Lue keskustelun säännöt.
Olen köyhän perheen lapsi
03.11.2018 |
Olen köyhän perheen teini ja haluaisin nyt kertoa elämästäni teille. Vanhempani käyvät töissä, mutta molemmilla erittäin huono palkka. En ole koskaan käynyt ulkomailla, minulla ei ole varaa osallistua vanhojen tansseihin, ei rahaa harrastaa mitään, ei rahaa ostaa meikkejä, ei rahaa käydä shoppailemassa. Yhtenä päivänä vanhemmat hakivat grilliltä ruokaa vaikka kielsin, nyt ei ole rahaa oikein mihinkään taaskaan. Vanhemmat ovat molemmat masentuneita ja kotona on aina kurja ja kireä tunnelma. Minullakin on paha olla. Yritän itse luoda verkostoja ja käydä kouluni paremmin kuin vanhempani, vaikkei koulutuskaan varmaan nykyään mitään takaa. Omakin mielenterveys kärsinyt tästä kaikesta. Ei uskalla ikinä toivoa edes joululahjaksi mitään ja vanhemmat vain sanovat aina muille että meillä on niin kilttejä tyttöjä, etteivät edes halua ikinä mitään. Kyllä halutaan, mutta tiedetään ettei voida saada joten ollaan hiljaa. Toivottavasti minulla on parempi tulevaisuus.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole nähnyt parempaa mallia niin sitä on mahdotonta muuttaa. Mä olen burnoutin partaalla olen 30v ja koko elämä yhtä yrittämistä tuloksetta. Ei ole korkeakoulutusta, siivojan työ, yksinäinen, ei kavereita yrityksistä huolimatta. Jännä miten vain periytyy asiat vaikka kuinka taistelee vastaan.
Ehkä meidän pitäisi vaa hypätä junan eteen.
Miksi alapeukutus? Saisko vinkkejä miten onnistuisin edes jossain? Haluja on!
Jos haluja on niin sisu puuttuu.
Suomessa köyhyys on valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan olen toivonut joululahjaksi uutta lompakkoa ja yksi tietty on kovasti mieleeni, mutta se maksaa 15 euroa. Tuskin siis saan sitä. Se on tämän joulun suurin toiveeni.
Ap
Siis molemmat vanhemmat käy töissä ja mukamas niin köyhää? Ja suomessa oikeasta köyhät ei asu missään omakotitaloissa vaan surkeissa lähiöissä jossain kaupunkien laitamilla vuokralla. Et ole köyhyyttä nähnytkään.
Noh, nytpä lienee melkoisen hyvä motivaatio hakea KORKEA KOULUUN (huom. Eri juttu kuin ammattikoulu). 5 vuotta sinulla enää köyhyyttä jäljellä.
Lol, kai minä nyt amiksen ja korkeakoulun eron tiedän, tyhmä en ole. Lukion tehtävähän on valmentaakin korkeakouluihin🙄 Äiti on töissä kaupassa ja isä kiinteistönhoitajana. Tuillakin varmaan elää paremmin kuin näillä palkoilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole nähnyt parempaa mallia niin sitä on mahdotonta muuttaa. Mä olen burnoutin partaalla olen 30v ja koko elämä yhtä yrittämistä tuloksetta. Ei ole korkeakoulutusta, siivojan työ, yksinäinen, ei kavereita yrityksistä huolimatta. Jännä miten vain periytyy asiat vaikka kuinka taistelee vastaan.
Ehkä meidän pitäisi vaa hypätä junan eteen.
Miksi alapeukutus? Saisko vinkkejä miten onnistuisin edes jossain? Haluja on!
Aseta itsellesi selkeät tavoitteet ja sitten mietit mitä on tehtävä niiden saavuttamiseksi. Äläkä hylkää niitä siksi että ne eivät ole helppoja saavuttaa. Jos olet käynyt pelkän peruskoulun aloitat varmaan hakeutumalla aikuislukioon. Opiskelet joko kokopäiväisesti tukien ja mahdollisen keikka työn varassa, tai iltaisin työn ohessa. Raskasta tulee olemaan. Mutta kun tsemppaat ja hoidat koulusi hyvin voit hyvillä papereilla hakea jatko-opiskelupaikkaa. Tärkeintä on päättäväisyys ja usko itseensä. Ja periksiantamattomuus.
Ap, minäkin olin köyhän perheen lapsi. Normaali arkipäivän ruoka meillä oli perunat ja ruskea kastike. Viikonloppuisin oli sentään lihakastiketta (esim. karjalanpaistia), josta jokainen sai 2-3 lihapalaa. 6-henkinen perheemme asui vuokrakolmiossa.
Lukion jälkeen lähdin kuitenkin monen sadan kilometrin päähän TKK:lle opiskelemaan. Opiskelin opntolainan turvin ja valmistuin DI:ksi. Nykyisin kuulun Suomessa parhaiten ansaitsevaan 10 %:iin, asun velattomassa puolen miljoonan arvoisessa omakotitalossa pk-seudulla (siitä on tosin puolet maksanut mieheni), ja minulla on kuusinumeroinen summa rahaa pankkitilillä ja sijoituksissa.
Köyhyys on onneksi olotila, josta on mahdollisuus päästä eroon kouluttautumalla, jos vain terveyttä riittää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset mene töihin hankkimaan sitä rahaa? Minä jo 16 vuotiaana kävin töissä tienaamassa eikä tullut mieleenikään mankua vanhemmilta rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Kirjoitan äidinkielen, ruotsin, englannin, espanjan, yhteiskuntaopin, historian, filosofian, uskonnon ja psykologian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kirjoitan äidinkielen, ruotsin, englannin, espanjan, yhteiskuntaopin, historian, filosofian, uskonnon ja psykologian.
Ap
Vaihda tähän kuuden viimeisen aineen tilalle pitkä matematiikka ja fysiikka, niin lähtökohtasi jatkoon ovat moninkertaisesti paremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko teidän hakea koulun lomaviikoille eri järjestöjen tuettua perhelomaa kylpylässä? Kts esim. pht.fi naiset yhdessä ry, solaris lomat
Nykyään olen jo parikymppinen nainen, joka tienaa n. 5000€/kk, summan josta en koskaan lapsena osannut edes haaveilla.
Elin lapsuuden köyhässä perheessä, jossa mukana oli myös viina ja huumeet sekä väkivalta. Sain lapsuudessani turpiin harva se päivä ja kuulla kuolevani liian monta kertaa. Minua myös käytettiin seksuaalisesti hyväkseni perheessäni ja itkin joka ilta itseni uneen ja toivoin edes unissani pääseväni hetkeksi normaaliin perheeseen.
Mutta silloin teininä itsemurhaa hautovana mietin, että en voi tappaa itseäni koska seuraava elämäni voisi olla vielä kauheampaa (uskon uudelleensyntymiseen), joten laskin vain päiviä aikuisuuteen.
Opiskelin koulussa hyvin, menin osa-aikatöihin ja 18-vuotiaana muutin pois kotoa. Hankin paljon töitä, sain uusia ystäviä, opiskelin, ostin unelmien asunnon, auton ja kissan. Sain kaiken mistä ikinä haaveilin ja nykyään olen onnellinen ja ennen kaikkea turvassa omassa kodissani, joten kaikesta voi selvitä.
Opiskele kunnolla ja hanki mukava ammatti ja toteuta unelmasi sitten viimeistään aikuisena. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matikka ja fysiikka on niin heikkoja mulla, etten viitsi kirjoittaa.
Ap
Ei sulla oikein ole sitten mahdollisuuksia, jos et mitään osaa.
Niin taitaa tukiakin saada enemmän kuin vanhempasi saavat palkkaa. Työssäkäyvien pitäis aina saada enemmän kuin kotona olevien.
Kannattasko hommata itsetunto, oli köyhä tai rikas. Sillo ei tarvi rypeä itsesäälissä ja voi olla joka päivä leijona.
Itse olen köyhästä perheestä. 80-luvulla tuli vanhemmille pakkohuutokauppa, talo meni velkoihin ja jääkaapissa oli vain voi-rasia. Oli hirveetä tulla kotio opiskelupaikkakunnalta kun ensin katsoin kaapit läpi saako äiti tehtyä ruokaa. Eihän 16vuotiaan (joka silloin olin) oisi tarvinnut tälläsiä miettiä.
Opiskelin ja valmustuin merkonomiksi. Työttömänä lama suomessa olin vuosia kunnes tuli joku työllistämispaikka.
Vihdoin tärppäsi vähän yli 30 vuotiaana sain vakkaripaikan ja palkan lisäksi bonusta miten sai myytyä. Olin ahkera ja koska halusin olla paras. Näiden turvin asun nyt omakotitalossa, palkka on ok.
Köyhistä oloista voi selvitä.
Itse annan vinkiksi, syö tarjousruokia, osta alesta tuotteet. Laske mitä kulutat etukäteen kuukaudessa ja elä sen mukaan. Budjetti on kaiken alku. Esim. Mitä kulutat ruokaa kuukaudessa jos se on sulla vaikka 150e kk. Jaa se viikoille eli n. 37e/vko osta sen mukaa. Pienistä puroista kasvaa säästöä voit tehdä niinkuin minä, nyt on rahatilanne hyvä mutta edelleen säästölinja
Hanki työ, hanki työ, hanki työ. Ei niitä töitä niin vaan saa, vaikka kuinka kovasti ja lujasti ja ahkerasti opiskelet ja vaikka opiskelet kuinka korkealle tahansa. Paljon on myös tuurilla osuutta asiaan.
Eikä kaikista ole lukioon ja jos meinaa ns. parempiin töihin päästä jossa vois olla hyvä palkka niin pitäs käydä lukio että pääsis sitte yliopistoon vaikka ei se yliopistokaan takaa että susta tulee hyvätuloinen.
Mutta ei ainakaan millään amispohjaisilla duunari ammateilla tienaa tarpeeks vaikka kuinka pitkiä päiviä ja ylitöitä tekis.
Voi myös käydä niin että opiskeltu on paljon mutta jäljelle jää vain kasa opintolainaa eikä töistä tietoakaan ja siinä sitten kärvistellään.
Omalla asenteella, tahdonvoimalla, määrätietoisuudella on paljon merkitystä mutta paljon on myös kyse silkasta paskasta tai hyvästä tuurista.
Eli jos en asu kerrostalossa ja minulla on ruokaa ja vaatteita, olen paha porvari? Jes, okei. Köyhä minä Suomessa olen ja omassa kaveripiirissäni.
Ap