Lue keskustelun säännöt.
Jes, suututin miehen perheen
31.10.2018 |
Nyt en edes välitä, vaikka joku tunnistaisikin. Tilanne on se, että olemme menossa jouluksi lämpimään, samoin kuin miehen siskon perhe (onneksi mennään eri mantereille). Tästä johtuen anoppi sai idean, että pidettäisiin pikkujoulut, ja että ne pidettäisiin meidän kotona, sillä anopin talo on remontissa ja meillä on sitten toiseksi eniten tilaa.
Minulla on ollut rankka kevät, kesä ja syksy, henkisesti ja fyysisesti. Mies on tehnyt paljon töitä, minä olen ollut uupunut. Lapsiperhe-elämä on vienyt mehuja, ja minulla itselläni ei henkilökohtaisesti ole ketään, joka voisi auttaa edes katsomalla lapsia sen ajan kuin siivoan, tai jonka luokse voisin mennä hetkeksi hengähtämään. Tämä on jo eri juttu, enkä jaksa tätä avata sen enempää. Mutta siis ahdistuin aivan valtavasti ajatuksesta, että pitäisi siivota, leipoa, laittaa ruokaa (siitäkin huolimatta että anoppi ehdotti nyyttäriperiaatetta).
Nyt eilen illalla sitten Whatsappissa tuntui että kaikki kyselivät jotain, ja vastasin sitten lopuksi että tarjoan sitä mitä kaupasta valmiina saa, etten jaksa leipoa. Sitten alkoi tulla ihan ihmeellistä viestiä, että voinko katsoa hetken miehen toisen siskon lapsia silloin ennen pikkujouluja, ja että voinko kuitenkin tehdä sitä ja tätä hyvää herkkua mitä olen joskus tehnyt. Sanoin että ei, ja ei. Siihen toinen käly sitten sanoi että on se kumma kun en voi sitä vähää auttaa. Suutuin, ja sanoin (totuuden), että ei minuakaan kukaan täällä auta, että ihan itse pitää päivästä toiseen selvitä, ja että pitäkää juhlanne muualla.
Hiljensin sen keskustelun, enkä tiedä mitä mies on saanut jo kuulla (on työreissulla). En vain haluaisi välittää, mutta tämä on ensimmäinen konflikti 12 vuoden tuntemisen jälkeen ja tuntuu pahalta. Ja epäreilulta.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.
Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.
Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.
Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.
Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.
Oikeudessa tuomari vaatii näistä näyttöä eli uhkauksen täytyy olla jotenkin dokumentoitu tai sillä pitää olla todistaja. Sana sanaa vastaan ei riitä. Sama väkivaltaisuuden kanssa. Jos ei ole ainuttakaan lääkärissäkäyntiä pahoinpitelyn takia, niin joudutaan toteamaan, että näyttö ei riitä.
Fiksu mies tajuaa mennä lastenvalvojalle nopeasti kertomaan viikko-viikko -systeemistä, joten lapset eivät ennätä asettumaan äidin luokse ennen kuin päätös järjestelyistä tehdään. Äidistä tehdään samalla ilmoitus (vieraannuttaminen) ja tuo kuvielmasi luhistuu samantien.
Sinähän elät täysin fiktiossa kuvitellen, että mies voisi olla fiksu. Puhumattakaan, että sitä loppujen lopuksi kiinnostaisi oikeasti joutua vastuuseen lasten arjesta. Kunhan yrittää kiemurella elateita pienemmäksi.
Sääli että lähipiiriisi ei kuulu fiksuja miehiä. Kaikki tuntemani miehet haluavat olla osa lastensa elämää ja myös hoitavat osuutensa arjessa. Ja eron tullessa viikko-viikko systeemi olisi kaikkein luontevin ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sanottiin samaa rankkojen koulukiusaamisvuosien aikana. 🤔