisyyttä riittää. Psykologeissa ja muissa terapeuteissa löytyy ihan tervejärkisiäkin ihmisiä, mutta kokemukseni psykiatreista on...se mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä että alalle hakeutuu persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä joita yhdistää sairaalloinen narsismi ja halu neuvoa muita ilman että heillä olisi mitään todellista annettavaa. Toisen ryhmän muodostavat psykiatrit joilla on skitsofrenisia suuruudenhulluuskuviltelma ("kaikkitietävyys") ja harhainen minäkuva.
Psykiatrit tarvitsevat apua, heitä ei saisi jättää yksin ongelmiensa kanssa. Aika usein psykiatrien mielenterveysongelmat ovat kuitenkin sitä luokkaa että pelkkä lääkehoito antaa vain ohimenevän vaikutuksen
sähköshokki hoitoa voidaan pitää toimivana monen psykiatrin kohdalla
Kävin juuri psykiatrin juttusilla, lapseni asioihin liittyen ja kyllä mietin että mikähän lääke oli jäänyt ottamatta tai mitä oli otettu tuplat, sen verran oli erikoinen tapaus.
Mutta ehkä seura tekee kaltaisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette väitteestä, että tämä ammattikunta olisi eniten se, ketkä on päästään vialla ja ns.hoitavat itseään ja omia traumojaan pohjimmiltaan ja alitajuisesti terapoidessaan muita? Mitä mietteitä tämä herättää? Millaisia terapeutteja ja psykiatreja teillä on ollut?
Ei voi yleistää, mut koulutuksessa panostetaan kyllä siihen et ne omat traumat hoidetaan kuntoon etteivät häiritse asiakastyötä. Ja hyvähän se et ihmisellä on omakohtaista kokemusta haasteista, eikä pelkästään kirjaviisaana mestaroi. Mitä syvempi tie itsellä, sen myötätuntoisempi yleensä on toisten haasteita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri psykiatrin juttusilla, lapseni asioihin liittyen ja kyllä mietin että mikähän lääke oli jäänyt ottamatta tai mitä oli otettu tuplat, sen verran oli erikoinen tapaus.
Mutta ehkä seura tekee kaltaisekseen.
suosittelen lobotomiaa, se on monen psykitarin mielestä hyvä hoito koska oireet poistuvat kerralla
Hmm. Psykiatrisen sairaalan henkilöstön ruokasalissa on hämmentynyt olo....
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Psykiatrisen sairaalan henkilöstön ruokasalissa on hämmentynyt olo....
onko joku heistä pieraissut? vai mistä on kyse
Jos olisivat, niin eivätpä ne sitä hommaa kykenisi hoitamaan. Yksi sukulaiseni on terapeutti ja on kyllä ihan täyspäinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri psykiatrin juttusilla, lapseni asioihin liittyen ja kyllä mietin että mikähän lääke oli jäänyt ottamatta tai mitä oli otettu tuplat, sen verran oli erikoinen tapaus.
Mutta ehkä seura tekee kaltaisekseen.suosittelen lobotomiaa, se on monen psykitarin mielestä hyvä hoito koska oireet poistuvat kerralla
Olisiko lobotomia siis laitettava erikoistumisopintoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri psykiatrin juttusilla, lapseni asioihin liittyen ja kyllä mietin että mikähän lääke oli jäänyt ottamatta tai mitä oli otettu tuplat, sen verran oli erikoinen tapaus.
Mutta ehkä seura tekee kaltaisekseen.suosittelen lobotomiaa, se on monen psykitarin mielestä hyvä hoito koska oireet poistuvat kerralla
Olisiko lobotomia siis laitettava erikoistumisopintoihin?
Lääkiksessähän harjoitellaan toimenpiteitä toisille opiskelijoille, lobotomia on nopea ja helppo toimenpide harjoiteltavaksi. Ei niin justiinsa jos menee pari senttiä vinoon.
On ollut pääosin hyviä ja taitavia ammattilaisia, joiden asiakkaana olen käynyt. Muutama poikkeus on ollut, mutta eiköhän joka alalla ole aina joku heikommin osaavakin.
Sinällään minua ei liikuta se, jos joku on alunperin hakeutunut tuolle alalle ymmärtääkseen paremmin itseään, elleivät traumat tai vastaavat hallitse nykyistä toimintaa.