Jes, suututin miehen perheen

Ap, pidä pintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Oikeudessa tuomari vaatii näistä näyttöä eli uhkauksen täytyy olla jotenkin dokumentoitu tai sillä pitää olla todistaja. Sana sanaa vastaan ei riitä. Sama väkivaltaisuuden kanssa. Jos ei ole ainuttakaan lääkärissäkäyntiä pahoinpitelyn takia, niin joudutaan toteamaan, että näyttö ei riitä.

Fiksu mies tajuaa mennä lastenvalvojalle nopeasti kertomaan viikko-viikko -systeemistä, joten lapset eivät ennätä asettumaan äidin luokse ennen kuin päätös järjestelyistä tehdään. Äidistä tehdään samalla ilmoitus (vieraannuttaminen) ja tuo kuvielmasi luhistuu samantien.

Ei anoppi voi sukuaan teille kutsua. Tahditonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Oikeudessa tuomari vaatii näistä näyttöä eli uhkauksen täytyy olla jotenkin dokumentoitu tai sillä pitää olla todistaja. Sana sanaa vastaan ei riitä. Sama väkivaltaisuuden kanssa. Jos ei ole ainuttakaan lääkärissäkäyntiä pahoinpitelyn takia, niin joudutaan toteamaan, että näyttö ei riitä.

Fiksu mies tajuaa mennä lastenvalvojalle nopeasti kertomaan viikko-viikko -systeemistä, joten lapset eivät ennätä asettumaan äidin luokse ennen kuin päätös järjestelyistä tehdään. Äidistä tehdään samalla ilmoitus (vieraannuttaminen) ja tuo kuvielmasi luhistuu samantien.

Sinähän elät täysin fiktiossa kuvitellen, että mies voisi olla fiksu. Puhumattakaan, että sitä loppujen lopuksi kiinnostaisi oikeasti joutua vastuuseen lasten arjesta. Kunhan yrittää kiemurella elateita pienemmäksi.

Paras anoppi on kuollut anoppi - vanha sanonta, ksnsanviisaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Oikeudessa tuomari vaatii näistä näyttöä eli uhkauksen täytyy olla jotenkin dokumentoitu tai sillä pitää olla todistaja. Sana sanaa vastaan ei riitä. Sama väkivaltaisuuden kanssa. Jos ei ole ainuttakaan lääkärissäkäyntiä pahoinpitelyn takia, niin joudutaan toteamaan, että näyttö ei riitä.

Fiksu mies tajuaa mennä lastenvalvojalle nopeasti kertomaan viikko-viikko -systeemistä, joten lapset eivät ennätä asettumaan äidin luokse ennen kuin päätös järjestelyistä tehdään. Äidistä tehdään samalla ilmoitus (vieraannuttaminen) ja tuo kuvielmasi luhistuu samantien.

Aika yksinkertaista on käydä kaikki mustelmansa kuvauttamassa arvauskeskuksessa. Harrastetaan pikkusen rajumpaa seksiä ja simsalabim , sinulla on hyvää näyttöä raiskauksesta. Toki näuttö täytyy olla hankittu jo ennenkuin eroprosessi on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Oikeudessa tuomari vaatii näistä näyttöä eli uhkauksen täytyy olla jotenkin dokumentoitu tai sillä pitää olla todistaja. Sana sanaa vastaan ei riitä. Sama väkivaltaisuuden kanssa. Jos ei ole ainuttakaan lääkärissäkäyntiä pahoinpitelyn takia, niin joudutaan toteamaan, että näyttö ei riitä.

Fiksu mies tajuaa mennä lastenvalvojalle nopeasti kertomaan viikko-viikko -systeemistä, joten lapset eivät ennätä asettumaan äidin luokse ennen kuin päätös järjestelyistä tehdään. Äidistä tehdään samalla ilmoitus (vieraannuttaminen) ja tuo kuvielmasi luhistuu samantien.

Aika yksinkertaista on käydä kaikki mustelmansa kuvauttamassa arvauskeskuksessa. Harrastetaan pikkusen rajumpaa seksiä ja simsalabim , sinulla on hyvää näyttöä raiskauksesta. Toki näuttö täytyy olla hankittu jo ennenkuin eroprosessi on päällä.

No tuon jälkeen on lääkärin pakko tehdä ilmoitus perheväkivallasta, miestä haastatellaan ja hän kertoo oman totuutensa. Siihen päättyy joka tapauksessa tuo liitto ja mies osaa aloittaa omalta osaltaan varautumisen eroon eli yhteisen tilin tyhjennys ja rikosilmoitus siitä, että lasten äiti pahoinpitelee lapsia.

Mä en todellakaan halua mihinkään miehen perhe-whatsappiin enkä tod pyydä häntä meidän perheen ryhmään.

Ollaan perhekeskeisiä, mutta rajansa kaikella, ollaan toisiamme, ei toistemme perheitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Oikeudessa tuomari vaatii näistä näyttöä eli uhkauksen täytyy olla jotenkin dokumentoitu tai sillä pitää olla todistaja. Sana sanaa vastaan ei riitä. Sama väkivaltaisuuden kanssa. Jos ei ole ainuttakaan lääkärissäkäyntiä pahoinpitelyn takia, niin joudutaan toteamaan, että näyttö ei riitä.

Fiksu mies tajuaa mennä lastenvalvojalle nopeasti kertomaan viikko-viikko -systeemistä, joten lapset eivät ennätä asettumaan äidin luokse ennen kuin päätös järjestelyistä tehdään. Äidistä tehdään samalla ilmoitus (vieraannuttaminen) ja tuo kuvielmasi luhistuu samantien.

Hyväuskoista. Itse seurasin tapausta, jossa isä olisi ollut se turvallisempi vanhempi. Äidin toiminnasta (fyysinen ja henkinen väkivalta) oli kyllä tehty lastensuojeluilmoituksia muiden toimesta yms. Silti sai lasten huoltajuuden.

Vierailija kirjoitti:

Aika monen tähän ketjuun kirjoittelevan oikea paikka ei olisi vauva-palstalla hakemassa vertaistukea, vaan psykologin kanssa jutustelemassa siitä, miksi tunnen, että kaikki vainoavat minua, arvotelevat tekemisiäni ja haluavat minulle pahaa, miksi ylitulkitsen ja vääristelen mielessäni kaiken ja kyseenalaistan muiden ihmisten tarkoitusperät, miksi ole kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen ilman, että oletan muilla aina olevan pahat mielessä, miksi en osaa ajatella asioita kokonaisuuksina ja tuijotan vain omaa napaani. Onko tämä vain vauvavuosien väsymystä vai onko minulla itsetunnon tai mielenterveyden ongelmia. Ja on syy missä tahansa, miten voisin työstää tilannetta ja päästä siitä eteenpäin niin, että perheeni arki normalisoituisi ja elämä olisi taas ahdistamatonta ja mukavaa kaikille.

Tämä! Jotenkin tuntuu, että nuoret äidin ovat täysin tasapainottomia ja yhteistyökyvyttömiä itse. Kaiken syyn keksivät sitten laittaa muun (lue miehen) suvun syyksi. Tosiaankin terapiaa tarvitsisivat nämä "anopin sortamat miniä-parat", joilla ei peiliä ole. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen tähän ketjuun kirjoittelevan oikea paikka ei olisi vauva-palstalla hakemassa vertaistukea, vaan psykologin kanssa jutustelemassa siitä, miksi tunnen, että kaikki vainoavat minua, arvotelevat tekemisiäni ja haluavat minulle pahaa, miksi ylitulkitsen ja vääristelen mielessäni kaiken ja kyseenalaistan muiden ihmisten tarkoitusperät, miksi ole kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen ilman, että oletan muilla aina olevan pahat mielessä, miksi en osaa ajatella asioita kokonaisuuksina ja tuijotan vain omaa napaani. Onko tämä vain vauvavuosien väsymystä vai onko minulla itsetunnon tai mielenterveyden ongelmia. Ja on syy missä tahansa, miten voisin työstää tilannetta ja päästä siitä eteenpäin niin, että perheeni arki normalisoituisi ja elämä olisi taas ahdistamatonta ja mukavaa kaikille.

Tämä! Jotenkin tuntuu, että nuoret äidin ovat täysin tasapainottomia ja yhteistyökyvyttömiä itse. Kaiken syyn keksivät sitten laittaa muun (lue miehen) suvun syyksi. Tosiaankin terapiaa tarvitsisivat nämä "anopin sortamat miniä-parat", joilla ei peiliä ole. 😀

Ois kiva, jos oisin oikeesti kuvitellut kaiken mitä anoppi minulle tehnyt/sanonut, mutta mies voi nämä varmentaa kun on itsekkin ollut paikalla.

Siksi ei olla tekemisissä anopin ja apen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, millä innolla nämä äidit lähtevät riehumaan jokaiseen anoppiprovoon. Peilikatsomisen paikka komppaajat ja peukuttelijat - jos omat mielipiteet on huonon provon kanssa yhteneviä, on omassa asenteessa paljon korjattavaa.

Anopeissa ja niiden asenteissa sitä vasta korjattavaa riittääkin. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä kumpaa itse on taakka vai riesa.

Kyllä todellakin tällaiset miniät, jotka tällä palstalla riehuvat täynnä pyhää vihaa puolisonsa sukua kohtaan, ovat todellakin suvun riesa! Tarvitsisivat ehdottomasti ammattiauttajaa, miten ihmisiä kohdataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Kukaan ei ole vaatinut anopilta mitään muuta kuin ihan peruskohteliaisuutta lapsen perhettä kohtaan. Lapsen koti ei ole sinun kotisi. Lapsen puoliso ei ole sinun piikasi, jota voit hyppyyttää miten tahansa. Lapsenlapset ei ole sinun nukkejasi, joilla tunget leikkimään silloin kun haluat. Jos toiset haluavat lähteä jouluksi lomailemaan ja lepäämään ulkomaille niin ei ole mielestäni asiallista järjestää vastaava jouluhärdelliä etuajassa. Suhteet toimii kun kukin ymmärtää roolinsa, eikä tunge toisten alueelle.

Ja vastaavasti anoppi saa viedä yhteiseen joulunviettoon ulkomaille juuri ne sukulaiset/tuttavat, jotka hän itse haluaa. Miniän on turha vedota mihinkään lastenlasten epätasapuoliseen kohteluun, vaikka omat lapset ei pääse laskettelemaan Alpeille ja anopin muut lapsenlapset pääsevät. Ne miniän ja pojan yhteiset lapset kun saavat vallan tasapuolisesti leikkiä keskenään ilman, että ilkeä isoäiti haluaa heihin tutustua.

Onko sinun jotenkin vaikea hahmottaa ihmisiä erillisinä yksilöinä? Mitä pahaa ne lapsenlapset ovat mummolle tehneet? Eivät mitään, ja silti he ovat ainoat, joita mummo tässä rankaisee (ei se miniä tuollaisen mummon kanssa edes halua matkustaa). Ei elämä ole miniän ja anopin valtataistelua. Kyseessä on lapset, ja heidän hyvinvointinsa. Sen pitäisi olla kaikille aikuisille ykkösasia. Riippumatta siitä, miten kamala miniä/anoppi on. Näin siis normaalit terveet aikuiset ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Kukaan ei ole vaatinut anopilta mitään muuta kuin ihan peruskohteliaisuutta lapsen perhettä kohtaan. Lapsen koti ei ole sinun kotisi. Lapsen puoliso ei ole sinun piikasi, jota voit hyppyyttää miten tahansa. Lapsenlapset ei ole sinun nukkejasi, joilla tunget leikkimään silloin kun haluat. Jos toiset haluavat lähteä jouluksi lomailemaan ja lepäämään ulkomaille niin ei ole mielestäni asiallista järjestää vastaava jouluhärdelliä etuajassa. Suhteet toimii kun kukin ymmärtää roolinsa, eikä tunge toisten alueelle.

Ja vastaavasti anoppi saa viedä yhteiseen joulunviettoon ulkomaille juuri ne sukulaiset/tuttavat, jotka hän itse haluaa. Miniän on turha vedota mihinkään lastenlasten epätasapuoliseen kohteluun, vaikka omat lapset ei pääse laskettelemaan Alpeille ja anopin muut lapsenlapset pääsevät. Ne miniän ja pojan yhteiset lapset kun saavat vallan tasapuolisesti leikkiä keskenään ilman, että ilkeä isoäiti haluaa heihin tutustua.

Onko sinun jotenkin vaikea hahmottaa ihmisiä erillisinä yksilöinä? Mitä pahaa ne lapsenlapset ovat mummolle tehneet? Eivät mitään, ja silti he ovat ainoat, joita mummo tässä rankaisee (ei se miniä tuollaisen mummon kanssa edes halua matkustaa). Ei elämä ole miniän ja anopin valtataistelua. Kyseessä on lapset, ja heidän hyvinvointinsa. Sen pitäisi olla kaikille aikuisille ykkösasia. Riippumatta siitä, miten kamala miniä/anoppi on. Näin siis normaalit terveet aikuiset ajattelevat.

Mä katoin pitkää vierestä ku mun äiti valtataisteli veljen vaimon kanssa YKSIN.

Vaimo oli aina niin ystävällinen äidilleni, mutta tämä vain antoi kylmää kohtelua, haukkui päin naamaa ja selän takana.

Veljen vaimo ei ikinä sanonut pahaa halkaistua sanaakaan tai tehnyt mitään ja silti äiti vihasi sydämensä pohjasta.

Meni niinkin pitkälle, että yritti manipuloida veljeä jättämään vaimonsa (onnistui käännyttämään veljen vaimoa vastaan vuoden ajaksi, minä seurasin vierestä, aika ihaillenkin oikeastaan, kuinka rauhallisena vaimo pysyi vaikka tilanne oli todella epävakaa).

Lopulta anoppi yllytti veljeäni perheväkivaltaan. Tämä puhalsi pelin poikki.

Nyt veli ei ole tekemisissä äidin kanssa ja on korjannut välit vaimoon.

Äitini on oikeasti sairas ja jos veljen vaimo täällä palstalla äidistäni puhuisi, niin ei edes kannattaisi kuulla äitini versiota.

Äiti heittäytyi aina "riidan" jälkeen marttyyriksi ja huuteli "kuulitko kuinka tuo julkesi haukkua minua!" Vaikka miniä ei mitään ollut sanonutkaan.

Minä olen ollut 25 vuotta naimisissa, ja erinomaisesti on toiminut se tapa, että molemmat vastaavat yhteydestä omiin vanhempiinsa. Mies soittelee vanhempiensa kanssa, ja minä omieni. Mies sopii sukulaistensa kyläilyt, ja minä omieni. Isommista jutuista varmistetaan toiselta, ennen kuin luvataan. Ja mies on vastuussa itse vierailuista sukulaistensa kanssa, vaikka toki minä mahdollisuuksien mukaan autan. Ja sama toisin päin, mies auttaa kun minun sukuani on käymässä, mutta päävastuu on minulla.

Ei ole 25 vuoden aikana tarvinnut miehen sukulaisten kanssa asioista riidellä, koska mies sopii ja on hänen syytään tai ansiotaan, miten asiat menee. Enkä tosiaan ole kälyn ja anopin kanssa missään ringeissä.

Olen itsekin ollut anopin roolissa, ja sama on toiminut siinäkin. Eli me sovimme oman poikamme kanssa, milloin tapaamme, ja hän on leiponut meille ja laittanut ruokaa. Miniä on mahdollisuuksien mukaan ollut mukana, ja on oikein mukava nuori nainen, mutta ei ole hänen hommansa meitä hyysätä.

Suosittelen tätä linjaa kaikille. Miehet ja naiset ovat molemmat tasaveroisisti kykeneviä kotitöihin ja yhteydenpitoon. Älkää tehkö keinotekoista asetelmaa anopin ja miniän välille. Oman lapsen kanssa on helpompi puhua suoraan, ja oman lapsen kieltäytymisestä ei kukaan loukkaannu samalla tavalla kuin täällä jotkut vieraamman miniän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Kukaan ei ole vaatinut anopilta mitään muuta kuin ihan peruskohteliaisuutta lapsen perhettä kohtaan. Lapsen koti ei ole sinun kotisi. Lapsen puoliso ei ole sinun piikasi, jota voit hyppyyttää miten tahansa. Lapsenlapset ei ole sinun nukkejasi, joilla tunget leikkimään silloin kun haluat. Jos toiset haluavat lähteä jouluksi lomailemaan ja lepäämään ulkomaille niin ei ole mielestäni asiallista järjestää vastaava jouluhärdelliä etuajassa. Suhteet toimii kun kukin ymmärtää roolinsa, eikä tunge toisten alueelle.

Ja vastaavasti anoppi saa viedä yhteiseen joulunviettoon ulkomaille juuri ne sukulaiset/tuttavat, jotka hän itse haluaa. Miniän on turha vedota mihinkään lastenlasten epätasapuoliseen kohteluun, vaikka omat lapset ei pääse laskettelemaan Alpeille ja anopin muut lapsenlapset pääsevät. Ne miniän ja pojan yhteiset lapset kun saavat vallan tasapuolisesti leikkiä keskenään ilman, että ilkeä isoäiti haluaa heihin tutustua.

Onko sinun jotenkin vaikea hahmottaa ihmisiä erillisinä yksilöinä? Mitä pahaa ne lapsenlapset ovat mummolle tehneet? Eivät mitään, ja silti he ovat ainoat, joita mummo tässä rankaisee (ei se miniä tuollaisen mummon kanssa edes halua matkustaa). Ei elämä ole miniän ja anopin valtataistelua. Kyseessä on lapset, ja heidän hyvinvointinsa. Sen pitäisi olla kaikille aikuisille ykkösasia. Riippumatta siitä, miten kamala miniä/anoppi on. Näin siis normaalit terveet aikuiset ajattelevat.

Mä katoin pitkää vierestä ku mun äiti valtataisteli veljen vaimon kanssa YKSIN.

Vaimo oli aina niin ystävällinen äidilleni, mutta tämä vain antoi kylmää kohtelua, haukkui päin naamaa ja selän takana.

Veljen vaimo ei ikinä sanonut pahaa halkaistua sanaakaan tai tehnyt mitään ja silti äiti vihasi sydämensä pohjasta.

Meni niinkin pitkälle, että yritti manipuloida veljeä jättämään vaimonsa (onnistui käännyttämään veljen vaimoa vastaan vuoden ajaksi, minä seurasin vierestä, aika ihaillenkin oikeastaan, kuinka rauhallisena vaimo pysyi vaikka tilanne oli todella epävakaa).

Lopulta anoppi yllytti veljeäni perheväkivaltaan. Tämä puhalsi pelin poikki.

Nyt veli ei ole tekemisissä äidin kanssa ja on korjannut välit vaimoon.

Äitini on oikeasti sairas ja jos veljen vaimo täällä palstalla äidistäni puhuisi, niin ei edes kannattaisi kuulla äitini versiota.

Äiti heittäytyi aina "riidan" jälkeen marttyyriksi ja huuteli "kuulitko kuinka tuo julkesi haukkua minua!" Vaikka miniä ei mitään ollut sanonutkaan.

Näin. Suurella osalla meistä on ihan normaalit ja kunnolliset anopit ja miniät, mutta oikeasti niitä mieleltään järkkyneitä ihmisiä on. Myös anopeissa, ja tietysti myös miniöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Miten niin kodin on pääosin maksanut mies? Missä perheessä ja maailmassa? Meillä ei ensimmäistä omistusasuntoa olisi ilman minun eli vaimon vanhempien antamaa ennakkoperintöä olisi päästy nuorena ostamaan. Ja minä, kuten kaikki muutkin sukupolveni naiset, olen koulutettu ja työssäköyvä ihminen, joka olen myös saanut parempaa palkkaa kuin mieheni. Lasten saamisen jälkeen mies on minut ohittanut palkassa, mutta minusta mies on ollut osallinen tuohon lapsihommaankin, joten en ota sitä ihan omalle kontolleni.

Juuri tuollaisia oletuksia tekevät ne anopit, joiden kanssa ei ole helppo tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en edes välitä, vaikka joku tunnistaisikin. Tilanne on se, että olemme menossa jouluksi lämpimään, samoin kuin miehen siskon perhe (onneksi mennään eri mantereille). Tästä johtuen anoppi sai idean, että pidettäisiin pikkujoulut, ja että ne pidettäisiin meidän kotona, sillä anopin talo on remontissa ja meillä on sitten toiseksi eniten tilaa.

Minulla on ollut rankka kevät, kesä ja syksy, henkisesti ja fyysisesti. Mies on tehnyt paljon töitä, minä olen ollut uupunut. Lapsiperhe-elämä on vienyt mehuja, ja minulla itselläni ei henkilökohtaisesti ole ketään, joka voisi auttaa edes katsomalla lapsia sen ajan kuin siivoan, tai jonka luokse voisin mennä hetkeksi hengähtämään. Tämä on jo eri juttu, enkä jaksa tätä avata sen enempää. Mutta siis ahdistuin aivan valtavasti ajatuksesta, että pitäisi siivota, leipoa, laittaa ruokaa (siitäkin huolimatta että anoppi ehdotti nyyttäriperiaatetta).

Nyt eilen illalla sitten Whatsappissa tuntui että kaikki kyselivät jotain, ja vastasin sitten lopuksi että tarjoan sitä mitä kaupasta valmiina saa, etten jaksa leipoa. Sitten alkoi tulla ihan ihmeellistä viestiä, että voinko katsoa hetken miehen toisen siskon lapsia silloin ennen pikkujouluja, ja että voinko kuitenkin tehdä sitä ja tätä hyvää herkkua mitä olen joskus tehnyt. Sanoin että ei, ja ei. Siihen toinen käly sitten sanoi että on se kumma kun en voi sitä vähää auttaa. Suutuin, ja sanoin (totuuden), että ei minuakaan kukaan täällä auta, että ihan itse pitää päivästä toiseen selvitä, ja että pitäkää juhlanne muualla.

Hiljensin sen keskustelun, enkä tiedä mitä mies on saanut jo kuulla (on työreissulla). En vain haluaisi välittää, mutta tämä on ensimmäinen konflikti 12 vuoden tuntemisen jälkeen ja tuntuu pahalta. Ja epäreilulta.

Mä sain anopin ja appiukon hiiltymään ja eipä niistä kuulunut kesän jälkeen. Kieltäydyin kesälomalla menemästä niiden mökille. Syy on se, että mun työt jatkuu mökillä muissa hommissa, kun omista palkkaduuneista olen lomalla. Se äijä kehtas sanoo, että kuka nyt pilkkoo talveksi puut.  Sanoin, että onhan sulla kaksi työtöntä poikaa ja tytär. Tytärtä en laske, kun sekin käy töissä ja kai sekin haluaa lomallaan lepäillä. Hirveet pultit ja anoppi laitto viestin, että et ole tervetullut enää. Vastasin takas, että kylmää tulevaa talvea sitten vaan jos et ite pilko halkojas tai saa niitä reippaita poikias sängystä ylös.

Vaimo sano mulle, että se on 15 vuotta odottanut tätä päivää, kun sun mitta on täys.

Hyvä, hyvä! Noin minäkin tekisin vastaavassa tilanteessa. Joutilaat ja vetelät pojat töihin. Eipä kannata ihmetellä, miksi ne pojat ovat työttömiä, jos ovat noin avuttomia aatuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Miten niin kodin on pääosin maksanut mies? Missä perheessä ja maailmassa? Meillä ei ensimmäistä omistusasuntoa olisi ilman minun eli vaimon vanhempien antamaa ennakkoperintöä olisi päästy nuorena ostamaan. Ja minä, kuten kaikki muutkin sukupolveni naiset, olen koulutettu ja työssäköyvä ihminen, joka olen myös saanut parempaa palkkaa kuin mieheni. Lasten saamisen jälkeen mies on minut ohittanut palkassa, mutta minusta mies on ollut osallinen tuohon lapsihommaankin, joten en ota sitä ihan omalle kontolleni.

Juuri tuollaisia oletuksia tekevät ne anopit, joiden kanssa ei ole helppo tulla toimeen.

Ei tuo ole oletus, tuo tieto eli fakta perustuu erilaisiin perheiden tulonmuodostukseen ja lainanmaksuun liittyviin selvityksiin. Tilastokeskus väittää, että suurimmassa osassa perheitä miehet tienaavat selkeästi enemmän kuin naiset ja he myös maksavat enemmän perheen kuluista kuin naiset. Osasyynä tähän on se, että naiset vaativat miehiä osallistumaan perheen menoihin tulojen suhteessa, ei suinkaan kulutuksen.

Voit tarkistaa asian esim. Tilastokeskuksen sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämä.

Samasta syystä olen saanut kauheasti lokaa niskaani kun olen kieltöytynyt esim. Kyläillessä jyrkästi osallistumasta siivoamisiin ja laittoihin jos on ollut asetelma että naiset keittiään ja miehet istuvat. Istun mukana, koska en vain alistu siihen muottiin ja sitä paitsi kutsuttavista aina se nainen huudetaan keittiöön.

Kaikki riidat olen ulkoistanut miehelleni joihin en koe olevani osapuolena. Minusta on vain tylsää taistella aiheesta mikä on hänen puolen juttujaan eikä liity munhun mitenkään. Sanomattakin selvää, että vaikeuksia on ollut mutta vihaan olla nykyisin nainen.