Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulen joka kerta pahoinvoivaksi äitini seurassa. Neuvokaa minua.
30.10.2018 |
Olen 30-vuotias ja muuttanut lapsuudenkodista pois jo 12 vuotta sitten, enkä pidä vanhempiini mitenkään kovin tiiviisti yhteyttä. Silti tulen jotenkin pahoinvoivaksi ja ahdistuneeksi joka kerta äitini seurassa, myös lyhyiden puheluiden aikana pelkästään keskustelusta hänen kanssaan. Hän ei mitenkään hauku minua tai pelkästään valita kaikesta tai muuta vastaavaa, joka saisi kelle tahansa negatiivisen olon, hän pikemminkin kehuu minua ja on aika positiivinen ihminen. Mutta yrittää sekaantua kaikkeen mahdolliseen, levittelee asoitani ystävilleen ja mitä tahansa hänelle sanon niin se saa aivan valtavat mittasuhteet. Jos vaikka sanon kun hän kyselee kuulumisia, että väsyttää kun oli pitkä päivä töissä, niin sitten hän vatvoo kuukauden ajan minun kamalaa työuupumustani ja pohtii ystäviensäkin kanssa sitä, että miten minulla on niin uuvuttava työ (ei oikeasti ole) ja miten on hirveää, että minun ikäiseni jo uupuu ja sitten hän on tunkemassa joka päivä kotiini siivoamaan ja sisustamaan "helpottaakseen työuupumustani". Neuvokaa miten en enää tulisi pahoinvoivaksi hänen seurassa?
Kommentit (34)
Läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen tarvitsee aina hoivan kohteen koska kokee tuskaa ilman sellaista. Siskoni on hoivannut pikkusiskonsa, miehensä, lapsensa, koiransa, kaksi syöpäsairasta, yhden järjestön... ennen kuin iski minun esikoiseeni.
Aina pitää olla joku/jokin johon suunnata pakonomaisesti kaikki energia. Niin ei twrvitse nähdä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen tarvitsee aina hoivan kohteen koska kokee tuskaa ilman sellaista. Siskoni on hoivannut pikkusiskonsa, miehensä, lapsensa, koiransa, kaksi syöpäsairasta, yhden järjestön... ennen kuin iski minun esikoiseeni.
Aina pitää olla joku/jokin johon suunnata pakonomaisesti kaikki energia. Niin ei twrvitse nähdä itseään.
Voi olla läheisriippuvainenkin, en tiedä. Oikeastaan toivoisin neuvoja siihen, että mitä tehdä omalle pahanolontunteelle, joka seuraa äidistäni. Häntä en varmaan voi muuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen tarvitsee aina hoivan kohteen koska kokee tuskaa ilman sellaista. Siskoni on hoivannut pikkusiskonsa, miehensä, lapsensa, koiransa, kaksi syöpäsairasta, yhden järjestön... ennen kuin iski minun esikoiseeni.
Aina pitää olla joku/jokin johon suunnata pakonomaisesti kaikki energia. Niin ei twrvitse nähdä itseään.
Voi olla läheisriippuvainenkin, en tiedä. Oikeastaan toivoisin neuvoja siihen, että mitä tehdä omalle pahanolontunteelle, joka seuraa äidistäni. Häntä en varmaan voi muuttaa. Ap
Jos hän ei muutu, ei siihen auta kuin etäisyys.
Itse en kestä tuota yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen tarvitsee aina hoivan kohteen koska kokee tuskaa ilman sellaista. Siskoni on hoivannut pikkusiskonsa, miehensä, lapsensa, koiransa, kaksi syöpäsairasta, yhden järjestön... ennen kuin iski minun esikoiseeni.
Aina pitää olla joku/jokin johon suunnata pakonomaisesti kaikki energia. Niin ei twrvitse nähdä itseään.
Voi olla läheisriippuvainenkin, en tiedä. Oikeastaan toivoisin neuvoja siihen, että mitä tehdä omalle pahanolontunteelle, joka seuraa äidistäni. Häntä en varmaan voi muuttaa. Ap
Oon pyrkinyt jättämään oman äitini sekoilut omaan arvoonsa. Asun onneksi sen verran kaukana, että vaikka kylän juorujen aihe olisinkin, en sitä tiedä. Puheluiden jälkeisen ärtyneisyyden puhun puolisoni kanssa selväksi. Vielä ei niin ylitsepääsemätöntä haukkua/yleetöntä huolta ole äidin taholta tullut etteikö siitä muutamalla pannullisella kahvia ja kuuntelevalla korvalla ole selvinnyt.
Kuulostaa minunkin äidiltäni tuo tapaus. Oman kanssa on auttanut muutto toiselle paikkakunnalle (jostain syystä siskonikin muutti toiselle puolelle maata) sekä tietynlaisen etäisyyden pito. Rajaton äiti tunkee läpi vaikka väkisin, joten vierailuja pidetään vain harvakseltaan. Itse mietin aina ennen tapaamisia sopivat tekemiset ja puheenaiheet, ettei äiti keksi vaihteeksi sisustaa väkisin uudestaan kämppääni, tai "siivota" pois harrastuskamojani roskikseen. Puheenaiheista vältän kaikkea henkilökohtaista ja puhun yleisesti vain töistä, harrastuksista ja asioista mitä olen tehnyt lähiaikoina.
Oma äitini ei onneksi räjähdä käsiin ihan ulkona kävelemisestä, vaan niitä "turvallisiakin" puheenaiheita löytyy. Äitini puhuu mielellään itsestään ja omista ongelmistaan, mutta niistäkin lähinnä toisia tukahduttavaan tapaan, niin että vielä viikkoa myöhemmin mietit miksi äidin naapuri ei soittele hänelle.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, täällä on monta mun kadonnutta sisarusta :-DDD
Onneksi tuo, miten mun äiti ei oo tosiaan löytänyt omaa elämää meidän lasten lähdettyä kotoa, auttaa mua nyt toimimaan paremmin samassa tilanteessa. Uskokaa tai älkää, mun kotoa jo pois muuttanut opiskelijapoika tulee ihan vapaaehtoisesti viikonloppuisin käymään kotona ja pitää yhteyttä - koska mulla on ihan oma elämä, ja annan hänen elää omaa elämäänsä. Toki autan aina, kun apua tarvitaan, mutten tyrkytä muuten yhtään mitään, en edes omia elämänohjeitani :-D
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, täällä on monta mun kadonnutta sisarusta :-DDD
Onneksi tuo, miten mun äiti ei oo tosiaan löytänyt omaa elämää meidän lasten lähdettyä kotoa, auttaa mua nyt toimimaan paremmin samassa tilanteessa. Uskokaa tai älkää, mun kotoa jo pois muuttanut opiskelijapoika tulee ihan vapaaehtoisesti viikonloppuisin käymään kotona ja pitää yhteyttä - koska mulla on ihan oma elämä, ja annan hänen elää omaa elämäänsä. Toki autan aina, kun apua tarvitaan, mutten tyrkytä muuten yhtään mitään, en edes omia elämänohjeitani :-D
Niin siis minun äidillä on oma elämä, kiireinen vaativa työ, paljon enemmän ystäviä kuin minulla, useita harrastuksia, hän käy kursseilla ja matkustelee enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Näin oli myös ollessani lapsi, eli hän ei ole mitenkään keksinyt uutta elämää meidän muutettua pois kotoa, vaan on aina ollut todella aktiivinen touhuamaan kaikkea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kuulemma kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lapseni on häiriintynyt. Kummatkin äitini antamia diagnooseja, joita kertoo ystävilleen, sukulaisille, soitonopettajalleen, jne.
Myös mun keskenmenot, raskauksien kulut, istukan sijainnit, synnytykset, raha-asiat, työasiat jne on jaettu edellä mainitulle viiteryhmälle. Hauskinta tässä on se että mitä vähemmän hänelle asioistani puhun, sitä enemmän hän niistä tietää ja tiedottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kuulemma kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lapseni on häiriintynyt. Kummatkin äitini antamia diagnooseja, joita kertoo ystävilleen, sukulaisille, soitonopettajalleen, jne.
Myös mun keskenmenot, raskauksien kulut, istukan sijainnit, synnytykset, raha-asiat, työasiat jne on jaettu edellä mainitulle viiteryhmälle. Hauskinta tässä on se että mitä vähemmän hänelle asioistani puhun, sitä enemmän hän niistä tietää ja tiedottaa.
Sama täällä päässä. Minulla ei ole lapsia, koska en ole niitä (vielä) halunnut, en ole kuitenkaan hänelle asiasta juuri puhunut, mutta äitini on jo vatvonut ystävilleen sitä, että kuinka kärsin lapsettomuudesta eikä lapsia tule vaikka kuinka niitä yritän. Keksii päästään asioita siis ja vatvoo niitä sitten. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, täällä on monta mun kadonnutta sisarusta :-DDD
Onneksi tuo, miten mun äiti ei oo tosiaan löytänyt omaa elämää meidän lasten lähdettyä kotoa, auttaa mua nyt toimimaan paremmin samassa tilanteessa. Uskokaa tai älkää, mun kotoa jo pois muuttanut opiskelijapoika tulee ihan vapaaehtoisesti viikonloppuisin käymään kotona ja pitää yhteyttä - koska mulla on ihan oma elämä, ja annan hänen elää omaa elämäänsä. Toki autan aina, kun apua tarvitaan, mutten tyrkytä muuten yhtään mitään, en edes omia elämänohjeitani :-D
Niin siis minun äidillä on oma elämä, kiireinen vaativa työ, paljon enemmän ystäviä kuin minulla, useita harrastuksia, hän käy kursseilla ja matkustelee enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Näin oli myös ollessani lapsi, eli hän ei ole mitenkään keksinyt uutta elämää meidän muutettua pois kotoa, vaan on aina ollut todella aktiivinen touhuamaan kaikkea. Ap
Joo, kyllä minunkin äitini yrittää käydä jumpassa ja tanssimassa, matkustella jne. Jostain syystä se henkinen elämä ei kuitenkaan ole millään tavalla "out there", vaan sen keskiössä on se, mitä me aikuiset lapset milloinkin teemme :-/
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, täällä on monta mun kadonnutta sisarusta :-DDD
Onneksi tuo, miten mun äiti ei oo tosiaan löytänyt omaa elämää meidän lasten lähdettyä kotoa, auttaa mua nyt toimimaan paremmin samassa tilanteessa. Uskokaa tai älkää, mun kotoa jo pois muuttanut opiskelijapoika tulee ihan vapaaehtoisesti viikonloppuisin käymään kotona ja pitää yhteyttä - koska mulla on ihan oma elämä, ja annan hänen elää omaa elämäänsä. Toki autan aina, kun apua tarvitaan, mutten tyrkytä muuten yhtään mitään, en edes omia elämänohjeitani :-D
Mutta, mutta... Kun ainakin mun äidillä on elämä. Harvinaisen vilkas sellainen. On työelämässä, löytyy laaja ystäväpiiri, sukulaiset asuu kotipaikkakunnalla, parisuhde mun isäni kanssa kunnossa, matkustelee... On siis sitä elämää miltei hyperaktiivisuuteen asti. Ja silti löytää sen ajan ja energian vatvoa minun asioitani ja vääntää kärpäsistä härkäsiä. Ei ole omaa elämäänsä elämätön nyhjöttäjä. Oon siis tuo tämän ketjun eka kommentoija.
Raskasta aika ajoin, mutta kahvin ja miehen avustuksella siitä vielä selviää. Itseä vaan uteloittaa, mikä tuollaista asioiden tarpeetonta dramatisoimista aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, täällä on monta mun kadonnutta sisarusta :-DDD
Onneksi tuo, miten mun äiti ei oo tosiaan löytänyt omaa elämää meidän lasten lähdettyä kotoa, auttaa mua nyt toimimaan paremmin samassa tilanteessa. Uskokaa tai älkää, mun kotoa jo pois muuttanut opiskelijapoika tulee ihan vapaaehtoisesti viikonloppuisin käymään kotona ja pitää yhteyttä - koska mulla on ihan oma elämä, ja annan hänen elää omaa elämäänsä. Toki autan aina, kun apua tarvitaan, mutten tyrkytä muuten yhtään mitään, en edes omia elämänohjeitani :-D
Mutta, mutta... Kun ainakin mun äidillä on elämä. Harvinaisen vilkas sellainen. On työelämässä, löytyy laaja ystäväpiiri, sukulaiset asuu kotipaikkakunnalla, parisuhde mun isäni kanssa kunnossa, matkustelee... On siis sitä elämää miltei hyperaktiivisuuteen asti. Ja silti löytää sen ajan ja energian vatvoa minun asioitani ja vääntää kärpäsistä härkäsiä. Ei ole omaa elämäänsä elämätön nyhjöttäjä. Oon siis tuo tämän ketjun eka kommentoija.
Raskasta aika ajoin, mutta kahvin ja miehen avustuksella siitä vielä selviää. Itseä vaan uteloittaa, mikä tuollaista asioiden tarpeetonta dramatisoimista aiheuttaa?
Ehkä se parisuhde sun isän kanssa ei sitten oikeasti ole niin järin kunnossa kuin miltä näyttää tai mitä toiset toivoisi...
Ehkä naisen pitäisi nostaa kytkintä ja hakea välillä oma itsensä. Heivata hevon persiiseen niin ukko, lapset, kaverit ja työt, etsiä uusi elämä, uusi mies, uudet kaverit, uusi minä.
Muutama kirja josta saattaa löytyä ideoita.
How to Stop Elderly Abuse: A Prevention Guidebook
I Hear You: The Surprisingly Simple Skill Behind Extraordinary Relationships
Tuo eka kirja ei pakosti aukea ilman katselematta YouTubesta kanavaa "Sara MBTI". Siellä on video esimerkein avattu nuo MBTI kirjaimet. Huom. MBTI ei ole lopullinen totuus. Jokainen voi muuttaa itseään ainakin jossain määrin.
Ketjussa kuvattu kuulostaa hieman isfj. Työmuurahainen joka päässään alkaa toimia kuten heikko entp stressaantuneena. Entp erikoisuus on manipulointi. Isfj alaa on kontrolli tunne elämyksistä. Jos ei tunne oloaan hyväksi alkaa manipulointi. Tämä tuntuu pahoinvointina kys. Henkilön seurassa. Kirjassa kerrotaan että homma voi mennä niin pahaksi että puoliso hoitelee isfj pois päiviltä. Tunteet kulkevat seinien läpi joten ihan lyhyt etäisyys ei riitä. Foliohattu auttaa jos ei parempaa keksi... tästä on oikeaa tutkimustietoa mutta ei varmaan koulukirjoissa.
Muutama lähde.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Electromagnetic_theories_of_consciousne…
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Vasoactive_intestinal_peptide#Social_be…
Jos ei usko riitä tuohon em teoriaan, kannattaa perehtyä näihin.
"The results indicate that working near a 1.5 Tesla MRI system may lead to neurobehavioral effects."
"Of the six tested neurocognitive domains, we demonstrated that attention and concentration were negatively affected when exposed to TVMF within an SMF (varying from 5.0% to 21.1% per Tesla exposure, p<0.05), particular in situations were high working memory performance was required. In addition, visuospatial orientation was affected after exposure (46.7% per Tesla exposure, p=0.05)."
Toisinsanoen jotkin hommat sisällämme ovat herkkiä muutoksille em kentässä. Tästä ei ole pitkä hyppy siihen että jotkut vastaanottavat tunteita (jotka voi tuntua kipuinakin) toisilta jotka ovat samalla aaltopituudella tms. Vaikutus ei ole vain negatiivinen, oma kokemus on se että muistini heikkenee foliohattu päässä. Epäilenkin että myös muisti on osittain jaettu. Toistaiseksi on vain näyttöä että tunteet ja ajatukset on jaettuja. (Tietty jos asian menee näin julkisesti ilmaisemaan, leimataan hulluksi mutta tieteellistekninen ja tilastollinen näyttö riittää nyt kumoamaan nuo leimaamiset joten asiasta voi puhua).
"Alan pioneereihin kuuluvan Eric Tristin luoma kulttuurin käsite sisältää myös antropologiassa tunnistetun oletuksen yhteisöllisen tiedostamattoman tason olemassaolosta (Hinshelwood & Skogstad 2000, 4). Kollektiivinen tiedostamaton on mielestäni taustalla myös David Armstrongin (2005) organisaatio mielessä (Organization in the mind) -käsitteessä. Toisaalta alalla on olemassa selkeämpiäkin kannanottoja yhteisöllisen tiedostamattoman puolesta. Esimerkiksi keskeisiin kehittäjiin kuuluva Lionel Stapley (1996) korostaa sitä, miten yksilön lisäksi myös organisaatiolla on persoonallisuus ja tiedostamaton primaariprosessi. Toisaalla suomalainen Johtamistaidon opiston tutkimusjohtaja Pauli Juuti (1999) puhuu suoraan organisaation alitajunnasta. Tunnettu professori ja konsultti Edgar Schein (1985; 2001) käyttää eri termejä, mutta tarkoittaa mielestäni samaa asiaa puhuessaan yrityskulttuurin syvätason muodostavista kulttuurisista perususkomuksista, jotka ovat enimmäkseen tiedostamattomia. Hänen mukaansa tietoinen toiminta edustaa vain jäävuoren huippua."
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyyttään oireilee.
Olet luultavasti ja toivottavasti jo tosiaan täysin itsenäistynyt vanhemmistasi (taloudellisesti ja muutenkin), joten nähdäkseni voit riuhtaista itsesi joksikin aikaa kokonaan irti. Tällöin äitisi varmasti pakostakin keksii muuta täytettä elämäänsä kuin sinun asiasi. Tai voithan ostaa hänelle joululahjaksi vaikkapa jonkin kurssin, vaikka floristikurssin tai jonkin kielikurssin.