Jes, suututin miehen perheen
Nyt en edes välitä, vaikka joku tunnistaisikin. Tilanne on se, että olemme menossa jouluksi lämpimään, samoin kuin miehen siskon perhe (onneksi mennään eri mantereille). Tästä johtuen anoppi sai idean, että pidettäisiin pikkujoulut, ja että ne pidettäisiin meidän kotona, sillä anopin talo on remontissa ja meillä on sitten toiseksi eniten tilaa.
Minulla on ollut rankka kevät, kesä ja syksy, henkisesti ja fyysisesti. Mies on tehnyt paljon töitä, minä olen ollut uupunut. Lapsiperhe-elämä on vienyt mehuja, ja minulla itselläni ei henkilökohtaisesti ole ketään, joka voisi auttaa edes katsomalla lapsia sen ajan kuin siivoan, tai jonka luokse voisin mennä hetkeksi hengähtämään. Tämä on jo eri juttu, enkä jaksa tätä avata sen enempää. Mutta siis ahdistuin aivan valtavasti ajatuksesta, että pitäisi siivota, leipoa, laittaa ruokaa (siitäkin huolimatta että anoppi ehdotti nyyttäriperiaatetta).
Nyt eilen illalla sitten Whatsappissa tuntui että kaikki kyselivät jotain, ja vastasin sitten lopuksi että tarjoan sitä mitä kaupasta valmiina saa, etten jaksa leipoa. Sitten alkoi tulla ihan ihmeellistä viestiä, että voinko katsoa hetken miehen toisen siskon lapsia silloin ennen pikkujouluja, ja että voinko kuitenkin tehdä sitä ja tätä hyvää herkkua mitä olen joskus tehnyt. Sanoin että ei, ja ei. Siihen toinen käly sitten sanoi että on se kumma kun en voi sitä vähää auttaa. Suutuin, ja sanoin (totuuden), että ei minuakaan kukaan täällä auta, että ihan itse pitää päivästä toiseen selvitä, ja että pitäkää juhlanne muualla.
Hiljensin sen keskustelun, enkä tiedä mitä mies on saanut jo kuulla (on työreissulla). En vain haluaisi välittää, mutta tämä on ensimmäinen konflikti 12 vuoden tuntemisen jälkeen ja tuntuu pahalta. Ja epäreilulta.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.
Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.
Sinun puolesta todella lapsellista hommaa. Jos toinen ei jaksa otta vieraita vastaan, niin miksi siitä pitää loukkaantua. Mikä vika siinä mökissä oli? Jokaisella on oikeus kieltäytyä pitämästä juhlia jos ei halua, se ei tarkoita, että ei halua olla tekemisissä. Oli varmaan huono hetki juuri silloin, ja nyt sinä päätit poistaa veljesi perheen vaan sen takia, että joku on väsynyt. Sinhän et varmaan ole mistääkään kieltäytynyt, vaan aina järjestänyt kaiken. Sinulle on varmasti ok, että kaikki tulee teille jouluksi jne. Mieti hetki, ja tunnusta olet todella lapsellinen.
En minä tätä keksinyt vaan meidän äiti. Viime vuonna näihin aikoihin oli isosti surua, elämä tuntui siltä, että se ei enää jatku ja sitten miniä ilmoittaa, että älä luulekaan, että voisit tulla meille katsomaan, kun lapsenlapset saa lahjoja. Me ollaan jouluna muualla ja mitään pikkujoulua ei tule. Sen lisäksi, että äiti menetti puolisonsa niin hän menetti mahdollisuuden nähdä lastenlasten yhden iltapäivän jouluilon, yhden ainoan paketin avaamisen ja sen kaiken jännityksen, joka jouluun liittyy. Ei saanut tonttu viedä etukäteen lahjaa!
No äiti oppi kerrasta ja maksaa nyt meidän perheen ja pikkusiskon kanssaan jouluilemaan pariinkin kertaan. Veljen vaimo saa edelleen olla juuri niin väsynyt kuin haluaa, me laitamme jouluntoivotukset ison pitopöydän äärestä ja hymyilemme iloisesti.
Halpamainen äitisi on kyllä anoppina. Miniä ei saa yhtenä jouluna olla väsynyt ja toivoa olemista vain oman perheen kesken, ilman että äitisi hylkää sitten oman lapsensa ja lapsenlapsensa. Yököttävää. Ja kyllä, n@rsisti ’oppii kerrasta’ eli kost@a kunnolla, jos toinen kerrankin yrittää pitää puolensa.
Nyt oikeasti tuon narsistikortin heittelyn ja anoppien demonisoinnin kanssa. Jos käly ei voi herranjestas senvertaa skarpata että puolisonsa juuri menettänyt (!!!!) mummo saisi edes etukäteen tuoda lapselle lahjaa niin ei ole kyllä ok vaikka käly olisi kuinka väsynyt. Tässä nyt tuskin kuitenkaan oli mistään kälyn psykoottisesta masennuksesta kyse... Tosi inhottavaa tuolta kälyltä eikä todellakaan mikään ihme ettei tuollaisen jälkeen anopin tee mieli maksella kälylle yhtään mitään. Toki toivottavasti se välien viileneminen kohdistuu vain kälyyn, ei siihen poikaan/veljeen ja tämän lapsiin, että joulumatkustelua lukuunottamatta pyritään nyt heihin pitämään kuitenkin muuten yhteyttä, laitetaan lahjat ja joulukortit tms. lapsille vaikka ei yhdessä ollakaan.
No minusta mummo toimii alusta pitäen väärin. Miksi kyläily on ylipäätään kälyn varassa, eikä mummo sovi tapaamista suoraan oman poikansa kanssa? Jos pojalle ei sovi, miksi syyttää miniää, joka on suhteessa kuitenkin ulkopuolinen taho? Ja narsistinen loukkaus toimii juuri noin. Tapahtuu yksi (=oppii kerrasta) loukkaus, jossa mummo ei saa tahtoaan läpi, ja mummo kost@a. Eikä miniälle, koska miniä ei varmasti tuon mummon kanssa halua muutenkaan matkustella, vaan sinne, minne miniää sattuu oikeasti, eli miniän puolisolle, ja miniän lapsiin. Se, että mummon teko loukkaa pahasti tilanteeseen täysin syyttömiä lapsenlapsia ja tietysti myös omaa lasta, ei ilmeisesti haittaa, kunhan miniälle saa kostettua. Minusta tuo on aika poikkeuksellisen sairasta käytöstä, vaikka toivonkin, ettei se ole totta.
Minusta mummo, joka kohtelee millä tahansa verukkeella eriarvoisesti lapsenlapsiaan, toimii väärin. Miniästä ei ole pakko pitää, kenenkään, mutta se aikuinen, joka satuttaa lapsia, koska ei pidä äidistä, ei ole normaali. Ja kyllä, se satuttaa pahasti lapsia, että mummo vie muut serkut reissuun, ja yksiä ei, ja täti vielä kertoo, miten he ilkkuvat päälle.
Ai se miniän teko ei loukkaa puolisoa ja lapsia? Hän saa kieltää mummoa tuomasta lahjaa etukäteen ja hän saa kieltää vasta leskeksi jäänyttä mummoa yhtenä iltapäivänä ennen joulua "pikkujouluilemasta" lastenlasten kanssa. Se ei siis loukkaa ketään eikä ole keneltäkään pois? Eikä tuossa ole mitään lastenlasten eriarvoista kohtelua? Mutta kun mummo ei ota väsynyttä miniää mukaan seuraavana jouluna (edellisenä kun tuli ehdoton kieltä olla mukana perheen joulussa), niin se on yllättäen narsistinen teko ja väärin koko miniän perhettä kohtaan. Hyvin mielenkiintoista!
Tottakai miniän teko voi loukata lapsia. Voi olla, että miniä toimi tosi väärin. Mutta edelleen, mummo kosti asian lapsille, mikä on todella häiriintynyttä.
Miksi mummo ei pyytänyt lastaan ja lapsenlapsiaan mukaan reissuun, ja antanut väsyneen miniän levätä? Kai niin toimisi ihminen, joka haluaisi olla rakastava mummo, mutta ei niin läheinen itseään loukanneen miniän kanssa?
Oikeastiko miniälle voi sanoa, että ennen viime joulua et halunnut vasta leskeksi jäänyttä isoäitiä tuomaa lapsille lahjaa yhtenä iltapäivänä, joten nyt kutsun pojan ja lapsenlapset muiden lasteni ja lastenlasteni kanssa Saksaan joulumarkkinoille pitkäksi viikonlopuksi? Ja väsynyt miniä ilahtuu, että hienoa, saankin levätä ja muilla on varmasti kiva reissu?
Itse ainakin nautin pikkulapsiaikana niistä hetkistä kun mies lähti sukuloimaan lasten kanssa.
Tekivät hauskoja juttuja ja kävivät kivoissa paikoissa. Ja minä sain levätä ihan rauhassa monta päivää.En todellakaan olisi halunnut olla heidän mukanaan kuuntelemassa anopin näpäytyksiä ja piilovittuiluja enkä enkä apen suoria ja avoimia vittuiluja.
Niinpä.Kerrankin aikaa itselle ja kunnon seksille ihan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.
Miksi harmittaisi? Kun poika eroaa puolisostaan, saa isoäiti joka toinen viikko olla lastenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahtoo eikä se siinä vaiheessa ex-miniä pääse sanomaan yhtään mitään sille, miten tasapuolisesti lapsiaan kohdellaan tai tunkeeko mummi lapset täyteen herkkuja. Oikeus ei pura yhteishuoltajuutta siksi, että lapsila ja isoäidillä on hyvä suhde.
Höpöhöpö. Älä turhaan hekumoi. Eihän kukaan lähde paskan poikasi kanssa jakamaan lapsia, vaan ex-miniä ottaa muksut ja muuttaa kotiseudulleen satojen kilometrien päähän ja poikasi näkee lapsiaan hyvässä lykyssä yhden viikonlopun pari kertaa vuodessa. Revi siitä.
Olisit sanonut heti alusta alkaen ettet jaksa moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä jälleen kerran vahvistaa sitä kuvaa, että nykyajan nuoret äidit ovat aivan järkyttävän itsekeskeisiä prinsessoja ja kykenemättömiä ottamaan muita ihmisiä huomioon edes vahingossa. En yhtään ihmettele, jos pikkulapsiaikana miehet pakkaavat kamppeensa ja poistuvat takavasempaan. Vika ei ole miehen vastuunpakoilussa tai siinä, ettei yrittäisi ja auttaisi, vaan siinä, että näille primadonnille ei tunnu mikään kelpaavan, kaikki tehdään väärin, ajatukset pitäisi osata lukea, palvoa pitäisi ja kaiken pitäisi tapahtua näiden äityleiden ehdoilla ja heidän erityistarpeensa huomioiden ilman, että vastavuoroisesti näiden äityleiden tarvitsisi ottaa ketään muuta huomioon tai ymmärtää kenenkään muun elämäntilannetta. Ei ole ihme, että jäävät yksinhuoltajiksi - ei tuollaista kukaan täysipäisenä kestä.
Kerroppas nyt vielä mitä apua ap on noilta miehen sukulaisilta saanut kuormittavassa tilanteessa? Niinpä. Ap totetaa, että yksin on saanut itsekkin pärjätä koska kukaan ei ole auttanut. Sukulaiset ovat kärkkäitä vaatimaan palveluksia ja vaivannäköä ja mitään siitä ei itse saa vastineeksi.
Eipä ollut ap itsekään halukas auttamaan miehen siskoa vai mikä olikaan, kun pyysi apua. Mikä oikeus ap:llä on edes edellyttää ja vaatia tällaista apua? En minä ainakaan ole saanut sukulaisilta lastenhoitoapua, mutta en ole siitä katkeroitunutkaan, kaikilla on omatkin velvoitteensa. Silti haluan nähdä sukulaisia ja pysyä hyvissä väleissä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä jälleen kerran vahvistaa sitä kuvaa, että nykyajan nuoret äidit ovat aivan järkyttävän itsekeskeisiä prinsessoja ja kykenemättömiä ottamaan muita ihmisiä huomioon edes vahingossa. En yhtään ihmettele, jos pikkulapsiaikana miehet pakkaavat kamppeensa ja poistuvat takavasempaan. Vika ei ole miehen vastuunpakoilussa tai siinä, ettei yrittäisi ja auttaisi, vaan siinä, että näille primadonnille ei tunnu mikään kelpaavan, kaikki tehdään väärin, ajatukset pitäisi osata lukea, palvoa pitäisi ja kaiken pitäisi tapahtua näiden äityleiden ehdoilla ja heidän erityistarpeensa huomioiden ilman, että vastavuoroisesti näiden äityleiden tarvitsisi ottaa ketään muuta huomioon tai ymmärtää kenenkään muun elämäntilannetta. Ei ole ihme, että jäävät yksinhuoltajiksi - ei tuollaista kukaan täysipäisenä kestä.
Kerroppas nyt vielä mitä apua ap on noilta miehen sukulaisilta saanut kuormittavassa tilanteessa? Niinpä. Ap totetaa, että yksin on saanut itsekkin pärjätä koska kukaan ei ole auttanut. Sukulaiset ovat kärkkäitä vaatimaan palveluksia ja vaivannäköä ja mitään siitä ei itse saa vastineeksi.
Eipä ollut ap itsekään halukas auttamaan miehen siskoa vai mikä olikaan, kun pyysi apua. Mikä oikeus ap:llä on edes edellyttää ja vaatia tällaista apua? En minä ainakaan ole saanut sukulaisilta lastenhoitoapua, mutta en ole siitä katkeroitunutkaan, kaikilla on omatkin velvoitteensa. Silti haluan nähdä sukulaisia ja pysyä hyvissä väleissä..
Pelottavaa, millä innolla nämä äidit lähtevät riehumaan jokaiseen anoppiprovoon. Peilikatsomisen paikka komppaajat ja peukuttelijat - jos omat mielipiteet on huonon provon kanssa yhteneviä, on omassa asenteessa paljon korjattavaa.
En ymmärrä myöskään pikkujouluja niiden sukulaisten kanssa ketä ei nää jouluna. Ehkä ei aina jaksa nähdä samoja naamoja ja siksi reissu. Mekin mennään reissuun lämpöön ja ei mitään teennäisiä pikkujouluja ennen sitä, ihan tarpeeksi on kiirettä muutenkin.
Ihan perussääntö on, ettei kenenkään toisen kotiin ruveta juhlia ehdottelemaan. Ihan oikein teit, kun sanoit suoraan.
Mulla suuttui joskus kaveri, joka tuli meille kylään pidemmän matkan takaa ja rupesi sitten puhelimessa kutsumaan omaa naapurikunnan puolella asuvaa kaveriaan meille kylään isäntäväeltä lupaa kysymättä. Suuttui kun sanottiin, että emme olleet nyt tästä hänen vierastaan kovin innostuneita.... Kotihan oli meidän ja sinne kutsuttavista vieraista päätimme me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies28veee kirjoitti:
EN YMMRRÄ TÄTÄ!
Miksi naiset stressaavat tälläisistä näin paljon? Mukava ilta tiedossa, miksi stressata?
Minä olen juuri veljeni kanssa järjestämässä huomiselle illanistujaisia johon osallistuu meidän naiset sekä kaksi muuta pariskuntaa. Minulla sattuu olemaan huomenna töistä vapaata, joten aamupäivän aikana käyn kaupassa ja teen veljeni avustuksella järjestelyt iltaa varten, naiseni tulee paikalle iltapäivästä kunhan töistä kerkiää ja ehtii laittaitua rauhassa. Hänen ei siis tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalle, ottaa viileä valkoviini lasi käteen, istua alas ja nauttia olostaa. Ruokana erilaisia tapaksia ja muita herkkuja, juustoja keksejä ym. SILTI naiseni stressaa huomista aivan mahottoman paljon ja minä en yhtään, minusta on mukava tehdä ruokaa ym. Tätä en ymmärrä. Kertokaa naiset minulle mistä tässä on kyse????
Naisen oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä on tutkimuksissa löydetty hermoyhteyksiä, joita miehillä ei ole. (Aikaisemmin luultiin että lohkot ovat täysin erilliset aina, eivätkä välitä keskenään informaatiota.) Tutkijat ovat päätelleet että näitä hermoyhteyksiä nainen tarvitsi evoluution saatossa etenkin multitaskingissa eli vaikka jokin asia olisi kesken, niin naisen aivot hoksasvat jälkikasvun tarpeet. Tämä on elämää ylläpitävä seikka ja lajin säilymisen kannalta prioriteetti.
Stressitilanteessa tämä sama hermoviestintä aiheuttaa modernissa yhteiskunnassa naiselle jatkuvaa pähkäilyä. Itse naisena mietin liikaa ja aivot osaa yhdistellä koko ajan turhiakin asioita. Eli biologinen alttius, mitä häly ja nopea yhteiskunta ylläpitävät.
Rentoutuminen pitää erikseen ohjelmoida itseensä ja arkeen. Näin minulla ainakin on.
Tämä ilmeisesti myös aiheuttaa ainakin nuorilla äideillä sen, että tehdään ihan ihmeellisiä ylitulkintoja kaikesta. Kun itse on sanonut menevänsä nyyttärit ostoruoilla ja käly ehdottaa, että josko siinä tapauksessa ehdit katoa pari tuntia meidän lapsia, kun minä leivon, niin kaamea vääryys on tapahtunut, käly kiusaa ja anoppi on hirveä. Kun anoppi ehdottaa, että teillä kun on parhaiten tilaa, niin voitaisiinko pitää nyyttärit teillä, niin miniän mielestä anoppi on väkisin tunkemassa koko sukua meille ja kukaan muu ei tee mitään ja ihan vain minua kiusatakseen tekevät tämänkin julmuuden. Ja sitten kun muut yritävät kysyä, että miten sitten toimittaisiin, että homma järestyisi, niin kädet vaan korville ja "laalaalaalaalaa" en kuule enkä ymmärrä, ootte vaan niin kauheita ja ilkeitä "laalalllalaalaa", yhtään ette koskaan ota minua ja minun tarpeitani huomioon.
No missä kohtaa ap ja hänen tarpeet otettiin mielestäsi huomioon? Tunkemalla pitämään pikkujouluja hänen kotiinsa? Vaatimalla leipomaan jotain tarjoomuksia? Vaatimalla hoitamaan muiden kakaroita? Kun kaupasta valmiina ostetut jutut eivät kelvanneet?
Kukaan ei ollut tunkemassa: anoppi kysyi, onnistuisiko, kun on isoin koti. Tähän ap itse oli vastannut, että kyllä onnistuu. Olisi heti sanonut ei, niin anoppi olisi järjestänyt muun paikan, mutta nyt asia oli kysytty ja sovittu, kunnes tämä yksi alkoi kitistä täällä vauva-palstalla, ettei nyt oikeasti hänelle sopisikaan ja väittää, että väkisin tungetaan, vaikka todellisuudessa oli kysytty, onko mahdollista ja hän itse oli vastannut kyllä. Mutta anoppi ei nyt voi oikeasti arvata, että miniän kyllä tarkoittaakin ei.
Kukaan ei myöskään vaatinut leipomaan, vaan sovittiin, että jokainen hommaa jotain tarjottavaa. Tämä miniä on nyt itse ajatellut, että tarvitsisi leipoa ja sitten, kun totesi, ettei ehdi ja jaksa, kertoi muille, että ostaakin tarjottavat. Kukaan ei tässäkään vaiheessa sanonut, että pakko leipoa, vaan käly kysyi, että kun et kerran leivo, ehditkö hetken katsoa minun lapsiani, kun minä leivon. Mutta sehän olikin kamala teko, koska se käly ei toki voi olla väsynyt ja tarvita apua, kun on perusilkeä ihminen, vaan vain ap voi kaivata väsyneenä apua.
Ja tämän jälkeen ap sitten heittäytyikin marttyyriksi, kun ei kukaan minuakaan koskaan auta, ja laittoi linjat kiinni. Ihmetteleekö kukaan, miksi tällä tyypillä ei sitä omaa tukiverkostoa ole, kuten aloituksessaan totesi? Minä en ihmettele, mutta valtaosa ihanneminiöistä täällä ilmeisesti ihmettelee. Niin hertainen, avulias ja toiset huomioiva tyyppi, jolla ei ole mitään drama-queen taipumuksia tai marttyyrin viittaa jarkuvasti hartioilla.
Lueppas uudelleen. Anoppi tunki ja pakotti apn kodin juhlapaikaksi heiluttelemalla nyyttärikorttia. Ap totesi ok, mutta hän ostaa leipomukset valmiina. Sitten yks ja toinen alkoi vaatia aptä lepomaan niitä herkkuja kun hän on ennenkin leiponut. Lastenvahtiminen olisi ollut ennen pikkujouluja, mutta mitään ei sanottu, että käly olisi edes aikonut itse leipoa mitään silloin. Siitä alkoi kälyn kiukuttelu. Käly ja anoppi voivat viettää ja leipoa joulunsa ihan missä haluavat, mutta toisten kotiin ei tungeta. Parempi onkin, että tuollaisille viimein joku pistää rajat, eikä suostu venymään.Vaikka paikasta olisi sovittu mitä niin myöhemmät vaatimukset ja kiukuttelut oikeuttavat hyvin perumaan luvan käyttää apn kotia juhlapaikkana.
Niin, minä luen tuossa miniän väritetyn version, joka kumpuaa hänen kiukustaan. Ei sinne kukaan oikeasti ole yrittänyt ängetä, mutta kun ei sillä saisi niin paljon empatiaa ja peukkuja, jos rehellisesti kertoisi, että anoppi soitti ja kysyi, voisiko pikkujoulunyyttärit järjestää heillä, kun anoppila on remontissa ja heidän kotinsa seuraavaksi suurin. Tuo "ok, ostan leipomukset valmiina" keskustelu on käyty paljon sen jälkeen, kun paikka on jo sovittu, ap:n itse sanottua, että heille voi tulla. Ja silloinkana kukaan ei ole ollut pakottamassa ap:tä mihinkään, vaan käly on kysynyt, voisiko tämä vahtia hänen leipomisensa ajan lapsia, jos ei kerran itse leivo. Tosin tekivät sen kamalan "virheen" että kehuivat ap:n aiempia leipomuksia, joten sehän tulkittiin suorastaan aseella uhaten painostamiseksi. Oikeastiko äityis pehmentää osalta aivot niin, etteivät ymmärrä lukemaansa, saati normaalia kommunikaatiota, vaan alkavat nähdä ja kuulla piruja ja paholaisia heti ensimmäisen sanan jälkeen?
Itselläsi ei taida kognitiiviset toiminnot kunnossa kun et ymmärrä lukemaadi ollenkaan. Taitaa olla dementia jo vaivaamassa kun ymmärrys on tuolla tadolla. Kannattaa varmaan kääntyä lääkärin puoleen, että tulee ajoissa havaituksi.
Joku kyökkipsykologi on ihastunut "kognitiiviseen" niin paljon, että halusi vastata samaan viestiin kahteen kertaan hieman eri sanoin. 😅
Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.
Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...
Vierailija kirjoitti:
Nykyään niin muotia kuten tällä ap että valitetaan jotain "uupumusta". Kumma että nykyään ollaan niin paperia. Ennen jaksettiin painaa. Oli pullat ja leivät pöydässä vaikka lapsia olikin. Nyt ollaan uupuneita ihan ministeritasoa myöten.
Olisin kyllä silloin ennen ottanut oikein mielelläni hymyilevän, rennon, lempeän äidin sen etäisen, kireän, tiuskivan hampaat irvessä pullaa vääntävän tilalle.
Nykyisen ja entisen välillä on se ero, että nykyisin saat sanoa olevasi uupunut, ennen et. Vähänkin rennommin ottaminen oli laiskuutta, ne pullat piti paistaa vaikka henki lähtis.
Vierailija kirjoitti:
Minua ällöttää, miten yleistä vielä vuoden 2018 Suomessa on tuo, että naiset setvivät nämä asiat keskenään. En siis syyllistä ap:ta (koska ei hän tietenkään yksin ole tuota dynamiikkaa rakentanut), vaan ihmettelen yleisesti. Tuokin särähtää korvaani, että ap:n käly kysyy ensisijaisesti ap:lta eikä OMALTA VELJELTÄÄN, että voitko hoitaa lapsiani. Arvatenkin näissäkin joulujuhlissa akat hääräilisi keittiössä kaakattaen lapsista, sillä välin miehet odottavat kutsua syömään olohuoneeseessa keskustellen "miesten asioista", kuten viimeaikaisista uutisista. Enkä siis sano tätä loukatakseni ap:ta, tämä on vaan niin älyttömän yleistä, että poika/veli jätetään ulkopuolelle ja miniä otetaan tulilinjalle. En ihmettele, jos ap ei tunne oloaan kotoisaksi tuollaisessa akkakerhossa, siinä WhatsApp-ryhmässä kuuluisi olla anoppi, appi, kälyt ja ap:n mies neuvottelemassa.
Enkä sano, etteikö nainen voisi olla anoppinsa ja kälyjensä kanssa hyvää pataa. Mutta kyllähän tuo kuvio on vielä nykyäänkin niin yleinen, eikä se valtaosalla perustu muuhun kuin vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin. Naisen pitää huolehtia miehen vanhempien joululahjat ja muistaa miehen kummilasten synttärit jne...
Tämähän se on ongelman ydin. Jos oikeasti miehen sukulaiset neuvottelisivat tapaamisen sekä siihen liittyvät työt aloittajan miehen kanssa, ja pyytäisivät tarvittavat avut mieheltä, aloittajalla ei varmasti olisi ollut tarvetta kieltäytyä.
Mutta anoppi ja kälyt halusivat aikasiirtymän 50-luvulle, missä naisten velvollisuus on huolehtia kotitöistä ja lapsista (vaikka aloittaja käy myös töissä) tuntuu tilanne kohtuuttomalta.
Vierailija kirjoitti:
Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.
Onneksi en ole saanut moista riivinrautaa miniäkseni, kuin tuo ylläolevan kommentin kirjoittaja on! Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljät anopit, teidän näpäytykset, k-o-s-t-o-t, mielenilmaisut ja muut kiukuttelut, päätyvät AINA omalsi tappioksenne. Kyllä muutaman vuoden välirikon jälkeen harmittaa viimeistään.
Onneksi en ole saanut moista riivinrautaa miniäkseni, kuin tuo ylläolevan kommentin kirjoittaja on! Huokaus.
Minä olisin kyllä sata kertaa mieluummin riivinrauta kuin mummo, joka kost@a lapsenlapsilleen sen, ettei äitinsä suostunut järjestämään mummon määräämiä juhlia.
Oma anoppini ei ole läheinen ystävä, mutta hän on normaali järkevä ihminen, jonka kanssa on aina pystynyt tulemaan toimeen. Pitäisi olla kiitollisempi siitä, eikä haikailla niitä lämpimiä välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä jälleen kerran vahvistaa sitä kuvaa, että nykyajan nuoret äidit ovat aivan järkyttävän itsekeskeisiä prinsessoja ja kykenemättömiä ottamaan muita ihmisiä huomioon edes vahingossa. En yhtään ihmettele, jos pikkulapsiaikana miehet pakkaavat kamppeensa ja poistuvat takavasempaan. Vika ei ole miehen vastuunpakoilussa tai siinä, ettei yrittäisi ja auttaisi, vaan siinä, että näille primadonnille ei tunnu mikään kelpaavan, kaikki tehdään väärin, ajatukset pitäisi osata lukea, palvoa pitäisi ja kaiken pitäisi tapahtua näiden äityleiden ehdoilla ja heidän erityistarpeensa huomioiden ilman, että vastavuoroisesti näiden äityleiden tarvitsisi ottaa ketään muuta huomioon tai ymmärtää kenenkään muun elämäntilannetta. Ei ole ihme, että jäävät yksinhuoltajiksi - ei tuollaista kukaan täysipäisenä kestä.
Kerroppas nyt vielä mitä apua ap on noilta miehen sukulaisilta saanut kuormittavassa tilanteessa? Niinpä. Ap totetaa, että yksin on saanut itsekkin pärjätä koska kukaan ei ole auttanut. Sukulaiset ovat kärkkäitä vaatimaan palveluksia ja vaivannäköä ja mitään siitä ei itse saa vastineeksi.
Eipä ollut ap itsekään halukas auttamaan miehen siskoa vai mikä olikaan, kun pyysi apua. Mikä oikeus ap:llä on edes edellyttää ja vaatia tällaista apua? En minä ainakaan ole saanut sukulaisilta lastenhoitoapua, mutta en ole siitä katkeroitunutkaan, kaikilla on omatkin velvoitteensa. Silti haluan nähdä sukulaisia ja pysyä hyvissä väleissä..
Kälyhän se oli, joka edellytti saavansa lapsensa apn hoidettavaksi jostakin syystä. Ap vain totesi siihen ettei ole itsekkään saanut mitään apua. Miten siis ap edellytti yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa, millä innolla nämä äidit lähtevät riehumaan jokaiseen anoppiprovoon. Peilikatsomisen paikka komppaajat ja peukuttelijat - jos omat mielipiteet on huonon provon kanssa yhteneviä, on omassa asenteessa paljon korjattavaa.
Anopeissa ja niiden asenteissa sitä vasta korjattavaa riittääkin. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä kumpaa itse on taakka vai riesa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut 8 työssäkäyvää ihmistä juhlistaa appivanhempien tasavuosia Kreikassa. Veikkaan seurueessa 4-6 aikuista.
Mitä sinä teet työksesi, kun sinulle on niin vaikea saada lomaa? Meillä suvussa on paljon opettajia ja virkamiehiä, ja tämä on ihan pikkujuttu. Oikeasti.
No töitä. Ei mitään saumaa, että suvussa 8lla ihmisellä olisi lomat yhtäaikaa, hyvä jos edes puolisoilla keskenään osuu yhtäaikaa.
Ette kumpikaan pysty päättämään itse, milloin pidätte lomanne? Olisi kiva kuulla, minkälaisia nämä työt ovat. Omassa suvussa on tosiaan opettajia, yliopisto-opettajia, virkamiehiä niin kunnalla kuin valtiollakin, kaikki virkanimikkeeltään johtavia virkamiehiä, ja kyllä niistä saa lomaa. Äitini on yksityisellä sektorilla, mutta kyllä hänkin saa lomaa, kunhan ei osu tilinpäätöksen päälle kerran kuussa. Virkamiehet saavat ottaa lomarahatkin aina vapaana, joten loman määrä ei edes ole este.
Kiva teille. Puhkaisen vähän kuplaasi ja kerron miten yleensä työntekijöiden lomat jaetaan. Ennen lomakautta jokainen esittää toiveensa ja sen jälkeen työvuorojen suunnittelusta vastaava määrää kesän lomalistat.
Koska joka vuorossa pitää olla normaalimiehitys paikalla ja lomasijaisia on rajallinen määrä, ei kovin moni henkilö voi olla yhtä aikaa lomalla. Siksi loma-ajat arvotaan tai kiertävät vuosittain esim kesä-heinä-elo.
Vaihtoehtoisesti firma pistetään säppiin heinäkuuksi, jolloin kaikilla on lomat samaan aikaan. Eikä kesäkuulle paljon auta selitellä Hermanni-enon 75-v juhlista Kreikassa jos samaan aikaan joka vuosi paahdetaan ylitöinä sesonkivarastoa kasaan.
Firman kokokin vaikuttaa loma-aikojen joustavuuteen. Vaikkapa kolmen hengen pikkufirmassa 1 henkilön lomailu tekee 33 % loven toimintakykyyn. Tätä voi verrata ison viraston virkamieheen tai esim. Ilmatieteen laitoksen tutkijaan, jonka työpanos on 0,16 % laitoksen tuloksesta eikä lyjytaikainen poissaolo käytännössä näy missään.
Työaikalaki ei kovin paljon anna sananvaltaa työntekijälle, vaan työnantajan tuotannollisten vaatimusten mukaan tietenkin järjestellään työt. Kuulla pitää mutta työnantaja viimekädessä määrää loma-ajat.
Tällaisia työpaikkoja ovat esim. sairaalat, vanhainkodit, työmaaruokalat, teollisuuslaitokset, linja-autofirmat jne. Useimmat työt eivät ole vapaita päällikkö- tai asiantuntijatöitä, vaan tekijän työpanos menee välittömästi "käyttöön" ja sen poissaolo näkyy välittömästi: auto ei liiku, potilas ei saa hoitoa, kauppa on kiinni jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.
Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.
Sinun puolesta todella lapsellista hommaa. Jos toinen ei jaksa otta vieraita vastaan, niin miksi siitä pitää loukkaantua. Mikä vika siinä mökissä oli? Jokaisella on oikeus kieltäytyä pitämästä juhlia jos ei halua, se ei tarkoita, että ei halua olla tekemisissä. Oli varmaan huono hetki juuri silloin, ja nyt sinä päätit poistaa veljesi perheen vaan sen takia, että joku on väsynyt. Sinhän et varmaan ole mistääkään kieltäytynyt, vaan aina järjestänyt kaiken. Sinulle on varmasti ok, että kaikki tulee teille jouluksi jne. Mieti hetki, ja tunnusta olet todella lapsellinen.
En minä tätä keksinyt vaan meidän äiti. Viime vuonna näihin aikoihin oli isosti surua, elämä tuntui siltä, että se ei enää jatku ja sitten miniä ilmoittaa, että älä luulekaan, että voisit tulla meille katsomaan, kun lapsenlapset saa lahjoja. Me ollaan jouluna muualla ja mitään pikkujoulua ei tule. Sen lisäksi, että äiti menetti puolisonsa niin hän menetti mahdollisuuden nähdä lastenlasten yhden iltapäivän jouluilon, yhden ainoan paketin avaamisen ja sen kaiken jännityksen, joka jouluun liittyy. Ei saanut tonttu viedä etukäteen lahjaa!
No äiti oppi kerrasta ja maksaa nyt meidän perheen ja pikkusiskon kanssaan jouluilemaan pariinkin kertaan. Veljen vaimo saa edelleen olla juuri niin väsynyt kuin haluaa, me laitamme jouluntoivotukset ison pitopöydän äärestä ja hymyilemme iloisesti.
Halpamainen äitisi on kyllä anoppina. Miniä ei saa yhtenä jouluna olla väsynyt ja toivoa olemista vain oman perheen kesken, ilman että äitisi hylkää sitten oman lapsensa ja lapsenlapsensa. Yököttävää. Ja kyllä, n@rsisti ’oppii kerrasta’ eli kost@a kunnolla, jos toinen kerrankin yrittää pitää puolensa.
Nyt oikeasti tuon narsistikortin heittelyn ja anoppien demonisoinnin kanssa. Jos käly ei voi herranjestas senvertaa skarpata että puolisonsa juuri menettänyt (!!!!) mummo saisi edes etukäteen tuoda lapselle lahjaa niin ei ole kyllä ok vaikka käly olisi kuinka väsynyt. Tässä nyt tuskin kuitenkaan oli mistään kälyn psykoottisesta masennuksesta kyse... Tosi inhottavaa tuolta kälyltä eikä todellakaan mikään ihme ettei tuollaisen jälkeen anopin tee mieli maksella kälylle yhtään mitään. Toki toivottavasti se välien viileneminen kohdistuu vain kälyyn, ei siihen poikaan/veljeen ja tämän lapsiin, että joulumatkustelua lukuunottamatta pyritään nyt heihin pitämään kuitenkin muuten yhteyttä, laitetaan lahjat ja joulukortit tms. lapsille vaikka ei yhdessä ollakaan.
En kyllä tajua miksi se anoppi oli juuri tuon perheen muksujen kimppuun tulossa.? Väännä itse perse ruvella pentuja äitiäsi miellyttämään ja anna muiden perheiden olla rauhassa.
Miksi täällä nyt ollaan vihaisia sille isoäidille, joka jätti poikansa perheen rauhaan eikä vaatinut kanssaan joulunviettoon? Kirjoitetaan, että alhaista ja kamalaa, vaikka anoppi vihdoin toimii juuri niin kuin miniä toivoo eli viettää joulua Saksanmaalla ja jossain laskettelulomalla. Miniä perheineen saa mennä mihin tahtoo, heitä ei enää vaivata. Palstamamman mielestä ei ole reilua. Miksi ei?
Onko sinulle mies ja lapset ollenkaan ihmisiä, kun puhut vain miniästä? Joo. Miniä yhtenä jouluna ei halunnut ja jaksanut kotonaan järjestää mummolle juhlia. Miksi se tarkoittaa, että mies ja lapset eivät seuraavana jouluna olisi halunneet viettää mummon kanssa yhdessä aikaa? Miksi miniän lisäksi mummo hylkää lapsensa ja lapsenlapsensa? Etkö oikeasti ymmärrä, ettei tuo miniää harmita yhtään, hänellehän se vain todistaa, että mummo on yhtä sekopää kuin hän on arvellutkin. Mutta lapsille on kipeä asia, ettei mummo halua heitä mukaan. Vaikka ilman sitä äitiä.
No eipä näille miniöillekään täällä ne miehet ja lapset tunnu olevan ihmisiä, kun näyttäisi siltä, että miniät ovat joukolla päättäneet, että heillä on täysi oikeus itsekeskeisellä ja toiset huomiotta jättävällä käytöksellään pilata lastensa suhde isovanhempiin ja puolisonsa suhde vanhempiin, tai ainakin hankaloittaa niitä huomattavasti.
Kun eivät ole aina valmiita järjestämään pirskeitä silloin kun mummo sattuu vaatimaan?
Saako muuten miniät vaatia anoppia järkkäämään jotkut kivat juhlat, ja suuttua kun anoppi ei suostu?
Kovin on vaativaa ja armotonta porukkaa tällä palstalla. Meidän suvussa asioita ehdotetaan ja kukaan ei loukkaannu jos vastaus on ei. Ehdotukseen voidaan myös vastata vastaehdotuksella, jolloin ideat muovautuvat kaikkien tyyliin ja jaksamiseen sopiviksi.
Ja ihmetyttää tuo herkkänahkainen loukkaantuminen: Kerran et auttanut tai kerran teit tökerön vaatimuksen, joten laitan välit poikki loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies28veee kirjoitti:
EN YMMRRÄ TÄTÄ!
Miksi naiset stressaavat tälläisistä näin paljon? Mukava ilta tiedossa, miksi stressata?
Minä olen juuri veljeni kanssa järjestämässä huomiselle illanistujaisia johon osallistuu meidän naiset sekä kaksi muuta pariskuntaa. Minulla sattuu olemaan huomenna töistä vapaata, joten aamupäivän aikana käyn kaupassa ja teen veljeni avustuksella järjestelyt iltaa varten, naiseni tulee paikalle iltapäivästä kunhan töistä kerkiää ja ehtii laittaitua rauhassa. Hänen ei siis tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalle, ottaa viileä valkoviini lasi käteen, istua alas ja nauttia olostaa. Ruokana erilaisia tapaksia ja muita herkkuja, juustoja keksejä ym. SILTI naiseni stressaa huomista aivan mahottoman paljon ja minä en yhtään, minusta on mukava tehdä ruokaa ym. Tätä en ymmärrä. Kertokaa naiset minulle mistä tässä on kyse????
Koska naispuolinen saa ne arvostelut ja v*ttuilut jo väärinpäin telineessa olevasta vessanpaperirullastakin.
No miksi miehet eivät veeduile pesemättömistä lattioista tai vääristä verhoista? Miksi naisten pitää? Vai voisiko keskittyä olennaiseen eli kivaan iltaan kivojen ihmisten kanssa.
Itse ainakin nautin pikkulapsiaikana niistä hetkistä kun mies lähti sukuloimaan lasten kanssa.
Tekivät hauskoja juttuja ja kävivät kivoissa paikoissa. Ja minä sain levätä ihan rauhassa monta päivää.
En todellakaan olisi halunnut olla heidän mukanaan kuuntelemassa anopin näpäytyksiä ja piilovittuiluja enkä enkä apen suoria ja avoimia vittuiluja.