Jes, suututin miehen perheen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.

Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.

Sinun puolesta todella lapsellista hommaa. Jos toinen ei jaksa otta vieraita vastaan, niin miksi siitä pitää loukkaantua. Mikä vika siinä mökissä oli? Jokaisella on oikeus kieltäytyä pitämästä juhlia jos ei halua, se ei tarkoita, että ei halua olla tekemisissä. Oli varmaan huono hetki juuri silloin, ja nyt sinä päätit poistaa veljesi perheen vaan sen takia, että joku on väsynyt. Sinhän et varmaan ole mistääkään kieltäytynyt, vaan aina järjestänyt kaiken. Sinulle on varmasti ok, että kaikki tulee teille jouluksi jne. Mieti hetki, ja tunnusta olet todella lapsellinen.

En minä tätä keksinyt vaan meidän äiti. Viime vuonna näihin aikoihin oli isosti surua, elämä tuntui siltä, että se ei enää jatku ja sitten miniä ilmoittaa, että älä luulekaan, että voisit tulla meille katsomaan, kun lapsenlapset saa lahjoja. Me ollaan jouluna muualla ja mitään pikkujoulua ei tule. Sen lisäksi, että äiti menetti puolisonsa niin hän menetti mahdollisuuden nähdä lastenlasten yhden iltapäivän jouluilon, yhden ainoan paketin avaamisen ja sen kaiken jännityksen, joka jouluun liittyy. Ei saanut tonttu viedä etukäteen lahjaa!

No äiti oppi kerrasta ja maksaa nyt meidän perheen ja pikkusiskon kanssaan jouluilemaan pariinkin kertaan. Veljen vaimo saa edelleen olla juuri niin väsynyt kuin haluaa, me laitamme jouluntoivotukset ison pitopöydän äärestä ja hymyilemme iloisesti.

Halpamainen äitisi on kyllä anoppina. Miniä ei saa yhtenä jouluna olla väsynyt ja toivoa olemista vain oman perheen kesken, ilman että äitisi hylkää sitten oman lapsensa ja lapsenlapsensa. Yököttävää. Ja kyllä, n@rsisti ’oppii kerrasta’ eli kost@a kunnolla, jos toinen kerrankin yrittää pitää puolensa.

Nyt oikeasti tuon narsistikortin heittelyn ja anoppien demonisoinnin kanssa. Jos käly ei voi herranjestas senvertaa skarpata että puolisonsa juuri menettänyt (!!!!) mummo saisi edes etukäteen tuoda lapselle lahjaa niin ei ole kyllä ok vaikka käly olisi kuinka väsynyt. Tässä nyt tuskin kuitenkaan oli mistään kälyn psykoottisesta masennuksesta kyse... Tosi inhottavaa tuolta kälyltä eikä todellakaan mikään ihme ettei tuollaisen jälkeen anopin tee mieli maksella kälylle yhtään mitään. Toki toivottavasti se välien viileneminen kohdistuu vain kälyyn, ei siihen poikaan/veljeen ja tämän lapsiin, että joulumatkustelua lukuunottamatta pyritään nyt heihin pitämään kuitenkin muuten yhteyttä, laitetaan lahjat ja joulukortit tms. lapsille vaikka ei yhdessä ollakaan.

En kyllä tajua miksi se anoppi oli juuri tuon perheen muksujen kimppuun tulossa.? Väännä itse perse ruvella pentuja äitiäsi miellyttämään ja anna muiden perheiden olla rauhassa.

Miksi täällä nyt ollaan vihaisia sille isoäidille, joka jätti poikansa perheen rauhaan eikä vaatinut kanssaan joulunviettoon? Kirjoitetaan, että alhaista ja kamalaa, vaikka anoppi vihdoin toimii juuri niin kuin miniä toivoo eli viettää joulua Saksanmaalla ja jossain laskettelulomalla. Miniä perheineen saa mennä mihin tahtoo, heitä ei enää vaivata. Palstamamman mielestä ei ole reilua. Miksi ei?

Onko sinulle mies ja lapset ollenkaan ihmisiä, kun puhut vain miniästä? Joo. Miniä yhtenä jouluna ei halunnut ja jaksanut kotonaan järjestää mummolle juhlia. Miksi se tarkoittaa, että mies ja lapset eivät seuraavana jouluna olisi halunneet viettää mummon kanssa yhdessä aikaa? Miksi miniän lisäksi mummo hylkää lapsensa ja lapsenlapsensa? Etkö oikeasti ymmärrä, ettei tuo miniää harmita yhtään, hänellehän se vain todistaa, että mummo on yhtä sekopää kuin hän on arvellutkin. Mutta lapsille on kipeä asia, ettei mummo halua heitä mukaan. Vaikka ilman sitä äitiä.

No eipä näille miniöillekään täällä ne miehet ja lapset tunnu olevan ihmisiä, kun näyttäisi siltä, että miniät ovat joukolla päättäneet, että heillä on täysi oikeus itsekeskeisellä ja toiset huomiotta jättävällä käytöksellään pilata lastensa suhde isovanhempiin ja puolisonsa suhde vanhempiin, tai ainakin hankaloittaa niitä huomattavasti.

Kun eivät ole aina valmiita järjestämään pirskeitä silloin kun mummo sattuu vaatimaan?

Saako muuten miniät vaatia anoppia järkkäämään jotkut kivat juhlat, ja suuttua kun anoppi ei suostu?

Kovin on vaativaa ja armotonta porukkaa tällä palstalla. Meidän suvussa asioita ehdotetaan ja kukaan ei loukkaannu jos vastaus on ei. Ehdotukseen voidaan myös vastata vastaehdotuksella, jolloin ideat muovautuvat kaikkien tyyliin ja jaksamiseen sopiviksi.

Ja ihmetyttää tuo herkkänahkainen loukkaantuminen: Kerran et auttanut tai kerran teit tökerön vaatimuksen, joten laitan välit poikki loppuelämäksi.

Olen oikeasti järkytyksellä lukenut tätä ketjua!!! Väkisinkin peilaan sitä omaan suureen perheesen ja meidän yhteisiin juttuihin... En löydä tuollaista raivoamista ja uhittelua! Jos joku ei pysty, tai jaksa leipoa, ostaa kaupasta! Näyttää olevan paljon raivoa perheissä !!! Huh huh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, millä innolla nämä äidit lähtevät riehumaan jokaiseen anoppiprovoon. Peilikatsomisen paikka komppaajat ja peukuttelijat - jos omat mielipiteet on huonon provon kanssa yhteneviä, on omassa asenteessa paljon korjattavaa.

Anopeissa ja niiden asenteissa sitä vasta korjattavaa riittääkin. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä kumpaa itse on taakka vai riesa.

Minä en ole kenenkään anoppi, enkä kenenkään miniä, joten pystyn tarjoamaan neutraalin ja puolueettoman mielipiteen tähän asiaan. Ja tällä hetkellä tilanne on tässä ketjussa se, että seuraamme malliesimerkkiä siitä, miten se rikka nähdään siellä anopin silmässä, mutta ei malkaa omassa. On oikeasti pelottavaa, miten moni miniä on täysin kykenemätön ymmärtämään, että jokaisessa tässäkin ketjussa esitetystä tilanteessa ainakin puolet siihen johtaneista syistä löytyisi sinne peiliin katsomalla.

Miksi se on niin vaikeaa nähdä, että edes osa viasta edes joskus voi olla ihan omassa itsessä ja omissa asenteissa ja toiminnassa? Vedettäisiin edes kerran syvään henkeä ja mietittäisiin, ylitulkitsenko minä nyt asioita ja laitan toisen suuhun sanoa, joita ei ole sanottu (tunkea, pakottaa, uhkailla), koska olen väsynyt tai vihainen, tai jo ennen koko keskustelula valmiiksi negatiivisesti asennoitunut ja kykenneväinen etsimään ja kuulemaan vain niitä virheitä ja ilkeilyjä, joita olen päättänyt haluta kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut 8 työssäkäyvää ihmistä juhlistaa appivanhempien tasavuosia Kreikassa. Veikkaan seurueessa 4-6 aikuista.

Mitä sinä teet työksesi, kun sinulle on niin vaikea saada lomaa? Meillä suvussa on paljon opettajia ja virkamiehiä, ja tämä on ihan pikkujuttu. Oikeasti.

No töitä. Ei mitään saumaa, että suvussa 8lla ihmisellä olisi lomat yhtäaikaa, hyvä jos edes puolisoilla keskenään osuu yhtäaikaa.

Ette kumpikaan pysty päättämään itse, milloin pidätte lomanne? Olisi kiva kuulla, minkälaisia nämä työt ovat. Omassa suvussa on tosiaan opettajia, yliopisto-opettajia, virkamiehiä niin kunnalla kuin valtiollakin, kaikki virkanimikkeeltään johtavia virkamiehiä, ja kyllä niistä saa lomaa. Äitini on yksityisellä sektorilla, mutta kyllä hänkin saa lomaa, kunhan ei osu tilinpäätöksen päälle kerran kuussa. Virkamiehet saavat ottaa lomarahatkin aina vapaana, joten loman määrä ei edes ole este.

Kiva teille. Puhkaisen vähän kuplaasi ja kerron miten yleensä työntekijöiden lomat jaetaan. Ennen lomakautta jokainen esittää toiveensa ja sen jälkeen työvuorojen suunnittelusta vastaava määrää kesän lomalistat.

Koska joka vuorossa pitää olla normaalimiehitys paikalla ja lomasijaisia on rajallinen määrä, ei kovin moni henkilö voi olla yhtä aikaa lomalla. Siksi loma-ajat arvotaan tai kiertävät vuosittain esim kesä-heinä-elo.

Vaihtoehtoisesti firma pistetään säppiin heinäkuuksi, jolloin kaikilla on lomat samaan aikaan. Eikä kesäkuulle paljon auta selitellä Hermanni-enon 75-v juhlista Kreikassa jos samaan aikaan joka vuosi paahdetaan ylitöinä sesonkivarastoa kasaan.

Firman kokokin vaikuttaa loma-aikojen joustavuuteen. Vaikkapa kolmen hengen pikkufirmassa 1 henkilön lomailu tekee 33 % loven toimintakykyyn. Tätä voi verrata ison viraston virkamieheen tai esim. Ilmatieteen laitoksen tutkijaan, jonka työpanos on 0,16 % laitoksen tuloksesta eikä lyjytaikainen poissaolo käytännössä näy missään.

Työaikalaki ei kovin paljon anna sananvaltaa työntekijälle, vaan työnantajan tuotannollisten vaatimusten mukaan tietenkin järjestellään työt. Kuulla pitää mutta työnantaja viimekädessä määrää loma-ajat.

Tällaisia työpaikkoja ovat esim. sairaalat, vanhainkodit, työmaaruokalat, teollisuuslaitokset, linja-autofirmat jne. Useimmat työt eivät ole vapaita päällikkö- tai asiantuntijatöitä, vaan tekijän työpanos menee välittömästi "käyttöön" ja sen poissaolo näkyy välittömästi: auto ei liiku, potilas ei saa hoitoa, kauppa on kiinni jne.

Jos pyytäisin lomaa 4-6kk ennen minulle tärkeän Hermanni-enon 75-syntymäpäiviä enkä sitä saisi millään eikä edes työvuorojärjesteltelyillä työnantaja pystyisi joustamaan, niin kyllä miettisin olisiko aika vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies28veee kirjoitti:

EN YMMRRÄ TÄTÄ!

Miksi naiset stressaavat tälläisistä näin paljon? Mukava ilta tiedossa, miksi stressata?

Minä olen juuri veljeni kanssa järjestämässä huomiselle illanistujaisia johon osallistuu meidän naiset sekä kaksi muuta pariskuntaa. Minulla sattuu olemaan huomenna töistä vapaata, joten aamupäivän aikana käyn kaupassa ja teen veljeni avustuksella järjestelyt iltaa varten, naiseni tulee paikalle iltapäivästä kunhan töistä kerkiää ja ehtii laittaitua rauhassa. Hänen ei siis tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalle, ottaa viileä valkoviini lasi käteen, istua alas ja nauttia olostaa. Ruokana erilaisia tapaksia ja muita herkkuja, juustoja keksejä ym. SILTI naiseni stressaa huomista aivan mahottoman paljon ja minä en yhtään, minusta on mukava tehdä ruokaa ym. Tätä en ymmärrä. Kertokaa naiset minulle mistä tässä on kyse????

Koska naispuolinen saa ne arvostelut ja v*ttuilut jo väärinpäin telineessa olevasta vessanpaperirullastakin.

No miksi miehet eivät veeduile pesemättömistä lattioista tai vääristä verhoista? Miksi naisten pitää? Vai voisiko keskittyä olennaiseen eli kivaan iltaan kivojen ihmisten kanssa.

Entäpä kun ne ihmiset eivät ole kivoja ja se ilta on tuskastuttavan tylsää pakkopullaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies28veee kirjoitti:

EN YMMRRÄ TÄTÄ!

Miksi naiset stressaavat tälläisistä näin paljon? Mukava ilta tiedossa, miksi stressata?

Minä olen juuri veljeni kanssa järjestämässä huomiselle illanistujaisia johon osallistuu meidän naiset sekä kaksi muuta pariskuntaa. Minulla sattuu olemaan huomenna töistä vapaata, joten aamupäivän aikana käyn kaupassa ja teen veljeni avustuksella järjestelyt iltaa varten, naiseni tulee paikalle iltapäivästä kunhan töistä kerkiää ja ehtii laittaitua rauhassa. Hänen ei siis tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalle, ottaa viileä valkoviini lasi käteen, istua alas ja nauttia olostaa. Ruokana erilaisia tapaksia ja muita herkkuja, juustoja keksejä ym. SILTI naiseni stressaa huomista aivan mahottoman paljon ja minä en yhtään, minusta on mukava tehdä ruokaa ym. Tätä en ymmärrä. Kertokaa naiset minulle mistä tässä on kyse????

Koska naispuolinen saa ne arvostelut ja v*ttuilut jo väärinpäin telineessa olevasta vessanpaperirullastakin.

No miksi miehet eivät veeduile pesemättömistä lattioista tai vääristä verhoista? Miksi naisten pitää? Vai voisiko keskittyä olennaiseen eli kivaan iltaan kivojen ihmisten kanssa.

Ei suurin osa naisistakaan vtuile. Osalla näistä, jotka luulevat vtuilua saavansa osakseen, on kyse ihan siitä, että kuvittelevat, että näistä asioista puhuttaisiin ja/tai ne ovat asioita, joista itsekin toisia arvostelevat, niin kuvittelevat, että varmasti muutkin näin tekisivät, vaikka suurella todennäköisyydellä heidänkään naispuolisia vieraitaan ei pätkääkään kiinnosta, onko siellä takanreunalla pölyä ja kiiltääkö hanat. Mutta toki näitä kamalia akkoja löytyy niin anopeista, miniöistä kuin kälyistä ja kavereistakin, joilla on pakottava tarve aina etsiä negatiivista sanottavaa. Luonnevika. Tosin on niitä luonnevikaisia miehissäkin - ne vaan eivät moiti siisteyttä, vaan keksivät sanottavaa niistä "miehisistä" asioista.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meidän suvussa otetaan tällaiset ideat innostuneesti vastaan. Ei tarvitse olla niin tiptop ja tarjoiluiksi jokainen tuo jotain ja kaupan leipomukset kelpaa. Parasta on yhdessä olo.

Meillä on ihan sama vaikka kuinka siistiä olisi niin se ei anopille kelpaa (ei ole tykännyt minusta ikinä, siis vihasi minua jo ennen ensi tapaamista).

Muutenkin kaikki mitä minä teen on niin väärin vaikka anoppi tekisi samalla tavalla.

Ja anopilta ei voi odottaa muuta käytöstä kuin passiivis-aggressiivista vittuilua ja päin naamaa haukkumista ja sen jälkeen marttyyriksi heittäytymistä.

Anoppi myöskin kokee, että kaikki mikä on minun ja miehen yhteistä, on oikeasti vain miehen ja tätä kautta anopinkin omaisuutta.

(Eli asuntomme, minne anoppi astelee kutsumatta, eikä suostu pyynnöistä huolimatta lähtemään koska on "poikansa asunnossa, missä minulla ei ole sanavaltaa". Ja kyllä, olemme maksaneet asunnon puoliksi ja minunkin nimeni löytyy paperista.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kyllä jälleen kerran vahvistaa sitä kuvaa, että nykyajan nuoret äidit ovat aivan järkyttävän itsekeskeisiä prinsessoja ja kykenemättömiä ottamaan muita ihmisiä huomioon edes vahingossa. En yhtään ihmettele, jos pikkulapsiaikana miehet pakkaavat kamppeensa ja poistuvat takavasempaan. Vika ei ole miehen vastuunpakoilussa tai siinä, ettei yrittäisi ja auttaisi, vaan siinä, että näille primadonnille ei tunnu mikään kelpaavan, kaikki tehdään väärin, ajatukset pitäisi osata lukea, palvoa pitäisi ja kaiken pitäisi tapahtua näiden äityleiden ehdoilla ja heidän erityistarpeensa huomioiden ilman, että vastavuoroisesti näiden äityleiden tarvitsisi ottaa ketään muuta huomioon tai ymmärtää kenenkään muun elämäntilannetta. Ei ole ihme, että jäävät yksinhuoltajiksi - ei tuollaista kukaan täysipäisenä kestä.

Kerroppas nyt vielä mitä apua ap on noilta miehen sukulaisilta saanut kuormittavassa tilanteessa? Niinpä. Ap totetaa, että yksin on saanut itsekkin pärjätä koska kukaan ei ole auttanut. Sukulaiset ovat kärkkäitä vaatimaan palveluksia ja vaivannäköä ja mitään siitä ei itse saa vastineeksi.

Eipä ollut ap itsekään halukas auttamaan miehen siskoa vai mikä olikaan, kun pyysi apua. Mikä oikeus ap:llä on edes edellyttää ja vaatia tällaista apua? En minä ainakaan ole saanut sukulaisilta lastenhoitoapua, mutta en ole siitä katkeroitunutkaan, kaikilla on omatkin velvoitteensa. Silti haluan nähdä sukulaisia ja pysyä hyvissä väleissä..

Kälyhän se oli, joka edellytti saavansa lapsensa apn hoidettavaksi jostakin syystä. Ap vain totesi siihen ettei ole itsekkään saanut mitään apua. Miten siis ap edellytti yhtään mitään?

Ei olettanut saavansa, kysyi, olisiko mahdollista, kun ap ei kerran leivo. Nämä tunkea, pakottaa, olettaa, ovat vain ap:n tulkintoja, koska oli ahdistunut tilanteessa. Eli koki normaalit kysymykset, neuvottelut ja jopa leipomustensa kehumisen pakottamisena ja painostamisena, koska väsyneet aivot eivät kyenneet vastaanottamaan tietoa muuttumattomana, vaan tulkitisvat sen negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Kukaan ei ole vaatinut anopilta mitään muuta kuin ihan peruskohteliaisuutta lapsen perhettä kohtaan. Lapsen koti ei ole sinun kotisi. Lapsen puoliso ei ole sinun piikasi, jota voit hyppyyttää miten tahansa. Lapsenlapset ei ole sinun nukkejasi, joilla tunget leikkimään silloin kun haluat. Jos toiset haluavat lähteä jouluksi lomailemaan ja lepäämään ulkomaille niin ei ole mielestäni asiallista järjestää vastaava jouluhärdelliä etuajassa. Suhteet toimii kun kukin ymmärtää roolinsa, eikä tunge toisten alueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Aika monen tähän ketjuun kirjoittelevan oikea paikka ei olisi vauva-palstalla hakemassa vertaistukea, vaan psykologin kanssa jutustelemassa siitä, miksi tunnen, että kaikki vainoavat minua, arvotelevat tekemisiäni ja haluavat minulle pahaa, miksi ylitulkitsen ja vääristelen mielessäni kaiken ja kyseenalaistan muiden ihmisten tarkoitusperät, miksi ole kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen ilman, että oletan muilla aina olevan pahat mielessä, miksi en osaa ajatella asioita kokonaisuuksina ja tuijotan vain omaa napaani. Onko tämä vain vauvavuosien väsymystä vai onko minulla itsetunnon tai mielenterveyden ongelmia. Ja on syy missä tahansa, miten voisin työstää tilannetta ja päästä siitä eteenpäin niin, että perheeni arki normalisoituisi ja elämä olisi taas ahdistamatonta ja mukavaa kaikille.

Mun anoppi vihannut mua ennenkuin tapasikaan.

Kun saimme miehen kanssa esikoisemme (teimme toisen lapsen esikoisen ollessa vuoden ikäinen) ja anoppi ei enää pystynytkään kontrolloimaan niin helposti poikaansa ja tämän mielipiteitä niin aloitti uudet metkut.

Aina kun esikoisemme tuli mummolasta (3vuotiaana) kyseli jokapäivä "tykkäätkö sinä minusta? Rakastatko minua?" Ihmettelin tätä suuresti, mutta vastasin aina.

Kun esikoinen oli 4v ja toinen lapsemme täyttämässä 3v, alkoi nuorempikin kysellä tätä samaa.

Heräsi taas ihmetys, kunnes viimeisen mummola käynnin jälkeen nuorin käveli eteeni, kysyi saman kysymyksen, johon vastasin ja esikoinen paukautti "entä minua?" Vastasin siihenkin myöntävästi ja sitten esikoinen sanoi "mummo aina sanoo, ettet sinä rakasta meitä ollenkaan ja sinua ei tarvitse totella".

Soitin anopille ja kysyin asiasta (en lasten kuullen) ja anoppi myönsi suoraan ja totesi, että haluaa minun hakevan avioeroa, jättää huoltajuuden omalle pojalleen ja sitten en pidä enää mitään yhteyttä keneenkään.

Ikinä en ole edes mitään tehnyt anopille, en ole lähtenyt tämän haastamiin riitoihin mukaan ja tuossakin tilanteessa vastasin vain anopille "en suostu. Heippa" ja katkaisin puhelun.

En ymmärrä miten anoppi jaksaa vihata minua kaikki nämä vuodet vaikken syytäkään vihalle anna.

Kun mies tästä kuuli niin soitti äidilleen ja katkaisi riitaisasti välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Näin kävi. Mies ei enää jaksanut äitinsä paskamaista käytöstä minua kohtaan, joten lopetti yhteydenpidon. Mutkan kautta tosin on kuultu, että anoppi sanoo minun manipuloineen mieheni perhettään vastaan.

Meillä täysin sama tilanne.

Anoppi ei sanomallakaan tiedostanut rajoja vaikka rautalangasta väännettiin minä, mies ja yhdessä.

Tuli kutsumatta avaimella sisään, otettiin avain pois, alkoi sitten aamulla kun minä lähdin töihin (mies lähti aina aikaisemmin) tunkeutumaan väkisin oven raosta, järjesteli kotimme aina uusiksi, sisusti ilman lupaa, naarmutti silmälasini lattiaa vasten työpäiväni aikana, haukkui minua päin naamaa ja selän takana, marttyyrikohtaukset aina appiukolle ja miehelleni (että hän ei ole mitään tehnyt ja nyt on ilkeä miniä pyytänyt poistumaan asunnosta).

Niin turhauttavaa.

Erosimme hetkeksi miehen kanssa ja palasimme yhteen, anoppi ei tästä tykännyt.

Uhkaili ja lahjoi miestä, että pysyisimme eronneinna ja mies löi välit poikki.

(Erosimme siis siksi, että en vain enää kestänyt. Aikuiselle ihmiselle, millä ei ole mitään sääntöjä miten toisen kotiin ei tulla niinkuin omaan kotiin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Olen eri, mutta kyllä pitää olla sairas ihminen kun tuollaista kirjoittaa. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Oikein uhitellaan lasten isään kohdistuvilla perättömillä syytöksillä, siinä on kyllä lasten etu niin viimeisellä sijalla mielessä että huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Mies28veee kirjoitti:

EN YMMRRÄ TÄTÄ!

Miksi naiset stressaavat tälläisistä näin paljon? Mukava ilta tiedossa, miksi stressata?

Minä olen juuri veljeni kanssa järjestämässä huomiselle illanistujaisia johon osallistuu meidän naiset sekä kaksi muuta pariskuntaa. Minulla sattuu olemaan huomenna töistä vapaata, joten aamupäivän aikana käyn kaupassa ja teen veljeni avustuksella järjestelyt iltaa varten, naiseni tulee paikalle iltapäivästä kunhan töistä kerkiää ja ehtii laittaitua rauhassa. Hänen ei siis tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalle, ottaa viileä valkoviini lasi käteen, istua alas ja nauttia olostaa. Ruokana erilaisia tapaksia ja muita herkkuja, juustoja keksejä ym. SILTI naiseni stressaa huomista aivan mahottoman paljon ja minä en yhtään, minusta on mukava tehdä ruokaa ym. Tätä en ymmärrä. Kertokaa naiset minulle mistä tässä on kyse????

Naisen oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä on tutkimuksissa löydetty hermoyhteyksiä, joita miehillä ei ole. (Aikaisemmin luultiin että lohkot ovat täysin erilliset aina, eivätkä välitä keskenään informaatiota.) Tutkijat ovat päätelleet että näitä hermoyhteyksiä nainen tarvitsi evoluution saatossa etenkin multitaskingissa eli vaikka jokin asia olisi kesken, niin naisen aivot hoksasvat jälkikasvun tarpeet. Tämä on elämää ylläpitävä seikka ja lajin säilymisen kannalta prioriteetti.

Stressitilanteessa tämä sama hermoviestintä aiheuttaa modernissa yhteiskunnassa naiselle jatkuvaa pähkäilyä. Itse naisena mietin liikaa ja aivot osaa yhdistellä koko ajan turhiakin asioita. Eli biologinen alttius, mitä häly ja nopea yhteiskunta ylläpitävät.

Rentoutuminen pitää erikseen ohjelmoida itseensä ja arkeen. Näin minulla ainakin on.

Mitä miehiltä puuttuvia hermoyhteyksiä tarkoitat? Normaalisti kaikilla, sekä miehillä että naisilla, aivopuoliskoja yhdistää yksi suurimmista valkean aineen rakenteista, aivokurkiainen nimeltään. Aivopuoliskojen tietojen yhdistäminen on todella tehokasta, nopeaa ja automaattista, myös niillä miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.

Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.

Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.

Nykyisin tuomioistuimet ovat aika lailla herkkiä estämään tuon eli vaikka se vaimo lähtee, niin lapset jäävät entistä useammin isälle. LÄhtökohtana on lasten etu ja jos isällä on tarjota enemmän kuin äidillä, niin ei nähdä mitään syytä sille, että viikko-viikko -systeemi ei toimisi, vaikka välissä on 200 km.

Monessa tapauksessa noin ei käy. Kun äidillä on kotiseudullaan työ ja tukiverkot kunnossa ja lapsi on asettunut sinne asumaan niin käytännössä asian tilaa ei ryhdytä muuttamaan. Ainahan voi myös tehdä ilmoituksen miehen uhkailusta ja väkivaltaisuudesta.

Olen eri, mutta kyllä pitää olla sairas ihminen kun tuollaista kirjoittaa. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Oikein uhitellaan lasten isään kohdistuvilla perättömillä syytöksillä, siinä on kyllä lasten etu niin viimeisellä sijalla mielessä että huh huh.

Ja siinähän sitä tuli lisää uhkailuja ja syytöksiä. Joko tajuat miten systeemi toimii? Mitäpä sitä ei lastensa hyväksi tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Aika monen tähän ketjuun kirjoittelevan oikea paikka ei olisi vauva-palstalla hakemassa vertaistukea, vaan psykologin kanssa jutustelemassa siitä, miksi tunnen, että kaikki vainoavat minua, arvotelevat tekemisiäni ja haluavat minulle pahaa, miksi ylitulkitsen ja vääristelen mielessäni kaiken ja kyseenalaistan muiden ihmisten tarkoitusperät, miksi ole kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen ilman, että oletan muilla aina olevan pahat mielessä, miksi en osaa ajatella asioita kokonaisuuksina ja tuijotan vain omaa napaani. Onko tämä vain vauvavuosien väsymystä vai onko minulla itsetunnon tai mielenterveyden ongelmia. Ja on syy missä tahansa, miten voisin työstää tilannetta ja päästä siitä eteenpäin niin, että perheeni arki normalisoituisi ja elämä olisi taas ahdistamatonta ja mukavaa kaikille.

Monen perheen tilanne helpottuisi oleellisesti mikäli se iskäkin osallistuisi sen arjen pyörittämiseen ja sukulaiset eivät tunkeilisi toisten elämään. Kukaan ei ole kieltänyt anoppia viettämästä joulua kotimaahan jäävien muksujensa kanssa miten haluaa. Miksi siis pitää ryhtyä sitä jouluhärdeliä pakottamaan niille, jotka alunperinkin halusivat sitä välttää. Kyllä ihmisten itsekkyys todellakin ihmetyttää ja miehen sukulaiset ovat todellakin ammattiavun tarpeessa.

Mä just tajusin miksi mun anoppi vihaa mua.

Anoppi oli aluksi maailman kultasin ihminen.

Aina kun mun mies halusi käyttää rahojansa johonkin "turhaan" niin anoppi aina "puhui järkeä" pojalleen, mitä tämä ei kuitenkaan kuunnellut. Anoppi pyysi minua sitten sanomaan pojalleen asiasta ja minä selitin miehelleni, että jos hän jaksaa säästää (ettei siis lyö puolta tiliä siliäksi).

Seuraavan kerran mieheni taas puhui jonkun asian laitosta mikä oli anopista "turha".

Anoppi taas pyysi minua välikädeksi ja totesin sarkastisesti miehelleni "no jos sinä säästät" (oltiin tietenkin puhuttu uudesta telkkarista kotona). Anoppi oli tyytyväinen.

Kolmannella kerralla mies taisi olla laittamassa rahojaan harrastukseensa ja anoppi tyrmäsi idean. Mies suuttui ja lähti.

Minäkin tein lähtöä ja sitten anoppi totesi minulle "sano sinäkin, että ei laita rahoja tuollaiseen, sua se kuuntelee" johon vastasin "Hänhän on itse tienannut ne rahat ja jos hän haluaa harrastukseen laittaa omat rahansa niin antaa mennä, niin kauaa kunhan laskut ja vuokra on maksettu".

Sen jälkeen olen saanut anopilta vain kylmää kohtelua.

Mies kertoi lapsuudestaan ja teiniajoista, jolloin oma äiti teki elämästä heti pelkkää helvettiä, jos mies sattui esim; korottamaan ääntä tai ei totellut.

Kertoi, että ammattikoulu aikoina kun oli huutanut äidilleen niin äiti oli kieltäytynyt auttamasta ja ei ollut antanut rahaa ruokaan ja miehellä ei ollut mitä syödä viikkoon.

Kotiinkaan ei saanut viikonlopuksi mennä niin joutui olemaan kaverillaan ja välillä sai olla asuntolassa.

Oma äitini ei ikinä tekisi minulle noin, mutta tämä avasi silmiä sen kohdalta, etten ikinä anopille muuta ollutkaan kuin vain väline jolla hallita poikansa tekemisiä.

Kun se ei toiminut niin eroonhan minusta piti päästä.

Mieheni ja hänen äitinsä eivät ole enää väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.

Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...

Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.

Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.

Ja kun anoppi sopii asiasta poikansa kanssa, saa miniä superraivarin: hänen kotiinsa tullaan hänen kanssaan asiasta sopimatta! Samalla nainen ihanasti unohtaa, että senkin kodin on pääosin maksanut mies.

Missään tässä keskustelussa ei ole ap:n anopin kirjoitusta paluusta 50-luvulle. On vain erilaisista kolmekymppisten äitien mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia siitä, miten anoppi joko kiusaa miniä haluamalla nähdä lapsenlapsia tai kiusaa koko pojan perhettä sillä, että ei haluakaan nähdä lapsenlapsia. Väärin tekee joka tapauksessa. Ja erityisen väärin, koska ei hoida lapsenlapsia, ei siivoa rasittuneen miniän kotia eikä ymmärrä, että huolimatta  pitkistä päiväkotipäivistä, kaikenlaisista kodinkoneista jne. nykyäiti ei yksinkertaisesti jaksa arkea. Avuksi tarvitaan joku ilmainen, mielellään anoppi.

Kukaan ei ole vaatinut anopilta mitään muuta kuin ihan peruskohteliaisuutta lapsen perhettä kohtaan. Lapsen koti ei ole sinun kotisi. Lapsen puoliso ei ole sinun piikasi, jota voit hyppyyttää miten tahansa. Lapsenlapset ei ole sinun nukkejasi, joilla tunget leikkimään silloin kun haluat. Jos toiset haluavat lähteä jouluksi lomailemaan ja lepäämään ulkomaille niin ei ole mielestäni asiallista järjestää vastaava jouluhärdelliä etuajassa. Suhteet toimii kun kukin ymmärtää roolinsa, eikä tunge toisten alueelle.

Ja vastaavasti anoppi saa viedä yhteiseen joulunviettoon ulkomaille juuri ne sukulaiset/tuttavat, jotka hän itse haluaa. Miniän on turha vedota mihinkään lastenlasten epätasapuoliseen kohteluun, vaikka omat lapset ei pääse laskettelemaan Alpeille ja anopin muut lapsenlapset pääsevät. Ne miniän ja pojan yhteiset lapset kun saavat vallan tasapuolisesti leikkiä keskenään ilman, että ilkeä isoäiti haluaa heihin tutustua.