Taina Licciardo-Toivola herää klo 03:00

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös uskovaisesta perheestä ja kouluttautuminen oli "kielletty". Kävin peruskoulun kotikouluna ja siihen se jäi. Lukiokirjoja ei ostettu, ei sanaakaan siitä että koulutuspolku olisi jatkunut. Sen sijaan vahvaa Raamatun historian, henkilöiden ja uskonkappaleiden tuntemista korostettiin. Kun lähdin seurakunnasta, meninkin lukion jälkeen opiskelemaan teologiaa ja olin jo valmiiksi yllättävän vahvoilla.

Myös tuo että vastakkaista sukupuolta ei saa tavata, on niin tuttua. Meillä esimerkiksi veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkää aikaa tai mennä toisen sukupuolen huoneeseen. Luulen kyllä, että tuossakin tarinassa on vähän jätetty kertomatta. Oletettavasti Jenna ja Leo ovat tavanneet vanhempiensa hienovaraisesta kehotuksesta ja salaisista tapaamisistakin on tiedetty, mutta sitä on katsottu vähän läpi sormien vaikkakin huolehdittu ettei mitään tapahdu. Kuulostaa hyvin tutulta... :) Minun perhe laittoi minut hakemaan naapurista leipää ja sitä oli tietenkin antamassa samanikäinen poika, joka kerta. Sitten pojan piti tulla auttamaan pyykinpesukoneen korjauksessa kun olin juuri pyykkiä pesemässä yms.

Veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkään? Kuulostaa hurjalta. Mihin liikkeeseen kuulut/kuuluit?

Toivottavasti tässä tarkoitetaan uskonveljiä eikä omia perheenjäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että uskisperheiden lapsia ei yleensä kannusteta menemään yliopistoon, koska siellähän opitaan kyseenalaistamaan ja ajattelemaan itse. Enemmänkin kannustetaan opiskelemaan käytännön ammatteihin, joista on hyötyä yhteisölle, esim. rakennusala.

Riippuu hyvin paljon liikkeestä. Luterilaisissa herätysliikkeissä yliopisto on useimmiten ihan normi. Rakennusala on klisee, joka liittyy lähinnä lestadiolaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös uskovaisesta perheestä ja kouluttautuminen oli "kielletty". Kävin peruskoulun kotikouluna ja siihen se jäi. Lukiokirjoja ei ostettu, ei sanaakaan siitä että koulutuspolku olisi jatkunut. Sen sijaan vahvaa Raamatun historian, henkilöiden ja uskonkappaleiden tuntemista korostettiin. Kun lähdin seurakunnasta, meninkin lukion jälkeen opiskelemaan teologiaa ja olin jo valmiiksi yllättävän vahvoilla.

Myös tuo että vastakkaista sukupuolta ei saa tavata, on niin tuttua. Meillä esimerkiksi veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkää aikaa tai mennä toisen sukupuolen huoneeseen. Luulen kyllä, että tuossakin tarinassa on vähän jätetty kertomatta. Oletettavasti Jenna ja Leo ovat tavanneet vanhempiensa hienovaraisesta kehotuksesta ja salaisista tapaamisistakin on tiedetty, mutta sitä on katsottu vähän läpi sormien vaikkakin huolehdittu ettei mitään tapahdu. Kuulostaa hyvin tutulta... :) Minun perhe laittoi minut hakemaan naapurista leipää ja sitä oli tietenkin antamassa samanikäinen poika, joka kerta. Sitten pojan piti tulla auttamaan pyykinpesukoneen korjauksessa kun olin juuri pyykkiä pesemässä yms.

Todella outo kuvio ollut sinulla. Kerro oikeasti mistä liikkeestä puhut. Itse olen ’uskovainen’ ja meidän piireissä lähes kaikki nuoret tähtäävät yliopistoon, ja saavat seurustella ja liikkua ihan vapaasti.

Perhe nähty prismassa. Olivat puuhapaikassa 5h leikkimässä (joskus siellä oli 1h raja..).

Osa lapsista shortseissa+T-paidassa, isosisko vahtina. Jossain vaiheessa yksi pieni nukkui ostoskärryjen siellä kärryosassa ja toinen siskon sylissä. Oli muuten 2 vaaleanpunaista paitaa, muuten valkoisessa

Hauskaahan tässä on se että puoli Keski-suomea tietää missä nuo asuu

Vierailija kirjoitti:

Perhe nähty prismassa. Olivat puuhapaikassa 5h leikkimässä (joskus siellä oli 1h raja..).

Osa lapsista shortseissa+T-paidassa, isosisko vahtina. Jossain vaiheessa yksi pieni nukkui ostoskärryjen siellä kärryosassa ja toinen siskon sylissä. Oli muuten 2 vaaleanpunaista paitaa, muuten valkoisessa

5h? Siis olivatko vanhemmat ruokaostoksilla noin kauan?

Toivottavasti olet muuten itse henkilökuntaa etkä perheen stalkkeri :D

[/quote]

5h? Siis olivatko vanhemmat ruokaostoksilla noin kauan?

Toivottavasti olet muuten itse henkilökuntaa etkä perheen stalkkeri :D[/quote]

Tai vielä kauemmin itse leikkipaikassa😅

Sepässä nyt on liikkeitä niin paljon että jos on innokas shoppailija, saa siellä kyllä 5 h kulumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös uskovaisesta perheestä ja kouluttautuminen oli "kielletty". Kävin peruskoulun kotikouluna ja siihen se jäi. Lukiokirjoja ei ostettu, ei sanaakaan siitä että koulutuspolku olisi jatkunut. Sen sijaan vahvaa Raamatun historian, henkilöiden ja uskonkappaleiden tuntemista korostettiin. Kun lähdin seurakunnasta, meninkin lukion jälkeen opiskelemaan teologiaa ja olin jo valmiiksi yllättävän vahvoilla.

Myös tuo että vastakkaista sukupuolta ei saa tavata, on niin tuttua. Meillä esimerkiksi veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkää aikaa tai mennä toisen sukupuolen huoneeseen. Luulen kyllä, että tuossakin tarinassa on vähän jätetty kertomatta. Oletettavasti Jenna ja Leo ovat tavanneet vanhempiensa hienovaraisesta kehotuksesta ja salaisista tapaamisistakin on tiedetty, mutta sitä on katsottu vähän läpi sormien vaikkakin huolehdittu ettei mitään tapahdu. Kuulostaa hyvin tutulta... :) Minun perhe laittoi minut hakemaan naapurista leipää ja sitä oli tietenkin antamassa samanikäinen poika, joka kerta. Sitten pojan piti tulla auttamaan pyykinpesukoneen korjauksessa kun olin juuri pyykkiä pesemässä yms.

Veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkään? Kuulostaa hurjalta. Mihin liikkeeseen kuulut/kuuluit?

Perheemme kuuluu helluntaikirkkoon, mutta lähipiirissä oli paljon myös lestadiolaisia ja körttejä. Mummoni oli myös körtti. Isällämme oli melko tarkat käsitykset siitä, mitkä perheet olivat "hyviä" ja seurakunnassa oli tietyt perheet joita ei edes tervehditty ja joiden lasten kanssa emme saaneet leikkiä. Olihan ne tietyt perheet paljon meitä normaalimpia mutta en silloin ajatellut aiheesta sen kummempaa.

Lapsuuteni ei oikeastaan ollut mitenkään kovin erikoinen tai dramaattinen. En koskaan ollut kovin läheinen veljieni kanssa, ehkä osittain johtuen tuosta erottelusta ja siitä ettemme saaneet leikkiä yhdessä, mutta ei se haitannut kun siskojakin oli kolme. Veljien kanssa turhan puhumisen kielto oli meillä päin ihan tavallista muissakin perheissä, myöskin kädet piti nukkuessa pitää peiton päällä eikä huoneiden ovia saanut laittaa kiinni.

"Lapsuuteni ei oikeastaan ollut mitenkään kovin erikoinen tai dramaattinen." ja tuota lausetta seuraava teksti ovat ristiriidassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös uskovaisesta perheestä ja kouluttautuminen oli "kielletty". Kävin peruskoulun kotikouluna ja siihen se jäi. Lukiokirjoja ei ostettu, ei sanaakaan siitä että koulutuspolku olisi jatkunut. Sen sijaan vahvaa Raamatun historian, henkilöiden ja uskonkappaleiden tuntemista korostettiin. Kun lähdin seurakunnasta, meninkin lukion jälkeen opiskelemaan teologiaa ja olin jo valmiiksi yllättävän vahvoilla.

Myös tuo että vastakkaista sukupuolta ei saa tavata, on niin tuttua. Meillä esimerkiksi veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkää aikaa tai mennä toisen sukupuolen huoneeseen. Luulen kyllä, että tuossakin tarinassa on vähän jätetty kertomatta. Oletettavasti Jenna ja Leo ovat tavanneet vanhempiensa hienovaraisesta kehotuksesta ja salaisista tapaamisistakin on tiedetty, mutta sitä on katsottu vähän läpi sormien vaikkakin huolehdittu ettei mitään tapahdu. Kuulostaa hyvin tutulta... :) Minun perhe laittoi minut hakemaan naapurista leipää ja sitä oli tietenkin antamassa samanikäinen poika, joka kerta. Sitten pojan piti tulla auttamaan pyykinpesukoneen korjauksessa kun olin juuri pyykkiä pesemässä yms.

Veljien kanssa ei saanut puhua liian pitkään? Kuulostaa hurjalta. Mihin liikkeeseen kuulut/kuuluit?

Perheemme kuuluu helluntaikirkkoon, mutta lähipiirissä oli paljon myös lestadiolaisia ja körttejä. Mummoni oli myös körtti. Isällämme oli melko tarkat käsitykset siitä, mitkä perheet olivat "hyviä" ja seurakunnassa oli tietyt perheet joita ei edes tervehditty ja joiden lasten kanssa emme saaneet leikkiä. Olihan ne tietyt perheet paljon meitä normaalimpia mutta en silloin ajatellut aiheesta sen kummempaa.

Lapsuuteni ei oikeastaan ollut mitenkään kovin erikoinen tai dramaattinen. En koskaan ollut kovin läheinen veljieni kanssa, ehkä osittain johtuen tuosta erottelusta ja siitä ettemme saaneet leikkiä yhdessä, mutta ei se haitannut kun siskojakin oli kolme. Veljien kanssa turhan puhumisen kielto oli meillä päin ihan tavallista muissakin perheissä, myöskin kädet piti nukkuessa pitää peiton päällä eikä huoneiden ovia saanut laittaa kiinni.

Pakko kyllä vielä lisätä, etten oikeastaan edes keksi tilannetta jossa olisi tarvinnut puhua veljien kanssa turhan päiten. Koska asuimme maalla, veljet menivät päivittäin isän kanssa töihin ja me tytöt pysyimme äidin kanssa kotona. Varsinaista vapaa-aikaa ei juuri ollut, kun iltaisin isä opetti Raamattua tai sitten tehtiin jotain pieniä töitä. Eli leikimme oikeastaan vaan päivisin äidin kanssa ollessa, jolloin veljet olivat isän kanssa. Joskus toki auttoivat meitä jossain raskaammissa kodin töissä.

Monia maallisia kavereita etenkin yliopistossa tämä on hämmästyttänyt paljon mutta itselleni tässä ei ole mitään kummallista. Myöskään ev.lut. kirkkoon liittyminen ja pois muuttaminen ei olleet suurta draamaa, välithän siinä meni mutta isompaa hässäkkää ei oikeastaan ollut vaikka kaikki aina luulee niin.

Mä kyllä epäilen tuon yllä olevan henkilön kirjoituksia, kun tunnen Suomen kotikoulupiirit aika hyvin, ja helluntailaisissa ei ole juuri ollut kotikouluttajia. Ja muutenkin tuntuu, että nuo jutut on voineet tapahtua korkeintaan joskus tyyliin 1950-luvulla, niin vanhanaikaiselta ja erikoiselta kuulostaa. Ja silloin varsinkaan ei ollut vielä kotikouluttajia.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä epäilen tuon yllä olevan henkilön kirjoituksia, kun tunnen Suomen kotikoulupiirit aika hyvin, ja helluntailaisissa ei ole juuri ollut kotikouluttajia. Ja muutenkin tuntuu, että nuo jutut on voineet tapahtua korkeintaan joskus tyyliin 1950-luvulla, niin vanhanaikaiselta ja erikoiselta kuulostaa. Ja silloin varsinkaan ei ollut vielä kotikouluttajia.

Olen syntynyt -90 ja kävin peruskoulun -97-07. Meillä ei käynyt mitään kotikouluttajaa vaan isä ja äiti opettivat ihan kotona koulusta saaduista kirjoista ja kerran kuussa käytiin koulussa tekemässä testit ja kokeet sekä opettajan haastattelu. Usein myös saatettiin opiskella muiden uskovaisten perheiden lasten kanssa, yhden kaverin äiti erityisesti oli mahtava opettaja toisin kuin omani. Eikö yleisintä ole se että vanhemmat itse vaan opettaa, ei kai mitään kotiopettajia ole koskaan ollutkaan? Kovin hyvin arvosanoin ei kyllä kukaan peruskoulusta päässyt, omakin keskiarvo oli 7.1 mutta aikuisena sitten menin iltalukioon ja nyt olen yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä epäilen tuon yllä olevan henkilön kirjoituksia, kun tunnen Suomen kotikoulupiirit aika hyvin, ja helluntailaisissa ei ole juuri ollut kotikouluttajia. Ja muutenkin tuntuu, että nuo jutut on voineet tapahtua korkeintaan joskus tyyliin 1950-luvulla, niin vanhanaikaiselta ja erikoiselta kuulostaa. Ja silloin varsinkaan ei ollut vielä kotikouluttajia.

Olen syntynyt -90 ja kävin peruskoulun -97-07. Meillä ei käynyt mitään kotikouluttajaa vaan isä ja äiti opettivat ihan kotona koulusta saaduista kirjoista ja kerran kuussa käytiin koulussa tekemässä testit ja kokeet sekä opettajan haastattelu. Usein myös saatettiin opiskella muiden uskovaisten perheiden lasten kanssa, yhden kaverin äiti erityisesti oli mahtava opettaja toisin kuin omani. Eikö yleisintä ole se että vanhemmat itse vaan opettaa, ei kai mitään kotiopettajia ole koskaan ollutkaan? Kovin hyvin arvosanoin ei kyllä kukaan peruskoulusta päässyt, omakin keskiarvo oli 7.1 mutta aikuisena sitten menin iltalukioon ja nyt olen yliopistossa. 

Tunnen kyllä helluntailaisuutta sen verran hyvin, että tiedän, että kertomasi ei ole normaalia. Joko vanhempasi ovat muuten mieleltään ongelmaisia, tai provoilet. Tavalliset helluntailaiset ikätoverisi ovat kulkeneet ihan normaalisti nuortenilloissa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja käyvät lukiot tms normaalisti.

Toi ä m m ä hän on karsea tyrkky ja moniongelmainen :)))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä epäilen tuon yllä olevan henkilön kirjoituksia, kun tunnen Suomen kotikoulupiirit aika hyvin, ja helluntailaisissa ei ole juuri ollut kotikouluttajia. Ja muutenkin tuntuu, että nuo jutut on voineet tapahtua korkeintaan joskus tyyliin 1950-luvulla, niin vanhanaikaiselta ja erikoiselta kuulostaa. Ja silloin varsinkaan ei ollut vielä kotikouluttajia.

Olen syntynyt -90 ja kävin peruskoulun -97-07. Meillä ei käynyt mitään kotikouluttajaa vaan isä ja äiti opettivat ihan kotona koulusta saaduista kirjoista ja kerran kuussa käytiin koulussa tekemässä testit ja kokeet sekä opettajan haastattelu. Usein myös saatettiin opiskella muiden uskovaisten perheiden lasten kanssa, yhden kaverin äiti erityisesti oli mahtava opettaja toisin kuin omani. Eikö yleisintä ole se että vanhemmat itse vaan opettaa, ei kai mitään kotiopettajia ole koskaan ollutkaan? Kovin hyvin arvosanoin ei kyllä kukaan peruskoulusta päässyt, omakin keskiarvo oli 7.1 mutta aikuisena sitten menin iltalukioon ja nyt olen yliopistossa. 

Tunnen kyllä helluntailaisuutta sen verran hyvin, että tiedän, että kertomasi ei ole normaalia. Joko vanhempasi ovat muuten mieleltään ongelmaisia, tai provoilet. Tavalliset helluntailaiset ikätoverisi ovat kulkeneet ihan normaalisti nuortenilloissa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja käyvät lukiot tms normaalisti.

Sori, mutta et tunne. Teen juuri gradua hengellisestä väkivallasta herätysyhteisöissä ja olen pahoillani, mutta kaikissa niissä on hengellistä väkivaltaa. Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on, ja ateistisissa yhteisöissä (hengellisen kokemuksen vähättely tai kieltäminen on myös hengellistä väkivaltaa). Se ei katso kirkkokuntaa, ja itse asiassa esimerkiksi taloudellinen asema, koulutus ja vanhempien asuinympäristön normatiivisuus ovat määrittävämpiä tekijöitä kuin kuuluminen tiettyyn kirkkokuntaan.

Asenteesi on erittäin haitallinen. Väittämällä, että ryhmässä X ei ainakaan esiinny väkivaltaa, estät avun saamisen uhreilta. Vähän sama kuin sanoisi, että Suomessa ei ollenkaan esiinny parisuhdeväkivaltaa koska suomalaiset ovat niin tasa-arvoisia, ja siksi turvakotejakaan ei tarvita. Se voi olla sinun näkemyksesi jos et ole kohdannut perheväkivaltaan, mutta samalla viet äänen niiltä uhreilta, jotka joutuvat sitä kokemaan ja aliarvioit heidän kokemustaan. Silmien sulkeminen on pahinta, mitä voi tehdä. Katolinen kirkko yritti sulkea silmänsä hyväksikäytöltä ja sitä vahvisti ulkopuolisten "mitään ei ole tapahtunut" -mantra vaikkeivät he tienneet asiasta mitään. Siksi asenne on todella, todella vaarallinen.

Kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy väkivaltaa ja helluntailaiset eivät todellakaan ole poikkeus. Toisekseen, helluntailainen yhteisö on aivan eri asia Helsingissä kuin vaikka Pohjanmaalla. Helsingin yhteisöt vetävät mukaan moderneja nuoria ja lähentyvät amerikkalaisia herätysyhteisöjä. Sekään ei kyllä ole tae siltä että väkivallalta vältyttäisiin, väkivalta vaan muuttaa muotoaan ja tulee vähemmän näkyväksi. Konservatiivisia helluntaiyhteisöjä on ja ollut aina, koska herätysliikkeet ovat olleet historiansa alusta asti voimakkaan fragmentoituneita jonka lisäksi niiden kehitykseen ovat vaikuttaneet alueelliset tekijät. Uskonto antaa välineet hyvän- ja pahantekoon uskonnosta katsomatta. Ne muut tekijät sitten määrittävät, kumpaan ihminen tarttuu.

Et ole yhteisön jäsen, joten älä kommentoi asiaa noin. Vaikka olisitkin, voit puhua vain omasta puolestasi. Kiva, jos kokemuksesi ovat hyviä. Mutta valitettavasti kaikilla kokemukset eivät ole samat. Kuten jo sanoin, kirkon oppia enemmän määrittävät monet muut tekijät. Väkivalta voi olla myös huomaamatonta. Et tiedä, mitä tuntemiesi perheiden taustalla on ja millaista vallankäyttöä siellä on ollut. Kuten parisuhdeväkivallan, myös hengellisen väkivallan voi helposti piilottaa, etenkin jos se ei ole fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Sepässä nyt on liikkeitä niin paljon että jos on innokas shoppailija, saa siellä kyllä 5 h kulumaan.

Ai, Seppä on ilmeisesti jokin kauppakeskus? Luulin että on pelkästä Prismasta kyse. No, on 5 h silti mun mielestä todella pitkä aika shoppailla. Etenkin jos on minimalisti, kuten Taina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepässä nyt on liikkeitä niin paljon että jos on innokas shoppailija, saa siellä kyllä 5 h kulumaan.

Ai, Seppä on ilmeisesti jokin kauppakeskus? Luulin että on pelkästä Prismasta kyse. No, on 5 h silti mun mielestä todella pitkä aika shoppailla. Etenkin jos on minimalisti, kuten Taina.

No ei taida kyllä olla. Eikös lupaillut lapsille pelkästä hankeen juoksemisesta vaikka mitä lahjoja.

Ja tuossa on lähellä Musikantti, jossa käyvät soittelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä epäilen tuon yllä olevan henkilön kirjoituksia, kun tunnen Suomen kotikoulupiirit aika hyvin, ja helluntailaisissa ei ole juuri ollut kotikouluttajia. Ja muutenkin tuntuu, että nuo jutut on voineet tapahtua korkeintaan joskus tyyliin 1950-luvulla, niin vanhanaikaiselta ja erikoiselta kuulostaa. Ja silloin varsinkaan ei ollut vielä kotikouluttajia.

Olen syntynyt -90 ja kävin peruskoulun -97-07. Meillä ei käynyt mitään kotikouluttajaa vaan isä ja äiti opettivat ihan kotona koulusta saaduista kirjoista ja kerran kuussa käytiin koulussa tekemässä testit ja kokeet sekä opettajan haastattelu. Usein myös saatettiin opiskella muiden uskovaisten perheiden lasten kanssa, yhden kaverin äiti erityisesti oli mahtava opettaja toisin kuin omani. Eikö yleisintä ole se että vanhemmat itse vaan opettaa, ei kai mitään kotiopettajia ole koskaan ollutkaan? Kovin hyvin arvosanoin ei kyllä kukaan peruskoulusta päässyt, omakin keskiarvo oli 7.1 mutta aikuisena sitten menin iltalukioon ja nyt olen yliopistossa. 

Tunnen kyllä helluntailaisuutta sen verran hyvin, että tiedän, että kertomasi ei ole normaalia. Joko vanhempasi ovat muuten mieleltään ongelmaisia, tai provoilet. Tavalliset helluntailaiset ikätoverisi ovat kulkeneet ihan normaalisti nuortenilloissa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja käyvät lukiot tms normaalisti.

Sori, mutta et tunne. Teen juuri gradua hengellisestä väkivallasta herätysyhteisöissä ja olen pahoillani, mutta kaikissa niissä on hengellistä väkivaltaa. Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on, ja ateistisissa yhteisöissä (hengellisen kokemuksen vähättely tai kieltäminen on myös hengellistä väkivaltaa). Se ei katso kirkkokuntaa, ja itse asiassa esimerkiksi taloudellinen asema, koulutus ja vanhempien asuinympäristön normatiivisuus ovat määrittävämpiä tekijöitä kuin kuuluminen tiettyyn kirkkokuntaan.

Asenteesi on erittäin haitallinen. Väittämällä, että ryhmässä X ei ainakaan esiinny väkivaltaa, estät avun saamisen uhreilta. Vähän sama kuin sanoisi, että Suomessa ei ollenkaan esiinny parisuhdeväkivaltaa koska suomalaiset ovat niin tasa-arvoisia, ja siksi turvakotejakaan ei tarvita. Se voi olla sinun näkemyksesi jos et ole kohdannut perheväkivaltaan, mutta samalla viet äänen niiltä uhreilta, jotka joutuvat sitä kokemaan ja aliarvioit heidän kokemustaan. Silmien sulkeminen on pahinta, mitä voi tehdä. Katolinen kirkko yritti sulkea silmänsä hyväksikäytöltä ja sitä vahvisti ulkopuolisten "mitään ei ole tapahtunut" -mantra vaikkeivät he tienneet asiasta mitään. Siksi asenne on todella, todella vaarallinen.

Kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy väkivaltaa ja helluntailaiset eivät todellakaan ole poikkeus. Toisekseen, helluntailainen yhteisö on aivan eri asia Helsingissä kuin vaikka Pohjanmaalla. Helsingin yhteisöt vetävät mukaan moderneja nuoria ja lähentyvät amerikkalaisia herätysyhteisöjä. Sekään ei kyllä ole tae siltä että väkivallalta vältyttäisiin, väkivalta vaan muuttaa muotoaan ja tulee vähemmän näkyväksi. Konservatiivisia helluntaiyhteisöjä on ja ollut aina, koska herätysliikkeet ovat olleet historiansa alusta asti voimakkaan fragmentoituneita jonka lisäksi niiden kehitykseen ovat vaikuttaneet alueelliset tekijät. Uskonto antaa välineet hyvän- ja pahantekoon uskonnosta katsomatta. Ne muut tekijät sitten määrittävät, kumpaan ihminen tarttuu.

Et ole yhteisön jäsen, joten älä kommentoi asiaa noin. Vaikka olisitkin, voit puhua vain omasta puolestasi. Kiva, jos kokemuksesi ovat hyviä. Mutta valitettavasti kaikilla kokemukset eivät ole samat. Kuten jo sanoin, kirkon oppia enemmän määrittävät monet muut tekijät. Väkivalta voi olla myös huomaamatonta. Et tiedä, mitä tuntemiesi perheiden taustalla on ja millaista vallankäyttöä siellä on ollut. Kuten parisuhdeväkivallan, myös hengellisen väkivallan voi helposti piilottaa, etenkin jos se ei ole fyysistä.

Kirjoitin tämän tuossa iltapäivällä ja huomasin, että viestistä tuli aika negatiivissävytteinen. Haluan vielä korostaa, että väkivaltaa ei todellakaan käytetä kaikissa uskonnollisissa perheissä. Kaikissa liikkeissä on niitä jotka sitä käyttävät, mutta valtaosa uskonnollisista perheistä on ihan normaalia porukkaa, jotka kertovat lapsilleen uskonnosta ihan ikätasoisesti eivätkä pelottele uskonnollisilla teemoilla. Edes lestadiolaiset eivät ole mitenkään "alttiimpia" hengelliselle väkivallalle vaikka yleinen käsitys onkin se että he ovat erityisen tiukkoja ja ankaria uskossaan. Vanhempien uskon harjoittamisen tavat eivät välttämättä edes näyttäydy lapsille samoin. Useimmat perheet niissä liikkeissä, joissa hengellistä herätystä edelleen harjoitetaan, eivät esimerkiksi tuo lapsiaan räikeimpiin seremonioihin. Monet kuuluisat saarnaajat etenkin ulkomailla pitävät lapsensa poissa tilaisuuksistaan. Ylipäänsä tietoisuus on kasvanut paljon ja käytännöt muuttuneet parempaan suuntaan, osasyynä toki myös maallistuminen. Mutta se ei poista sitä faktaa että kaikissa liikkeissä on väkivaltaa käyttäviä perheitä. Ongelmasta pitäisi puhua nimenomaan perhetasolla, sillä seurakunnan näkemykset korreloivat hyvin huonosti sen kanssa, miten lapsille puhutaan uskonnosta tai käytetäänkö heihin valtaa uskonnollisella tasolla.

Enemmän uskonnollisen väkivallan muodot näyttäytyvät tempauksittain, esim. se lupaus-kampanja jossa nuoria kehotettiin pidättäytymään avioliittoa edeltävästä seksistä. Siinä oli jäseniä monesta kirkkokunnasta ihan tasapuolisesti, myös valtakirkosta. Ja myös tässä kohtaa on hyvä huomata että kampanjassa oli monia tasoja: sekä julkista paasaamista avioliiton ulkopuolisen seksin saatanallisuudesta, mutta myös ihan oikeaa tietoa sukupuolitaudeista ja järkevästi perusteltua tietoa siitä, miksi ekan kerran tulisi olla jonkun luotettavan henkilön kanssa.

Tempausten ja kampanjoiden lisäksi on tietenkin sitten perheen sisäinen väkivalta. Tässäkin se on hyvin tapauskohtaista ja sillä on monia muotoja. Siksi on väärin sanoa, että väkivaltaa on kaikissa yhteisön X perheissä tai sitten ei missään. Pitää muistaa, että valtaosa perheistä on normaaleja, mutta joissain perheissä väkivalta on edelleen ongelma.

Sekin vielä, että moni uskonnollisen väkivallan muoto on tyypillinen myös ei-uskonnollisille perheille. Kun uskonnollisissa perheissä pelotellaan kuolemanjälkeisellä tai vaikka taivaaseen tempaisuilla, saatetaan ei-uskonnollisissa, väkivaltaisissa perheissä vaikka kiristää hyvään käytökseen sillä, että vanhemmat hylkäävät jos lapsi ei ole nätisti. Tai muuten käyttää halventavaa kieltä, halveksua lasta ja hänen kokemuksiaan. Vaikka toistuvasti vertailla sisaruksiin, joka on yleistä sekä uskonnollista että ei-uskonnollista väkivaltaa käyttävissä perheissä. Esim. siskosi pääsee taivaaseen, sinä et vrt. rakastan sinua vähemmän kuin siskoasi. Kumpikin aiheuttaa lapsessa ihan samanlaista tuskaa.

Uskonnollinen väkivalta on monimutkainen ilmiö. ONNEKSI se on kuitenkin yhtä marginaalinen ilmiö kuin ei-uskonnollistenkin perheiden väkivalta. Se pitää muistaa. Kaikkia perheitä ei saa leimata siksi, että joissain on väkivaltaa, muttei myöskään yleistää ettei väkivaltaa ole, jotta sitä kohtaavat saavat kuitenkin apua.

Mitä nyt itse katsoin nuo ihanat videot Leon ja Jennan tarinasta ja Jennan vanhemmista, niin musta vaikuttaa siltä, ettei heidän tapaamistaan ole järjestetty.

Leo kyllä sanoi, että hänen vanhempansa eivät halunneet hänen näkevän tyttöjä kahdestaan.

Mutta Jennan kanssa hän oli tavannut sattumalta välillä, viimeisimpänä bussipysäkillä, josta kaveruus alkoi.

Tainakin on sanonut videolla, että hän uskoi Jennaan ja Leoon, vaikka kaikki eivät aina uskoneet. Musta tuo nyt ei ainakaan vaikuta siltä, että kaikki vanhemmat olivat yhtä mieltä.

Lopuksi: aivan ihana toi Jennan äiti!! Niin söpö. Ja uusi mieskin on niin symppis.