Lue keskustelun säännöt.
Jes, suututin miehen perheen
31.10.2018 |
Nyt en edes välitä, vaikka joku tunnistaisikin. Tilanne on se, että olemme menossa jouluksi lämpimään, samoin kuin miehen siskon perhe (onneksi mennään eri mantereille). Tästä johtuen anoppi sai idean, että pidettäisiin pikkujoulut, ja että ne pidettäisiin meidän kotona, sillä anopin talo on remontissa ja meillä on sitten toiseksi eniten tilaa.
Minulla on ollut rankka kevät, kesä ja syksy, henkisesti ja fyysisesti. Mies on tehnyt paljon töitä, minä olen ollut uupunut. Lapsiperhe-elämä on vienyt mehuja, ja minulla itselläni ei henkilökohtaisesti ole ketään, joka voisi auttaa edes katsomalla lapsia sen ajan kuin siivoan, tai jonka luokse voisin mennä hetkeksi hengähtämään. Tämä on jo eri juttu, enkä jaksa tätä avata sen enempää. Mutta siis ahdistuin aivan valtavasti ajatuksesta, että pitäisi siivota, leipoa, laittaa ruokaa (siitäkin huolimatta että anoppi ehdotti nyyttäriperiaatetta).
Nyt eilen illalla sitten Whatsappissa tuntui että kaikki kyselivät jotain, ja vastasin sitten lopuksi että tarjoan sitä mitä kaupasta valmiina saa, etten jaksa leipoa. Sitten alkoi tulla ihan ihmeellistä viestiä, että voinko katsoa hetken miehen toisen siskon lapsia silloin ennen pikkujouluja, ja että voinko kuitenkin tehdä sitä ja tätä hyvää herkkua mitä olen joskus tehnyt. Sanoin että ei, ja ei. Siihen toinen käly sitten sanoi että on se kumma kun en voi sitä vähää auttaa. Suutuin, ja sanoin (totuuden), että ei minuakaan kukaan täällä auta, että ihan itse pitää päivästä toiseen selvitä, ja että pitäkää juhlanne muualla.
Hiljensin sen keskustelun, enkä tiedä mitä mies on saanut jo kuulla (on työreissulla). En vain haluaisi välittää, mutta tämä on ensimmäinen konflikti 12 vuoden tuntemisen jälkeen ja tuntuu pahalta. Ja epäreilulta.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut 8 työssäkäyvää ihmistä juhlistaa appivanhempien tasavuosia Kreikassa. Veikkaan seurueessa 4-6 aikuista.
Mitä sinä teet työksesi, kun sinulle on niin vaikea saada lomaa? Meillä suvussa on paljon opettajia ja virkamiehiä, ja tämä on ihan pikkujuttu. Oikeasti.
No töitä. Ei mitään saumaa, että suvussa 8lla ihmisellä olisi lomat yhtäaikaa, hyvä jos edes puolisoilla keskenään osuu yhtäaikaa.
Jos mun suvussa järjestettäisiin vastaavat synttärit niin ihan helposti voi olla kolme perhettä + isoäiti olla lomalla. Monesti ollaan oltukin. Isoäiti on eläkeläinen. Yksi perhe yksityisyrittäjinä voi järjestää lomansa koska tahansa. Yksi pariskunta on opettajia, joilla pitkä kesäloma, syysloma, joululoma, hiihtoloma. Kolmannen pariskunnan toinen osapuoli on yrityksen johtoportaassa, toisella on joustava työaika ja voi tehdä myös etätyötä. Näillä spekseillä on suht helppo sopia suvun kesken monen moisia reissuja.
Eiks tää ketju koskenut pikkujouluja eikä jotain suvun synttäreitä Kreikassa??!
Koskee koskee. Mutta jokin outo sivujuonne pompsahti keskusteluun mukaan kun joku väitti, ettei ole mahdollista, että koko suku saisi järjestettyä yhtäaikaa lomaa johonkin suvun yhteiseen reissuun tai viikonloppuun.
Jäin minäkin ihmettelemään sitä että ovat vuokranneet mökin Kreikasta, eikö se ole yleensä talo tai huvila? Ja eihän se suvun kanssa lomamatkailija suostunut sitten kertomaan montako heitä oli ollut matkalla muka tunnistamisen pelossa :D oisko sitten ollut 6 tai 8 aikuista. Miten tuosta voi kenenkään "tunnistaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se koti tietysti miehenkin koti. Jos hän haluaa tavata äitiään ja sisaruksiaan pikkujoulujen merkeissä, niin hänelle se sallittakoon. Etkö voisi ilmoittaa, että saatte pikkujouluilla keskenänne ilman minua. Hoida homma, minä menen viikonlopuksi kylpylään, soromnoo.
Tämähän on oikeasti hieno idea! Ap saa tarvitsemansa levon ja mies hoitaa lapset, ja saa vielä vapaasti kutsua sukunsakin kylään.
Samalla mies voi sitten vaihtaa lukot ettei tarvitse enää katsella tuollaista omasta perheestään irtisanoutuvaa tuuliviiriä? Ensin luvataan oma koti käyttöön, sitten ei osata vetää ja pitää rajaa ja lopuksi lähdetään mököttämään muualle. Yhden illan jaksaa katsella miehen sukulaisia väsyneenäkin ja aikuinen ihminen osaa sanoa selkeästi mikä omassa (ja miehen) talossa käy ja mikä ei. Mistä muut voi tietää jaksamisesi rajat jos et sitä selvästi ja johdonmukaisesti kommunikoi.
Jos joku ehdottaa, aiempien vuosien pohjalta, sellaista mihin voimavarat ei juuri nyt riitä, sanotaan vaan ei, eikä loukkaannuta ja vedetä koko hommaa stoppiin jonkun parin ruokalajin takia.
Suku vaikuttaa joustavalta ja mukavalta. Ei kannattaisi noin mitättömän asian takia hankkiutua välirikkoon heidän kanssaan. Kannattaa ottaa rauhassa ja jaksaa kertoa oma kanta toisenkin kerran, samalla yrittää kuunnella muitakin näkökulmia. Toivottavasti löydätte kompromissin, jonka kaikki voivat hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisi kans todennut, että voi järjestää meillä, jos tarjoilujen lisäksi apua tulee järjestämiseen ja siivoamiseen, mutta muussa tapauksessa aika ja voimavarat ei riitä, joten pitää valita joku toinen paikka. Jos tämä ei käy, niin sitten vain toteaa, että järjestäkää te muut, niin me jätetään tänä vuonna suosiolla väliin. Mutta jotenkin tästä vähän paistaa läpi se, että molemmissa päissä on nyt ollut ihmisiä, jotka tekevät asioista vähän liian suurta draamaa eli vika ei varmastikaan ole ihan pelkästään taaskaan niissä miehen kauheissa sukulaisissa. Itse asiassa olisi todella hauska kuulla se toinenkin puoli tästä tarinasta.
Kyllä, paistoi jo aloituksesta heti läpi tuo valtava voivottelu ja hammastenkiristys, ennen kuin oli mitään edes sovittukaan. Kun asenne on heti alkuun lyttäävä, niin mitä sitä enää jaarittelemaan.
Pitää olla suuta sanoa, jos ei jaksa muiden lapsia hoitaa, kyllä "oikea äiti" sellaisen ymmärtää. En itse edes väsyneelle tai masentuneelle antaisi lapsia huolehdittavaksi, ei kenenkään etu.
Mä olisin antanut tulla, mutta tosiaankin noilla nyyttäri-ehdoilla ja mieheltä vaatinut sitoumuksen, että jos ei muuta, niin vaikka hän sitten korjaa jäljet ja siivoaa lopuksi, kun en itse jaksa/olen sairas/uupunut jne. Jos mies olisi alkanut riidellä, ei mitään olisi järjestetty.
Yksi ilta, ei sen enempää, ja ihan varmaan olisivat ymmärtäneet, jos väsynyt ois mennyt vaikka välillä lepäämään muiden juhliessa. Isä lapsista huolehtimaan. Olisin katsonut miten menee, ja ajatellut vain, kuinka seuraavana jouluna juhlitaan jossain ihan muualla, kuin omassa olkkarissa.
Aika moni "ap sitten lähtee kylpylään ja jättää miehen paskan suvun keskenään juhlimaan" on ilmeisesti opetellut kommunikointitaitonsa omilta uhmaikäisiltään.. säälittävää touhua.
Mä ymmärrän ap:ta todella hyvin. Ja on myös kuulkaa sukulaisia jotka ei osaa olla empaattisia ja ymmärtäväisiä. Vuosia sitten kun anoppi täytti pyöreitä ja niitä vietettiin kylpylähotellissa, olin aivan burn outon partaalla käsillä olevista työ-ja opiskelukuvioidrn yhdistämisestä pikkulapsiarkeen, lisäksi meillä on paljon eläimiä joten olin aivan tööt. Käly ja anoppi ovat henkisesti eri planeetalla ja kivahtivat ’loman’ alussa että nythän sinä voit levätä, kun jouduin itku kurkussa juoksemaan alle vuosiklasn nuorimmaisemme perässä kylpylässä sillä aikaa kun muu porukka istui baaritiskillä. Että sellaista rentoutumista! 🙄 jotenkin tuli sisäisesti tuo sama fiilis ku ap:lla omassa kirjoituksessaan, nyt ei vaan jaksa ja pliis yrittäkää ymmärtää. Ei, itsekkäät paskat vasn haluaa ’mutta kun me’-tyyliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, tulee tästä ketjusta mieleen oma joka vuotinen taistelu anopin kanssa. Muutimme 3 vuotta sitten toiselle paikkakunnalle pitkän matkan päähän. Tästä tietysti jo nousi poru, mutta se on toinen juttu. Olimme ennen tuota muuttoa aina jouluaattona tai -päivänä käyneet miehen mummulla syömässä, jossa oli myös mieheni äiti.
Tämä menettely tietysti muuttui, kun muutimme satojen kilometrien päähän ja meille syntyi esikoinen. Muistan vieläkin ensimmäisen joulun täällä, kun anoppi soitti siinä 20. päivän kieppeillä, että mihin aikaan olemme tulossa ja hänen luonaan voimme sitten nukkua, niin ollaan aatto ja joulupäivä, tapaninpäivänkin voisi olla ja sitten vielä tuon päivän jne.
Mies sanoi äidilleen, että hän sanoi tälle jo syksyllä kun kyseli, että vietämme joulua omassa kodissa oman perheen kesken. Kuulin toiseen huoneeseen kuinka anoppi alkoi rääkymään puhelimessa asiasta. Tästä asiasta sitten itkettiin, kiristettiin, uhkailtiin, lahjottiin ja vaikka mitä ideoita heiteltiin ilmaan. Yritti väen vängällä meillekin ängetä jouluksi, mutta ei onnistunut.
Joka vuosi sama toistuu, anoppi soittelee syksystä asti, milloin tulemme jouluksi ja kenen luo. Mies alkoikin ensimmäisen vuoden kiukuttelun jälkeen sanoa, että jos ei lopeta siitä jankuttamista, sulkee puhelun. Yleensä tietysti jatkaa jankutusta ja saa luurin korvaansa, josta voi taas rääkyä lisää. Joulupyhät puhelimet ovat aina äänettömällä, koska anoppi soittelee minulle ja miehelle molemmille kymmeniä kertoja puolessakin tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, jos ehdotettiin nyyttäreinä niin mikä ongelma? Olisin ilmoittanut, että sopii, mutta mihinkään ylimääräiseen ei voimat riitä.
AP:han sanoi että voi ostaa kaupasta valmiina mutta alettiin vaatimaan että leipoo sitä ja tätä itse, ja lisäksi voisi vielä vahtia miehen siskon lapsia.
Ja Ap:n anoppi oli sanonut, että voidaan järjestää nyyttäreinä ja siksi vastaus: sopii, mutta mihinkään ylimääräiseen ei voimat riitä.
Luetun ymmärtäminen?
No niinhän ap oli sanonutkin. Ja sen jälkeen sitten alettiin pyytämään leipomista ja lastenhoitoa, joista ap kieltäytyi. Ja sitten muut suuttuivat. Eli siinä varmaan oli nyt se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi aina naisen pitäisi olla se, joka kaiken tekee, siivoaa, kokkaa. Miehen äitihän sitä ehdotti, eli mies hommiin!
Mieshän oli sanonut, että voi tehdä. Mutta kun Ap itkee ettei halua heille ketään (sen jälkeen, kun oli jo näyttänyt vihreää valoa).
Mieshän sanoi siivoavansa vasta siinä vaiheessa, kun ap oli jo kieltäytynyt. Juttu olisi voinut päättyä toisin, jos ap olisi tiennyt heti alussa, että mies tekee kaikki järjestelyt.
Olisi varmaan kannattanut ihan keskustella järjestelyistä a) miehensä b) sukulaisten kanssa ennen herneen vetämistä nenään.
Hyvä kun teit selväksi, että sen sun jatkuva hyväksikäyttö on nyt loppu. Sulla ei tartte keneltäkään pyydellä anteeksi. Maaulmassa on vain niin outoja ihmusuä,että ne vain hyväksikäyttää muita niin kauan kunnes sanotaan EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmennyin ap:n aloituksesta, kun juuri oli perustellut ettei mitenkään voimat riitä....niin sitten myöntyikin sanomaan, että käy heidän luonaan. Jos tilanne on noin uuvuttava niin pitää sanoa rohkeasti EI. Nyt jatko riippuu tietysti täysin pereheiden dynamiikasta. Tässä kuitenkin asioita joihin kiinnitin aloituksessa huomiota.
1. Miehen perhe haluaa asiaa x. SINÄ olet nyt miehen perhe. Miksi puhut kuin hei olisivat se oikea perhe? Murrosiän / nuoruuden yksi päätehtävistä on auttaa lasta itsenäistymään ja perustamaan oma perhe. Lapsuudenkoti ja perheenjäsenet ovat edelleen tärkeitä, mutta omasta perheestä tulee prioriteetti. (Koitetaan kaikki muistaa tämä.)
2. Ei:n sanominen ja omien rajojen asettaminen.
3. Impulssin viivyttäminen (nyky-yhteiskunnassa) eli viestiketjuun voi vastata "mietin tätä, tiedän vasta viikonloppuna niin vastaan silloin". Saat lisäaikaa jäsennellä asiaa ja aikaa muotoilla vastaustasi.
4. Aikuismainen oman perheen ja parisuhteen huolto eli: "no mä puhun miehen kaa niin katsotaan sitten kun hän on työmatkalta tullut." Ja tämä on mahdollista ja kannattaa tehdä periaatteessa vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni "ap sitten lähtee kylpylään ja jättää miehen paskan suvun keskenään juhlimaan" on ilmeisesti opetellut kommunikointitaitonsa omilta uhmaikäisiltään.. säälittävää touhua.
Miksi pitäisi olla miehen suvun kanssa sen ihmeemmin väleissä? Meillä mies hoitaa yhteydet omiin sukulaisiinsa ja minä omiini. Oma suku asuu yli 500 km päässä ja miehellä on vain äiti ja sisko johon pitää yhteyttä. En ymmärrä miten jotkut ihan pokkana tulee vaatimaan kaikenlaista niinkuin nyt apltä pikkujouöuja. Viettäkööt keskenään missä lystäävät. Ei siihen pakko ole muita sotkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.
Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.
Sinun puolesta todella lapsellista hommaa. Jos toinen ei jaksa otta vieraita vastaan, niin miksi siitä pitää loukkaantua. Mikä vika siinä mökissä oli? Jokaisella on oikeus kieltäytyä pitämästä juhlia jos ei halua, se ei tarkoita, että ei halua olla tekemisissä. Oli varmaan huono hetki juuri silloin, ja nyt sinä päätit poistaa veljesi perheen vaan sen takia, että joku on väsynyt. Sinhän et varmaan ole mistääkään kieltäytynyt, vaan aina järjestänyt kaiken. Sinulle on varmasti ok, että kaikki tulee teille jouluksi jne. Mieti hetki, ja tunnusta olet todella lapsellinen.
En minä tätä keksinyt vaan meidän äiti. Viime vuonna näihin aikoihin oli isosti surua, elämä tuntui siltä, että se ei enää jatku ja sitten miniä ilmoittaa, että älä luulekaan, että voisit tulla meille katsomaan, kun lapsenlapset saa lahjoja. Me ollaan jouluna muualla ja mitään pikkujoulua ei tule. Sen lisäksi, että äiti menetti puolisonsa niin hän menetti mahdollisuuden nähdä lastenlasten yhden iltapäivän jouluilon, yhden ainoan paketin avaamisen ja sen kaiken jännityksen, joka jouluun liittyy. Ei saanut tonttu viedä etukäteen lahjaa!
No äiti oppi kerrasta ja maksaa nyt meidän perheen ja pikkusiskon kanssaan jouluilemaan pariinkin kertaan. Veljen vaimo saa edelleen olla juuri niin väsynyt kuin haluaa, me laitamme jouluntoivotukset ison pitopöydän äärestä ja hymyilemme iloisesti.
Reiluja tekin, kun laitatte vanhan leskiäitinne maksamaan omat matkanne. Yleensä aikuiset ihmiset maksavat itse matkansa, eivätkä laita vanhempiaan makselemaan.
Oletko kuullut joululahjoista? Äiti haluaa maksaa meidän lomamme, koska ei niitä rahoja mukanaan hautaan saa. Ja kaikkihan tämä on pois veljenkin perintöosuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Voih, tulee tästä ketjusta mieleen oma joka vuotinen taistelu anopin kanssa. Muutimme 3 vuotta sitten toiselle paikkakunnalle pitkän matkan päähän. Tästä tietysti jo nousi poru, mutta se on toinen juttu. Olimme ennen tuota muuttoa aina jouluaattona tai -päivänä käyneet miehen mummulla syömässä, jossa oli myös mieheni äiti.
Tämä menettely tietysti muuttui, kun muutimme satojen kilometrien päähän ja meille syntyi esikoinen. Muistan vieläkin ensimmäisen joulun täällä, kun anoppi soitti siinä 20. päivän kieppeillä, että mihin aikaan olemme tulossa ja hänen luonaan voimme sitten nukkua, niin ollaan aatto ja joulupäivä, tapaninpäivänkin voisi olla ja sitten vielä tuon päivän jne.
Mies sanoi äidilleen, että hän sanoi tälle jo syksyllä kun kyseli, että vietämme joulua omassa kodissa oman perheen kesken. Kuulin toiseen huoneeseen kuinka anoppi alkoi rääkymään puhelimessa asiasta. Tästä asiasta sitten itkettiin, kiristettiin, uhkailtiin, lahjottiin ja vaikka mitä ideoita heiteltiin ilmaan. Yritti väen vängällä meillekin ängetä jouluksi, mutta ei onnistunut.
Joka vuosi sama toistuu, anoppi soittelee syksystä asti, milloin tulemme jouluksi ja kenen luo. Mies alkoikin ensimmäisen vuoden kiukuttelun jälkeen sanoa, että jos ei lopeta siitä jankuttamista, sulkee puhelun. Yleensä tietysti jatkaa jankutusta ja saa luurin korvaansa, josta voi taas rääkyä lisää. Joulupyhät puhelimet ovat aina äänettömällä, koska anoppi soittelee minulle ja miehelle molemmille kymmeniä kertoja puolessakin tunnissa.
Ai niin, tässä on vielä lisänä se, että meillä on eläimiä, joita ei voi jättää yksin eikä ottaa mukaan. Tätä anoppi ei ymmärrä, senkun laitamme johonkin hoitolaan, maksamme niille hoitajan vaikka kuinka pitkäksi aikaa tai hankkiudumme eroon niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sillähän niistä eroon pääsit. Ei kai oikeesti kukaan järkevä ihminen voi suuttua siitä jos hektistä pikkulapsiarkea elävä ihminen ei jaksa järjestää jotain perhanan pikkujouluhippaloita. Anoppi ehdotti - anoppi maksaa juhlat jossain ravintolassa jos kerran oma kämppä on remontissa ja ehdottomasti kaipaa yhteistä juhlaa. Ihme siipeilijöitä koko sakki!
Word.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni "ap sitten lähtee kylpylään ja jättää miehen paskan suvun keskenään juhlimaan" on ilmeisesti opetellut kommunikointitaitonsa omilta uhmaikäisiltään.. säälittävää touhua.
Miksi pitäisi olla miehen suvun kanssa sen ihmeemmin väleissä? Meillä mies hoitaa yhteydet omiin sukulaisiinsa ja minä omiini. Oma suku asuu yli 500 km päässä ja miehellä on vain äiti ja sisko johon pitää yhteyttä. En ymmärrä miten jotkut ihan pokkana tulee vaatimaan kaikenlaista niinkuin nyt apltä pikkujouöuja. Viettäkööt keskenään missä lystäävät. Ei siihen pakko ole muita sotkea.
Mutta kun ap kuulee, mitä pikkujoulussa annettiin lahjaksi niille, jotka oli paikalla, niin alkaa armoton valitus siitä, että isoäiti ei ole tasapuolinen. Heidän lapset jäi taas ilmanlahjoja. Kyynelsilmin lapset siellä kyselevät, että eikö mummi rakasta.
Älkää viittikö aikuset ihmiset provota anopeista. Sano ap suoraan ettei käy. Ulkoista turhat pikkujoulut ihan minne vaan. Pikkujoulut?? Todella turhaa. Yhteisen jouluaterian nauttiminen voi olla tapa, jos niin todellakin ravintolassa sitten. Joulua karkuun lähdetään hiljentymään ja lepäämään perheen voimin..
Toi joulu on niin uskonnolinen juhla et olen itse luopunut siitä kokonaan. Pelkkänä kaupallisena juhlana vailla syvempää merkitystä turhake. Nyt tietty sanotaan et lapsille täytyy perinnettä jatkaa. Ei tarvi luodaan ihka omat uudet perinteet. Ei siihen mitään raamatullista tai kaupallisia ajatuksia kaipaa kukaan järkevä.
Vierailija kirjoitti:
Häh, jos ehdotettiin nyyttäreinä niin mikä ongelma? Olisin ilmoittanut, että sopii, mutta mihinkään ylimääräiseen ei voimat riitä.
Ei meidän kotiin ainakaan kukaan järjestä mitään juhlia, edes nyyttäriperiaatteella!
Kyllä se on talon isäntä tai emäntä joka päättää, että haluaako kotiinsa mitään juhlia ja jos haluaa niin ehdottaa sitä itse. En minäkään laittele viestiä sukulaisille, että nyt haluan juhlat ja ne pidetään teillä!
Hienoa että osasit sanoa ei! Muutenhan tuo meni sinulta hienosti, paitsi ihan lopussa tuon "pitäkää juhlat muualla" olisi tietty voinut muotoilla kauniimminkin. Vaikkei tuokaan nyt pahasti ollut.
Minulle itselle on tärkeää, että vaikka muut menettää hermonsa ja sanoisi pahastikin, itse en lähde siihen mukaan. Etuna on se, ettei tarvitse katua sanojaan ja tulee hyvä mieli, kun pystyi aikuisesti hoitamaan oman osuutensa.
Mutta kuten sanoin, et kovin pahasti sanonut sinäkään, ja EI:n sanominen on vaikeaa ja hyvä että sen osasit tehdä! Mukavia pikkujouluja, jos ne kuitenkin jossain vietetään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.
Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.
Sinun puolesta todella lapsellista hommaa. Jos toinen ei jaksa otta vieraita vastaan, niin miksi siitä pitää loukkaantua. Mikä vika siinä mökissä oli? Jokaisella on oikeus kieltäytyä pitämästä juhlia jos ei halua, se ei tarkoita, että ei halua olla tekemisissä. Oli varmaan huono hetki juuri silloin, ja nyt sinä päätit poistaa veljesi perheen vaan sen takia, että joku on väsynyt. Sinhän et varmaan ole mistääkään kieltäytynyt, vaan aina järjestänyt kaiken. Sinulle on varmasti ok, että kaikki tulee teille jouluksi jne. Mieti hetki, ja tunnusta olet todella lapsellinen.
En minä tätä keksinyt vaan meidän äiti. Viime vuonna näihin aikoihin oli isosti surua, elämä tuntui siltä, että se ei enää jatku ja sitten miniä ilmoittaa, että älä luulekaan, että voisit tulla meille katsomaan, kun lapsenlapset saa lahjoja. Me ollaan jouluna muualla ja mitään pikkujoulua ei tule. Sen lisäksi, että äiti menetti puolisonsa niin hän menetti mahdollisuuden nähdä lastenlasten yhden iltapäivän jouluilon, yhden ainoan paketin avaamisen ja sen kaiken jännityksen, joka jouluun liittyy. Ei saanut tonttu viedä etukäteen lahjaa!
No äiti oppi kerrasta ja maksaa nyt meidän perheen ja pikkusiskon kanssaan jouluilemaan pariinkin kertaan. Veljen vaimo saa edelleen olla juuri niin väsynyt kuin haluaa, me laitamme jouluntoivotukset ison pitopöydän äärestä ja hymyilemme iloisesti.
No mutta miksi sinä et järkännyt koko porukalle pikkujoulua teillä tai siellä mökillänne? Sinähän et kuitenkaan ilmeisesti väsynyt ollut ja olisit hyvin jaksanut kestitä kaikkia, kun et kerran ymmärtänyt kälysi väsymystä.
Koskee koskee. Mutta jokin outo sivujuonne pompsahti keskusteluun mukaan kun joku väitti, ettei ole mahdollista, että koko suku saisi järjestettyä yhtäaikaa lomaa johonkin suvun yhteiseen reissuun tai viikonloppuun.