Mikä lisäisi teillä lapsilukua?

Ei mikään. Tämän päivän voimaantuneesta suominaisesta tulee totaalihirviö lasten saannin jälkeen. Ei mistään hinnasta, kiitos.

T:mies

Nythän joka tuutista syytetään, että on tuhoisaa maapallolle synnyttää lapsia, joten mikään asia ei houkuttaisi rikkomaan kehoni, antamaan kaikkeni vauvalle, josta saa päälle vielä syyllistämistä siitä että tuohan maapallon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta käydyssä keskustelussa takerrutaan päivähoitomaksuihin, veroihin ja lapsiperheen kuluihin. En usko, että taloudelliset tekijät oikeasti vaikuttavat syntyvyyteen niin kuin koko ajan annetaan ymmärtää vaikuttavan. Alemmissa tuloluokissahan syntyvyys on nimenomaan suurempi.

Normaalilla keskituloisella pariskunnalla on varaa ihan miten moneen lapseen hyvänsä, kyse on enemmän siitä, kuinka monta lasta tietty elämäntyyli kestää. Ei siis haluta tinkiä elintasosta ja urakehityksestä lasten vuoksi, eikä minusta tarvitsekaan. Yksi tai kaksi lasta on ihan sopiva määrä jo maapallon kantokyvynkin puolesta, ja väistämättä jo kolmekin lasta vaikuttaa äidin urakehitykseen ja eläkekertymään. Emme elä maatalousyhteiskunnassa, jossa lisäkädet olivat pellolla ja navetassa aina hyväksi.

Suomessa ollaan huolissaan tulevaisuuden veronmaksajista, vaikka rajan takaa olisi tulijoita niin paljon, kuin mitä halutaan ottaa. En ymmärrä, mikä ongelma suomalaisten alhainen syntyvyys on maailman mittakaavassa. Suomalaiset eivät ole mielestäni mitenkään erityinen kansa, jonka säilymisestä täytyisi olla huolissaan.

Kirjoitus tiivistää aika hyvin omat ajatukseni. 

Samalla siitä käy ilmi muuan omituinen ristiriita:

Suomalaisten syntyvyydestä ollaan huolissaan siksi, että halutaan juuri suomalaisen elämänmuodon säilyvän. Tulijoita olisi, mutta heillä on toisenlaiset tavat monessa asiassa. Ei meillä oikein tykättäisi, jos maahan tulisi yhtäkkiä paljon väestöä, jonka mielestä esim. tyttöjen kouluttaminen on ihan turhaa, kun ei ne kuitenkaan töihin mene vaan hoitavat kotona lapsia. Tai jos ajatukset yleisesti muuttuisivat siihen suuntaan, että tottakai omat vanhemmat otetaan lasten kotiin asumaan ja hoidetaan siellä hautaan asti.

Eli ei olla valmiita muuttamaan vallitsevaa elämäntapaa, siksi halutaan että syntyisi myös suomalaisia, jotka kasvavat suomalaisessa perheessä ja omaksuvat täällä vallitsevan yksilökeskeisen arvomaailman.

Toisaalta sitten nämä samat lisääntymään patistajat eivät huomaa, että lasten hankkiminen muuttaa perheen elämäntapaa ratkaisevasti, ja juuri siksi moni ei sitä halua. Lapsettomien elämä tietysti muuttuisi eniten. Keskiluokkaisella kyllä on taloudellisesti varaa hankkia lapsia, nälkää ei nähtäisi vaikka tulisi lapsi tai parikin lisää - mutta pitäisi kyllä luopua siitä elintasosta, johon on totuttu. "Ei ole varaa hankkia lapsia" näillä perheillä tarkoittaa vain sitä, että ei ole varaa hankkia lapsia ja säilyttää nykyistä elintasoa. Ei heitä siitä voi tuomita.

Köyhimmissä perheissä lisääntyminen on sikäli helpointa, että kun eletään joka tapauksessa tukien varassa, yksi lapsi lisää ei muuta elämää miksikään. Vanhaa sananlaskua myötäillen "lapsi tuo leivän tullessaan", eli tuet vastaavasti kasvavat.

Olen lainaamasi kommentin kirjoittaja. Otit esille kiinnostavan paradoksin! Mahdollisuus perhesuunnitteluun ja yksilönvapaus on keskeinen osa länsimaista elämäntapaa ja arvomaailmaa. Kun patistetaan (naisia) synnytystalkoisiin, ohjaillaan heitä tavallaan uhrautumaan yhteisön edun vuoksi. Tällainen retoriikka korostaa naisen roolia ensisijaisesti perheenäitinä, ja tästähän on nimenomaan tietoisesti pyritty länsimaissa eroon. Kyse ei ole siitä, miten nainen voisi yhdistää uran ja perheen, vaan siitä, miksi ylipäätään pitäisi tehdä elämästä mahdollisimman vaikeaa, kun fakta on, että helpommalla pääsee, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta käydyssä keskustelussa takerrutaan päivähoitomaksuihin, veroihin ja lapsiperheen kuluihin. En usko, että taloudelliset tekijät oikeasti vaikuttavat syntyvyyteen niin kuin koko ajan annetaan ymmärtää vaikuttavan. Alemmissa tuloluokissahan syntyvyys on nimenomaan suurempi.

Normaalilla keskituloisella pariskunnalla on varaa ihan miten moneen lapseen hyvänsä, kyse on enemmän siitä, kuinka monta lasta tietty elämäntyyli kestää. Ei siis haluta tinkiä elintasosta ja urakehityksestä lasten vuoksi, eikä minusta tarvitsekaan. Yksi tai kaksi lasta on ihan sopiva määrä jo maapallon kantokyvynkin puolesta, ja väistämättä jo kolmekin lasta vaikuttaa äidin urakehitykseen ja eläkekertymään. Emme elä maatalousyhteiskunnassa, jossa lisäkädet olivat pellolla ja navetassa aina hyväksi.

Suomessa ollaan huolissaan tulevaisuuden veronmaksajista, vaikka rajan takaa olisi tulijoita niin paljon, kuin mitä halutaan ottaa. En ymmärrä, mikä ongelma suomalaisten alhainen syntyvyys on maailman mittakaavassa. Suomalaiset eivät ole mielestäni mitenkään erityinen kansa, jonka säilymisestä täytyisi olla huolissaan.

No me ollaan pienituloisia mutta ilman mitään tukia, palkat vaan pienet ja kyllä meillä syy oli ihan puhtaasti taloudellinen siihen että lapsia on kaksi. Kolme lasta vaatisi jo isomman asunnon. Lisäksi jos kaikki kolme lasta harrastavat tyyliin taitoluistelua niin onhan se iso menoerä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta käydyssä keskustelussa takerrutaan päivähoitomaksuihin, veroihin ja lapsiperheen kuluihin. En usko, että taloudelliset tekijät oikeasti vaikuttavat syntyvyyteen niin kuin koko ajan annetaan ymmärtää vaikuttavan. Alemmissa tuloluokissahan syntyvyys on nimenomaan suurempi.

Normaalilla keskituloisella pariskunnalla on varaa ihan miten moneen lapseen hyvänsä, kyse on enemmän siitä, kuinka monta lasta tietty elämäntyyli kestää. Ei siis haluta tinkiä elintasosta ja urakehityksestä lasten vuoksi, eikä minusta tarvitsekaan. Yksi tai kaksi lasta on ihan sopiva määrä jo maapallon kantokyvynkin puolesta, ja väistämättä jo kolmekin lasta vaikuttaa äidin urakehitykseen ja eläkekertymään. Emme elä maatalousyhteiskunnassa, jossa lisäkädet olivat pellolla ja navetassa aina hyväksi.

Suomessa ollaan huolissaan tulevaisuuden veronmaksajista, vaikka rajan takaa olisi tulijoita niin paljon, kuin mitä halutaan ottaa. En ymmärrä, mikä ongelma suomalaisten alhainen syntyvyys on maailman mittakaavassa. Suomalaiset eivät ole mielestäni mitenkään erityinen kansa, jonka säilymisestä täytyisi olla huolissaan.

No me ollaan pienituloisia mutta ilman mitään tukia, palkat vaan pienet ja kyllä meillä syy oli ihan puhtaasti taloudellinen siihen että lapsia on kaksi. Kolme lasta vaatisi jo isomman asunnon. Lisäksi jos kaikki kolme lasta harrastavat tyyliin taitoluistelua niin onhan se iso menoerä!

Olette esimerkki siitä, mitä kirjoitin: oikeasti teillä on varaa kolmeen lapseen siinä mielessä, että kaikilla on katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa, mutta kolmas lapsi jää tekemättä, koska ette halua tinkiä elintasostanne. Miksi yhteiskunnan pitäisi tukien muodossa osallistua isomman asunnon kustannuksiin tai lasten harrastuskuluihin? Nämä eivät ole mitenkään välttämättömiä kuluja vaan edustavat elintasoa, josta haluatte pitää kiinni ja johon suhteutatte lapsilukunne.

Kaksi riittää. Kolmatta en tekisi vaikka saisin miljoonan siitä hyvästä. Joku verovähennys voisi kannustaa muita hankkimaan ehkä kolmannen tai jopa sen neljännen, siis niistä jotka haluaa lapsia mutta ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään.

Kukaan ei mun puolesta ole raskaana, synnytä, imetä ja valvo.

En halua tehdä noista mitään kuin kerran joten lapsiluku jää yhteen.

Tämä.

Syntyvyys ei tule enää kääntymään länsimaissa nousuun. Se, että lapsiperheille suunnataan yhteiskunnan resursseja, aiheuttaa elintasoa koskevan vaatimustason kasvua. Tämä on kierre. Mitä enemmän lapsiperheellä on rahaa käytettävissään, sitä enemmän oletetaan vanhempien panostavan lapsiin. Kun verrataan keskiluokkaisen perheen lasta nyt ja vaikka kaksikymmentä vuotta sitten, on suhteellisissa vaate- ja harrastuskuluissa sekä lapselle annetuissa käyttörahoissa, viihde- ja muusta elektroniikasta puhumattakaan, tapahtunut valtava muutos. Perheiden resurssien lisääminen ei johda lapsiluvun kasvuun vaan hankitun yhden tai kahden lapsen elintason nostoon.

Omasta halusta saatava sektio ilman kerjäämistä ja keskustelua. Tämä on monella syynä.

Itse olen saanut kolmelle pelkosektion. Enempää ei tule, koska ikää on jo liian paljon ja puolisokin kuoli pari viikkoa sitten.

Meille se on myöhäistä ja mehän ollaan jo suurperhe nykymittapuulla kun meillä on kolme lasta.

Kyllä lapsiperheköyhyydelle pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain. Kaikki etuudet, elatusmaksuista lähtien, on menettäneet kolmessakymmenessä vuodessa paljon ostovoimaa, ne pitäisi heti nostaa sille tasolle mitä ne oli 1990.

Myös etuuksien lapsikorotuksia pitäisi nostaa reilusti.

Jos olisin tajunnut/voinut tehdä lapsia nuorempana. Ensimmäinen tuli 27v, kun elämäntilanne tasapainoinen. Elämäntilanne ennen oli työttömyyttä, opiskeluja ja kaikkea muuta taloudellisia ongelmia. Nuoruuden menohaluja ym. Nyt kolmas syntyy ihan minä hetkenä hyvänsä. En halua olla yli 35 v odottaja!

Vierailija kirjoitti:

Meille se on myöhäistä ja mehän ollaan jo suurperhe nykymittapuulla kun meillä on kolme lasta.

Kyllä lapsiperheköyhyydelle pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain. Kaikki etuudet, elatusmaksuista lähtien, on menettäneet kolmessakymmenessä vuodessa paljon ostovoimaa, ne pitäisi heti nostaa sille tasolle mitä ne oli 1990.

Myös etuuksien lapsikorotuksia pitäisi nostaa reilusti.

Eiköhän tuo juna ole jo mennyt. 1990-luvulla elettiin vielä aikaa, jolloin perheen perustaminen oli itsestäänselvyys, eikä lasten kasvattamiseen kohdistunut samanlaisia paineita kuin nykyään. Nykyään lapsilla on oltava omat huoneet, kalliit harrastukset, sisähuvipuistossa järjestetyt synttärijuhlat ja uusimmat elektroniset laitteet käytössään. 1990-luvulla oli vielä aika tavallista, että vaikkapa 13-vuotias lapsi ei ollut koskaan käynyt ulkomailla. Joululahjaksi saattoi saada luistimet. Elintasoa koskevat odotukset ovat kasvaneet valtavasti.

Meillä kaksi lasta enkä tosiaan haluaisi enempää. Haluan keskittyä näihin kahteen ja mieheeni.

Mutta jos mietin kysymykseen vastausta, auttaisi meillä ainakin se että olisi edes joskus (oikeasti toivoisin vähintään kerran kuussa) aikaa tehdä mieheni kanssa asioita kaksin. Eli siis toivoisin isovanhemmilta apua lasten hoidossa. Tarvisin myös enemmän rahaa ja vähemmän lainaa. Tällä hetkellä kaksikin lasta vie meidät perikatoon kunhan tuosta kasvavat.

Lapsiluku saattaisi kasvaa kahdesta kolmeen, mikäli lähellä (=samassa kaupungissa) olisi matalankynnyksen tukiverkkoa. Lähinnä siis isovanhempia tai omia sisaruksia, joilta voisi saada hetkellistä lastenhoitojeesiä. Tyyliin ”tuon muksut hetkeksi teille ja käyn kaupassa/siivoan” tai ”heitätkö tänään esikoisen treeneihin”. Helpottaisi arkea sen verran, että kolmas saattaisi tulla kyseeseen. Nyt pyöritämme perusarkea täysin kahdestaan. Hyvin sujuu, kun sumplitaan, mutta enempää säätöä en elämääni kaipaa. Hoitoapuakin siis saadaan, mutta vaatii aina etukäteen sopimista ja järjestelyä.

Meillä on yksi lapsi (4 vuotias) ja hän hyvin todennäköisesti jää ainoaksi...

1. Raha. Tällä hetkellä molemmat aikuiset käymme töissä, raha riittää "juuri ja juuri". On asuntolainaa, päivähoitomaksuja, normaaleja maksuja.. siihen ne sitten menevätkin. Joskus on varaa käydä esim. risteilyllä, huvipuistoissa jne., mutta taloudellisesti on jo nyt tiukkaa.

2. Oma jaksaminen. Kolmivuorotyö tekee arkeen omat haasteensa. Tukiverkostona meillä on yksi aivan ihana ihminen ja hän meitä arjessa pitkälti kannattelee. Hänestä olen äärettömän kiitollinen, mutta jos tukiverkostossa olisi enemmän ihmisiä, voisin ehkä harkita? Vahva ehkä.

3. Terveydenhuolto. "Taistelemalla" sain apua meidän refluksilapselle. "Tappelemalla" lääkäreitä vastaan. Heitä, joilta apua yritin saada. 

Se että ihmiset alkaisivat ottaa vastuuta, olemaan lastensa kanssa ja kasvattamaan niitä. Erittäin rasittavia jotkut lasten kaverit, mitään ei uskota, hillutaan olohuoneessa kuin se olisi huvipuisto, otetaan toisten kännykät ja tutkitaan ne, rikotaan ja sotketaan tarvaroita, ei kunnioiteta mitään eikä ketään. Ilkeillään muille lapsille, lista on loputon. Mukavaa silloin kun käy joku kaveri joka osaa käyttäytyä eikä edes ole ilkeä kenellekään, mutta sellaiset alkavat olla vähemmistönä. Meillä käy paljon eri kavereita ,joten on jo paljon kokemusta noista kouluikäisistä. Lasten kasvatus vie voimia, mutta kyllä ne lapset vain pitää kasvattaa.

Ei mikään. Ei yhtikäs mikään muu kuin se, että naapurin Pirkko a) synnyttäisi lapsen ja b) kasvattaisi sen ja c) huolehtisi sen asiat vielä sen muutettua kotoa. Lasketaanko tämä meidän lapseksi?

Se, että maapallola olisi ihmisiä vain noin 2 miljardia. Sitten voitaisiin muuttaa nolla kahdeksi. Taloudellisesti ja tukiverkkojen kannalta uskoisin, että pärjättäisiin nykyisellään. Toki se voi haitata, että toinen puoliso tekee (kotimaan)matkustelutyötä joskus ja itse en haluaisi luopua kokonaan urastani myöskään ja jäädä kotiin lasten kanssa, vaikka jotkut kalkkikset sanovatkin, että naisena minun kuuluisi niin tehdä automaattisesti.

- kumppani, joka haluaisi lapsia ja haluaisi sitoutua perhe-elämään

- vakkarityö

- mahdollisuus eka-tokaluokkalaisten kesähoitoon

Mitään noista ei ole. Olen yhden lapsen yh ja enempää lapsia ei tätä menoa tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta käydyssä keskustelussa takerrutaan päivähoitomaksuihin, veroihin ja lapsiperheen kuluihin. En usko, että taloudelliset tekijät oikeasti vaikuttavat syntyvyyteen niin kuin koko ajan annetaan ymmärtää vaikuttavan. Alemmissa tuloluokissahan syntyvyys on nimenomaan suurempi.

Normaalilla keskituloisella pariskunnalla on varaa ihan miten moneen lapseen hyvänsä, kyse on enemmän siitä, kuinka monta lasta tietty elämäntyyli kestää. Ei siis haluta tinkiä elintasosta ja urakehityksestä lasten vuoksi, eikä minusta tarvitsekaan. Yksi tai kaksi lasta on ihan sopiva määrä jo maapallon kantokyvynkin puolesta, ja väistämättä jo kolmekin lasta vaikuttaa äidin urakehitykseen ja eläkekertymään. Emme elä maatalousyhteiskunnassa, jossa lisäkädet olivat pellolla ja navetassa aina hyväksi.

Suomessa ollaan huolissaan tulevaisuuden veronmaksajista, vaikka rajan takaa olisi tulijoita niin paljon, kuin mitä halutaan ottaa. En ymmärrä, mikä ongelma suomalaisten alhainen syntyvyys on maailman mittakaavassa. Suomalaiset eivät ole mielestäni mitenkään erityinen kansa, jonka säilymisestä täytyisi olla huolissaan.

No me ollaan pienituloisia mutta ilman mitään tukia, palkat vaan pienet ja kyllä meillä syy oli ihan puhtaasti taloudellinen siihen että lapsia on kaksi. Kolme lasta vaatisi jo isomman asunnon. Lisäksi jos kaikki kolme lasta harrastavat tyyliin taitoluistelua niin onhan se iso menoerä!

Olette esimerkki siitä, mitä kirjoitin: oikeasti teillä on varaa kolmeen lapseen siinä mielessä, että kaikilla on katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa, mutta kolmas lapsi jää tekemättä, koska ette halua tinkiä elintasostanne. Miksi yhteiskunnan pitäisi tukien muodossa osallistua isomman asunnon kustannuksiin tai lasten harrastuskuluihin? Nämä eivät ole mitenkään välttämättömiä kuluja vaan edustavat elintasoa, josta haluatte pitää kiinni ja johon suhteutatte lapsilukunne.

Toisaalta sitten taas yhteiskunta kehoittaa ihmisiä tekemään lapsia. Se on ihan ymmärrettävää, sillä ilman lapsia ei ole yhteiskunnan jatkuvuutta.

Sinänsä olen sitä mieltä, että maailman väkiluvun pitääkin laskea, mutta sen pitää tapahtua hallitusti. Nyt Suomessa tapahtuva syntyvyyden romahdusmainen lasku tulee aiheuttamaan yhteiskunnallisia ongelmia.

Kymmenen prosenttia per sukupolvi on vielä huoltosuhteen kannalta siedettävä. Kun vuonna 2010 syntyi vielä lähes 59000 lasta, nyt ei taideta päästä edes 48000:n.

Epävarmuus ei selitä tuota, sillä jos verrataan vaikka 90-luvun lamaan, syntyvyys on todella pieni. Myöskään koulutustaustoissa tms sosiaalisissa muuttujissa ei ole tapahtunut mitään radikaalia. On vaikea nähdä muuta syytä syntyvyyden laskulle kuin peruselämisen hinnan järkyttävä kohoaminen. Suurin nousu on asumisen hinnan ja asumiseen liittyvien kulujen kohoaminen.

Syntyvyys voitaisiin saada nousuun keskieurooppalaiseen perheverotukseen palaamalla, sekä jyvittämällä töissäkäyvän puolison eläkemaksuja hoitovapaalle jäävän hyväksi brittiläiseen tapaan. Tällä hetkellä suomalainen systeemi on hyvin armoton ja yksilökeskeinen. Yksilökeskeisellä politiikalla saadaan yksilökeskeinen yhteiskunta ja sitten on turha poliitikkojen itkeä, kun porukka ei syty "synnytystalkoisiin".