Lue keskustelun säännöt.
Olen köyhän perheen lapsi
03.11.2018 |
Olen köyhän perheen teini ja haluaisin nyt kertoa elämästäni teille. Vanhempani käyvät töissä, mutta molemmilla erittäin huono palkka. En ole koskaan käynyt ulkomailla, minulla ei ole varaa osallistua vanhojen tansseihin, ei rahaa harrastaa mitään, ei rahaa ostaa meikkejä, ei rahaa käydä shoppailemassa. Yhtenä päivänä vanhemmat hakivat grilliltä ruokaa vaikka kielsin, nyt ei ole rahaa oikein mihinkään taaskaan. Vanhemmat ovat molemmat masentuneita ja kotona on aina kurja ja kireä tunnelma. Minullakin on paha olla. Yritän itse luoda verkostoja ja käydä kouluni paremmin kuin vanhempani, vaikkei koulutuskaan varmaan nykyään mitään takaa. Omakin mielenterveys kärsinyt tästä kaikesta. Ei uskalla ikinä toivoa edes joululahjaksi mitään ja vanhemmat vain sanovat aina muille että meillä on niin kilttejä tyttöjä, etteivät edes halua ikinä mitään. Kyllä halutaan, mutta tiedetään ettei voida saada joten ollaan hiljaa. Toivottavasti minulla on parempi tulevaisuus.
Kommentit (41)
Itselläni köyhästä lapsuudesta seurasi yrittelijäs luonne. Se sai minut opiskelemaan ja työskentelemään ahkerasti. Lisäksi säästämään ja sijoittamaan, etten enää ikinä joutuisi samaan kurimukseen. Tee sinä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän minä ole vanhempiani valinnut enkä syntyä köyhään perheeseen, älä viitsi. Muuten ovatkin olleet ihanat, kannustavat ja lempeät vanhemmat. Rahatilanne ja sairastelu vain vie heidän voimavarat.
Ap
Otan osaa, 2. Osittain samanlainen tilanne minullakin. Äiti ei jaksa huolehtia sairauksistaan, jotka on itse itselleen aiheuttanut ja jotka voisi korjata elämäntaparemontilla, ja lääkkeet maksavat satoja euroja vuodessa. Niitä ei tarvitsisi, jos hän laihduttaisi. Minullakin on paljon kunnianhimoa, olen aktiivisesti mukana kaikenlaisessa toiminnassa ja haaveilen omasta yrityksestä. Koulut haluan käydä mahdollisimman hyvin. Vielä jonain päivänä haluan nähdä itseni edes keskiluokkaisena.
Ap
Kurjaa, mutta onneksi motivoi sitten opiskelemaan ja varmaan opettaa myös rahankäyttöä enemmän.
Häpeän myös vanhempiani ja kotiani, enkä minäkään kehtaa kutsua tänne ketään kylään. Asumme omakotitalossa, mutta muiden kavereiden koteihin verrattuna tämä on säälittävä ja kurja pieni mökki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ole nähnyt parempaa mallia niin sitä on mahdotonta muuttaa. Mä olen burnoutin partaalla olen 30v ja koko elämä yhtä yrittämistä tuloksetta. Ei ole korkeakoulutusta, siivojan työ, yksinäinen, ei kavereita yrityksistä huolimatta. Jännä miten vain periytyy asiat vaikka kuinka taistelee vastaan.
Ehkä meidän pitäisi vaa hypätä junan eteen.
Paistaa se aurinko risukasaankin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Minä olen lukiossa ja pärjään hyvin, peruskoulun päättyessä sain kaksi stipendiä, eilen olin järjestämässä yhtä tapahtumaa, useimmat kaverit opiskelevat yliopistoissa tai ammattikorkeakoulussa ja muutenkin hyviä roolimalleja lähipiirissä löytyy, vaikkei vanhemmat koulutuksen ja toimeentulon puolesta olekaan. Heilläkin on kuitenkin sitä sydämen sivistystä, se on kaikista tärkeintä. Heillä on hyvät arvot ja he ovat kannustavia.
Ihan avoimesti ovat molemmat myöntäneet, että teini-ikä oli turhan villiä aikaa ja koulut juuri kiinnostaneet. Isä on ollut kyllä opettajanakin amiksessa joskus vuosia sitten, mutta vaihtoi alaa ja nyt on huonompi palkka.
En minä ainakaan halua uhriutua ja jäädä tuleen makaamaan vaikeuksista huolimatta, se on vain lisännyt taistelutahtoani. Ymmärrän toki ettei kaikki koe sitä niin ja jotkut reagoivat eri tavalla, mutta minä en halua että köyhyys määrittää minua ihmisenä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole nähnyt parempaa mallia niin sitä on mahdotonta muuttaa. Mä olen burnoutin partaalla olen 30v ja koko elämä yhtä yrittämistä tuloksetta. Ei ole korkeakoulutusta, siivojan työ, yksinäinen, ei kavereita yrityksistä huolimatta. Jännä miten vain periytyy asiat vaikka kuinka taistelee vastaan.
Ehkä meidän pitäisi vaa hypätä junan eteen.
Miksi alapeukutus? Saisko vinkkejä miten onnistuisin edes jossain? Haluja on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on siis köyhä vain omassa viiteryhmässään. Asut kaiketi varakkaalla alueella jos omakotitalo on rämä muiden joukossa?
ap. sulla on asiat todella hyvin. Maailmassa on miljardeja ihmsiä joilla ei ole käytännössä yhtään mitään.
ei päivittäin edes sitä ruokaa.
kauneus on asia jota rahalla ei voi ostaa.
ruma on aina ruma. kauneus on se asia josta ollaan toisille kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ei ole köyhää nähnytkään.
jo naapurissamme venäjällä on lapsia jotka asuu pietarin viemäreissä.
En asu mitenkään erityisen varakkaalla alueella. On varmasti paljon minua köyhempiäkin, mutta ei kai se silti estä minua suremasta omaa köyhyyttäni?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei todellakaan ole 14-vuotias, kirjoitustyyli paljastaa. Hyvä yritys silti 😄
Itsellänikin köyhä lapsuus. Mutta minusta tuli säästäväinen ja hyvä taloudenpitäjä, luultavasti juuri siksi.
Kyllä minä tiedän että maailmassa on ihmisiä, joilla asiat ovat huonommin. Tämä köyhyys kuitenkin vaikuttaa mielenterveyteeni, kun vanhemmatkin kärsivät mt-ongelmista ja masennuksesta. Aina vain sitä apaattista möllötystä. Nauraneet tai hymyilleet eivät ole vuosiin. Kukaan täällä ei ole koskaan iloinen mistään. Kaikki ovat aina väsyneitä ja kipeitä ja elämä on yhtä h*lvettiä.
Ap
Olen 17. Toinen vastaaja oli 14.
Ap
provo. Joo ei ole 14vuotiaan kirjoittama.
aloituskirjoittaja on joku "pappa betalet", joka yrittää parantaa omaa surkeeta oloaan haukkumalla köyhiä.
Luomalla mielikuvaa, että hän on parempi.
Sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
ap ei ole köyhää nähnytkään.
jo naapurissamme venäjällä on lapsia jotka asuu pietarin viemäreissä.
Ei se tähän liity, viiteryhmä on eri. Muutenkaan ei viemäreissä täällä asuta edes Porvoossa. Köyhä voi olla vaikka olis vaatteet päällä ja maha täynnä.
Jos ei olis köyhiä tää olis kommunistivaltio hei.
Juu että ei saa olla surullinen jos on köyhä, koska jostain löytyy VIELÄ köyhempiä, asuvat viemäreissä.
Vähän niinku että Mä oon sairastunut pahasti, mut en voi nyt sairastaa kun joku muu on vielä sairaampi ja suorastaan kuolemassa siihen...
Itse olen 14-vuotias ja niin minäkin. Vanhempani ovat eronneet ja isä asuu viereisessä kaupungissa. Isällä on ihan normaalipalkkainen työ, mutta olemme sisarukseni kanssa siellä vain viikonloppuisin. Äidilläni on satunnaisesti töitä ja yksi sivutoiminen työ. Kesäisin työtön. Asumme pienen kunnan yhdessä harvoista kerrostaloista, joskin tämäkin vain kaksikerroksinen. Naarmuja on seinät täynnä, edellinen asukas korjannut ovea ilmastointiteipillä. Kaihtimet on miten sattuu. Tämä on vähän murju. En viihdy täällä enkä kehtaa kutsua kavereita kylään. Syömme vähän ja halpaa ruokaa. Kuukautissiteeni ovat pirkan. Minua harmittaa, ettei äidilläni ole kunnianhimoa. Hän ei hae uusia työpaikkoja ja pitää sanojensa mukaan välivuotta. Ikuista sellaista, puhui viimeksi kouluttautumisesta pari vuotta sitten. Saan harvoin uusia vaatteita. Kuukausiraha 0€. Minulle on oikeastaan jo muodostunut pakkomielle kouluttautua niin hyvin kuin mahdollista, mennä onnellisesti naimisiin ja muuttaa omakotitaloon ja kasvattaa lapset siellä. Haluan menestyä elämässäni. Haluan hyvän työpaikan. Olen surullinen, koska olen silti aina koulupsykologin, opettajien ja koulukavereideni mielstä köyhä. Olisin vain halunnut hyvän kodin ja hyvät valmiudet. Vihaan köyhyyttä.